Ficin nimi: Talvi
Kirjoittaja: Hyun
Beta: -
Ikäraja: S
Genre: fluffy
Paritus: Nella/Noa
Varoitukset: -
Yhteenveto: Lyhyt pätkä söpöilyä lumisateessa
Nella, tuo pitkähiuksinen blondi jolla oli maidonvalkea sileä iho sekä täyteläiset ja pehmeät huulet, katseli kirkkaansinisillä silmillään taivaalta hiljalleen tipahtelevia lumihiutaleita. Kirpeä pakkassää laittoi tytön posket punottamaan, ja jokaisella uloshenkäyksellä ilma höyrystyi hänen kasvojensa eteen pieneksi pilveksi joka pian katoaa. Muutamat avoinna olevat hiuskiehkurat kehystivät hänen kasvojaan kun taas loput oli kerätty niskaan paksuksi vaaleaksi letiksi joka ylsi miltei hänen alaselkäänsä. Punainen samettinauha jolla letti oli kiinnitetty hohti kirkkaana nuoren muuten valkean asukokonaisuuden seasta, valkoinen takki jonka hupussa oli karvareunus sekä valkeat farkut jotka Nella oli uskaltanut taas vetää jalkaansa punaisten päivien ollessa jo ohi.
”Hei vain kaunokainen”, kuului tytön takaa ja lämpimän näköisiin lapasiin puetut sormet ja paksun toppatakin hihojen peittämät käsivarret kietoutuivat hänen ympärilleen. Nella ei ehtinyt edes käännähtää ympäri kun hymy levisi hänen kasvoilleen, suupielet kääntyivät ylöspäin ja silmät kirkastuivat. Vaalea tyttö käänsi päänsä olkansa yli ja sai samassa nopean suloisen pusun huulilleen.
”Noa! Oot sä kyllä suloinen. Luulin että lähdit jo kotiin!” Nella kikatti pienesti ja kääntyi kokonaan ympäri päästäkseen halaamaan poikaystäväänsä takaisin. Ruskeahiuksinen pitkä poika hymyili valloittavaa hymyään johon liittyi oikealla puolella oleva pieni hymykuoppa. Hän nosti kätensä sinisilmäisen tytön selästä ja pyyhkäisi vaalean hiuskiehkuran pois tämän huulilta otettuaan ensin lapasensa pois.
”Sä oot suloisin”, tummansiniseen takkiin pukeutunut poika kuiskasi ja antoi Nellalle uuden suukon ja vielä irrotettuaan huulensa toisen omilta he nojasivat toistensa otsiin ja hengittivät samaa ilmaa, puhalsivat samaan höyrypilveen.
”Eihän sulle rakas tuu kylmä kun sulla ei oo pipoo?” Noa kuiskasi silittäessään Nellan pehmeää vaaleaa lettiä. Vaikka vaalean tytön posket olivatkin pakkasenpuremat ja punaiset, pudisti hän päätään ja veti itsensä lähemmäs tummahiuksista poikaa.
”Ei mulle tuu kylmä kun sä oot tässä”, kuiskaus höyrystyi ilmaan ja nuoret rutistivat toisiaan keskellä lumisadetta joka oli jo melkein peittänyt heidän aiemmat jalanjälkensä. Nella kuljetti käsiään Noan tummissa suklaanruskeissa hiuksissa jotka eivät pysyneet kurissa vaikka kuinka yrittäisi. Tyttö puolestaan sai itse tuntea poskillaan lämpimän käden joka siveli niitä hellästi ja näpäytti sitten leikkisästi hänen sievää nenäänsä.
”Rakastan sua”.
”Mäkin sua”.
