Kirjoittaja Aihe: Kahdeksan tyhjää ja yksi kuolettava (K11)  (Luettu 3033 kertaa)

carrowfan

  • vitsi syntyessään
  • ***
  • Viestejä: 1 450
  • On olemassa kinkkuja ja on olemassa lisää kinkkuja
Kahdeksan tyhjää ja yksi kuolettava (K11)
« : 27.10.2018 13:59:36 »
Sain inspiraation tekstiini serkkuni ex-miehen itsemurhasta. Päätin sit julkaista tekstin tänne. Teksti sisältää viittauksen itsemurhaan joten sen ikäraja on K11En käyttänyt beetaa, joten julkaisen tekstin sen alkuperäisessä ulkoasussa. Laittakaa palautetta kunhan ehditte, onhan tämä sentään ensimmäinen ficcini.

Kahdeksan tyhjää ja yksi kuolettava

Maanantai. Toteutan kaikki ne tyypilliset arkirutiinit kuten aina. Herään, keitän kahvit, avaan television, lähden töihin. Töiden jälkeen palaan tietysti töistä, haen lapset tarhasta, laitan ruuan, syömme, luen iltasadun sekä painun itsekin nukkumaan. Kuten tavallista, tämäkään yö ei ole poikkeus: näen painajaista. Painajaisessa sinä jahtaat minua, nalkutat minulle niistä lukuisista virheistä, jotka minä olen tehnyt elämäni aikana. En muka osaa pysyä poissa vaikeuksista, sooloilen kuten nuorempanakin vietettyäni yöni putkassa.

Tiistai. Herään jälleen uuteen aamuun, aamuun jonka koittoa odotin vähiten. Pomo soittaa, sain kuulema potkut joten työpaikalla minua ei kaivata. Huokaisen syvään ja istahdan olohuoneen sohvalle. Kaivan esiin vanhan valokuva-albumin, jossa on hääkuvamme. Olit silloin iloinen, hymyilitkin jopa. Toisin minä en hymyillyt, en enää.

Lauantai. Viikonloppu alkoi. Olin käynyt eilen Alkossa, ihan vain tavan vuoksi. Jututin myyjää, kertoi lähtevänsä lomalle perheensä luo. Siskoni oli yrittänyt soittaa minulle kolmesti. En vastannut kertaakaan. Kaveri oli yrittänyt pistää viestiä, en avannut sitä. Entinen pomokin oli yrittänyt soittaa, en vastannut hänellekään. Avasin päivän lehden. Lukaisin uutiset ja kuolinilmoitukset. Pysähdyin. Lukaisin uudelleen. Itkin. Kaivoin esille vanhan hääkuvan sekä vanhan revolverin. Etsin käsiini luodin ja latasin aseen. Kahdeksan tyhjää ja yksi kuolettava. Pistin panospesän pyörimään. En kestänyt tätä enää.
« Viimeksi muokattu: 26.08.2019 00:49:07 kirjoittanut carrowfan »
"Papereissa 25, henkisesti aika penikka"
"Ehkä mie aikuistun ku täytän 30...siis 40"
"En mie kaipaa olkapäätä, kunha nostat mut eka ylös täältä"

repa

  • ***
  • Viestejä: 552
Vs: Kahdeksan tyhjää ja yksi kuolettava (K11)
« Vastaus #1 : 13.02.2019 18:06:17 »
Tulin etsimään luettavaa, jota ei vielä ole kommentoitu ja tämä pomppasi silmiini. Otsikko on onnistunut, se oli ensimmäisiä asioita, joihin kiinnitin huomiota.

Sanon tämän ensiksi, koska huonomuistisena muuten unohdan:

Lainaus
Tiistai. Herään jälleen uuteen aamuun, aamuun jonka koittoa odotin vähiten. Pomo soittaa, sain kuulema potkut joten työpaikalla minua ei kaivata. Huokaisen syvään ja istahdan olohuoneen sohvalle. Kaivan esiin vanhan valokuva-albumin, jossa on hääkuvamme. Olit silloin iloinen, hymyilitkin jopa. Toisin minä en hymyillyt, en enää.
Eli pieni typo siellä taitaa olla. Se olikin ainoa, minkä tästä bongasin.

Sitten asiaan eli itse tekstiin ja sen tunnelmaan. Pidin todella kovasti tunnelmasta, jonka loit. Että miten kriisin keskellä sitä alkaa suorittamaan normaalia arkea, vaikka eihän se oikein miltään tunnu ja kipeä meinaa päästä läpi, aaltoina. Lasten takia sitä voisi kuvitella jaksavansa. Tästä välittyi sellainen karu tunnelma. Pidin siitä, miten kappaleet alkoivat aina viikonpäivällä, se sitoi tekstiä hienosti yhteen ja loi aikajanaa. Wau!

Pidin siitä, miten tässä muisteltiin yhteisiä asioita. Ja miten elämä lähti kovaan alamäkeen, vaikka sitä yrittikin suorittaa ja suruprosessia vetää läpi. Hääkuvan esiin ottaminen oli koskettavaa. Lapsista olisin ehkä odottanut enemmän mainintoja, nyt ne jäivät sivuosaan. Toisaalta, jos miettii lopetusta niin sivuosa on looginen. Ehkä ne lapsetkin alkoivat tehdä kipeää tai heidänkään takiaan ei enää vain jaksanut. Joskus käy niin, mikä on hirmuisen surullista. Olisin toivonut erilaista lopetusta, nyt tuli ihan kova surku. : (

Pidin siitä, miten lopetus mätsäsi otsikon kanssa ja sitoi sen kokonaisuuteen. Ja pidin siitä ajatuksesta, että sitä laukaisee aseen useita kertoja (tai ehkä yhden?), eikä voi tietää, milloin tulee kuolettavan vuoro. Se luo sellaista todentuntuisuutta tähän, että voisin hyvinkin kuvitella itsemurhan olevan helpompaa noin toteutettuna.

