TILA VAARASSAKirjoittajat: Kääpämetsä & Mindriann
Fandom: Prätkähiiret MarsistaTyylilaji/Genre: Action
Ikäraja: SParitus/Päähenkilöt: Tarina on aikalailla paritusvapaa, mutta omia hahmoja esiintyy
Tiivistelmä: Luutnantti Krista Cereksestä värvätään plutolaisten toimesta ja kuljetetaan Maahan Detroitiin, Yhdysvaltoihin. Sielä hän tapaa uuden pomonsa Teuvo Tahkon ja päätyy tämän konnien kanssa Silver Moonin- tilan ostoon. Harmi vain että tila sattuu kuulumaan Santun serkulle
Vastuunvapaus: Prätkähiiret Marsissa hahmot ja maailma kuuluvat niiden laillisille omistajille, omistamme vain omat hahmomme ja tarinamme. Kirjoituksillamme ei myöskään tienaamaan pääse.
A/N: Kääpämetsä: Ficci on tosiaan kesältä 2016. Tarina on ensiesitys rebootatulle hahmolleni, Kristalle.
Vanhemmissa tarinoissa hän siis seikkaili myös marsilaisena, mutta nyt palautin hänet tavallaan juurilleen...
Ruskeaturkkinen kissanainen heitti kuluneen, mutta silti asiansa hyvin hoitavan repun selkäänsä. Hän nousi avaruusalukseen nousevalle sillalle, nousi muutaman askeleen ja lähes avaruusaluksen ovella kääntyi ja katsoi luultavasti viimeisen kerran kotiplaneettansa, Cerestä.
Siellä on aina paljon pakkasta ja planeetan päällä on monen kilometrin korkuinen jääkerros. Tämän vuoksi planeetan asukit ovat aina rakentaneet jään alle pitkiä käytäviä ja asuvat siellä jää valtakunnassaan lämpimämmässä. Jään pinta oli lähes kokonaan koskematon, lukuun ottamatta satunnaisia aukkoja joista asukkaat pääsivät ulkomaailmaan tarvittaessa.
Nainen huokaisee syvään ennen kuin astuu sisään alukseen, jonka määränpäätä hän ei vielä kunnolla tiedä. Hän istuu lähimmälle tyhjälle paikalle. Koko alus on täynnä enemmän tai vähemmän maassa olevia kissa ihmisiä.
”Onhan se outo ajatella, että ei enää koskaan välttämättä näe tätä paikkaa..” Hiirinaisen vieressä oleva silmälasipäinen hieman hontelon näköinen mies huokaisi.
”Niin..” kissanainen sanoi varsin vaisusti.
Mies ojensi kätensä naista kohti.
”Olen luutnantti Mark.”
Nainen tarttuu miehen käteen ”Luutnantti Krista.”
”Hauska tutustua. Joko sait tietää mille planeetalle menet?”
Nainen kaivoi huolellisesti taitellun paperin taskustaan.
”Matkani kohde on planeetta nimeltä.. Maa.. Se on kolmas planeetta auringosta..”
”Eli varsin lämpimät oltavat kotiin verrattuna.”
”Niin.. Toivottavasti en saa lämpöhalvausta siellä.”
”No sun pitää vaa juoda koko ajan.. Eiköhän se siitä.”
”Joo.. totuttelua vaan.. Mihin sä meet sitten?”
”Ihan tohon viereen Marsiin.. Yöt on viileämpiä, mutta kyllä mäkin saan totutella lämpimämpään ilmastoon.”
”Joo.. Mitähän meidät laitetaan tekemään siellä?”
”Ei harmainta hajua.. ”
Kissat huomaavat turvavyö valojen syttyvän lähestyvän lähdön merkiksi.
”Tämä on ensimmäinen kertani kun pääsen avaruusaluksella asteroidivyöhykkeen läpi… Onkohan matka millainen?” Kissanainen pohtii laittaessaan turvavyötä kiinni.
”No varmaankin möykkyinen..”
