Operaatio Joulumielen paluu, H/D, K-11 (joulukalenteri: 25/24)

[Melodie]

Luukku 13


Kolmantenatoista joulukuuta oli aika toden teolla alkaa juhliin valmistautuminen. Kaikki nurkat piti huolella puunata, vaikka tosiasiassa ne eivät olleet juuri ehtineet likaantua sitten muuton, saati sitten Hermionen ja Ronin vierailua edeltäneen siivoamisen jälkeen. Yhtä kaikki Draco loihti pieniä riepuja hankaamaan tarmokkaasti lattialistoja ja kiillotti tulisijaa. Tiskipöydällä hääräsivät pesusienet ja pölyhuiska tomutti kirjahyllyjä. Kyllä kaiken pitäisi olla tiptop! Harry huolehti lattian kiillottamisesta.

Kun joka paikka kiilsi, Draco alkoi mietiskellä joulukoristeiden paikkoja, sillä ne eivät ehkä olleet täydelliset. Joitakin huonekaluja piti myös siirtää, jotta tila olisi paremmin sopiva juhlakäyttöön. Draco loihti ison kasan pieniä pehmeitä tuoleja olohuoneen reunoille ja niiden vierille leijumaan pikkuruisia tarjottimia. Lisäksi hän lisäsi jouluvaloja aikaansaadakseen tunnelmavalaistuksen.

Illalla, kun Draco yritti rentoutua pitkän päivän jälkeen, pöllöt kinastelivat jonkun sisälle tuomasta hiirestä. Draco heitti sen pihalle, sillä ei todellakaan halunnut moista kotiinsa, saati vastapestyile lattioilleen!
”Pahuksen otukset”, hän mutisi säksättäville pöllöille. ”Miten teidät saisi joulumielelle?”

[Vendela]

Oih, nyt Dracon täytyy saada Pullanmuru ja Thor joulufiilikseen <3

Ihania osia taas molemmat. Kyllähän pihankin täytyy olla joulukunnossa, joten hienoa kun Draco jaksoi ahertaa. Ja onneksi Harry lämmitti urakan jälkeen. Ihana Draco kun jaksoi puunata kotia juhlaa varten!

Kiitos taas,
Vendela

[Fairy tale]

Draco havahtui kauheaan seikkaan: heidän pihallaan ei ollut lainkaan joulutunnelmaa!

Jouluinen Draco on jotain todella ihanaa! Tietysti pitää muistaa myös lintuja, oravia ja haiskuja.
Ja sitten tuo siivous ja puunaaminen. Dracolle ei minkäänlainen siivous sopisikaan, mutta hän kun hoitaa asian taikaa käyttämällä, niin joo.
Kohti joulukekkereitä...

Jos Draco voittikin Harryn joulumielelle viime vuonna niin todentotta noissa kinastelevissa pöllöissä riittää työsarkaa.
Mikähän saa pöllöt joulumielelle?

[Melodie]

Vendela: Kiitos! Siinä riittääkin työtä, kun pöllöjä ei voi edes kiristää taikakykyjen heikkenemisellä.
Fairy tale: Kiitos! Joulussa riittää kyllä tekemistä, ja sitten pöllöt vielä päälle... ei ihme jos välillä väsyttää!

--

Luukku 14


Neljännentoista joulukuuta aamupäivän Draco käytti juhlien ruokalistan suunnittelemiseen. Hänellä oli hyvää aikaa venkslata ideoitaan edestakaisin, ja kun Harry heräsi, suunnitelma oli valmis. Draco kiskoi tämän heti keittiöön apuvoimiksi. Harry huokaisi alistuneena. Onneksi joulu oli vain kerran vuodessa!

He valmistivat muutaman suolaisen piirakan (yhden sienistä ja toisen hirvestä, sillä Dracosta poron tarjoileminen olisi ollut liian makaaberia), jouluhalon, joulutorttuja, runsaasti erimallisia piparkakkuja sekä seljankukkaglögiä. Draco muisti äkisti etteivät he olleet Hermionen ja Ronin kanssa lainkaan koordinoineet tarjoomuksiaan. Tuntui kuitenkin liian myöhäiseltä ryhtyä sellaiseen, joten hän tyytyi toivomaan ettei heillä lopulta olisi tarjolla pelkkiä jouluhalkoja.

