Kaapo mököttää Benjaminin pikkujouluissa.
Nimi: Joulumökötys
Kirjoittaja: Avaruuspiraatti
Ikäraja: S
Tyylilaji: fluff/kaverihömppä, slice of life
Hahmot: Henri/Kaapo + Benjamin
Sanamäärä: 350
Haasteet: Fluffy10 #3, Spurttiraapale V (8. kierros, seitsemäs päivä)
A/N: Onko tämä paniikkiraapale spurttia varten vaiko pitkään suunniteltu tarina Henri/Kaapo-verseen? Ette saa koskaan tietää u_u Ronen jälleen kerran kauhean ystävällisesti antoi minulle idean, kun sellaisen perään itkin kyselin irkissä. En ole piiiitkään aikaan kirjoittanut mitään uutta Henristä ja Kaaposta ja tuntui vähän oudolta, mutta jotenkin tätä tehdessä rakastuin näihin hahmoihin taas uudestaan. Mulla oli hieno suunnitelma tälle tarinalle, mutta koska sanamäärä puski vastaan, niin saatte nyt sitten tämän ei-niin-hienon version. Toivottavasti tykkäilette!
Joulumökötys
Benjamin oli niitä ihmisiä, joille elämä oli pelkkää juhlaa. Syntymäpäivät ja juhlapyhät, nimipäivät ja valmistujaiset, vitonen kokeesta tai kissanristiäiset sopivat Benjaminin mielestä kaikki vallan mainiosti syyksi järjestää kotibileet. Henri oli juossut Benjaminin riennoissa niin monesti, että häntä alkoi jo hieman kyllästyttää, mutta siitä huolimatta hän tänäänkin löysi itsensä Topparien olohuoneesta pipari toisessa ja glögimuki toisessa kädessään. Kaiuttimista soi joululauluja liian kovalla volyymillä. Kaapo mökötti Henrin vieressä, eikä suostunut edes hymyilemään, kun Noora kävi ottamassa heistä valokuvan. Linus oli nauranut hetki sitten hänen villapaidalleen ja sanonut, että se oli kuin suoraan Benjaminin vaatekaapista, mistä Kaapo oli tietenkin ottanut itseensä. Olihan hän ollut villapaitaansa sangen tyytyväinen vielä kotoa lähtiessään.
Käytävältä kuului kulkusten kilinää ja Benjaminin joulupukki-imitaatio, joka ei osunut aivan nappiinsa.
"Hou, hou, hou. Onkos täällä kilttejä abeja?"
Benjaminin pää pilkisti ovenkarmin takaa. Hän oli pukenut päähänsä tonttulakin ja kiinnittänyt leukaansa karmaisevan tekoparran. Hänen villapaitaansa ommellut kulkuset kilisivät, kun hän asteli olohuoneeseen ja rysähti Henrin ja Kaapon väliin istumaan. Henri ei ollut aivan varma, miksi Benjamin oli teipannut muovisen mistelinoksan otsaansa, mutta tämän leveästä virneestä päätellen hänen ei asiaa tarvitsisi pitkään pohtia.
"No, olettekos te olleet kilttejä –"
"Ei, älä!" Kaapo henkäisi ja painoi kätensä Benjaminin suun päälle. "Mene kiusaamaan vaikka Linusta."
Benjamin kampesi Kaapon käden naamaltaan. "Voi voi, kun pukki niin toivoi, että olisi saanut edes pusun vaivanpalkaksi, kun hän tänne Korvatunturilta asti vaivautui", Benjamin voivotteli ja osoitti mistelinoksaa otsassaan. "Ei taida Kasper saada muuta kuin risuja lahjaksi." Sitten hän kääntyi Henrin puoleen. "Miten on Henkka-pojan laita? Oletko sinä ollut kiltti?"
Henri pyöritti silmiään ja pussasi Benjaminia nopeasti poskelle.
"Aah", Benjamin hymisi tekopartaansa silittäen. "Henkka-poika on ollut näemmä erityisen kiltti. Pukki lupaa täyttää kaikki toiveesi – jopa ne, jotka liittyvät pukkiin itseensä."
"Sä oot ällöttävä."
Benjamin vinkkasi silmäänsä ja kääntyi takaisin Kaapon puoleen. Kaapo tuijotti itsepintaisesti lattiaa.
"Kaipa pukin täytyy tehdä itse asialle jotain", Benjamin huokaisi ja hyökkäsi yllättäen Kaapon kimppuun. Hän tarttui miltei väkivaltaisin ottein Kaapoa poskista ja moiskautti tämän huulille aimo pusun.
"Dra åt helvete!" Kaapo kirosi naama punaisena.
Benjamin kiirehti räkättäen karkuun. "Varo mitä puhut! Muista, että tontut kurkkii!"
Henri harmitteli, että hyvä glögi oli läikkynyt hötäkässä hänen housuilleen.
