Fanfictionin buumit

[jossujb]

Tuli noista AU-ficeistä mieleen, että miksi englanninkielisissä piireissä ne niin rakastaa coffee house/strabucks-AU:ta, kun sellainen löytyy joka ikisestä fandomista xD Mä jotenkin ymmärrän high school-AU:n paremmin, koska kuka nyt meistä ei olisi käynyt koulussa. Mutta kenen romanssi oikeesti alkoi Starbucksin kanta-asiakkuudesta xD

No ei vais, ei aihe tai klisee ficistä huonoa tee, kyse on siitä mitä kirjoittaja ideaansa lisää tuo. Olen vain kovasti ihmetellyt miksi juuri tuo AU-skenaario on niin totisen yleinen. AU-tarinoita joita oikeasti haluaisin lukea olisivat esimerkiksi: Alepan kassa, nakkikioskilla kolmelta aamuyöstä ja lääkäri ja potilas kunnallisessa terveyspalvelussa xDD

Ite tykkään siitä että raapalesarjoista on tullut juttu, koska mulla on aina ollut sairaan vaikeita ongelmia saada jatkoficeistä jotenkin luettavia ja järkeviä seurata. Sanarajoitus pistää suitset turhalle asiaankuulumattomalle lässytykselle, niin se toimii minulle hyvänä kirjoitusmuotona. Tokis sitä mielellään lukisi mieliparituksistaan vaikka romaaneja...

[Hazyel]

Voisikohan tämän aiheen laajentaa fandom-vapaaksi?

Eipä tässä kai syytä miksei voisi, etenkin kun tällaiset aiheet pakostikin menevät joskus vähän fandomrajojen ylitse eikä pelkästä Potterista ole aiemminkaan syntynyt niin paljon keskustelua, että sillä täytettäisiin kokonaista topicia.

Muutin siis topicin fandomvapaaksi, eli keskustelu ihan kaikkien fandomien fanfictionin buumeista on tervetullutta

[Karvalakkirakastaja]

Jos AU:n kahvilan baristaa ei ookaan ikinä kidutettu vuosikausia, sen varautuneisuus ja vieraantuneisuus muista on vähän kummallista, etenkään jos sitä ei selitetä mitenkään.

Mä kyllä tunnen aika montakin ihmistä, jotka ovat varautuneita ja vieraantuneita ja joita ei ole elämänsä aikana kidutettu vuosikausia. En ole ollutkaan tietoinen, että varautuneisuuteen ja vieraantuneisuuteen vaadittaisiin kidutustausta. Kyllä siihen riittää ihan se, että on muutamat kerrat kuullut itsestään puhuttavan paskaa selän takana. Siitä sitä aika äkkiä voi oppia, ettei kannata luottaa ihmisiin eikä tarvita mitään kovin radikaalia sitä selittämään.

//Puolustan kyllä AU:ta ja mun mielestä yllättävän hyvin hahmojen luonteetkin voidaan säilyttää ilman, että pitäisi olla kovin erikoisia asioita. Sen sijaan jonkun verran ärsyttää, kun samat asiat ja buumit kiertää fandomista toiseen. Itse tykkään kahvilaympäristöstä, joten se on musta ihan toimiva tapaamispaikka hahmoille.

[Verinen Paronitar]

Mua noi reaalimaailman high school- ja kahvila-AUt tympäisee usein ihan vaan siitä syystä, että niitä lukiessa ei melkeinpä ikinä saa sellaista alkuteoksen kulissientakaisen jatkumisen fiilistä kuin ns. tavallisissa ficeissä. Ei pääse fiilistelemään tarinan maailmaa. Ja jos hahmot ovat canonissa univormuihin sonnustautuvia, salaseuroihin kuuluvia demoninmetsästäjiä, niin niiden siirtäminen pois kaiken tuon kivan jännän sälän keskeltä tuntuu minusta aikamoiselta menetykseltä, jotain olennaista lumoa katoaa vaikka hahmot itsessään olisivatkin kuinka hyvin kirjoitettuja. Haluan ne kuumat romanssit eeppisten seikkailujen keskellä!    Toki se kahvin litkiminen siistissä slipoverissa jukkapalmujen katveessa on kivaa, mutta ääääähh, olisin valinnut fandomini alunperin ihan toisin, jos nimenomaan tätä tahtoisin lukea. Paljon hauskempaa olisi saada ne samat jampat niihin barista-kuvioihin ihan siellä alkuperäisessä maailmassaan jonkin tyhmän tekosyyn nojalla, sellaisesta repisi monet hyvät naurut.

