Operaatio Joulumielen paluu, H/D, K-11 (joulukalenteri: 25/24)

[Elfmaiden]

Taikuus on kätevää Piknikin suhteen olin Harryn tapaan skeptinen, mutta kappas Näitä on hauskaa lukea, kiitos!

[Vendela]

Edelleen täällä! Anteeksi kun on mennyt monta päivää ohi, nyt kuitenkin taas tässä

Tässä on vaan niin paljon kaikkea ihanaa etten kestä <3 Voihan joulumarkkinat ja Harry joka nukkuu niin kuin minä Sillä mikäpä on täydellisempää kuin nukkua puolille päivin! Mutta ihanaa kun joulun odottelu etenee!

Vendela

[Melodie]

Wingu: Kiitos! Mukavaa että sinulla on aikaa! Kyllähän uusi joulu tarvitsee uudet pullanmuruilut!
Elfmaiden: Kiitos! Onhan taikuudesta eittämättä iloa!
Vendela: Kiitos! Ihanaa että olet yhä mukana. <3 Kyllä hyvän joulumielen kehittelyyn tarvitaan riittävät yöunet.

--

Luukku 7


Seitsemäntenä joulukuuta aamupalapöydässä Draco oli pohdiskelevalla tuulella.
”Pitäisiköhän meidän järjestää joulujuhla? Sehän on oikeastaan jo perinne!”
”Perinne”, Harry tuhahti. ”Kun on kerran juhlittu kun sinä yritit hurmata minua?”
”Hurmata sinua muka”, Draco puhahti. ”Minä vain kannoin huolta sinun joulumielestäsi!”
”Sinähän suutelit minua!”
”Sinä seisoit mistelin alla!”
”No pidetään sitten ne juhlat”, Harry myöntyi. ”Pyydetään Ron ja Hermione taas apuun.”
”Ja pitää varmaan viedä osa kutsuista postitoimistoon ettei Pullanmuru joudu ylityöllistetyksi.”
”Kurr”, Pullanmuru kujersi hyväksyvästi.

Silloin ikkunaan koputettiin. Jääkerroksen läpi näkyi vain jonkun nokka.
”Thor!” Harry huudahti ja säntäsi avaamaan ikkunaa. Suuri vaalea pöllö lennähti sisään. Se oli Harryn pöllö, Thor, joka oli ollut Romaniassa yhdistetyllä työreissulla ja sapattivapaalla. Harry ja pöllö kiehnäsivät jonkin aikaa otsiaan toisiaan vasten, ja Pullanmuru katseli toista pöllöä paheksuvana. Sen orsi oli vieläpä laitettu aivan Pullanmurun orren viereen! Pullanmuru oli tottunut olemaan asumuksen ainoa pöllö, ja olisi mieluusti pitänytkin tilanteen sellaisena. Nyt tunkeilijapöllö oli täällä juomassa hänen vettään ja varastelemassa herkkuja! Tähän mennessä Thor ei tosin ollut kiinnittänyt Pullanmuruun mitään huomiota. Töykeäkin vielä!

”Älä huoli muruseni”, Draco sanoi ja rapsutti Pullanmurun päätä. ”Teistä tulee varmasti hyvät toverit.”
Jotenkin Pullanmuru epäili.

Illan Draco käytti juhlakutsujen suunnitteluun, ja säännöllisin välein esitteli tasapuolisesti Harrylle, Pullanmurulle ja Thorille luomuksiaan.
”Mikä näistä olisi paras?” hän pohdiskeli vielä illalla ennen nukkumaanmenoa.
”Hurr”, Pullanmuru sanoi ja lehahti mielenosoituksellisesti kirjahyllyn päälle.
”Kr”, Thor sanoi ja keskittyi katselemaan ulos ikkunasta.
”Ömm”, Harry sanoi ja katseli viittä lievästi erilaista korttia pohdiskellen. ”Ehkä tuo punaisen ja kullan kirjava pöllökortti.”
”Hienoa! Teen niitä sitten huomenna kaikille!” Draco säteili.

