Otsikko: Lomaa (susta)
Kirjoittaja: kaaos
Ikäraja: S
Sanoja: 535
Tyylilaji: angst
Kuvaus: Milon PoV. Miloa väsyttää.
Osallistuu haasteisiin Teelusikan tunneskaala II tunteella väsymys ja Originaali10 #4 sanalla lähellä.A/N: Tämä on siis neljäs osa tähän tarinaan, olen yrittänyt kirjoittaa nämä siten, että ne tavallaan toimisivat jokainen itsenäisinäkin, mutta on näissä selkeä jatkumo ja kronologia, joten kirjoittajana suosittelen tutustumaan aiempiin osiin ensin <3
01
riippuvuus :
Lunta, K15
02
myötäeläminen :
Leinikkejä, K11
03
kiinnostus :
Leninkejä, K15
04
väsymys :
Lomaa (susta), S
05
ikävä :
Loiva mutka, K11
06
katumus :
Lankeen, K15
07
tyytyväisyys :
Lue lyriikat mun huulilta, K15
l o m a a ( s u s t a )
lähellä
Suu on kuiva ja nielua pakottaa. Ikeniä kirvelee, eikä silmät jaksa aueta, eikä käsivarsien lihakset jaksa liikkua, eikä kumpikaan sierain jaksa hengittää.
Ehkä se on alkava flunssa, todennäköisesti ei.
Milo on herännyt kaikki vaatteet yllään, ilman peittoa, ilman sänkyä. Kestää hengenvetoja muistaa mihin sammui. Ilman unta nukuttu yö ei pahemmin virkistä, Milo ajattelee, kampeaa itsensä jaloilleen ja hoipertelee eteiseen. Keittiöön voi eteiskäytävästä kurkistaa ja siellä on aamukahvilla Kristo ja Janina.
Kristo on tavallaan Milosta aika hot, se on sellainen hahmo joka leffoissa on urpo, väkivaltainen, mutta sisältä hyvä.
”Missä vitussa sä nukuit?” Janina kysyy ja paahtoleipää hyppelee sen suusta.
”Olkkarissa", Milo kähisee ja häpeää.
”Miksi? Kai Henkan viereen ois mahtunu?” Kristo kysyy ja kutsuu sormillaan Milon keittiöön. Milo istuu tuolille ja se tuntuu väärältä. Vielä väärempää on siinä vaan syödä toisten reiluja paahtoleipiä, kuin ei mitään. Varsinkin, jos ei edes maita vaan aikoo vain nyppiä leipää. Kahvia Milo kyllä tarvitsisi todella.
”Mä en…”
antanu sille.
Henrik on hot, urpo, väkivaltainen ja sisältä paha.
✧✧✧
Hei beibi, tsemppiä <3 Toivon viestiä lukiessaan Milo puraisee kieleen, joka on jo valmiiksi kipeäksi purtu. Miloa väsyttää niin, että horisontti heittelehtii ja kasvoihin koskee. Jalat ovat itsekseen osanneet reitin
karhuvariksilta koulun pihalle ja röökipaikalle, missä hän pitkästyneesti osoittaa yhtä ykkösistä etu- ja keskisormellaan.
”Sä oot täysikänen, voit ihan hyvin ostaa omat röökit…” joku ykkösistä uskaltaa sanoa, mutta sormellaosoitettu ojentaa jo Milolle savukkeen.
”Tänks", Milo mutisee ja napsauttaa sytkäriinsä liekin.
Bentsopyreeni, DDT, naftaliini, häkä ja vetysyanidi yhdessä muiden yhdisteiden kanssa savuaa Milon keuhkojen kautta lukion pihan poikki. Takataskussa muhii yksi proteiinipatukka, jonka Milo aikoo kohta syödä klikkaillessaan vastauksia pitkän englannin ylioppilaskokeeseen.
Väsymys valelee jo nyt luomia raskaiksi.
✧✧✧
”Kyllä se läpi meni. Ei, en halua puhua siitä.”
”Helppo, vaikea, en mä tiedä.”
Väsyttää. Toivo on järjestänyt jonkin ihmeellisen
milonesittelyillallisen frendeilleen ja illallisen aihe istuu kymmenettä minuuttia vessanpöntön kannen päällä.
Toivo on nuttura heiluen hösännyt koko iltapäivän eikä se ollenkaan tajua, ettei Milo pysty nyt ollenkaan mihinkään tällaiseen. Toivo yrittää olla kiltti. Se ei koskaan toimi tahallisesti väärällä tavalla. Se on ihana, kuuma ja sisältä hyvä hyvä hyvä.
Oven läpi Milo kuulee, että Toivon läppä ja kauhee summeri pirisee. Se piristää vähän, mutta edelleenkään hän ei olisi valmis poistumaan vessasta.
Peilistä irvistää iljettävä ihminen. Ovi narahtaa ja sitten kolahtaa.
”Hei, mä oon Hilda. Hauska tutustua!”
”Joel, moro.”
”Mitä jätkä, onks ylppärit ohi? Meikä on Atte.”
Esittäytyjien naamat ja nimet puuroutuvat Milon silmissä ja korvissa ja paniikki juoksee kohti.
Miksi Toivo tulee niin lähelle? Älä ole niin lähellä.
✧✧✧
Jäseniä särkee, nitkut rasittaa, migreenikohtaukset tihentyy.
Milo ei saa yöaikaan unta, on liian stressaantunut. Nukahtelee päivisin, on liian pitkästynyt.
Miloa väsyttää koko ajan.
Lopulta Miloa väsyttää Toivokin.
✧✧✧
Milo on ylioppilas. C, B, A, M. Keskiarvo 7,12.
”No mut täähän on jees. Tolla sun opiskelumotivaatiolla varsinkin", Toivon silmät säihkyy ja se vitsailee, mutta Miloa ei naurata. Miloa ei huvita Toivon jutut, vaikka ihastui juuri sen huumorintajuun.
”Mä luulen, että tää oli tässä”, Milo sanoo, vaikka haluaisi käyttää sanoja kuten:
mä oon rakastumassa ja se pelottaa, tai:
sä oot niin täydellinen ja mä oon niin rikki, siksi tää on vaikeaa, mutta älä anna mun jättää sua. Toivo hymyilee lannistuneesti, halaa Miloa lempeästi ja sitten kerää itsensä ja tavaransa Milon huoneesta.