Alkuteoksen maailmassa pysyvistä AU:ista, joissa ainoastaan poiketaan jollain tavalla alkuteoksen tapahtumista, tykkään kyllä kovasti. Jossittelu on fan fictionissa ihan parasta.

[jossujb]

AU:t ovat parhaimmillaan hyvinkin hauskoja, itse esimerkiksi pidän kovasti monernd time!AU-sälästä, missä esim. viktoriaanisesta/edwardiaanisesta ajasta hahmot tuodaan nykyaikaan. Usein näkee todella jänniä tulkintoja siitä missä ammatissa mikäkin hahmo olisi nykyajassa tai millä tavalla canonista tuttu juonenkäänne toteuttaisiin uudenaikaisessa ympäristössä.

Tosin tässäkin on omat haittapuolensa. Hobitti/Tolkien-fandomissa minua kovasti yhtä väliä ärsytti, että kaikki nykyaika-AU:t olivat samalla "kaikki ovat ihmisiä"-AU, joka on minusta aivan erityypin skenaario kun se että minkälaisia olisivat nykyajan kääpiöt/haltiat/hobitit. "Kaikki ovat ihmisiä"-AU on muutenkin minusta vähän tylsä, jos jossain fandomissa on vaikka enkeleitä tai vampyyreja tai demoneita, niin mä tykkään en emmän jos flipataan roolit päinvastoin kun ne oli canonissa, kuin että pistettäisiin kaikki samaan läjään.

Omega/Beta/Alpha-ficcejä oli kyllä pienesti olemassa ennen Teen Wolfia, mutta se kyllä levisi kun yksi valtava flunssa-aalto koko skenen ympäri xD Ei sikäli, ei minua niinkään tämä haittaa, koska mä saan kiksejä esim. knottingista (joka sekin levisi ympäriinsä Teen Wolfista), mutta voin kuvitella, että kyseisestä asetelmasta tykkäämättömillä pursuaa nenästä ja korvista 

[Ming]

Mua noi reaalimaailman high school- ja kahvila-AUt tympäisee usein ihan vaan siitä syystä, että niitä lukiessa ei melkeinpä ikinä saa sellaista alkuteoksen kulissientakaisen jatkumisen fiilistä kuin ns. tavallisissa ficeissä. Ei pääse fiilistelemään tarinan maailmaa. Ja jos hahmot ovat canonissa univormuihin sonnustautuvia, salaseuroihin kuuluvia demoninmetsästäjiä, niin niiden siirtäminen pois kaiken tuon kivan jännän sälän keskeltä tuntuu minusta aikamoiselta menetykseltä, jotain olennaista lumoa katoaa vaikka hahmot itsessään olisivatkin kuinka hyvin kirjoitettuja. Haluan ne kuumat romanssit eeppisten seikkailujen keskellä!

Mun mielestä AU:n parhaimmistoa on se, että ne hahmot voi ottaa irti omasta ympäristöstään ja heittää ne täysin uuteen tilanteeseen. Mulla fandomiin kiintymiseen vaikuttaa niin moni asia, että mua ei esimerkiksi haittaa lukea autonkorjaaja-Samista tai viulunsoittaja-Deanista, vaan se enemmänkin lähentää mun suhdetta ko. hahmoihin. Varsinkin jos itse kirjoitan. :-D Kahvila-AU on musta siksi erittäin mielenkiintoinen, että se on miljöönä niin anteeksiantava. Kahvila on kuitenkin ainakin mulle sellainen kauppaa rennompi paikka, jossa tulee kuitenkin käytyä useammin kuin esimerkiksi vaatekaupassa. Lisäksi tiskillä joutuu yleensä odottamaan kahviaan ja siinä ehtii jutustella baristan kanssakin. Kaikki voittaa! Kahvilaficcejä voisin lukea kyllä mieluusti lisääkin.