Kaikenkaikkiaan tämä oli aikamoisen karu ja julma. Mutta pidin tästä kuitenkin. Luen usein raskaita tekstejä, ne on mun juttu. Ja tämä oli juuri sellaista, mitä mun on jostain syystä luontevaa lukea ja kirjoittaakin. Kiitos lukukokemuksesta!

carrowfan

  • vitsi syntyessään
  • ***
  • Viestejä: 1 450
  • On olemassa kinkkuja ja on olemassa lisää kinkkuja
Vs: Kahdeksan tyhjää ja yksi kuolettava (K11)
« Vastaus #2 : 13.02.2019 18:34:12 »
Tulin etsimään luettavaa, jota ei vielä ole kommentoitu ja tämä pomppasi silmiini. Otsikko on onnistunut, se oli ensimmäisiä asioita, joihin kiinnitin huomiota.

Sanon tämän ensiksi, koska huonomuistisena muuten unohdan:

Lainaus
Tiistai. Herään jälleen uuteen aamuun, aamuun jonka koittoa odotin vähiten. Pomo soittaa, sain kuulema potkut joten työpaikalla minua ei kaivata. Huokaisen syvään ja istahdan olohuoneen sohvalle. Kaivan esiin vanhan valokuva-albumin, jossa on hääkuvamme. Olit silloin iloinen, hymyilitkin jopa. Toisin minä en hymyillyt, en enää.
Eli pieni typo siellä taitaa olla. Se olikin ainoa, minkä tästä bongasin.

Sitten asiaan eli itse tekstiin ja sen tunnelmaan. Pidin todella kovasti tunnelmasta, jonka loit. Että miten kriisin keskellä sitä alkaa suorittamaan normaalia arkea, vaikka eihän se oikein miltään tunnu ja kipeä meinaa päästä läpi, aaltoina. Lasten takia sitä voisi kuvitella jaksavansa. Tästä välittyi sellainen karu tunnelma. Pidin siitä, miten kappaleet alkoivat aina viikonpäivällä, se sitoi tekstiä hienosti yhteen ja loi aikajanaa. Wau!

Pidin siitä, miten tässä muisteltiin yhteisiä asioita. Ja miten elämä lähti kovaan alamäkeen, vaikka sitä yrittikin suorittaa ja suruprosessia vetää läpi. Hääkuvan esiin ottaminen oli koskettavaa. Lapsista olisin ehkä odottanut enemmän mainintoja, nyt ne jäivät sivuosaan. Toisaalta, jos miettii lopetusta niin sivuosa on looginen. Ehkä ne lapsetkin alkoivat tehdä kipeää tai heidänkään takiaan ei enää vain jaksanut. Joskus käy niin, mikä on hirmuisen surullista. Olisin toivonut erilaista lopetusta, nyt tuli ihan kova surku. : (

Pidin siitä, miten lopetus mätsäsi otsikon kanssa ja sitoi sen kokonaisuuteen. Ja pidin siitä ajatuksesta, että sitä laukaisee aseen useita kertoja (tai ehkä yhden?), eikä voi tietää, milloin tulee kuolettavan vuoro. Se luo sellaista todentuntuisuutta tähän, että voisin hyvinkin kuvitella itsemurhan olevan helpompaa noin toteutettuna.

Kaikenkaikkiaan tämä oli aikamoisen karu ja julma. Mutta pidin tästä kuitenkin. Luen usein raskaita tekstejä, ne on mun juttu. Ja tämä oli juuri sellaista, mitä mun on jostain syystä luontevaa lukea ja kirjoittaakin. Kiitos lukukokemuksesta!

Jos en tekstissä sitä maininnut ni kirjoitin tän todellisen henkilön, mun serkun ex-miehen pohjalta, hänkin tappoi itsensä ampumalla ja oli naimisissa ja omasi lapsia.
"Papereissa 25, henkisesti aika penikka"
"Ehkä mie aikuistun ku täytän 30...siis 40"
"En mie kaipaa olkapäätä, kunha nostat mut eka ylös täältä"

repa

  • ***
  • Viestejä: 552
Vs: Kahdeksan tyhjää ja yksi kuolettava (K11)
« Vastaus #3 : 13.02.2019 18:57:07 »
Minä ajattelin, että tämä olisi inspiroitunut todellisuudesta, muttei suora kuvaus. Tuo tekee tästä toki vielä karumman. Mulla myös eräs ystävä n. vuosi sitten itsemurhan teki, vaikka oli lapsia ja parisuhde. Se on kauhean surullista. Voimia sinulle!

carrowfan

  • vitsi syntyessään
  • ***
  • Viestejä: 1 450
  • On olemassa kinkkuja ja on olemassa lisää kinkkuja
Vs: Kahdeksan tyhjää ja yksi kuolettava (K11)
« Vastaus #4 : 13.02.2019 18:59:50 »
Minä ajattelin, että tämä olisi inspiroitunut todellisuudesta, muttei suora kuvaus. Tuo tekee tästä toki vielä karumman. Mulla myös eräs ystävä n. vuosi sitten itsemurhan teki, vaikka oli lapsia ja parisuhde. Se on kauhean surullista. Voimia sinulle!

Olit ajatuksiesi kanssa oikeassa, inspiroitunut mut ei suora kuvaus.
"Papereissa 25, henkisesti aika penikka"
"Ehkä mie aikuistun ku täytän 30...siis 40"
"En mie kaipaa olkapäätä, kunha nostat mut eka ylös täältä"