Kun ruoat oli valmistettu, Harry vaati Dracoa rentoutumaan.
”Mutta juhlathan ovat huomenna!” tämä protestoi.
”Niin, ja kaikki on valmiina.”
”En ole valinnut vielä tonttulakkia...”
”Ehdit aamulla! Nyt on syytä levätä, ettet ole aivan nuutunut huomenna. Ajattele joulumieltäsi!”
Huokaisten Draco suostui, ja tiedusteli minkäsorttista lepäämistä Harrylla oli mielessä. Tämä esitteli hänelle huoneennurkassa kököttävän oudon jästikapistuksen, ja selitti että he katselisivat elokuvan.

Elokuva oli kummallinen kokemus.

”Miksi ne eivät kiinnittäneet meihin mitään huomiota?” Draco ihmetteli jälleen.
”Ne eivät nähneet meitä”, Harry selitti kärsivällisesti. ”Tarina on aina samanlainen.”
Draco puisteli epäuskoisena päätään. Jästejä oli mahdoton ymmärtää! Lopuniltaa he pelasivat piirrä ja arvaa -peliä pöllöjen kanssa. Ensin Harry ja Thor muodostivat yhden joukkueen ja Draco ja Pullanmuru toisen, sitten he vaihtoivat niin, että pöllöt olivat yksi joukkue ja ihmiset toinen. Yllättävää kyllä pöllöt vaikuttivat ymmärtävän toistensa kuvituksia varsin hyvin!

[Melodie]

Luukku 15


Viidentenätoista joulukuuta oli jälleen juhlan aika! Draco oli aamusta asti aivan hermostunut ja purki energiaansa sovittelemalla erilaisia asuja. Hän ei ollut muistanutkaan omistavansa niin paljon erilaisia jouluisia kaapuja. Lopulta hän kuitenkin päätyi klassiseen punaiseen kaapuun ja punavalkoraidalliseen tonttulakkiin kulkusella.

Harry heräsi vasta kun Draco oli jo pukeutunut ja ravasi hermostuneena pitkin taloa.
”Rauhoitu nyt, nehän ovat vain meidän ystäviämme”, Harry sanoi ja istutti Dracon sohvalle suklaakonvehtirasian kanssa.
”Mutta mitä jos täällä ei ole tarpeeksi jouluista”, Draco parahti. Harry taputti häntä olkapäälle.
”Voin miltei luvata, että jos tämä kelpaa sinulle niin kelle tahansa muulle tämä on erinomainen.”
Draco silmäisi Harrya helpottuneena. ”Jos uskot niin!” Sitten hän kävi suklaiden kimppuun.

Harry puki päälleen pullonvihreän kaavun ja, Dracon hienoisesta painostuksesta, tonttulakin jossa oli kuvituksena satavaa lunta. Ruoat aseteltiin keittiönpöydälle tunnelmallisten kynttilöiden ja keramiikkaeläinten kanssa. Draco katseli vielä ympärilleen talossa, jossa kaikki oli kunnossa. Paitsi…
”Voi ei”, hän sanoi murheellisena. ”Unohdimme mistelin!”
Harry näytti juonikkaalta. ”Emmepäs unohtaneet!” Hän kiskaisi hyllystä esiin mistelin ja riiputti sitä heidän päittensä päällä. Sitten hän vetäisi Dracon intohimoiseen suudelmaan.

Draco ehti hädintuskin laittaa hiuksensa ja tonttulakkinsa ojennukseen kun ensimmäiset vieraat olivat jo ovella. He olivat Ron ja Hermione, ja Dracon helpotukseksi heillä oli mukanaa aivan erilaisia ruokia. Ensinnäkin paistettua kalkkunaa, ja sitten kuulemma perinneruokia eri maista: oli kanatamaleita, grillattua ankeriasta sekä puuroa ja sekahedelmäkiisseliä. Viimeisin oli ulkomuodoltaan hivenen erikoista, joten Draco sijoitti sen keittiön hämärimpään nurkkaan.

Juhlat sujuivat jälleen mainiosti! Kaikilla vaikutti olevan mukavaa, luihuiset ja rohkelikot onnistuivat keskustelemaan toistensa kanssa mallikkaasti ja uusi koti sai myös monia kehuja. Luna oli tehnyt heille lahjaksi kimaltelevan verkon, jonka tarkoitus oli vangita rikkokireja jotteivät ne pääsisi kiusaamaan heitä.
”Tulen tyhjentämään verkon säännöllisesti”, Luna lupasi vakavana.

