Kirjoittaja: liljankukka
Ikäraja: S
A/N: Tämä on sen verran AU, että Remus ei kuollut sodassa vaan myöhemmin :3 Ja on myös EWE
Enkä omista tekstissä esiintyvän joululaulun pätkää myöskään!
Paljaat puut lumen peitossaHarry istuu ikkunalaudalla ja katsoo ulos. Valkoinen lumi on peittänyt maan, paljaat puut ovat lumen peitossa ja niin ovat talojen katotkin. Suuret lumihiutaleet laskeutuvat maahan ja Harry toivoo, että voisi olla ulkona. Kuuma, höyryävä kuppi teetä kädessään hän parantaa asentoa ja huokaisee syvään.
”Ja kuinka hassusti se sattuikaan, joulupukin partaan valkeaan. Voi mikä nauru syntyiskään, jos isi sais tietää…”Joululaulut soivat radiossa ja Harryn silmiin kihoaa kyyneleet. On kulunut tasan vuosi Remuksen kuolemasta ja siitä, kun kahdeksanvuotias Teddy muutti heille asumaan. Harryn epävirallinen kummisetä oli rakastanut joulua ja kaikenlaisia joululauluja koko sydämestään ja siksi ne soivatkin radiosta.
”Hei rakas”, Draco sanoo hiljaa, suudellen Harryn kyynelistä märkää poskea.
”Hei”, Harry kuiskaa. ”Nukkuuko Teddy?”
Draco istuu punaruskealle kangassohvalle ja taputtaa paikkaa vieressään. Harry huokaisee syvään, mutta siirtyy kuitenkin toisen viereen. Hän nojaa vasten Dracon rintaa ja antaa kyynelten jälleen virrata vapaasti.
”Kyllä se vielä helpottaa, minä lupaan”, Draco kuiskaa, suutelee Harryn huulia hennosti ja silittää tämän poskea.
”Ei tunnu siltä”, Harry mumisee niin, että Dracon sydämeen sattuu toisen murtunut äänensävy.
”Olen tässä rakas, tulen aina olemaan”, Draco sanoo, ääni on vakava ja Harry tietää tämän puhuvan totta.
Ikkunasta Harry näkee, kuinka lumisade on loppumaisillaan, katsoo Dracoa virnistäen pienesti ja naurahtaa toisen ilmeelle.