Izukulla on hyvä päivä kotiarestista huolimatta.
Nimi: Päivän kohokohta
Kirjoittaja: Avaruuspiraatti
Fandom: My Hero Academia
Hahmot: Midoriya ja Bakugo
Ikäraja: K-11
Tyylilaji: kaverihömppä (tai jos Bakugolta kysyttäisiin, pelkkä hömppä)
Sanamäärä: 407
Haasteet: Teelusikan tunneskaala II (hyväntuulisuus)
Vastuunvapaus: Kaikki tunnistettavat hahmot, tapahtumat ja miljööt kuuluvat My Hero Academian luojille. En ansaitse tällä rahaa.
A/N: Mietin, mitä voisin kirjoittaa hyväntuulisuudesta, ja Midoriya tuli ensimmäisenä mieleeni. Tällainen höpöfikki sitten hänen ympärilleen syntyi.
Päivän kohokohta
Izuku oli ollut kauhuissaan joutuessaan kotiarestiin hänen ja Kacchanin tappelun jälkeen, mutta siivoaminen osoittautuikin loppujen lopuksi varsin terapeuttiseksi ajanvietteeksi. Hän huomasi myös ilokseen, että jos hän vain muisti jännittää kaikkia lihaksiaan tarpeettoman lujaa, kaikki imuroimisesta ikkunoiden pesuun kävi pienestä lihastreenistä. Izuku tupsutti intohimoisesti takanreunusta pölyhuiskalla ja hyräili samalla kappaletta, jonka hän oli kuullut aikaisemmin aamulla radiosta. Kacchan ärisi ja kihisi lattian tasossa niin kovin, että Izuku ihmetteli, ettei tämä ollut vielä räjäyttänyt mitään.
"Oi, Deku! Lopeta jo tuo", Kacchan viimein tiuskaisi. Hän yritti epätoivoisesti työntää imurin suulaketta sohvan alle, minne se ei kuitenkaan tahtonut mahtua. "Idiootti… Mitä helvettiä sä edes tuolla tavalla hymyilet, häh?"
Izuku kohautti olkiaan. "On vain hyvä päivä."
"Hyvä päivä, vai?" Kacchan sanoi epäluuloisena. "Mitä hyvää tässä muka voisi olla? Me ollaan kotiarestissa, muistatko? Helvetin nöyryyttävää tämä on, jos mitään…"
Izuku siirtyi puunaamaan sohvapöytää. "No, ensinnäkin mun käteni on jo ihan maitohapoilla", hän sanoi ja huiskutti kukkamaljakon ympäriltä. "Se on ihan kivaa."
Kacchan pyöritti silmiään ja nousi viimein lattialta ylös. Izuku astui taaksepäin ja ihasteli kättensä jälkeä pitkään.
"Etkö todella keksi mitään muuta?" Kacchan irvaili. "Kipeät kädet on sun päiväsi kohokohta?"
"No ei varsinaisesti", Izuku sanoi posket hieman punehtuen. "On tässä päivässä ollut muutakin hyvää."
"Kuten?"
Izuku puristi pölyhuiskaa tiukemmin nyrkissään. Hän mutisi jotain niin hiljaa, että Kacchan tuskin sai siitä selvää.
"Kakista ulos, Deku", Kacchan sanoi ärtyen. "Mikä on saanut sut noin hyvälle tuulelle? Jos sä olet luistanut sun siivoustehtävistäsi, mä vannon, että mä räjäytän sulta naamalärvin irti."
"Ei se ole mitään sellaista", Izuku puolustautui käsiään villisti heiluttaen. "Se on vain… Se on ihan tyhmä juttu… Ei sua edes kiinnosta kuulla…"
Kacchan katsoi häntä painostavasti silmiin. Izuku ei ymmärtänyt, miten niin monen vuodenkin jälkeen pelkkä katse sai hänen niskavillansa nousemaan pystyyn. Hän painoi oman katseensa lattiaan ja ihan väkisin hänen suupielensä nykivät ylöspäin.
"Musta on ihan mukava viettää sun kanssasi aikaa. Meillä on alkanut viimeinkin synkata."
Kacchan katsoi häntä kuin lyötynä takaisin. Sitten hän pyöräytti silmiään. "Sä olet oikea idiootti, Deku. Meillä muka synkkaa… Kaikkea sitä kuuleekin."
Izuku ei ehtinyt sanoa mitään, kun Kacchan jo painoi imurin taas päälle ja viiletti toiselle puolen huonetta posket monta sävyä punakampina.
"Sä et voi sanoa, ettet olisi muka samaa mieltä mun kanssani", Izuku korotti ääntään imurin metelin yli. "Me ollaan kavereita, Kacchan! Kyllä säkin voit sen myöntää!"
"No ei vitussa olla!" Kacchan ärjyi. "Äläkä sano mua enää tuolla kamalalla nimellä!"
Izuku piilotti kiireesti hymynsä pölyhuiskan taakse. Tiedä, vaikka Kacchan oikeasti saisi päähänsä räjäyttää hänen 'naamalärvinsä' irti.