Now Go, S, Harry/Draco, ficlet

[Hazyel]

Kirjoittaja: Lauchuo
Beta: Arte
Ikäraja: S
Genre: angst
Paritus: Harry/Draco
Vastuuvapaus: Hahmot omistaa Rowling, tarinaidean minä

A/N: Halusin kirjoittaa pitkästä aikaa angstista Dracoa, koska tuntui siltä. Bluji antoi inspiraatiobiisin: Erato - Now Go, kiitos <3 Ajattelin ensin, että tämä on kyllä ihan tyhmä teksti eikä yhtään järkevä, mutta noh. Ehkä tämän voi silti julkaista!

Haasteet:
Otsikoinnin iloja -haaste (Erikielinen otsikko)
FanFic100 (071.   Rikki.)
One True Something 20 #2

Now Go

Draco astuu ovesta sisään ja heittää avaimet eteisen pöydällä olevaan koriin. Laukku tipahtaa lattialle, takki sentään löytää tiensä henkariin. Draco kävelee keittiöön, ottaa lasillisen vettä ja juo sen kerralla tyhjäksi. Hän siirtyy kylpyhuoneeseen, huuhtelee kasvonsa ja jää katsomaan itseään peilistä. Hiukset sojottavat joka suuntaan eivätkä ne ole enää puhtaanvaaleat, vaan rasvaiset ja likaiset. Silmien alla on suuret pussit. Toisen silmäkulman alla iho on vielä tummanpunaista, vasta lähdössä paranemaan. Draco painaa päänsä alas: hän ei tahdo katsoa itseään.

Kun Harry astuu sisään, Draco makaa sohvalla käsivarsi otsalla, katsoo kattoon, liikkumatta. Harry ei edes vilkaise Dracoa.

“Tuletko syömään?” Harry kysyy laskiessaan pöydälle noutoruokaa. Draco ei vastaa, ei edes pudista päätään. Hän ei halua vastata. “Hyvä on”, Harry toteaa, huokaisee, laittaa toisen noutoruoka-astian jääkaappiin ja ottaa haarukan vain itselleen. Hän lukee sanomalehteä syödessään, sillä hän ei ehdi lukea sitä aamuisin.

***

Sama toistuu. Uudestaan ja uudestaan. Draco saa lisää arpia. Harry tuo kotiin noutoruokaa. Draco makaa sohvalla, katsoo kattoon. Mikään ei muutu. Paitsi se, että Harry kertoo haluavansa muuttaa pienempään asuntoon. Hänen palkkansa ei enää riitä tämän asunnon maksamiseen. Draco nyökkää, mutta ei vastaa muuten.

***

Lopulta Harry pakkaa Dracon tavarat pieneen urheilukassiin. Sodan jälkeen Draco on aina pärjännyt vähällä, mutta alamäen alettua hän on luopunut lähes kaikesta omistamastaan. Harry katsoo laukkua surullisena. Ei hän ehkä haluaisi luopua niistä. Mutta yhdessäolo ei tee hyvää heille kummallekaan.

Harry vie laukun sohvan viereen.

“On aika, Draco”, Harry sanoo, ja Draco nyökkää taas. Hän nousee verkkaisesti, ottaa laukun ja astelee eteiseen. Hän pukee takin päälleen, painaa avaimet Harryn ojennettuun käteen ja astuu ulos.

Matkalla pois rivitaloasunnon pihasta Draco heittää laukun taloyhtiön roska-astiaan. Mitä hän sillä tekisi?

***

Kuukaudet kuluvat. Draco käy silloin tällöin vanhassa paikassa, istuu puisella, jo hapertumaan alkavalla penkillä tasan kaksikymmentä minuuttia ja lähtee. Harry tietää, että hän tekee niin, muttei ikinä tule. Ja joka kerta Draco ihmettelee, miksi edes odottaa sitä. Harry teki jo kauan aikaa sitten selväksi, ettei heillä ole enää mitään yhteistä, ettei siitä voi enää tulla mitään. Että Draco on hänelle mennyttä elämää.

***

Lokakuun kolmantena, sateisena syysyönä, Draco päättää sen olevan viimeinen kerta. Kyynel vierähtää silmäkulmasta poskelle. Sitten hän nousee, kävelee pois. Hyväksyy sen, ettei enää ole paluuta entiseen.

Tai ehkä sitä ei voi hyväksyä.

***

Harry asettaa kynttilän vihertävään taittavan kiven äärelle. Hän pyyhkäisee lumen pois tekstin päältä, asettaa koristeeksi tuomansa havut kauniiseen kaareen lyhdyn ympärille.

Ja hänestä tuntuu, ettei hän osannutkaan päästää irti. Että hänen olisi pitänyt yrittää, vielä kerran.

Mutta miten voi menettää jotain sellaista, mitä ei ole koskaan omistanutkaan?