[Elfmaiden]

Voihan pöllöt! Hauska kuulla että Harryllä on uusi lemmikki/apuri, ja hauska kuulla sen olleen sapattivapaalla! Onko se osin ministeriön leivissä? Ymmärrettävää,  että Pullanmuru ei haluaisi jakaa heti kotiaan toisen kanssa... Mitähän lajia pöllöt muuten ovat?

Harryn korttivalinta kuulosti aika Rohkelikkomaiselta väreiltään! Toivottavasti se ei aiheuta säröä joulutunnelmaan

[Fairy tale]

Hui, monta luukkua ehtinyt tulla vaan nytpä kommentoin.

”Höpsis, totta kai tulee! Huomenna menemme joulumarkkinoille.”
Draco katsoi Harrya hämmästyneenä. ”Menemmekö?”

Voi Dracoa. Joulunvalmistelu stressi vaivaa niin kovasti, että meinaa unohtaa koko markkinat. Tietysti sinne kuuluu mennä. Onneksi Harry oli ajantasalla ja huolehti sinne menosta.

Ja mukava markkinapäivä heille tulikin. Dracokin oli saanut joulumieltään takaisin ja järjesti ihanan piknikin.

Vaan nytpä jännittää Pullanmurun puolesta. Thor kuulostaa isolta ja jöröltä pöllöltä, joka voi hyvinkin jättää Pullanmurun varjoonsa. Pidä pintasi Pullanmuru! Toivottavasti pöllöjen välillä kaikki menee hyvin.

[Vendela]

Tämä on kyllä semmoinen hyvänmielen joulukalenteri että oksat pois <3

Kivaa kun toit uuden hahmon tarinaan. Jään mielenkiinnolla odottamaan kuinka Pullanmurun ja Thorin käy! Ihana Draco askartelemassa ja Harry valitsemassa sopivaa korttia. Juhlat kuulostavat hyvältä ja virittävät kivasti jouluiseen fiilikseen

Vendela

Psst. Päivitätkö tuonne ekaan viestiin luukkujen määrän, nyt siellä on vielä 5/24

[Ilomiete]

Aww söpö joulupiknikki ja uusi pöllökamu!

[Melodie]

Elfmaiden: Kiitos! Olen aika varma että Pullanmuru on varpuspöllö, mutta Thorista en osaa vielä sanoa. Hän on vielä monin tavoin uusi tuttavuus! Onneksi Draco hengailee nykyään niin monien rohkelikkojen kanssa että kortti on varmasto monille mieleen.
Fairy tale: Kiitos! Niin ne päivät viilettävät! Toivotaan että joulumieli vielä valtaa pöllötkin.
Vendela: Kiitos! Ihana kuulla! Juhliminen on toivottavasti mukavaa. Ja hupsis, korjaan numeroinnin!
Ilomiete: Kiitos! Hih, Pullanmuru ei varmaan kutsuisi häntä kamuksi.

--

Luukku 8


Kahdeksantena joulukuuta Harry lähetti Thorin viemään kirjeet Ronille ja Hermionelle. Draco oli sanellut hänelle korukielisen viestin, jossa kyseisiä taikataitoisia henkilöitä kutsuttiin keskustelemaan heidän kanssaan joulujuhlasta mieluusti vielä tänään. Thor toi mukanaan molemmilta myöntävät vastaukset.

Siispä Draco hermoili puoli päivää, että olihan koti nyt varmasti somassa kunnossa, ja valmisti puoltatusinaa sorttia leivonnaisia. Harry katseli tätä hösstystä hermostuneena; hänelle ei koskaan ollut tullut mieleenkään, että Hermionen ja Ronin vierailua varten pitäisi jotenkin valmistautua.
”Täällä on jo aivan riittävän siistiä, usko jo”, hän maanitteli. Draco näytti epävarmalta.
”Haluan että täällä näyttää siltä että olemme kotiutuneet!”
”Täällä taatusti näyttää siltä”, Harry sanoi silmäillen joka puolella pursuilevia koristuksia. Draco uskoi kumppaninsa sanaa ja siirtyi askartelemaan kutsukortteja. (”Vaikka mitä jos he eivät pidä näistä?” hän epäröi vielä, mutta Harry vakuutti että ne kelpaisivat hyvin.) Pullanmuru ei halunnut olla orrella Thorin seurassa, joten se hyppeli pöydällä ja teki pieniä varpaanjälkiä kortteihin.
”Sopivat hyvin teemaan”, Draco tuumasi.

