Rating: S
Pairing: Sirius/Remus
Genre: Pariisi-fluffy, one-shot
Disclaimer: Hahmot ovat J.K. Rowlingin, en saa tästä rahaa vaan teen tätä omaksi (ja toivottavasti muidenkin) iloksi jne.
Summary: Oli pääsiäisloma, seitsemäs kouluvuosi ja olimme karanneet kotimaamme ahdistusta Ranskan lämpöön.
A/N: Koska tykkään sekä Siriuksesta, Remuksesta, Pariisista että matkanovelleista, halusin kirjoittaa tämän. Eiffel-torniin ei sentään kiivetä, mutta toivottavasti pariisilaisromatiikkaa on sopivasti, ei ällöliikaa. Tämmöistä hyvän mielen pätkää oli mukava kirjoittaa, ja tykkäisin kommenteista!
***
Heräsin siivoojan kolisteluun käytävällä ja avatessani silmäni näin että Sirius nukkui vielä suu raollaan toisella puolella parisänkyä. Parisänky ei ollut ihan sitä mitä olin toivonut, mutta siinä hotellissa vain niitä oli ollut jäljellä. Katselin huonetta ja mietin miten televisio toimisi – olimme joutuneet varaamaan huoneen jästihotellista velhomajatalojen ollessa täynnä. Ilmeisesti muutkin olivat halunneet nähdä ja elää Pariisin kevään.
Vilkuilin Siriusta ja toivoin ettei hän heräisi ihan vielä, aamuaurinko näytti kauniilta hänen ihollaan. Taittelin valkoisiin lakanoihin laskoksia kunnes Sirius heräsi.
”Huomenta”, hän sanoi räpyteltyään silmiään. ”Tehdään tästä elämämme päivä.”
***
”Tiedätkö Remus, minulla on sellainen olo että tahtoisin rakastua?” Sirius kysyi ja yritti kädellään estää huhtikuun säteitä paistamasta silmiinsä.
”Tiedän”, minä sanoin ja tarkoitin sitä todella. Pariisi teki meistä molemmista vähän kummallisia. Istuimme puistossa naukkaillen halpaa punaviiniä, ja ylempänä odotti Montmantre. Olimme kaukana Tylypahkasta ja kodista, kaukana kaikesta. Oli pääsiäisloma, seitsemäs kouluvuosi ja olimme karanneet kotimaamme ahdistusta Ranskan lämpöön. James jäi Lilyn seuraksi ja Peterin äiti ei päästänyt poikaansa noin vain matkoille. Minun vanhempani eivät jaksaneet välittää ja Siriuksen vanhemmat – no, heidän mielestään Sirius olisi saanut vaikka hukkua Seineen.
Oloni oli epämukava, Sirius istui liian lähellä. Minulla oli reviirini, ja vaikka joskus sen rajan ylittyminen tuntui hyvältä, sinä iltapäivänä olin vain levoton. Enkä ollut ainut.
”Ota viiniä”, Sirius yritti rempseästi ja ojensi pullon. Otin pullon ja käteni taisi hipaista Siriuksen sormia. Vavahdin hieman, ja yritin olla muistamatta että juuri tällaista oli ollut ilmassa viime tunteina vähän liikaakin.
Viini maistui kamalalta, ja huomasin miettiväni olisiko lasiin tarttunut vähän Siriuksen makua.
”Kiivetään ylös asti”, Sirius sanoi. Hän ei ikinä osannut istua kauaa paikoillaan. ”Luulen että sieltä näkee koko kaupungin.”
Lähdimme kiipeämään ylös loivia portaita, huojuimme hieman (Sirius enemmän, minä vähemmän) ja lapsiperheiden vanhemmat loivat meihin äkäisiä katseita.
”Excusez-moi”, Sirius sanoi ja kumarsi kämmenet yhdessä eräälle äidille. Sirius näytti typerältä eikä yhtään vakuuttavalta. Minua ei naurattanut joten otin huikan pullosta rentoutuakseni.
Ylhäältä näki kattoja, kattoja ja kattoja. Hengitin sisääni kaupungin tunnelmaa ja nojasin kaiteeseen. Sirius oli jo toista kertaa lyhyen ajan sisällä liian lähellä ja hänen seuraavat sanansa kertoivat että hänkin huomasi epämukavan oloni. En tosin tiedä, tajusiko hän mistä se johtui.
”Kuule, Kuutamo. Karistaisit nyt maailman murheet oliltasi”, hän sanoi ja ravisteli minua olkapäästä. Minun murheeni eivät suinkaan vähentyneet, kiinnitin liikaa huomiota hänen käteensä, joka koski minua, enkä osannut muuta kuin ahdistua kaikesta siitä mitä pääni sisällä liikkui.
”Me olemme nyt maailman huipulla. Hymyile vähän”, Sirius kehotti virnistäen ja hymyilin jotta hän olisi vähän aikaa hiljaa.
***
”Tiedätkö Remus, olen aina halunnut kokeilla saippuakuplien puhaltamista”, Sirius sanoi ja osoitti pientä poikaa, joka puhalteli auringonvalossa välkkyviä kuplia sillalla. Minä kerroin hänelle että sormella osoittaminen oli rumaa. Luultavasti hänen äitinsä oli välillä vähän oikaissut Siriusta kasvattaessaan.
Jäin odottamaan kun Sirius meni pojan luokse hieromaan kauppoja saippuakuplapullosta. Sirius osoitti kädessään olevia kolikoita, sitten pulloa. Poika otti rahat ja Sirius näytti tyytyväiseltä palatessaan luokseni.
”Paljonko maksoit?” kysyin.