Siihen, että pidänkö jostain ficistä vai en, ei todellakaan vaikuta se, missä maailmassa hahmot on, vaan pikemminkin se, kuinka onnistuneita ne hahmot mun headcanonin mukaan on. Hyvällä kirjoittamisella toki saa paljon aikaan, ja munkin headcanon voi olla erittäin joustava. :--D Lisäksi mun mielestä kaikista laajimmatkin AU:t on pelkästään sitä jossittelua - mitä jos Harry Potter onkin tukkijätkä Pohjois-Norjasta - koska kyllä se yhteys siihen alkuperäiseen Harry Potteriin silti säilyy joka tapauksessa. HP-suomifandomissa mua vähän surettaa se, ettei mun mielestä ole tarpeeksi rohkeita AU-kokeiluja. Miten ois seuraavaksi AU-buumi? Kyllä kiitos.

[Verinen Paronitar]

Lisäksi tiskillä joutuu yleensä odottamaan kahviaan ja siinä ehtii jutustella baristan kanssakin.

Hahaa, tää selvensikin mulle itsellenikin aika näpsästi, mikä kahvila-AUssa ehkä silittää mua niin pahasti vastakarvaan -- inhoan tuollaisia tilanteita ihan IRL, koska prkl mä haluan olla rauhassa enkä länkyttää joutavuuksia vieraiden ihmisten kanssa, ja kun sitten monet lempparihahmot ovat minuakin epäsosiaalisempia ja estoisia persläpiä, niin eihän tuollaisesta mitään tule    Ennemmin ne vaihtaisi kahvilaa (tai työpaikkaa, jos sattuvat olemaan siellä tiskin toisella puolella). Tykkään monesti sellaisista paritusdynamiikoista, että hahmot ovat ainakin näennäisesti kovasti erilaisia luonteeltaan, mutta niillä on canoninkin puitteissa joku yhteinen missio, ja sitä kautta sitten joutuu tutustumaan toiseen ja opettelemaan tulemaan toimeen. En mä sano, etteikö se kahvilaympäristökin voisi toimia tapaamispaikkana, mutta monesti kuvioiden pehmentyessä sillä tavalla pienemmiksi ja normaalimmaksi, sieltä katoaa jotain hyvin olennaista siitä, miksi minä alunperin parituksesta kiinnostuin. Canonin tarjoamat paritusten backstoryt on mulle tärkeitä, koska mun mielessäni ne shipit rakentuu niin vahvasti henkilökemioiden lisäksi myös tietyistä tilanteista ja taustoista.

Oon lukenut muutamia tosi hyviä nykyaika-AU-ficcejä, jopa siita coffee shopistakin, ja parhaimmillaan niissä on onnistuttu pitämään mukana se hahmojen extremiys sekä tietty häiriintyneisyys. Tykkään hahmoista, jotka on vähän övereitä. Se on viihdyttävää ja tarjoaa suuria tunne-elämyksiä. Modernin arkitodellisuuden tilanteet taas ei suurimmilta osin jaksa mua kiinnostaa enää viihteessä. Pidän kyllä siitä, että voin tunnistaa omia piirteitäni tai probleemiani hahmoista, joten ehkä vaan haluan pitää ne fantsu-maailmoissa riittävän etäällä itsestäni. Ja sitten kun poistetaan se fantsu-konteksti, siirrytään helposti jo liiankin arkisten mielenterveys- ja parisuhdeongelmien äärelle, ja sitä en vaan kestä.

Joissain noissa urheilu-anime-fandomeissa luen huomattavasti suuremmalla innolla esim. jotain yliopisto-AU:ita, joissa hahmot tutustuvat eri tavalla kuin alkuperäisteoksessa, koska silloin asiat ei muutu silleen todellisuuksien tasolla niin paljon, eskapismi-pisteet pysyy samoina 

Omega/Beta/Alpha-ficcejä oli kyllä pienesti olemassa ennen Teen Wolfia

Joo, HP:ssa ainakin on ollut näitä viboja jo pitkään, omassa lukemistossani kansainvälisillä kentillä olen nauttinut jo pienen ikuisuuden siitä, kun Remus Lupin pistää dominoiden <3  Supernaturalilla on kans ollut tosi suuri vaikutus siihen, että omegaverse on levinnyt niin laajalle ja siitä on kadonnut se suoranainen ihmissusi-aspekti. Tai no en tiedä, onko sitä koskaan ollutkaan tässä nimenomaisessa AUssa ollutkaan, Teen Wolfissa ne lykantropiat nyt kuitenkin kuuluu jo canoniinkin.

