Voi miten paljon ihania kommentteja, joihin minä mokoma en ole vastannut! Kiitos kaikille ja pahoittelut, korjataanpa tilanne. ♥
Fracta, kivaa että teksti herätti haikeuden ohella myös suloisia tunnelmia! Toisen ihmisen jättämä aukko voi tosiaan olla valtava ja täynnä kaikkea kipeää ja toisesta muistuttavaa, vaikka se olisi sinänsä vain tyhjää. Lopun itku tuntuu minustakin kuitenkin pikemminkin helpottavalta kuin lohduttomalta, ikään kuin sellaiselta paranemisprosessin todelliselta alulta.
Tuo huomaamalla huomaaminen on hyvä pointti - joskus on helppo ajautua vain huolehtimaan lemmikin perustarpeista ilman, että todella huomioi sitä ja antaa sille aikaansa. Tunnistettava ilmiö omassakin arjessa, vaikka minulla ei kissoja olekaan, vaan nuo degupalleroiset! Ne eivät toki sillä tavalla ihmisseuraa kaipaa, kun niillä on toisensa, mutta voihan niillekin vaikka minkälaista aktivointia keksiä. Onneksi Sulo tässä tosiaan pitää itse huolen siitä, että läheisyyttä ja huomiota lopulta tulee.
Kiitoksia kovasti!
Vuorna, onpa kivaa että noin moni asia houkutteli tämän tekstin pariin Kommenttiarpajaisten tiimoilta, ja hauskaa että tämä teksti tarjosi vähän toisenlaista näkökulmaa muihin lukemiisi eroteksteihin.
Ihanaa, että tyypillisesti omissa oloissaan pitäytyvän kissaherran lohdutusyritys oli hellyttävää luettavaa! On siinä kyllä jotain erityistä, kun kissa, joka yleensä ei niin piittaa läheisyydestä, tuleekin hakemaan (ja tarjoamaan) sitä. Lemmikkieläimet ovat joskus ihan ihmeellisen hyviä vaistoamaan ihmisten tunnetiloja.
Kiva kuulla, että tyhjyys ilmeni monella eri tasolla ja sopi kuvaamaan eron jälkeisiä tunnelmia. Täytyy tunnustaa, että "katharttinen" oli minulle ihan uusi termituttavuus, mutta kieltämättä se sopii oivasti kuvastamaan kertojan kokemaan tunnevyöryä, jonka käsittely lopulta toivon mukaan antaa sijaa toipumiselle.
Kiitos kovasti!
Fio, ihana kuulla, että kokonaisuus tuntui raapalemitasta huolimatta ehjältä ja siltä, että se sisälsi kaiken tarpeellisen. Muistan, että tätäkin tekstiä piti jonkin verran karsia ja venkslata, jotta sain sen sopimaan 350 sanaan ja silloiseen joulukalenteriluukkuideaani, joten on helpottavaa, jos teksti ei kärsinyt siitä liiaksi, vaan onnistui välittämään tunnelman ja puhuttelemaan.
Kiitos paljon!
marieophelia, kivaa että päähenkilökissa houkutteli lukemaan tämän tekstin Kommenttiarpajaisten tiimoilta! Voi että, kipeänkaunis tuo sinun kokemuksesi vastaavanlaisesta tilanteesta, ja toivon että asiat ovat tällä hetkellä jo paremmin. ♥ Minulle kävi joskus niin, että olin hoitamassa erästä kissaperhettä, jonka emokissa oli aika viileä ja pidättyväinen (nimenomaan sellainen ylpeänoloinen!), mutta kerran kun olin jostain asiasta tosi murheissani ja istuin lattialla itkemässä, se tuli syliini kehräämään. Olen vakuuttunut siitä, että jotkin kissat kyllä tunnistavat herkästi ihmisten tunnetiloja ja ottavat silloin enemmän kontaktia.
Ymmärrän hyvin, että tämä teksti herättää kysymyksiä siitä, mitä tilanteen taustalla oikein on ja miten eroon on päädytty, mutta hyvä jos taustatarinan puuttuminen ei kuitenkaan lopulta häirinnyt. Minäkin uskon, että ainakin pidemmän suhteen päättyminen tuo aina mukanaan jonkinlaista tyhjyyttä ja tarvetta suruajalle ja irti päästämiselle, ja siinä mielessä tässä tekstissä kuvatut tunnelmat voivat sopia monenlaiseen erotarinaan.
Kiitos paljon!
Angie, voi että, ihanaa (ja toisaalta myös kamalaa, koska suhteen päättyminen voi olla tosi kova paikka) kuulla, että teksti herätti samaistumista ja sai eläytymään. Joskus kun olin viittä vaille eroamassa pitkästä suhteesta, koin pahimmaksi juuri sen konkretian, kun yhtäkkiä niin paljon oli vaarassa jäädä puuttumaan omasta arjesta - ei enää toisen tavaroita, ei vaatteita, ei tuoksuja, ei mitään. Kun se näkyy, sitä ei voi unohtaa senkään vertaa kuin mitä ajatusleikeillä ehkä itseään voisi harhauttaa.
Ihanaa että löysit tekstistä kuitenkin myös lohtua, ja ihana asia on tietysti myös oma lattialla kuorsaava pöhkö. ♥
Lämpimät kiitokset kommentista!
Linne, on aina kiva yllätys kun joku löytää mieluista luettavaa ja kommentoitavaa listauksen sydänmerkityistä teksteistä!
Tämän tekstin olen alun perin sydänmerkittänyt muistaakseni siksi, että ihmisten ja eläinten väliset siteet on minulle tärkeä teema ja eroaiheenkin koen merkitykselliseksi, etenkin kun mukana on myös huojentavia selviytymisen ja ylitse pääsemisen elementtejä. Hurt/comfort on ikuinen lempparini, heh!
Joulukuun pimeys kyllä kieltämättä sopii hyvin yksinäisiin ja synkkiin tunnelmiin. Sellaista joulumelankoliaa! Kivaa kuitenkin, että koit mukana olevan myös lohtua ja valoa.
Kiitos paljon!