Matkan alkutaipale ei ollut odotetusti kovin tasainen. Ja osa kärsikin tämän vuoksi pahoinvoinnista. Mutta asteroidivyöhykkeen ohitettuaan kaikki katselivat kiinnostuneina ulos. Kuljettajat kytkivät päälle nopeamman ajonopeuden ja näin ei menisi kuin pari tuntia siihen että kissat olisivat Marsissa. Matka oli varsin rauhallinen. Kaikkia kiinnosti nähdä muita maailmoja, mutta kukaan ei ollut kovin iloinen siitä kuinka tämä maailman näkeminen tapahtui.
Kaikki alkoi kauan sitten. Plutolaiset olivat alkaneet varastamaan muiden planeettojen luonnonvaroja kulutettuaan kaikki omansa. Tultuaan Cerekseen plutolaiset aikoivat ryhtyä varastamaan pikkuplaneettaa peittävää jäätä itselleen. Kissat onnistuivat välttämään varmasti erittäin tuhoisan sodan tekemällä sopimuksen Pluton kanssa. Pluto sai käydä hakemassa jäätä Kissojen planeetalta silloin kun maksu oli kunnossa, ja lisäksi Ceres joutui luovuttamaan joitakin puolustusvoimiensa sotilaita Pluton käyttöön heidän tarvitsemilleen rintamille. Valituille sotilaille tuli aina kirjeet ja heille ilmoitettiin kohde planeetta ja plutolainen jonka palvelukseen he asettuvat.
Ihan liian pian alus oli jo laskeutunut Marsin pinnalle. Alus tyhjeni lähes kokonaan. Meni hyvin kauan ennen kuin kaikkien Marsiin jäävien tavarat oltiin saatu kerättyä ruumasta. Krista siirtyi ikkunapaikalle Markin lähdettyä. Nainen katseli tuota punaisen planeetan maisemaa.. Se oli ihan erilainen kuin Cereksen. Mars oli täynnä tulivuoria ja maa oli punertavan hiekan peitossa. Jotenkin kissanaisesta tuntui, ettei Marsin kuulunut näyttää noin punaiselta, se näytti jotenkin niin epäluonnolliselta. Hän oli tottunut näkemään tasaisen valkoisen maiseman aina kun hän nousi pintaan testatakseen moottoripyöränsä uusia ominaisuuksia.
Pian alus nousi uudelleen ilmaan. Kristan lisäksi sotilaita oli jäänyt vain muutamia jäljelle istumaan alukseen. He istuivat kaikki eri puolilla lähes tyhjässä avaruusaluksessa. Kaikki pohtivat tulevaisuuttaan hiirenhiljaa. Kukaan ei sanonut sanaakaan. Krista katseli ulos ikkunasta kuinka tähdet ja pienet meteorit vain vilahtivat nopeasti ikkunan ohitse. Uudet pari tuntia kuluivat jotenkin paljon hitaammin, mutta silti tuntui että alus saapui määränpäähänsä ihan liian nopeasti.
Tämä paikka oli ihan oudon näköinen. Krista näki silmin kantamattomiin korkeita rakennuksia, taivas oli sininen, mutta pitkät savupiiput peittivät sitä savullaan. Alus laskeutui ison rakennuksen katolle. Krista nosti reppunsa ja suuntasi oviaukolle. Yksi plutolaisista kuljettamisesta vastaavista tuli avaamaan oven Kristalle joka oli ainoa kissa joka jää tähän pysäkille. Oven auetessa Kristaa oli vastassa hänelle erittäin lämpimän tuntuinen ilma. Hän käveli aluksen taakse ja plutolaiset olivat juuri ottaneet hänen moottoripyöränsä pois ruumassa. Krista otti sen vastaan ja talutti sivummalle. Hän katsoi talon katolta maisemaa vielä uudestaan ennen kuin hätkähtää kuullessaan puhetta.
”Sinä siis olet Krista. Tervetuloa Detroitiin” karhea miehen ääni tokaisi.
Krista kääntyi katsomaan, kohdaten miehen, jolla oli aurinkolasit, lippis ja pitkä, punainen parta.