[Karvalakkirakastaja]

AU toimii mulle ainakin tosi helposti nimenomaan RPF:ssä, koska siellä samassa maailmassahan ne henkilöt muutenkin pyörii ja sillä voidaan niin kätevästi poistaa esimerkiksi urheilijoiden ja muusikoiden sun muidet fanitukseen liittyvät ongelmat (esimerkiksi se, että koskaan et saa olla rauhassa missään).

Muissa fandomeissa homma voi olla vaikeampi ja nimenomaan silloin se on vaikeampi niellä, jos hahmoilla alkuperäisessä fandomissa makeat asusteet, jotka lisää niiden seksikkyttää ja sitten ne siirretään jonnekin, missä ne puetaan farkkuihin ja huppariin, josta seurauksena on välitön turn off.  No sen välittömän reaktion kun ohittaa, ratkaisu on usein silti toimiva.

Ai Teen Wolfistako noi alpha/beta/omega -jutut on tulleet? Jossain vaiheessa vähän hämmästelin, että mikä tämä tällainen buumi on. Noista on kyllä ihan toimivia ficcejä eri fandomeissa ja laumadynamiikka ainakin urheilussa on usein ihan kiintoisaa.   

[Larjus]

Tuli noista AU-jutuista mieleen tämä Siitä vain ideoimaan, jos kahvilat ja omegaverseperseet alkaa tylsistyttää.


Itse tykkään AU:sta jossain määrin. Fiktiivisten fandomien kohdalla ehkä lähinnä siitä, että canonista muokataan jotain, mutta maailma perusolemukseltaan on sama. RPF:ssä nimenomaan kaipaan sitä AU:ta, samasta syystä kuin Karvis. Eli saadaan fanit pois julkkisten kannoilta XD RPF:ssä tykkään oikeestaan kaikenlaisesta AU:sta, myös niistä sisäoppilaitoksista, vankiloista ja kahviloista. Omegaverset ei oo koskaan miellyttänyt.

[tellie]

No ei vais, ei aihe tai klisee ficistä huonoa tee, kyse on siitä mitä kirjoittaja ideaansa lisää tuo. Olen vain kovasti ihmetellyt miksi juuri tuo AU-skenaario on niin totisen yleinen. AU-tarinoita joita oikeasti haluaisin lukea olisivat esimerkiksi: Alepan kassa, nakkikioskilla kolmelta aamuyöstä ja lääkäri ja potilas kunnallisessa terveyspalvelussa xDD

Tunnustan, että ole harkinnut perustavani kotiseutuhaasteen jatkeeksi haasteen nimeltä Suomi AU ja käyttääni mm. snägärijonoesimerkkiä yhtenä inspiraatioskenaariota

Nyt on vaan itellä rautoja tulessa niin paljon, ettei mahda keretä kirjottamaan, niin on jäänyt tekemättä.

[Simma]

Köh, en ole koskaan tajunnut, mikä tää Omega/Beta/Alpha-juttu oikein on kun monissa ficeissä se alkutiedoissa lukee?

Olen nyt viimeisimmäksi pannut merkille, että yksi suuri ero suomenkielisissä ja englanninkielisissä ficeissä on niiden pituus. Se missä Suomessa trendinä on lyhyet raapaleet ja ficletit, niin englanniksi kirjoittajat kirjoittavat sellaisia kilometritekstejä. Olen pitkien ficcien fani, mutta nykyään vastaan tulee liian usein liian pitkiä ficcejä, joita on puuduttava lukea, lähinnä tekstin tylsyyden vuoksi. Samaa asiaa (yleensä niitä high school tai kahvila AU:ita) jumitetaan monen kymmenen tuhannen sanan verran, eikä ficissä kuitenkaan loppujen lopuksi tapahdu oikein mitään. Henkilö x tapaa henkilön y kahvilassa ja sitten ne päätyy yhteen. Juoni 5/5.

Muuten AU:t on kyllä ihan ok, kunhan ne kaikki eivät kerro samasta asiasta. Nimim. kyllästyin yleisesti kaikkiin SPN-ficceihin, koska luin liian monta Destiel high school AU:ta.

[Verinen Paronitar]

Köh, en ole koskaan tajunnut, mikä tää Omega/Beta/Alpha-juttu oikein on kun monissa ficeissä se alkutiedoissa lukee?

Koska oon paska selittämään, fanlore auttakoon. Tässä omega-verse pähkinänkuoressa.