Loppuillasta muutamat yltyivät tanssimaan. Draco tietysti näytti keksimiään tanssiaskeleita lempijoululauluihinsa ja Weasleyt tanssivat letkajenkkaa. Hermione ja Pansy suutelivat mistelin alla. Pöllöt lentelivät ihmisten päiden yläpuolella, kinastelematta lainkaan. Lopulta, kun miltei kaikki olivat lähteneet, Blaise jäi yöksi sohvalle ja Charlie vierashuoneeseen. Oli hassua kuunnella moniäänistä hengitystä nukkumaankäydessä.

[Fairy tale]

Draco on punaisessa ja Harry vihreässä, niinhän se vain menee.
Hauskaa että osa vieraista jäi yöksikin.

Kiva että Harry oli huolehtinut mistelistä.
Pöllötkin näyttävät päässeet väleihin yhdessä pelaillen ja lennellen. Ehkä se siitä.

[Melodie]

Fairy tale: Kiitos! He vastustavat perinteisiä rooleja. Toivottavasti pöllöt vielä sopeutuvat!

--

Luukku 16


Joulukuun kuudentenatoista Draco nukkui kerrankin pitkään! Taisi olla niin, että joulujuhlan suunnittelu ja valmistelu olivat väsyttäneet häntä enemmän kuin hän oli huomannutkaan. Hetken heräämisen jälkeen hänellä oli hyvä olla, kun hän ajatteli että se oli nyt takanapäin, mutta sitten hän muisti kaikki hankkimatta olevat lahjat ja tekemättömät joulusuunnitelmat, ja synkistyi taas hieman.

Keittiöstä leijui kahvintuoksu. Blaise ja Charlie olivat näemmä keittäneet kahvia ja kaivaneet yli juhlista ylijääneet leivonnaiset, ja nyt pelasivat räjähtävää näpäystä.
”Huomenta, siellä on kahvia”, Blaise totesi itsestäänselvyyden. Draco kaatoi itselleen kupillisen ja istahti katselemaan peliä. Hän havaitsi, että keittiön joulukoristeet vaikuttivat vaihdelleen paikkoja, ja epäili sen olevan jonkinlainen jekku. Olipa mukavaa kun oli ystäviä jekuttamassa!

Harry laahusti makuuhuoneesta hiukset pystyssä ja lysähti pöydän ääreen. Draco nousi kaatamaan hänellekin kupillisen kahvia, ja sillä välin Harry alkoi mutustella joulutorttua. Draco kutitteli hänen sääriään varpaillaan (no, ensin Draco kutitteli Blaisen sääriä mutta tämä älähti aiheesta nopeasti).
Charlie kyseli heidän joulusuunnitelmiaan. ”Olette tietysti tervetulleita Kotikoloon”, hän sanoi. ”Äiti lähetti minulle pöllön että unohti kutsua teidät!”
Harry ja Draco vilkaisivat toisiinsa.
”Kiitos kutsusta...” Draco aloitti.
”...me mietimme vielä”, Harry jatkoi.

Viimein iltapäivän käännyttyä illaksi vieraat lopulta lähtivät. Harry ja Draco valahtivat sohvalle varpaat toistensa syleissä, ja Harry laittoi jälleen pyörimään jonkin elokuvan. Draco seurasi sitä suuren jännityksen vallassa, sillä siinä joulupukki oli pulassa.

[Vendela]

Olipa taas monta ihanaa luukkua luettavana <3

Voihan Draco joka ei ymmärrä jästielokuvia. Mutta hienoa, että Harrylla oli heille mukavaa tekemistä keksittynä ja voihan pöllöt jotka ymmärsivät toistensa piirrustuksia!

Juhlat kuulostivat mukavilta ja onneksi Harry oli muistanut mistelin! Hermione ja Pansy pussaamassa kuulostaa hyvältä Ja Luna on ihana verkkonsa kanssa.

Kukahan siellä on Dracoa jekuttanut ja siirrellyt koristeita? Ihanaa miten Draco on niin jouluihminen kun olla ja voi! Kuinkahan tuossa elokuvassa lopulta kävi? Pelastuiko joulupukki? On siinä ollut Dracolle jännitettävää

Kiitos taas!