Kuuden korvilla Ron ja Hermione saapuivat, yhtä matkaa. Draco hössötti heiltä viitat naulakkoon ja johdatti sitten olohuoneeseen, jonne hän oli loihtinut jouluisen kattauksen. Hermione ja Ron istuutuivat sohvalle hivenen vaivautuneina, mutta Harryn halaukset kevensivät tunnelmaa. Draco esitteli korttejaan ja muut kehuivat niitä kilvan komeiksi. Hienoja ne olivatkin, Draco oli nähnyt paljon vaivaa pöllökuvitusten eteen. Ne lentelivät hauskasti ympäriinsä korttien kansissa.
”Mikä päivä teille sopisi?” Draco kyseli, ja lopulta he päätyivät viidenteentoista. Tällä kertaa juhlat päätettiin järjestää Harryn ja Dracon luona, ehkäpä ne olisivat samalla kuin pienet tupaantuliaiset.
”Tällä kertaa tuskin tarvitaan erillistä koristelua”, Hermione sanoi hienovaraisesti, ja he sopivat, että Harry ja Draco tekisivät osan tarjoomuksista keskenään ja Ron ja Hermione toisivat osan mukanaan. Pullanmuru lenteli nelikon ympärillä kärttyisästi säksättäen, kunnes Hermione kysyi, mikä sitä vaivasi.
”Se on vähän pahoillaan kun kukaan ei kysynyt, haluaisiko se Thorin kämppiseksi”, Draco selitti. Thor jökötti edelleen ikkunan ääressä kiinnittämättä mitään huomiota niin ihmisiin kuin Pullanmuruunkaan.
”Heillä on kieltämättä melko erilaiset luonteet”, Ron naureskeli. Draco tarjoili molemmille pöllöille pöllönameja ja maanitteli ne istumaan vierekkäin.  Pöllöt eivät suostuneet katsomaan toisiinsa.
”Kyllä se siitä vielä”, Draco sanoi toiveikkaana ja otti piparin.

[Melodie]

Luukku 9


Yhdeksäntenä joulukuuta Draco heräsi omituiseen säksätykseen ja kriikutukseen. Hän säntäsi ihmeissään olohuoneeseen, ja löysi Pullanmurun hyppimästä Thorin nokalle ja Thorin leyhyttämästä siipiään vimmaisesti.
”Pullanmuru! Thor! Nyt lopetatte!” hän huudahti.
Pöllöt istuutuivat orsilleen ja mulkoilivat toisiaan. Draco huokaisi, sulki silmänsä ja laski kymmeneen.
”Mikäs kina teille nyt tuli?” hän kysyi. Kumpikaan ei vastannut. Oli hankala selvittää puhumattomien olentojen välisiä kiistoja!

Kun Harry heräsi, Draco puhisi hänelle siitä kuinka höyhenet vain pöllysivät jo aamutuimaan. Pullanmuru keikutti nokkaansa moiselle liioittelulle. Harry huokaisi.
”Ehkä voisimme lähteä koko porukka ulkoilemaan”, hän ehdotti. ”Mennään vaikka geokätköilemään.”
”Geo… mitä?”
Harry selitti geokätköilyn olevan jästeiltä peräisin oleva harraste, jossa etsitään maastosta asioita. Luonnollisesti eläimien, kuten pöllöjen, käyttäminen apuna mahdollisti melkoisesti haastavampia kätköjä kuin mihin jästit kykenivät. Dracosta idea oli hauska, joten he pakkasivat pienet eväät ja maanittelivat pöllöt matkaan.