[flawless]

Ai Teen Wolfistako noi alpha/beta/omega -jutut on tulleet? Jossain vaiheessa vähän hämmästelin, että mikä tämä tällainen buumi on. Noista on kyllä ihan toimivia ficcejä eri fandomeissa ja laumadynamiikka ainakin urheilussa on usein ihan kiintoisaa.

Niitä kyllä tosiaan riittää tuossa fandomissa vaikka muille jakaa, niitä sikisi yhdessä vaiheessa kuin sieniä sateella Mutta toisaalta mua ei niinkään Teen Wolf -fandomissa edes kyllästytä omegaverseficit, koska kyseisessä fandomissa kuitenkin on canonissakin ihmissusia ja tuota alpha/omega-asetelmaa (vaikka se onkin omegaversessä hyvin erilainen kuin canonissa) ja siksi se on aika luonteva asetelma kyseisen fandomin ficeille. Tietysti nuo kaikki tekstit ovat väkisinkin aika samantyylisiä, mutta hyvä kirjoittaja osaa kyllä tehdä suositustakin aiheesta omaperäisen tekstin. Mä en niinkään pidä omegaversestä muissa fandomeissa, esim. Supernaturalissa se on musta tosi keinotekoista eikä yhtään sovi kyseiseen fandomiin, mutta Teen Wolfissa se on tietyllä tavalla uskottavampaa kuin monissa muissa fandomeissa ja siksi se muhun iskee - uskottavuus ja tietynlainen canonin myötäily on mulle aika big deal. Mutta joo, omegaverse on Teen Wolfissa kultaa, saan ihan pirusti kiksejä alpha/omega-dynamiikasta ja ylipäätään siitä omistuksenhaluisesta ja dominoivasta vibasta mikä noissa on, eli mua ei harmita tämä buumi ollenkaan

[Kiirsu]

Femme näyttäisi olevan Finissä vähän nousussa, ainakin oman subjektiivisen näkökulmani perusteella. Tämä on musta aika iso muutos, kun muistan lukeneeni joskus vuonna 2010-2011 jotain "mikä toimii, het, slash vai femme"-topaa, jossa tosi moni sanoi että femme ei nappaa yhtään ja slash on se juttu.

Minäkin olen kiinnittänyt tähän huomiota ja tämä on kyllä ilahduttanut suuresti! Varsinkin originaalipuolella (missä itse viihdyn paljon) tuntuu olevan femmeä koko ajan enemmän. Itse luen ficcejä lähestulkoon ainoastaan Potterista ja sen fandomin naishahmot ei vain iske ja siksi on tullutkin luettua paljon enemmän slashia kuin femmeä. En tiedä, vaikuttaako tämä laajemmaltikin femmen suosioon tuossa fandomissa. Oli kuitenkin syy mikä tahansa, iloitsen femmen tulevasta valtakaudesta!

Ficcien pituudessa tuntuu tosiaan olevan eroa suomenkielisellä ja englanninkielisellä puolella. Ennen luin melkein pelkästään pitkiä jatkiksia englanniksi, mutta viimeaikoina olen innostunut myös lyhyemmistä suomenkielisistä oneshoteista. Englanninkielisissä ficeissä on kyllä kivasti pituutta ja juonta, mutta Finin tekstit ovat kielellisesti paljon laadukkaampia, kuin enkkusivustoilla lukemani ficit. Täälllä keskitytään paljon kieleen ja sillä leikkimiseen, mistä tykkään itsekin. Ainakin omasta mielestäni Finissä julkaistavat tekstit ovat jollain tapaa paljon taiteellisempia, kun muualla juoni tuntuu olevan se tekstin keskeisin elementti. Tai sitten olen englanniksi lukenut vääränlaisia tekstejä

[jossujb]

Femmen nousun olen huomannut minäkin! Tosin sillä on ollut enkkupuolellakin nostetta, mutta jotenkin mulla on sellanen fiilis, että enkkuksi peräänkuulutetaan femmeä ja sitä haluttaisiin kovasti lukea, mutta sitä ei silti ehditä kirjoittaa siihen tahtiin kun sitä menisi, mutta suomeksi asiasta ei kohkata niin paljon, mutta matkua tulee. Varmaan tosin originaalifemmen yleistyminen ennen fandomeita johtuu siitä että niin pirun harvassa fandomissa on enemmän kuin yksi nainen ja joilla ois kans jotai potentiaalista tekemistä keskenään 