”Juu olen” nainen vastasi ja suoristi ryhtinsä. ”Ja te olette..”
”Kaikki sanovat Numero Yksi. Olen Teuvo Tahkon lähin mies” mies vastasi ja vilkaisi taakseen, jossa pyöreä ja pienikokoinen plutolainen istui odottamassa moottoripyörän sivuvaunussa. ”Sulle onkin heti töitä luvassa. Meil on vähän hankaluuksia maa-valtauksien kanssa. Menet poikien kanssa kertomaan sivistyneesti maanviljelijöille, että parempia kauppoja ne tuskin saa tehtyä kuin meidän kanssa.”
Numero Yksi lykkäsi Kristan käsiin kansion, jossa olivat tilojen osoitteet.
”Lähdette Montanaan.”
Lexie selaili työpöydällään olevia papereita ja hieroi väsyneenä ohimoaan. Tämä ei todellakaan näyttänyt hyvältä..
”Toin sinulle teetä..”
”Ah, kitti Tap´s” Lexie kiitti hymyillen punatukkaista hiirityttöä, joka laski teekupin hänen eteensä pöydälle.
”Onko.. jotain huolia?” Tanya kysyi varovaisesti ja kallisti päätään, että pystyi lukemaan papereita.
”Vain iso kasa laskuja, kuten tavallista” Lexie hymähti ja hörppäsi teetä. ”Mutta jopa hevosille tulevien ravinnerehujen hinta on noussut viime aikoina pilviin.. ja joka paikassa sama hinta..”
”Etkö voi ostaa suoraan maanviljelijöitä?” Tanya kysyi ihmeissään.
”En, siihen on olemassa tietyt säännöt” ihmisnainen selitti ja raapi miettiväisesti päätään. ”Lisäksi on sitten vielä tämä..” Lexie tokaisi ja ojensi Tanyalle yhden paperin.
Tanya vinkaisi luettuaan tekstin.
”O-ostotarjous?! Koko Silver Moonista!” hiirityttö parahti. ”Kuka.. ei kai.. Leipäjuusto?”
”Ei, tuo tyyppi on Detroitissa asuva miljonääri” Lexie rauhoitteli. ”Teuvo Tahko on nimi.”
Tanya luki paperia. Se oli kaikin puolin asiallinen ja hintakaan ei mikään pieni ollut.
”Aika kummallista.. kuulin kylällä, että muut tilat ovat saaneet myös ostotarjouksia..” Lexie mutisi.
”Kuulostaa Plutolaiselta” Tanya sanoi miettiväisesti.
”Ja pahasti. Taitaa olla aika pyytää Santulta konsultaatiota asiasta” Lexie sanoi ja kaivoi papereiden alta puhelimensa. ”Jos Maassa on muitakin eväkkäitä kuin Leipäjuusto, luulisi poikien sen tietävän..” nainen mutisi valitessaan numeron ja jäädessään odottamaan vastausta.
Samaan aikaan Amerikan toisella puolella soi puhelin.
”Santtu, puhelin soi!”
”Ette sitten itse voi vastata?” nainen parahti.
Jätkät makoilivat sohvalla jalkapalloa tuijottaen.
”Tärkeä matsi, kultsi, ei pysty, ei kykene, ei voi!” Vinski valisti herttaisesti hymyillen.
”No just..” Santtu murisi ja meni puhelimeen. ”Last Change.. Ai hei Lexie!”
Hiirikolmikko terästäytyi heti ja alkoi kuikuilla puhelimessa olevan naisen suuntaan.
Santun ilme muuttui erittäin synkäksi puhelun aikana ja hän lupasi serkulleen tulla välittömästi Montanaan hiirien kanssa. Puhelun loputtua Santtu tokaisi jätkille, että heidän on heti lähdettävä, Lexien tila olisi vaarassa, jos hänen epäilyksensä olisivat oikeassa.
Hiiret ja Santtu lähtivät matkaan ennätys nopeasti.
”Miten niin se paikka olisi vaarassa?” Turbo kysyi, kun he ajoivat rampista moottoritielle.