”Viisi frangia.”
”Mitä se on velhorahassa?”
”Ei hajuakaan.”
”Ajatella että täällä asuu ihmisiä”, sanoin katsellessani pientä telttakylää sillan alla. Siriusta ei kiinnostanut, hän oli alkanut harjoitella kuplien puhaltamista. Istuimme kiviselle reunukselle, annoimme jalkojemme roikkua kohti jokea ja katselimme kuinka kuplat välkkyivät väreissä ja kohosivat ylös taivaalle. Sirius näytti ehkä onnellisemmalta kuin koskaan ennen, ja mietin taas kerran hieman säälien kuinka hänen lapsuutensa oli ollut kaikkea muuta kuin iloista leikkiä. Pieniä kuplia, hitaasti puhallettuja isoja kuplia ja Siriuksen hymy – se kaikki sai myös minut aivan epätavallisen hilpeäksi.
***
Palailimme yhdeksän aikaan hotellille ja jalkapohjamme olivat kipeät. Rojahdin sängylle ja heiluttelin väsyneitä jalkojani.
”Et kai sinä vielä nukkumaan ole menossa, Kuutamo?” Sirius kysyi virnuillen ja avasi jälleen viinipulloa. En usko hänenkään pitäneen viinistä, mutta kun kerran oltiin Pariisissa, asiaan kuului ehdottomasti punainen viini – vaikkakin pahanmakuinen.
”En tietenkään”, mutisin ja nousin ylös paeten kylpyhuoneeseen. Siriuksen ilme oli saanut huoneen tuntuvan liian pieneltä meille kahdelle. Oloni oli levottomampi kuin koko päivänä ja valutin kylmää vettä kasvoilleni tuntien oloni luuseriksi. Ei minun näin heikko pitänyt olla, yksi hymy ja minä pakenen, ajattelin.
Sirius hyräili huoneessamme ja kilisteli laseja vähän ehkä liikaakin. Yritin olla oma itseni, otin häneltä täytetyn lasin ja avasin parvekkeen oven. Seisoin parvekkeella ja kuuntelin yön ääniä. Taivas oli sinisempi kuin Englannissa koskaan ja talot olivat kauniisti ränsistyneen näköisiä takorautakaiteineen. Rakastin kaikkea sitä minkä kuulin, näin ja haistoin ja aloin hiljalleen rentoutua.
”Saanko tulla häiritsemään?” Sirius kysyi takaani.
”Et sinä häiritse”, sanoin ja otin kulauksen lasista jotta uskaltaisin paremmin.
”Näytit vain niin keskittyneeltä”, Sirius sanoi hiljaa ja tuli viereeni. Parveke oli pieni, ja jouduin ihanan ja kamalan lähelle Siriusta.
”Mitä tuo mummo tuijottaa?” hän kysyi ja osoitti (taas rumasti sormellaan) tien toiselle puolella parvekkeellaan kutonutta vanhaa rouvaa. En vastannut, vaikka mieleni teki sanoa että yleensä meidän kohdallamme niin lähekkäin seisoneet olivat luultavasti vastakkaisia sukupuolia.
Olimme siinä hetken hiljaa, Sirius hyräili ja minä hengitin sisääni Pariisia ja Siriusta myös. Hänen kylkensä kylkeäni vasten tuntui toisaalta aika turvalliselta.
”Voi pojat, tämähän on pelkkää Pariisi-klisettä koko juttu… Viiniä, laskeva aurinko, patonki puuttuu, mutta romantiikkaa on”, Sirius sanoi ja juomani meinasi mennä väärään kurkkuun. Mietinkö tarkoittiko Sirius viereiselle parvekkeella kiihkeästi suudellutta paria, vai jotain muuta.
”… Tällainen vanha hotelli, kapea kuja, baskereitakaan ei ole mutta taidetta löytyy huoneemme seinältä”, Sirius jatkoi tuijottaen jonnekin kattojen ylle.
”Hmm, mitä romantiikkaa?” kysyin, koska en voinut hillitä itseäni ja kieltämättä viini oli saanut minut rauhoittumaan jonkin verran.
”Monenlaista”, hän vastasi, enkä viitsinyt kysyä tarkennusta.
Olimme taas monta minuuttia hiljaa, ikään kuin odottaen että jotain tapahtuisi. Tilanne alkoi käydä tukalaksi minun osaltani ja yritin vääntäytyä Siriuksen ohi. Hän kuitenkin tarrasi käteeni ja pysäytti minut.
”Yksi juttu”, hän sanoi, veti minut lähemmäs vähän turhan hätäisillä otteilla ja vilkaisi minua nopeasti ennen kuin painoi huulet omilleni. Muutama sekunti, se kaikki oli ohi ja Sirius katsoi minuun päin ja virnisti hieman hämillään.
”Oli pakko tehdä tuo… Pariisissa kun ollaan ja kaikkea… Niin”, hän sanoi ja huomasi irrottaa käsivarrestani, josta hän ei ollut vieläkään päästänyt irti.
Minä nyökkäsin, hymyilin vähän ja kohautin olkapäitäni. Astuin huoneeseen ja hymyilin vielä leveämmin kun tiesin ettei Sirius nähnyt. Istuin sängylle ja tunsin kuinka sydämeni syke hidastui. Sitten takaani kuului vaimea ääni parvekkeelta.
”Tässä on nyt kaikki. Pariisi, nähty. Kuplat, puhallettu. Remus, suudeltu. Ja lasi juotu pohjaan. Mummo tosin tuijottaa vieläkin. Jos minun olisi määrä kuolla onnellisena, se tapahtuisi tänään."