Eniten mä olen kyllä lähiaikoina tykänny siitä, että nykyään ei niin absoluuttisesti jaotella fikkejä slash/het/femme-akselilla, vaan mennään enemmän juoni edellä. Tai mä en ole ainakaan ikäpäiviin enää laittanut genretietoihin "slash", kun ei parituksen seksuaalinen suuhtautuminen ole varsinaisesti mikään "genre"  Tai, tuntuuko kenestäkään muusta, että ennen nimenomaan profiloiduttiin enemmän vaikka slashfikkarina ja sitä piti korostaa? Nyt voi kirjottaa fikkejä ilman että niitä tarvii jaotella niin tarkasti boksiin, enkkupuolellahan slash/femslash yms. termit alkaa olla jo hieman vanhentuneita! Puhutaan ennemmin vain shipistä ja shippaamisesta, ei slashaaamisesta. Minun makuuni harvinaisen positiivista kehitystä.

[Grenade]

Varmaan tosin originaalifemmen yleistyminen ennen fandomeita johtuu siitä että niin pirun harvassa fandomissa on enemmän kuin yksi nainen ja joilla ois kans jotai potentiaalista tekemistä keskenään 

Se tunne, kun tajuan, että täähän pitää kutinsa ainakin meikäläisen fandomeiden kohdalla. Useimmissa seuraamissani fandomeissa naisia tosiaan on harvinaisen vähän ja heistä kertovat tekstit ovat harvinaisuus, ja todellinen löytö, jos oikeasti heitä paritetaan keskenään. Pitänee varmaan jossain vaiheessa löytää vähän jotain naisrikkaampia ficcausmaastoja.

Olen itsekin huomannut tuon pidempien tekstien yleisyyden enkkupuolella. Siinä missä Finissä erilaiset raapale- ja ficletsarjat ovat aika lailla suosiossa tällä hetkellä ja muutenkin lyhyemmät teksit, niin jotenkin enkkupuolella pitkät tekstit ovat enemmän ominaisia ainakin niissä fandomeissa, joita itse seurailen. Yleensä oneshotitkin ovat melko lailla muutamaa tuhatta keskimäärin, harvassa ovat alle tuhannen sanan jäävät tekstit, kun taas Finissä on ehkä enemmänkin taas raapalemittaisia muutamaan sataan sanaan jääviä kokonaisuuksia.

Aloitusviestissä kyseltiin, mitä buumia olet ihmetellyt. Itse muistan joskus kovasti miettineeni näitä AU-ficcejä, joissa tutut hahmot siirretäänkin johonkin toiseen, kuten nyt vaikka siihen kovasti tällä hetkellä huudossa olevaan kukkakauppaan. Koska itse aina halusin, että tapahtumat on just sijoitettu sinne, missä ne alkuperäisestikin on, olin melko lailla aluksi vastaan näitä, koska miten sen persoonan ny muka sit saa sinne nii, mutta nykyään oon kaivanu aivoni taas käyttöön ja tajunnut, että nehän toimii tosi kivasti, jos ne on hyvin kirjoitettuja. Lisää kukkakauppaAU:ta siis vain!

[Violetu]

Silloin kun jostain fandomista saa uutta canonmateriaalia, niin alkaa toivoa "näin leffan olisi pitänyt mennä" ja "jos kohtaus x olisikin mennyt toisin" tai "jos asiaa y ei olisi koskaan tapahtunut" -ficcejä. AUita kai nuokin periaatteessa ovat, mutta sijoittuvat kuitenkin canonmaailmaan.
Canon-AU-buumeja, kiitos!
Enkunkielisellä puolella yksi tuoreimpia buumeja tuntuu olevan se, että hahmoja esitetään aseksuaaleina ja aromanttisia.  Myös hahmojen esittäminen transsukupuolisina tuntuu yleistyneen kovasti.