”Lexie ja muut tilalliset ovat saaneet maatiloistaan ostotarjoukset.. runsaskätiset sellaiset” Santtu vastasi hammasta purren Vinskin takana. ”Tarjoukset oli allekirjoittanut Teuvo Tahko.”
Jätkät kiristivät vauhtia heti.
”Se silli siis iski haisevat evänsä Montanaan” Moto ärisi vihaisesti. ”Johan myrkyn lykkäs.”
Myös Vinskin ilme oli vakava. He kyllä uskoivat, että Lexie pystyisi pitämään puoliaan heidän tuloon asti, mutta miten Tanya mahtaisi reagoida, jos taistelutilanne tulisi.. Vanhat traumat voisivat saada tytöstä yliotteen pahalla hetkellä.
Toisaalla matka taittui joutuisasti. Kissanainen oli vaihtanut kevyemmät, mutta ajoon sopivat vaatteet. Hän ajoi muiden perässä, koska hänellä ei ollut hajuakaan siitä mihin he olivat menossa. Välillä nainen joutui suoristautumaan.. Kaikki oli hänelle hyvin uutta. Sininen taivas, asvaltti joka oli ajoalustana paljon parempi kuin puhdas jää. Ajosta huolimatta kissanainen nautti lämpimästä viimasta turkissaan. Hän halusi niin kovasti vääntää kaasun pohjaan ja kiitää tiellä niin kovaa kuin hän vain pääsisi.
Hetkeä myöhemmin joukko pysähtyi tauolle pieneen maalaiskaupunkiin ja Teuvon joukot kävivät ostamassa itselleen juomista ja evästä loppumatkaa varten.
Numero Yksi tutki karttaa.
”Lähin tila on Lexie Madisonin hallussa oleva Silver Moon. Hevostila” tämä ilmoitti muille. ”Hän myös vuokraa maitaan naapureilleen, joilla on karjaa.”
”Mitä me teemme hänelle?” Krista kysyi juodessaan limsaa suoraan pullosta.
Neste maistui kirpeältä, mutta se vei hyvin janon tunnetta.
”Kerromme vain kenen asialla olemme ja ehdotamme hänelle kauppakirjan allekirjoittamista. Ellei hän suostu, otamme kovemmat keinot käyttöön” Numero Yksi sanoi ja muut miehet nauroivat häijysti.
He kaikki toivoivat selvästi, että Lexie panisi hanttiin, että he voisivat pitää hauskaa.
Krista pysyi hiljaa ja keskittyi maisemiin. Hän ei haluaisi pakottaa ketään myymään kotiaan.
Pienen ajan kuluttua joukot saapuivat Silver Moonin tilalle. Heti ryhmän tultua pihaan Lexie tuli talonsa kuistille ihmettelemään joukkoja.
”Mitäs te täältä haette?” nainen kysyi kulmat rypyssä katsellessaan joukkoa.
”Tulimme neuvottelemaan tilan myynnistä Teuvo Tahkon puolesta” Ykkönen vastasi ja katsoi naista arvioivasti.
Tässä oli jotain tuttua, mutta heti hän ei saanut päähänsä mitä..
”En aio myydä Silver Moonia. Kiitos ja hei ja hyvää päivänjatkoa” Lexie ärähti vastaukseksi ja otti kännykän farkkujensa taskusta. ”Häivyttekö ennen kuin soitan poliisit?”
Krista kuunteli keskustelua puolella korvalla ja katseli ympärilleen. Ovi oli lähes auki sisälle.
Äkkiä kissanainen hieroi silmiään, ihan kuin hän olisi nähnyt ovella nuoren hiiritytön, jonka pelokas katse kiersi joukossa.
Samassa ovelle ilmestyvät kaksi bordercollieta, jotka alkavat raivoisasti haukkua vieraita.
Krista tunsi niskakarvojensa nousevan pystyyn ja hänen häntänsä pörhistyvän pölyhuiskaa muistuttavaksi. Naisesta tuntui, että koirat räksyttivät eniten juuri hänelle. Vaistomaisesti Krista sähähti koirille, mutta sitten Ykkönen kävelikin takaisin oman prätkänsä luo ja komensi heidät liikkeelle.