He ilmiintyivät metsään jossa Harryn mukaan oli paljon kätköjä, lukivat kätköpaikkoihin johtavia arvoituksia ja tunnustelivat suuntia taikasauvoillaan. Pöllöt kohosivat ilmaan tähystelemään ja kaivoivat rasioita puunkoloista. Harry ja Draco pelleilivät keksimällä jouluisia värssyjä kirjoitettavaksi rasioista löytämiinsä pieniin vihkosiin. (”Tortun tuoksu, piparin tuntu – joululla on lumihuntu!”) Eväät he söivät mitä somimmalla metsäaukiolla.

Illalla kaikki olivat väsähtäneitä, ja Pullanmuru ja Thorkin asettuivat enempiä pullikoimatta orsilleen. Koko porukalle totisesti maittoi uni!

[Ilomiete]

Hihii mie hössötän kans siisteydestä kun tulee vieraita

Liikkuvakuvaiset joulukortit! Mie haluisin askarrella sellasia Ja voi pöllöjen nahistelua, onneksi kuitenkin väsytystaktiikka sai kaikki sopuun ja rauhaan. Ainakin hetkeksi!

”Tortun tuoksu, piparin tuntu – joululla on lumihuntu!”

tää oli aivan ihana loru

[Vendela]

Voihan pöllöt sentään! Toivottavasti joulu saisi nämä kaverit pitämään toisistaan edes hiukan.

Hauska ajatus tuo velhojen geokätköily. Itse en ole koskaan tuota kokeillut, mutta monesti olen kuullut ja tekisi kyllä mieli testata Onneksi puuha sai pöllöt väsyneiksi ja uni varmasti maittaa koko porukalle.

Roikun siis edelleen mukana!

Vendela

[Fairy tale]

Kyllä koti kuuluu olla tip top kun joku on tulossa käymään. Ymmärrän Dracoa.
Harry sitten keksikin mielenkiintoista ulkotekemistä koko porukalle. Mukavaa että pöllöistä on apua kätköjä etsittäessä. Voin kuvitella kuinka pöllöt ovat aamulla nahistelleet ja illalla ovat sikeässä unessa.

[Melodie]

Ilomiete: Kiitos! Olette siis samiksia.
Vendela: Kiitos! Joulumieltä odotellessa. Itsekään en ole kyllä geokätköillyt, kerran olin seurana ja ärsytti kun en kätköä löytänyt.
Fairy tale: Kiitos! Jo toinen Draconmielinen! Voi pikku pöllösiä.

--

Luukku 10

Kymmenentenä joulukuuta oli taas harmaata ja Draco heräsi ankealla mielellä. Kun edes pirtsakan olohuoneen näkeminen ei ilahduttanut häntä, hän suorastaan huolestui oman joulumielensä tasosta. Kiireesti hän haki punaisimman tonttulakkinsa ja lämmitti glögiä jota käpertyi juomaan huovan alle sohvannurkkaan. Huopakin oli mitä heleimmän punainen. Draco muisti miten oli kouluaikoina ollut salaa vähän kateellinen rohkelikoille, koska nämä saivat aina pukeutua niin jouluisiin sävyihin. Nyt aikuisiällä itsekin saattoi onneksi iloitella kaikenlaisilla väreillä, vaikka olikin yhä tuntunut vähän oudolta lähettää vanhoille luihuistovereille kutsukortit rohkelikon väreissä.

Kun Harry heräsi, Draco oli laatinut jatkosuunnitelman.
”Joulumieleni tuntuu heikolta”, hän sanoi dramaattisesti. ”Meidän on mentävä tänään hevosajelulle.”
”Niinkö?” Harry sanoi ja hieroi unisia silmiään. ”Selvä juttu. Saanko juoda kahvia ensin?”
Draco armollisesti suostui, ja hyppeli sitten ympäri asuntoa kuin häneen olisi loitsittu tarantallegro. Harrylla ei mennyt kahvikupposensa kanssa kauaa.