Vendela

[Elfmaiden]

Aww, tämä on niin hyvän mielen tuovaa luettavaa!  Hyvä että juhlat menivät rattoisasti. Jee letkajenkkaa! Dracon suhtautuminen elokuviin on kyllä hykerryttävää. Jäin miettimään miten se peli ja kommunikaatio pöllöjen suunnalta ihmisille oikein toteutui...?

[Melodie]

Vendela: Kiitos! Ajatella miten tiuhaan näitä tulee. Hyvä että juhlat olivat kivat! Ja kyllä joulupukki varmaan pelastui! Olisi Draco muuten murheellinen.
Elfmaiden: Kiitos! Harry ja Draco ovat varmaankin oppineet tuntemaan pöllöjensä signaaleja ja niistä nokkelasti päättelivät!

--

Luukku 17


Joulukuun seitsemännentoista aamuna Draco siivoili talosta juhlien jälkiä. Vaikka kovasti sotkua ei ollutkaan syntynyt, järjesteltävää kyllä riitti. Ylimääräiset huonekalutkin tarvitsi lähettää tiehensä. Onneksi herkkuja oli vielä jäljellä.

Herättyään Harry, yllättävää kyllä, ehdotti että he voisivat lähteä joululahjaostoksille uudehkoon velhokauppakeskukseen. Se oli Dracosta mainio idea, sillä joululahjastressi kaihersi hänen takaraivossaan lakkaamatta.

Kauppakeskus oli suuri ja monivärinen ja hyvin valaistu. Ensin Harry ja Draco kuljeskelivat yhdessä katsellen ympärillään häärääviä joulukoristeita, mutta myöhemmin he hajaantuivat jotta saattaisivat ostaa toisilleen salaa lahjat. Draco osti Harrylle sieppikuvoiset kalsarit ja partavettä, sekä kirjan velhomaailman ja jästimaailman historioiden yhteenlinkittymisistä. Ystävilleen hän osti kummallisia ja lievästi väkivaltaisenoloisia värikkäitä pikkukasveja, ja isälleen taikasauvapidikkeen. Äidille hän valikoi pitkään kirjaa, ja päätyi lopulta Velhomaailman värikkääseen 1920-lukuun. Pullanmuru ja Thor saisivat uutuuspöllönameja.

Kun he jälleen kohtasivat, molemmilla oli monta nyssykkää mukanaan.
”Mennään syömään”, Harry ilmoitti, ja he marssivat ravintolaan. Tavallisesti Harry pyrki sulautumaan joukkoon, mutta nyt hän selvästi halusi että hänet huomataan. Melko täydestä ravintolasta löytyikin vikkelästi pöytä kuuluisalle Harry Potterille. Ruokakin oli erinomaista, ja oli ihanaa istua iltaa rauhassa.

Kun he palasivat kotiin, pöllöt olivat selvästi nujakoineet. Lattialla lojui höyheniä ja Pullanmuru aristi toista jalkaansa. He eivät keksineet mitään keinoa saada pöllöjä heti sopuun, joten Harry päätti lähettää Thorin viemään Hermionen lahjan (he paketoivat sen ensin lahjapaperiin jota koristivat kimaltelevat kirjapinot) ja yökylään. Thor kahisteli höyheniään hyvin äkeänä ennen lähtöään. Draco silitteli Pullanmurua, joka oli käpertynyt hänen syliinsä murheellisena.
”Voi sentään”, hän sanoi huolissaan. ”Mitä me oikein teemme!”

[Ilomiete]

Uu lahjaostoksia! Miulla on jo lahjat valmiina ja paketissa 

Pullanmuru - ressu, pöllöjen pitäis ottaa vähän rauhallisemmin!

[Fairy tale]

Oi velhojen kauppakeskus. Minäkin haluan sinne ostoksille. Nuo mainitsemasi kirjatkin vaikuttavat mielenkiintoisilta.

Mutta voi noita pöllöjä. Kun hiukan jo oli ilmassa sellaista pientä lämpenemistä, niin nyt on sitten pöllynyt oikein kunnolla.
Mun mielikuvissani Thor on iso järkäle, joka voi hyvinkin saada pikkuruisen ja söpön pullanmurun putoamaan orreltaan pelkällä huuhkaisulla.