Samalla ihmisnainen komensi koiransa sisälle.
Krista ei heti kääntänyt katsettaan pois näistä koirista tai talosta.
Vähän matkaa ajettuaan Krista otti kansion tiloista joihin Tahko oli lähettänyt ostopyynnön ja ryhtyi etsimään seuraavaksi lähintä tilaa.
Hän ajatteli heidän lähtevän ja olikin hyvin yllättynyt, kun Ykkönen yhtäkkiä suuntasi ajokkinsa laitumelle jolla oli paljon hevosia. Krista hetken pohdinnan jälkeen ajoi miesten perässä pellolle. Miehet lähtivät kaikki kiertämään peltoa ja sen hevosia ympäri ajokeillaan. Krista ajoi läheisen puun viereen ja pysäytti moottoripyöränsä. Hän näki hevosten olevan kauhun vallassa. Useat nousivat pystyyn ja hirnuivat selkeästi peloissaan. Jotkut miehet vielä alkoivat käyttää nahkaisia ruoskia. Krista ei voinut muuta kuin katsoa sivusta järkyttyneenä. Hän ei missään tapauksessa haluaisi olla mukana tässä. Mutta hän ei myöskään voinut kieltää miehiä, vaikka hän olisi kovasti halunnut.
Samassa ilmaa halkoi laukaus, joka puhkoi yhden rantakytän ajokin eturenkaan ja jätkä lensi tantereeseen.
Tilan emäntä oli tullut heidän perässään maasturilla, mukanaan toinen ihmisnainen ja kädessään tämä piteli vanhaa haulikkoa, jolla tähtäsi nyt Ykkösen ajokkia.
”Mä sanoin, että antaa heittää! Vai haluatteko kantaa noi fillarinne Detroitiin?” nainen huusi vihaisesti.
Ykkönen mulkaisi naisia vihaisesti ja viittasi sitten joukkonsa seuraamaan.
Krista vilkaisi naisia anteeksipyytävän näköisenä ja ajoi porukan perään.
Lexie laski aseensa vasta sitten, kun joukkio oli kaukana tiellä.
”Noista taitaa tulla melkoinen riesa.. toivottavasti jätkät pitää kiirettä” nainen tokaisi Anettelle.
”Älä muuta sano.. mä vien hevoset sisälle heti kun ne rauhoittuu” Anette vastasi ja laskeutui alas maasturin kyydistä.
Myöhään iltapäivällä hiiret ja Santtu saapuivat Silver Moonin –tilalle.
Cissy ja Rufus haukkuivat iloisesti ja heiluttivat häntäänsä tulokkaille. Hiiret pysäköivät moottoripyöränsä pihaan ja nousivat seisomaan. Koirat kiersivät vuorotellen kaikilla rapsutettavana.
Samassa jätkille tuttu punatukkainen hiirityttö ilmestyy ovelle.
”Isoveli!” Tanya henkäisi ja juoksi halaamaan Turboa tiukasti.
”Hei vaan systeri” Turbo sanoi ja vastasi halaukseen.
”Joo ja terve vaan meiltä muiltakin..” Vinski piruili sivummalta.
Hiirityttö näytti kieltään valkoiselle hiirimiehelle ja halasi muitakin.
”Mikä tilanne täällä on? Eihän ne eväkkäät ole ilmestyneet tänne?” Moto kysyi huolestuneena.
”Ne kävivät täällä.. Lexie käski niiden häipyä, mutta ne menivät pellolle kiusaamaan hevosia. Lexie ja Anette kävivät uhkailemassa heitä vanhalla haulikolla ja sitten ne lähtivät..” hiirityttö kertoi selvästi hieman peloissaan.
Harmaa jättiläinen pörrötti hellästi tytön hiuksia.
”Mutta jos ne nyt palaa enää takaisin niin ne saavat sellaisen läksytyksen etteivät ne enää edes ajattele palaavansa takaisin Montanaan päinkään” Vinski lupasi.