[FractaAnima]

Hän lukee sanomalehteä syödessään, sillä hän ei ehdi lukea sitä aamuisin.

Pidän tästä lisäyksestä, ettei ehdi lukea aamuisin. Se tuo lisää tarinaa, jota ei kuitenkaan avata sen enempää, ja hyvä niin. Toinen samanlainen on Dracon ruhjeet, niitäkään ei avata, mutta ne ovat siellä luomassa tarinaa tekstin ulkopuolelle.

Ei hän ehkä haluaisi luopua niistä. Mutta yhdessäolo ei tee hyvää heille kummallekaan.

Tästäkin pidän. Siitä, ettei Harry ehkä halua luopua Dracon tavaroista. Vaikka hän selkeästi ajattelee, ettei ehkä haluaisi luopua Dracosta.

Oh well. Lähdin tähän vähän kevein mielin, mutta poistun täältä suru puserossa. Tämä oli oikeasti tosi haikea, sellainen, no, toivoton tunnelma. Ja samalla sellainen olo, että ei tässä olisi mitenkään muutenkaan voinut käydä. Se olisi vain tapahtunut myöhemmin, jos Harry olisi sen yhden kerran vielä jaksanut yrittää. Hmh.

Kiitos tästä, tämä on hieno. Ehdottomasti.

- Frac

[Parris]

Kommenttikampanjasta tervehdys, kiitokset Fracsulle tän linkkaamisesta sinne. Toki varmaan muutenkin olisin tänne päätynyt, kun kerran itse tuon inspiskappaleen sulle heitin; Now Go on ollut yksi mun suosikkikappaleitani siitä lähtien, kun Spotifyn Infinite Indie Folk -listalta sen sattumalta kuulin, ja oon aivan superiloinen siitä, että tartuit sen fiilikseen. Se on laulu, joka on niin uskomattoman hauras ja silti jämäkän liikkumaton samanaikaisesti, ja tässä tekstissä sen tunnelma välittyy hyvin. Jo ensimmäisen kappaleen arkisesta kuvauksesta siirtyminen tulkinnanvaraisuuksiin Dracon tilanteessa ja parin väleissä kertoo, että ongelmat punoutuvat aivan kaikkeen. Maininnat vaikkapa noutoruuasta ja rivitaloasumisesta tekevät tästä jotenkin niin käsinkosketeltavan. :>

Kuten Frac yläpuolella mainitseekin, tässä oli kivasti myös elementtejä, jotka lisäävät syvyyttä kokonaiskuvaan. Toisaalta samalla nämä elementit (esimerkiksi Dracon ruhjeet) ovat lievästi turhauttavia, koska ne ovat hyvin viittauksellisia (ikään kuin "tämän ficletin ulkopuolella on tarinamaailmaa") mutta niiden herättämät kysymykset eivät saa minkäänlaisia vastauksia; teksti liikkuu kuitenkin todella konkreettisella tasolla noiden arkisten yksityiskohtien vuoksi, miksi tämä vastakohtaisuus on kiinnostavaa. Tällöin toki teksti vastaa hyvin myös Now Go -kappaleen sanoituksen sisältöä, eli hyvää työtä. (Vaikkakin olisi kivaa tietää enemmän tämän ficletin maailmasta!)

Kaikkiaan siis kiinnostava ja ajatuksia herättävä kokonaisuus, joka tavoittaa sulle heittämäni biisin tunnelman hyvin. Kiitos! <3

[Neiti Syksy]

Oi voi. Halusin aloittaa vuoteni fluffylla ja minut (tavallaan) huijattiin angstiin. :< Miten tässä näin kävi.

Mutta teksti oli kyllä hauras ja kaunis! Paljon tarinaa lauseiden takana, vaikka en ihan tavoittanutkaan kaikkea. Tai siltä minusta tuntuu. Kun tässä on niin monta eri mahdollisuutta tulkita ja muovata tekstiä, mikä nyt itselle sopivammaksi tuntuu. Ja paljon yksityiskohtia, mitkä eivät kuitenkaan ole niin yksityiskohtia vaikka ovat. Esimerkiksi, että Harry tuo noutoruokaa kahdelle - tästä tulee hyvin jatkuva tunnelma. Että se on tapana, Draco ei koskaan syö ja Harry syö itse yhdellä haarukalla. Ja sanomalehden lukeminen syödessään, sillä ei ehdi sitä lukea aamuisin. Ja tavaroiden luopuminen! Ja Draco ja penkki. Ja kaikki. Ja kynttilä vihertävälle kivelle.