[Melodie]

Ilomiete: Kiitos! Oletpa ollut reipas, Dracoakin tehokkaampi!
Fairy tale: Kiitos! Siellä kyllä olisi hauska pistäytyä. Thor on vähän jähmeä kaveri, häntä Pullanmurun höpötys voi harmittaa.

--

Luukku 18


Kahdeksantenatoista joulukuuta kello kävi jo yli puolenpäivän eikä Thor vieläkään ollut palannut kotiin. Draco mietiskeli huolissaan, miten he saisivat helpoiten tietää oliko se edes päässyt Hermionen luo, ja oliko se vielä siellä. Harry kaivoi esiin yhden jästivekottimistaan ja otti sillä yhteyden Hermioneen.
”On se siellä”, Harry sanoi. ”Hermione lupasi houkutella sitä palaamaan.”

Iltapäivällä Thor ilmestyi paikalle ilmeisen vastentahtoisesti ja käyttäytyen kuin Harryn ja Dracon kaipauksella ei olisi ollut mitään tekemistä sen saapumisen kanssa. Sitten he ryhtyivät selvitystyöhön. Pullanmuru kuviolensi ja Thor huhuili ja säksätti, ja vähitellen Harrylle ja Dracolle muodostui kuva illan tapahtumista. Ilmeisesti pöllöt olivat kinastelleet viimeisestä esillä olleesta pöllönamista ja törmänneet toisiinsa.

Harry ja Draco totesivat, että oli tainnut olla ajattelematonta jättää pöllöjen orret vieretysten kun nämä eivät selvästikään viihtyneet yhdessä. Ensin he harkitsivat, että siirtäisivät ne nyt eri huoneisiin, mutta tuntui että sitten pöllöt eristäytyisivät täysin. Niinpä he hommasivat niille sisäpesäpuut. Thorin pesä laitettiin vierashuoneeseen ja Pullanmurun työhuoneeseen. Olohuoneessa he siirsivät orret kauemmaksi toisistaan jotta pöllöt saisivat enemmän omaa tilaa. Lopuksi he sopivat, että koko yrittäisivät kaikki keksiä yhteistä tekemistä koko konkkaronkalle. Sitten ihmiset söivät suklaata ja pöllöt pöllönameja.

Pöllöjen välien murehtimiseen meni aika lailla koko päivä. Nukkumaanmenoaikaan nämä kuitenkin olivat jo aivan sopuisia, joten ainakin olo tuntui toiveikkaalta.

[Vendela]

Velhokauppakeskus kuulostaa minustakin varsin mielenkiintoiselta kuten Fairy tale tuossa totesikin

Mutta voihan pöllöt! Onneksi Harry ja Draco jaksoivat selvittää näiden kiistaa ja löysivät siihen myös ratkaisun. Mutta toivoisin kovasti, että pöllöt sittenkin löytäisivät joulumielensä ennen aattoa. Olisi niin paljon mukavampaa juhlia joulua sovussa. Onneksi tässä on päiviä aikaa, joten ehkä jotain tapahtuu

Vendela

[Melodie]

Vendela: Kiitos! Siellä on kyllä varmasti jännittävää, ajatella jos vaikkapa taikaeläinkaupasta pääsee joku karkuun... Toivotaan nyt kovasti että joulumieli löytyy!

--

Luukku 19


Yhdeksäntenätoista joulukuuta oli viimein aikaa paketoida lahjat. Draco oli ehdottanut että se olisi sellaista kivaa yhteistä tekemistä kaikille, ja Harry ja Thor olivat olleet epäluuloisia mutta suostuneet silti. Pullanmuru näytti Thorille parhaita tapoja pitää lahjanarua nokassa, ja pöllöt yhteistuumin käärivät kaikki kasvit nauhoihin ja väistelivät niiden haukkovia pikku kitoja. Harry ja Draco puolestaan asettelivat muita lahjoja lahjapapereille. Papereiden kuvituksissa seikkaili tänä vuonna tonttuja, puurokattiloita ja poroja. Harry oli hankkinut (jo lähetetyn Hermionen lahjan lisäksi) lahjat Lunalle, Ronille sekä muille Weasleyille. Draco kohotteli kulmiaan rouva Weasleylle paketoitavalle sydämenmalliselle soppakauhalle, ja Harry punastui. Kun lahjat olivat kääreissä, pöllöt lentelivät hurjasti niiden ympärillä, kunnes narumäärä tyydytti niitä.