”Sen mä uskon” Tanya kikatti selvästi huojentuneempana.
Samassa Anette ja Lexie tulivat ulos tallista kuullessaan tuttujen äänet ulkoa.
”Tervetuloa!” Anette huudahti ja Lexie heilautti kättään Santulle ja hiirille.
”Onko ruoka pian valmista, Tap’s?” Lexie kysäisi hiiritytöltä.
”Joo, ei mene enää kauaa” Tanya vastasi ja meni edeltä sisälle.
Seurueen istuuduttua ruokapöytään Lexie kertoi jätkille ja Santulle Teuvon joukkojen vierailuista.
”Onneks sulla oli se vanha tussari” Santtu virnisti.
”Ja onneks mä osaan vielä ampua sillä” Lexie irvisti takaisin. ”Mutta lujaa se vanha kapistus potkaisi, olkapää tuntui jysähtävän sijoiltaan.”
Tanya, joka antoi Lexien koirille ruokaa, ponkaisi äkkiä seisomaan ja katsoi ikkunaa kohti.
”Ne palaavat!” tyttö kuiskasi kasvot kalpeina.
”Missä ne tulevat?” Lexie kysyi, kun jätkät nousivat pöydästä.
”Ei kamalan kaukana..” hiirityttö mutisi ja puristi tiskipöydän reunaa pelokkaana.
”Me hoidetaan ne” Turbo sanoi ja pörrötti hellästi Tanyan hiuksia. ”Pysykää vain te sisällä.”
Ulkona Tahkon rantakytät olivat juuri pysäyttäneet ajokkinsa tallin kulmalle. Yksi miehistä oli kokoamassa pommia ajastimella.
”Mitä varten tuo on?” kissanainen uteli varovaisesti.
”Mitäs luulisit?” mies naurahti pirullisesti. ”Räjäytetään tää talli ilmaan.”
Loputkin miehet naureskelivat vahingoniloisina.
”Mutta siellähän voi vielä olla eläimiä tai ihmisiä sisällä” Krista sihahti vihaisesti.
”Mitä, mitä, mitä.. Laittaako Ceresläinen vastaan?” Ykkönen päivitteli itsevarmana ja astui askeleen lähemmäs naista.
”Minä…” Krista aloitti, ennen kuin hänen lauseensa keskeytti moottorien mylväisy ja jätkien huudahdus: ”YLLÄRII”
Kaikki rantakytät joutuivat hiirten prätkien valojen sokaisemiseksi.
”Rantakytät! Autoihin!” Ykkönen komensi miehiä, jotka tottelivat erittäin nopeasti.
Kristan istuessa prätkänsä selkään hän näki pommia rakentaneen miehen kiinnittävän pommin tallin seinään. Hänen oli kuitenkin lähdettävä nopeasti muun ryhmän perään.
”Mitääh?! Ne lähtee pakosalle!” Vinski huudahti yllättyneenä.
”Kai ne pelästy sun isoa päätäs” Moto piruili.
”Pelästyköön mitä hyvänsä, mut ne ei saa päästä haneen täältä” Turbo keskeytti naljailun ”Ja eikun..”
”..HANAT AUKI!”
Jätkät kiihdyttivät takaa-ajoon.
Hiiret pistivät nippuun jokaisen Tahkon alaisen saadessaan kiinni sellaisen.
Moto puhkaisi helposti yhden rantakytän auton renkaat vain tarttumalla siihen kiinni robottikädellään. Turbo ampui pariin vierekkäin ajavaan autoon kiintokoukut ja ajoi nopeasti heidän välistään aiheuttamalla sen, että autot kiilasivat toisensa ja lensivät ulos tieltä törmäyksen voimasta.
Vinski hyppäsi rakettiensa avulla yhden auton nokkapellille ja heitti hiirikranaatin auton sisälle. Rantakyttä hyppäsi hyvin nopeasti pois kyydistä.
Krista katsahti sivupeileistään ja näki räjähtäneistä autoista nousevan savun. Samassa hän tunsi otteen vyötäisillään.