Markkinoilla Draco suuntasi vaivihkaa käymään muutamalla kojulla. Hän löysi (jälleen) yhden tonttukoristeen joka lumosi hänet, ja osti ensimmäisen joululahjankin: suoliljahunajaa äidille. Sitten Harry sai hänet kiskottua hevosen luo. Sen kaula oli lämmin ja hengitys huurusi. He kiipustivat kärryyn ja istuivat nauttimaan kyydistä ja maisemista. Jalat olivat painuneet vastatusten ja Draco tunsi Harryn lämmön vaatteidenkin läpi.  Hän muisteli edellistä ajelua vuosi sitten. Silloin hän  vasta oli alkanut hiljalleen ymmärtää, miten Harryn seura miellytti häntä. Hullua oli että he olivat nyt tässä! Draco nappasi Harrya kädestä ja puristi, ja tämä kääntyi hymyilemään hänelle. Ihanaa olla yhdessä!

[Fairy tale]

”Joulumieleni tuntuu heikolta”, hän sanoi dramaattisesti. ”Meidän on mentävä tänään hevosajelulle.”
”Niinkö?”

Voi Dracoa.
Ja Harry on niin ihana että suostuu kaikkeen. Täytyyhän sitä joulumieltä kohottaa.
Hauskaa että Dracolla on monta tonttulakkia, joista valita.

[Ilomiete]

Jalat olivat painuneet vastatusten ja Draco tunsi Harryn lämmön vaatteidenkin läpi.  Hän muisteli edellistä ajelua vuosi sitten. Silloin hän  vasta oli alkanut hiljalleen ymmärtää, miten Harryn seura miellytti häntä. Hullua oli että he olivat nyt tässä! Draco nappasi Harrya kädestä ja puristi, ja tämä kääntyi hymyilemään hänelle. Ihanaa olla yhdessä!

Aww mitenhän pöllöt pärjäs keskenään 

[Melodie]

Fairy tale: Kiitos! Harrysta on tosiaan tullut varsin mukautuvainen, mutta onhan tämä tärkeä asia.
Ilomiete: Kiitos! Ainakaan ei ollut tullut sulkasato.

--

Luukku 11


Yhdentenätoista joulukuuta Draco alkoi suunnitella joulukortteja. Kenelle kaikille niitä lähetettäisiin? (Mieluiten tietysti kaikille, mutta kenties olisi silti viisasta rajata jotenkin, varsinkin kun aika oli käymässä vähiin.) Millaisia niistä tulisi? Hän kaiveli esiin kaikki kortintekotarpeensa ja ne peittivät koko keittönpöydän. Hän asetteli ne huolellisesti lajeittain, että kaikki olisi helposti nähtävissä ja käytettävissä. Olisi tärkeää, että jokainen kortti tuntuisi sopivan vastaanottajalleen.

Joululauluja lauleskellen Draco ryhtyi työstämään kortteja. Hän aloitti tekemällä vanhemmilleen tunnelmallista joulumetsää kuvaavan kortin, ja jatkoi Lunan korttiin jossa liihotteli kummallisia hörselölintuja. Lunan kortin tekeminen sai hänet ajattelemaan joulunpunaista auraansa, ja se sai hyvälle mielelle.

Harry puolestaan oli valmistanut lounaaksi pienen paistin ja uuniperunoita. He söivät olohuoneessa, koska keittiössä oli niin täyttä. Harry katseli jotakin jästiasiaa jästikapineestaan, ja Draco luki kirjaa. Thor oli lähtenyt metsästämään, joten Pullanmuru oli hyväntuulinen. Aterian jälkeen Draco palaili korttien ääreen.
”Mutta Harry”, hän ihmetteli. ”Etkö sinä aio lainkaan askarrella?”
”Minäkö”, Harry kummasteli. ”Kaipa me lähetämme yhteiset kortit?”
”No tietysti”, Draco myönsi. ”Mutta kyllä minä haluaisin että niissä näkyisi myös sinun kättesi jälki. Tuntuisi muuten jotenkin kummalliselta.”
”Ai”, Harry sanoi hämmästyneenä. ”Kaipa minäkin sitten askartelen.”
Siispä hän siirtyi Dracon seuraksi pöydän ääreen. Molemmat askartelivat omia korttejaan ja välillä konsultoivat toisiaan koristeluista. Illalla niitä oli valmiina melkoinen pinkka, ja Pullanmuru ja Thor oli jo lähetetty toimittamaan ensimmäisiä kortteja. Onneksi vuoden kiireisin aika oli käsillä, pöllöt pysyisivät paremmassa sovussa kun niillä riittäisi puuhaa!