Pöllöt lähtivät yhdessä saalistamaan muutaman hiiren, ja Harry ja Draco valmistivat moussakaa. Sitten he ateroivat kaikki yhdessä ja katselivat tyytyväisenä lahjakasaa.
”Mitenköhän näiden toimitus”, Harry sanoi epäröiden. He eivät olleet vieläkään keskustelleet joulunviettosuunnitelmista.
”No Lunan lahjan ainakin voimme lähettää jo”, Draco sanoi. ”Hänhän viettää joulun siellä poikaystävänsä luona.”
”Niin. Haluaako jompikumpi teistä viedä sen?” Harry kysyi pöllöiltä. Nämä vilkuilivat toisiaan epäröiden, ja lopulta Thor suostui (paketti oli melko painava, mutta kukaan ei raaskinut epäillä Pullanmurun voimia).
Draco epäröi. ”Minusta me voisimme mennä aattona Weasleyille. Oltaisiin sitten joulupäivänä kaks- yhdessä täällä kaikki.” Pullanmuru huhahti samanaikaisesti loukattuna unohduksesta ja tyytyväisenä muistamisesta miltei ajoissa.
”Jos se sinulle sopii”, Harry nyökkäsi. ”Minusta olisi tosiaan mukavaa olla Weasleyilla. Mutta koskas me sitten käymme sinun vanhempiesi luona?”
”No… joko aatonaattona tai toisena joulupäivänä, jospa lähetän Pullanmurun kysymään, kumpi päivä heille sopisi paremmin.” Draco sitoi Pullanmurun jalkaan kirjeen sekä pienen soman kynttilän joulutervehdykseksi. Pöllö kahisutti siipiään ja lensi tiehensä.
”Vihdoin kaksin”, Harry virnisti. He päättivät keskittyä hetken vain toisiinsa.

[Melodie]

Luukku 20


Kahdentenakymmentenä joulukuuta tunnelma oli taas lakastunut. Pöllöt mököttivät omissa huoneissaan, Harry oli uppoutunut jästikapineeseensa ja Dracokin tunsi olonsa apeaksi. Missä joulumieli! Hän tempaisi kiireesti takkinsa naulasta.
”Nyt me lähdemme kävelylle!”
Harry nosti laiskasti katseensa. ”Minne? Miksi?”
”Öööh”, Draco mietti nopeasti. ”Mennään hautausmaalle, siellä on tunnelmallista tähän aikaa vuodesta. Viedään samalla kynttilöitä sinun vanhempiesi haudalle.”
Siitä Harry ei kehdannut kieltäytyä. Niinpä hän vääntäytyi pystyyn ja kääriytyi ulkovaatteisiin.
”Te myös”, Draco karjaisi talon sisäosiin. ”Siivet viuhumaan niin kuin olisi jo!” Sitten hän paahtoi pihalle. Pöllöt ja Harry vetkuttelivat ja hetken kuluttua saapuivat laiskasti pihalle, jossa Draco komenteli valopalloja.

He lähtivät taapertamaan kohti hautausmaata. Draco laittoi kätensä Harryn käsikynkkään ja viritteli kasvoilleen hymyä.
”Eikö tämä ole kuitenkin ihan mukavaa?”
”Onhan tämä”, Harry myönsi. Raikas ilma tuntui virkistävän. Oli kevyt pakkassää, ja lunta sateli muutamia hiutaleita. Pöllötkin olivat intoutuneet kisailemaan, ne lentelivät toistensa perässä vaikuttamatta vihamielisiltä. Hautausmaalta loistavat valot näkyivät kauas. Näky oli komea.

Silloin jostakin liihahti esiin jokin suuri lintu, ja se suuntasi kynnet ojossa kohti Pullanmurua.
”Pullanmuru! Eih!” Draco huudahti ja alkoi kopeloida taikasauvaansa esiin. Oli kuitenkin selvää, että hä oli myöhässä – otuksella oli jo miltei ote Pullanmurusta.