Harmaaturkkinen hiiri nosti kissanaisen kevyesti ilmaan hännällään. Krista rimpuili ilmassa ja kääntyi katsomaan kohti hänet nostanutta hiirtä osoittaen häntä aseellaan..
Pienen hetken kissanaisen silmät kohtasivat harmaan jättiläisen katseen ja hetken Krista vain katsoi häntä silmiin.. ja huomaamattaan laski aseensa. Nainen havahtui lasertuleen, joka tuli etummaisesta autosta. Turbo ja Vinski ovat ihan sen kintereillä.
Nopeasti Krista paljasti kissan kyntensä ja raapaisi Motoa, joka tiputti hänet nopeasti takaisin oman prätkänsä kyytiin. Nainen käytti vielä vähän lisää kaasua ja hän pääsi pakoon, samoin kuin aivan ensimmäisenä ajava Ykkönen.
Vinskiltä pääsi mojova aivastus. ”Onkohan Lexie hommannu tallikissoja?”
”Eipä taida” Turbo huomasi Moton käsivarressa olevat kynnenjäljet. ”Noilla on mirri itsellään matkassa.”
Moto vilkaisi kättään ja irvisti hieman. Kissanainen oli kynsäissyt kevyen näköisesti, mutta silti haavoja kirveli.
Hiiret kurvasivat takaisin kohti tilaa, kun he huomasivat Santun ja Tanyan tallin nurkalla. Ihmisnainen piteli käsissään epämuodostunutta mölttiä, josta lähti johtoja vähän joka suuntaan.
”Mikä tuo on?” Vinski kysyi uteliaasti.
”Jotain, joka olis posahtanut, ellei Tanya olis vaistonnu sitä” Santtu ärähti ja pyyhki hikeä otsaltaan.
Hän oli juuri ajoissa saanut pommin purettua ennen kuin se laukesi.
”Ette sitten voineet tarkemmin kattoa mitä ne duunas?”
”Sori söpöläinen, me hoidetaan asia kerrallaan” Vinski vastasi hieman tukkoisella äänellä ja pyyhki kuonoaan kämmenselkään.
”Kesäflunssa tulossa?” Santtu kysyi noustessaan seisomaan.
”Ei, rantakytillä on kissa messissä.. Vinskin kuono otti siitä yhtä lailla itteensä kuin Moton vasen käsi..” Turbo informoi.
”Kissa?” Santtu toisti. ”Oletteko varmoja?”
”Varmaan Ceresläinen..” Tanya kuiskasi miettiväisesti ja muut katsoivat häntä silmät suurina.
”Mitä sä tuolla meinasit, sisko pieni?” Vinski kysyi.
”Te tiedätte sen kääpiöplaneetan Asteroidivyöhykkeellä?” Tanya kysyi ja muut nyökkäsivät. ”Siellä asuu kissoja.. jostain syystä ne tekee yhteistyötä Plutolaisten kanssa...”
”Varmaan joku keino suojella Cerestä plutolaisten valtaamiselta..” Santtu sanoi pienen hiljaisuuden jälkeen.
”Luultavasti..” Tanya vastasi hiljaa ja kohautti olkiaan. ”Tuo on yksi niistä harvoista asioista, joista kuulin.. noh, kun olin Plutossa..”
Turbo pörrötti hellästi Tanyan hiuksia ja muut katselivat hieman noloina toiseen suuntaan.
Tämä oli ensimmäinen kerta kun Tanya edes mainitsi ohimenevästi orjavuosistaan, eikä kukaan oikein tiennyt miten siihen pitäisi suhtautua. Mutta selvästi hiirityttö ei aikoisi kertoa enempää, sen näki tämän ilmeestä.
”Mennään sisälle” Santtu sanoi lopulta. ”Lexielle pitää kertoa.. ja Moton haavat pitää putsata, ettei ne tulehdu.”
Tanya vilkaisi vielä ovelta tielle ja puri huultaan. Tytöllä oli sellainen tunne, että rantakytät tulisivat vielä takaisin.. ja se taistelu ei välttämättä päättyisi hyvin.