Voi kuinka olikaan suloinen! Olen aivan rakastunut haiskuihin Ihmeotus-leffojen myötä, ja tämäkään ei kyllä ollut poikkeus. Ovat käsittämättömän suloisia (vaikka myös hyvin rasittavia, ainakin ensimmäisen leffan perusteella - olisikin mielenkiintoista tietää, kuinka pitkälle he voivat muuttua aineettomiksi ja minkälaisesta materiaalista häkin pitää olla tehty, jotta haisku ei pääse karkaamaan?).
En osaa mitään muuta kyllä sanoa, kuin voi suloisuus! Karkumatkalla oleva haisku. Olin onnessani, kun kuvailtiin kaikkia hajuja ja löydöksiä, kylläpä oli mielenkiintoinen matka! Ja varsin kivaa, että uuden rakastetun luota muisti kuitenkin isäntänsä, kenen luo palasi. Siitäkin pitää kyllä antaa kehua, että minä en yhtään ajatellutkaan, että matka saattaisi tuoda myös haiskulle pentuja! Oli hyvin yllättävää, mutta todella söpöä sekin. Pidin myös paljon joulupallon mukaan nappaamisesta. Ajattelin ensiksi, että ehkä se olisi isännälle lahja eräänlaisena anteeksipyyntönä, mutta toisaalta haisku ei hirveän innoissaan luovu keräämistään aarteistaan. Kuten Vendela, tykkäsin myös, että tässä oli pääosassa nimenomaan haisku. Isännällä ei ollut niinkään väliä, ja sen sai sijoittaa mihin tykkäsi. Jotenkin kuitenkin sijoitin paikan jonnekin velhojen asuttamalle alueelle, kun maininta monista pöllöistä osui silmiini (ja tätä myötä Viisasten kivi ja "pöllöt ovat menneet sekaisin!"). Mutta en kaivannutkaan sellaista tarkkaa paikkaa tai henkilöitä, kun niin tykästyin tähän haiskuun. :')
Kiitoksia, olipa ihanan pieni välipala!
- Syksy