[Ilomiete]

Näistä tulee kyllä niin hyvälle mielelle ja joulutuulelle 

Thor oli lähtenyt metsästämään, joten Pullanmuru oli hyväntuulinen.

näiden pöllöjen sivutarina on ihana.

[Fairy tale]

Mikähän jästikapine Harrylla on? On mikä on, taitaa surffailla netissä.

Oih, joulukorttien aika. Hehee, Draco sai Harrynkin kortteja askartelemaan.
Nythän he voivat tehdä tuplamäärän kortteja, kun on kaksi tekijää ja kaksi
pöllöä niitä viemässä eteenpäin.

[Vendela]

Ihanaa, että Dracon joulumieli löytyi takaisin hevosajelun myötä. Eikä tuo Harrykaan aivan osaton siinä ollut. Pidän aivan tosi paljon tällaisesta fluffysta <3

Voihan joulukortit! Tajusin, että tänään on tosiaan viimeinen päivä postittaa ne edullisemmalla hinnalla ja minä en ole aloittanutkaan. Taitaa jäädä tänä vuonna kortit laittamatta. Mutta ihanaa, että Draco tarttui askarteluun innokkaasti ja sai Harrynkin mukaan touhuun. Tosin minäkin pohdin, että mitähän jästivehjettä Harry tutkaili?

Dracon joulunpunainen aura <3

Kiitos,
Vendela

[Melodie]

Fairy tale: Kiitos! Kuka näistä jästikapineista tietää.
Vendela: Kiitos! Onneksi Draco on lähettänyt kortteja sinunkin puolestasi.

--

Luukku 12

Joulukuun kahdentenatoista päivänä Draco havahtui kauheaan seikkaan: heidän pihallaan ei ollut lainkaan joulutunnelmaa! No, leijonakolkuttimen tonttulakkia lukuunottamatta, mutta se ei edes näkynyt kovin kauas. Ja juhlatkin olivat tulossa!

Draco säntäsi kiiruusti pihalle ja silmäili tilannetta. Ikkunoihin ripustetut jouluvalot näkyivät kyllä pihalle, mutta vain hieman, ja pihalla oli edelleen melko mutaista. Kun tilanne oli kartoitettu hän ryhtyi hommiin: taikoi ja kuopsutti, kohensi olemassaolevien puiden ulkomuotoa sekä istutti muutaman uuden. Muutamalla täsmätaialla hän kuivatti maanpintaa sen verran ettei se enää maiskahtelevasti upottanut. Hän loihti pieniä erivärisiä valopalloja palloilemaan ympäri puutarhaa (kyllä sitä saattoi jo puutarhaksi kutsua! Vaikka luonnollisesti vasta kesällä hän saisi sen hiottua huippuunsa). Lopuksi hän asetteli talon taakse kauralyhteen linnuille ja pähkinäkupillisen oraville. Haiskuja varten hän jätti muutaman kolikon.

Harry katseli ikkunasta ihaillen hänen kättensä jälkeä.
”Upeaa työtä, kultaseni”, hän sanoi ja suuteli Dracoa pitkään. Draco tunsi lämmön palaavan varpaisiinsa. Loppuillan he viettivät visusti sylikkäin. Harry oli lähettänyt jälleen pöllöt toimittamaan kortteja, joten näiden torailujakaan ei tarvinnut setviä. Palatessaan otusparat olivat aivan univalmiita. Dracon sen sijaan piti vielä suorittaa henkistä valmistautumista juhlavalmisteluihin, mutta hänkin vetäytyi vuoteeseen kun Harry pyysi häntä kanssaan nukkumaan.