Mutta sitten Thor kiihdytti ja asettui vieraan linnun ja Pullanmurun väliin säksättämään vihaisena ja aukoen nokkaansa uhkaavasti. Lintu pysähtyi ilmassa miltei huvittavan näköisesti, ja pyörsi sitten tiehensä. Thor ajoi sitä vielä hetken takaa, ja Pullanmuru lenteli Thorin ympärillä iloisesti huhuillen. Harry ja Draco seurasivat tätä jännitysnäytelmää suut auki, kunnes pöllöt palasivat ja istahtivat heidän olkapäilleen.
”Voi Pullanmuru”, Draco sanoi ja rutisti pöllöä varovasti. ”Huolestuin niin!” Sitten hän käänsi katseensa Thoriin ja rapsutti tätä varovaisesti. ”Mitä suurimmat kiitokseni sinulle! Ilman sinua mitä tahansa olisi voinut sattua Pullanmurulle.”
Thor käänsi katseensa imarreltuna. He jatkoivat matkaa aiempaa iloisempina, ja Dracosta tuntui että jonkinlainen läpimurto oli saavutettu. Pöllöt vaikuttivat keskustelevan toistensa kanssa! Ne lepattelivat läheisessä puussa Harryn ja Dracon laskiessa kynttilät ja hiljentyessä. Kynttilät jäivät rätisemään kotoisasti heidän suunnatessaan takaisin kotiin. 

[Ilomiete]

Jee pöllöläpimurto! Ritarillinen Thor 

[Fairy tale]

Tämäpä oli jännittävä osa.

”Te myös”, Draco karjaisi talon sisäosiin. ”Siivet viuhumaan niin kuin olisi jo!”

Hauskaa että kaikki lähtivät yhdessä. Lentolenkki ja ulkoilu tekevät aina hyvää.

Hui. usein tarvitaan jokin vastoinkäyminen, että tilanne muuttuu. Pöllöillä alkaa synkkaamaan.

[Melodie]

Ilomiete: Kiitos! Jee, Thor kohtelias olento!
Fairy tale: Kiitos! Onneksi ulkoilu päättyi hyvin, ja vastoinkäymiset yhdistivät.

--

Luukku 21


Joulukuun kahdentenakymmenentenäensimmäisenä päivänä lunta tuprutti aamusta saakka. Draco katseli haltioissaan ikkunasta – tulossa selvästikin oli aivan oikea valkoinen joulu! Pöllöt istuskelivat vieretysten orsillaan ja kujersivat toisilleen. Niillä vaikutti olevan paljon sanottavaa nyt kun vihamielisyyksistä oli selvitty. Molemmat olivat lisäksi vaatineet päihinsä tonttulakin, mikä oli ilahduttanut Dracoa suuresti. Harry ja Draco puolestaan makoilivat valtaosan päivää sohvalla lueskelemassa kirjoja.

Iltaa kohden pyry laantui, ja Harry alkoi katsella mietteliäästi ulos.
”Mitä jos mentäisiin luistelemaan?” hän ehdotti.
Draco ilahtui, niin luistelusta kuin Harryn aktiivisuudestakin. ”Mennään vaan!”
He kaivoivat luistimensa esiin ja lähtivät. Pöllöt olivat tällä kertaa innokkaita lähtemään mukaan, ja ne kuviolentelivät yhdessä jään yllä sen aikaa kun Harry ja Draco luistelivat. Draco pyörähteli piruetteja ja Harry halusi harjoitella nostoja. Dracolla oli koko ajan taikasauva valmiudessa siltä varalta, että Harry pudottaisi hänet.

Iltapalaksi he söivät puuroa ja mustikkakeittoa ja katselivat kynttilänliekkien lepatusta.
”Ihanaa kun on joulu”, Draco huokaisi. Nyt kun kaikki alkoi olla valmiina asettui joulumielikin häneen ihan toisella tavalla, ilman joulustressiä tai muuta murhetta. Thor ja Pullanmurukin vaikuttivat aikovan nukkua vieri vieressä. Ihanaa yhteistä joulunaikaa!

[Fairy tale]

Nyt voi oikein jo aistia, että joulumieli alkaa asettua jokaiseen.

Molemmat olivat lisäksi vaatineet päihinsä tonttulakin, mikä oli ilahduttanut Dracoa suuresti.

Dracolla kun niitä tonttulakkeja riittää. Ovat lakit ainakin käytössä.