Nyt luin tämän uudestaan biisin soidessa taustalla, ja tämä muuttui vielä surullisemmaksi. Kamalan kaunis kappale ja voi että. Nyt alkaa jo vähän itkettääkin, enpä ole pitkään aikaan itkenyt ficciä lukiessa, mutta tämä kappale tuo niin ison tunnelatauksen tekstiin. Vaikka onkin turhauttavaa tarina tuolla jossain ficin takana: mistä ovat ruhjeet, mitä tapahtuu ja miksi ja mitä.

Menin sanattomaksi tämän jälkeen, joten tyydyn vain kiittämään tekstistä ja tunnelman tavoittamisesta, joka tosiaan korostuu tuon kappaleen soidessa taustalla. Ehkä seuraavaksi etsin jotain fluffy!Lauta.

- Syksy

[Vendela]

Tämä oli kaunis ja koskettava ficlet. En tiedä osaanko sanoa tästä yhtään sen enempää mitä aikaisemmat kommentoijat ovat jo sanoneet, mutta tahdoin kuitenkin jättää puumerkkini.

Tykkään nauttia H/D:ni pörröisenä ja siirappisena, mutta jokin pieni osa sisälläni saa myös nautintoa näistä surullisista teksteistä. Ehkä se johtuu siitä, että tämä paritus taipuu yllättävän moneen ja jos canonia ajatellaan niin hitto, että nämä molemmat tyypit ovat varmasti aivan rikki sodan jälkeen. Joten mitä muuta siinä voi oikeastaan edes odottaa kuin angstia?

Tämän tekstin vähäeleisyys ja se, ettei asioita oikeastaan avattu ja selitetty tekivät tästä kiinnostavan ja ajatuksia herättävän. Minäkin jäin pohtimaan Dracon ruhjeita. Olivatko ne tulleet päivän aikana kun hän oli poissa kotoa? Liittyikö Harryn lehden lukemattomuus aamuisin niihin, aiheuttaako Draco ne itse vai mistä siinä oli oikeastaan kyse. Ronen sanoi tuossa hienosti, että "tämän ficletin ulkopuolella on tarinamaailmaa", allekirjoitan saman ja pohdin olisiko tuosta maailmasta mahdollista kuulla hieman lisää? Toisaalta taas tuo viimeinen lause tiivistää näiden kahden suhteen. Itse näen sen niin, että vaikka Harry on yrittänyt kaikkensa niin Draco ei ole halunnut ottaa apua vastaan. Niinpä Harryn on täytynyt laittaa stoppi suhteelle joka ei ole johtanut minnekään tai antanut mitään kummallekaan.

Olisi todella mielenkiintoista kuulla hieman taustaa ja mahdollisesti vastauksia näihin avoimiin kysymyksiin/arvailuihin

Pidin tästä ja vaikka se sai minut surulliseksi, herätti se kuitenkin myös miettimään ja pohtimaan asioita. Kiitän ja kumarran!

Vendela

[Arte]

Voi sniip. Samaistun Dracoon.

Betaamisesta oli niin pitkä aika että tämän saattoi lukea ihan tuoreena tekstinä. Tykkään tästä vielä enemmän kuin aiemmin. Luin tämän monessa palassa nyt ja mmmm. En kyllä vieläkään ime tuota nimeä - se häiritsee - mutta muuten! Ihana teksti.

Voi Draco. Surullinen Draco. Ja Harry, joka ei jaksa enää yrittää. Toisaalta ymmärrettävää, toisaalta en halua sitä yhtään hänelle sallia. Voi että. Surullinen teksti. Surullinen loppu. Toivottavasti Draco sai haudassa olla rauhassa. Sniif.

[Angelina]

No mitä hittoa luin sitten kivaksi iltapalaksi tällästä angstia! Ei mutta oikeesti, tää oli kovin hieno vaikka jättikin surun puseroon - tässä oli koko tekstin läpi niin lohduton ja toivoton tunnelma, mutta hienosti toteutettuna. Tuo miten tästä ilmenee, että Harry on aiemmin jaksanut yrittää mutta lopulta häneltäkin loppuvat voimat ja miten Draco on vain tuollainen... tyhjä kuori.

Sama toistuu. Uudestaan ja uudestaan. Draco saa lisää arpia. Harry tuo kotiin noutoruokaa.

Tässä jotenkin kuvastu tosi hienosti koko kuvio ja tilanteen epätoivoisuus. Varmasti Harryllekin ollut vaikea hetki vihdoin viheltää peli poikki ja ihan yhtä pahalta tuntui tuo, miten Draco vain hyväksyy sen ja lähtee. Kuitenkin ehkä hänelläkin jokin pieni yritys, pienenpieni toivonkipinä oli, kun hän kuitenkin jaksoi välillä käydä vanhalla tutulla paikalla odottamassa. MUTTA SITTEN TOI LOPPU, ihan kauheeta ja voi Harry ja syyllisyys ja tuo että olisiko pitänyt yrittää vielä kerran. Ihan kamalaa tämä. Hienoa, mutta kamalaa.