[jossujb]

Vaikka mua itseäni ei juuri kiinnosta fikkaamisessa yhtään muu kuin parittaminen ja smutti, niin on kyllä hauska seurata vierestä, että esimerkiksi juuri aseksuaalisuutta käsitelevät tekstit, tai tarinat joissa ei ole romantiikkaa ollenkaan, on varsinkin enkkupuolella yleistyneet. Varsin usein muistan vuosien varrella kuulleeni gen-tesktejä kirjoittavilta tyypeiltä, että on se tylsää kun kaikki lukee vaan pornoa 

Ei mutta, se on hauska nähdä, että tarinoiden mahdollisuudet on laajetunut. Liekö lukuisten AU-juttujen avustuksella? Ennen muinoin minusta tuntui, että canonista poikkeaminen oli suurin synti mitä saattoi tehdä, mutta nyt musta ihmiset vapautuneemmin kirjoittaa mitäs jos-tekstejä. Fix it-fikki genrenä oli ainakin joku mihin olen vasta vähä-aiaka sitten alkanut törmäillä huomattavasti enemmän! Siis siihen, että jos hahmoja kuolee tai muuten vain tarina loppuu ikävästi, niin kirjotaampa siihen korjaus. Fantastista. Tosin Violetun mainitsemia canon-au-tekstejä saisi kirjoittaa enemmänkin... mutta on ne silti nousussa.

[Karvalakkirakastaja]

Jännää sinänsä, koska kun mä aloitin ficcien lukemisen noin 15 vuotta sitten, huomattava enemmistö tarinoista oli täysin seksittömiä ja parituksettomia, joten onkohan se fandomkohtaista vai ollaanko 15 vuodessa tehty yksi sykli ja palattu sen sisällä ei-pornon kautta pornoon ja takaisin.  Musta tuntuu, että porno oli jossain vaiheessa kovasti in. Sen jälkeen se on ollut ehkä vähän out. Oma lukemiseni Finissä ja kokonaisuudessaan muutenkin on suorassa suhteessa pitkien ficcien kulttuurin kuolemiseen. Raapalesarjat ja oneshotit on ihan hyviä, mutta kyllä mun todellinen rakkaus on edelleen pitkä, (mieluiten pornoinen LOL) ehkä vähän jauhava, jonnekin etenevä teksti, joka alkaa jostakin ja päättyy johonkin eikä ainoastaan kerro erillisiä pätkiä siltä väliltä. Musta tuntuu, että nykyinen trendi ainakin Suomessa kirjoitella pätkiä ja lyhyitä juttuja on tämän hektisen maailman trendi, joka varmaan palvelee suurinta osaa, jotka elää siinä hektisessä maailmassa, mutta se ei tarjoa mulle riittävää, pitkäaikaista todellisuuspakoa. Toisaalta tämä trendi olisi ihanne laiskalle kirjoittajalle, jos vaan sitä osaisi ja pystyisi hyödyntämään, mutta kun ei sellaisten kirjoittamisesta myöskään itse saa kiksejä. 

[jossujb]

Oisko lyhyiden tekstien kasvulla jotain tekemistä sillä, että monet haasteet suosivat lyhyitä tekstejä, oli sitten kyse kirjoitus- tai kommentointihaasteista? Räikein esimerkki joka mieleeni tulee on kai klassinen 3 kertaa kun -haaste, jonka englannikielinen esikuvassa tehdään viisi kertaa (ja yhden kerran ei tehdä xD)

Toisaalta kirjoitettujen fandomien laajentuminen saattaa myös suosia lyhyttä muotoa. Jos ei ole mitään takeita sille onko mahdollisesti veilä suomeksi kirjoittamattomalle fandomille yleisöä ollenkaan, niin se saattaa ohjata kirjoittamaan lyhyitä tekstejä kokeeksi. Lyhyen tekstin voi myös paremmalla omalla tunnolla laittaa kommenttikampanjaan tyrkylle, kun taas pitkä teksti on... no. Aikaa vievä. Nykyään ihmisillä tosiaan on niin rajallisesti aikaa.

Itse en koe kovin hyvä kirjoittamaan pitkiä tekstejä, mun omin formaatti on aina ollut keskipitkä one-shot. Toki pitkiä tarinoita niin mielellään lukisi, mutta ymmärrän, että ne vie aikaa ja vaivaa kirjoittaa ja jos fandom on harvinainen, niin moni miettii kannattaako julkaista ollenkaan.

Mä sanoisin kaikille, jotka on joskus epäilleet, että onko harvinaisesta fandomista kirjoittaminen ajanhukkaa, niin julkaise ihmeessä. Mä takaan, että aina sieltä jostain kivenkolosta kaivautuu vähintään se yksi ihminen joka on täpinöissä