Ficin nimi: Saamarin suloinen karvapallo
Kirjoittaja: Ayu
Fandom: My Hero Academia
Ikäraja: S
Paritus: EraserMic
Genre: Arkifluff, slice of life, kissalle lässyttely
Summary: Hizashi osui oikeaan, kun visailu siirtyi tuota pikaa fanfaarin säestämänä mainoskatkolle. Sen siivittämänä hän oli aikeissa nousta kipaistakseen keittiön puolella, mutta aie estyi, kun hän kuuli takaoikealtaan pienen etäisesti naukaisua muistuttavan kurnahduksen.
A/N: Aikeissani on jossain kohtaa kirjoittaa ficci siitä, miten harmaa kisu nimeltä Dio liittyi osaksi tämän kaksikon elämää. Tämä kuitenkin otti tuulta siipiensä alle siinä määrin, että mennään tällä. ^^ Osallistuu haasteeseen Fluffy10 #3.
***
Television viihdeohjelma oli omiaan täydentämään laiskaa vapaailtaa kodin rauhassa. Hizashi kopautti olutpullon sohvapöydälle ja laski kätensä takaisin Shōtan mustille hiuksille jatkaen kevyttä silittelyään. Sellainen pieni hellittely rentoutti sekä Shōtaa että häntä itseäänkin.
”Tuo tyyppi on niin kujalla”, hän tyrskähti visailussa parhaillaan esiintyvää kilpailijaa töllistellen.
”Hän ylianalysoi...” Shōtan kommentti tukahtui puoliksi hänen reiteensä. ”Alku otti sujuakseen, mutta nyt homma lipsuu ihan mihin sattuu.”
”Come on, äijä, vähän putkiaivoa peliin... Tässä alkaa pian menettää toivoa!”
”Nytkö vasta?”
”Noh, vähän optimismia! Ehkä se tuuli vielä ottaa kääntyäkseen”, Hizashi hymähti ja kieputteli Shōtan hiussuortuvaa sormensa ympärille. ”Katso vaikka!”
Kilpailija käytti valittavissa olevan oljenkorren eliminoiden vaihtoehtojen määrän neljästä kahteen.
”Ihan fiksu veto”, Shōta mutisi. ”Ottaen huomioon, ettei maantieto kai ole ukon vahvinta aluetta.”
”Ei sillä, että joka iikka tietäisi Australian pääkaupunkia, mutta joku roti sentään”, Hizashi tokaisi. Jäljelle jääneistä vaihtoehdoista ei ollut hankala päätellä oikeaa. ”Ja nyt se tietenkin jatkuu heti perään juuri, kun päästiin jännän äärelle!”
Hizashi osui oikeaan, kun visailu siirtyi tuota pikaa fanfaarin säestämänä mainoskatkolle. Sen siivittämänä hän oli aikeissa nousta kipaistakseen keittiön puolella, mutta aie estyi, kun hän kuuli takaoikealtaan pienen etäisesti naukaisua muistuttavan kurnahduksen.
”Heey, katsos, kuka päätti tulla seuraksi!”
Shōtan ei tarvinnut nostaa päätään tietääkseen vastauksen. ”Sekin siis heräsi uniltaan...”
”Niin teki, isin pikku unikekokarvanaama!” Hizashi lorusi ja rapsutti lyhytkarvaista harmaata kissaa leuan alta. ”Jaha, iskänkö päälle pitää päästä?”
Shōta hymähti itsekseen. Hänestä oli aina ollut kohtalaisen piinaavaa, kun ihmiset nimesivät itsensä lemmikkinsä äidiksi tai isäksi. Hizashin kohdalla ei tosin ollut enää järkeä huomauttaa asiasta, sillä hänen näkemyksensä oli taatusti tullut selväksi viimeisen parin kuukauden aikana. Hizashia vanhemman titteli näytti viihdyttävän ihan liikaa, joten mikäpä siinä. Yhtä hyvin Shōta saattoi antaa olla ja hypätä juttuun mukaan.
Dion kynnet tuntuivat paidan läpi kevyenä pistelynä kissan kiivetessä huterin liikkein hänen hartialleen. Ellei hänen asentonsa olisi ollut niin huono, Shōta olisi silitellyt sitä kunnolla, mutta niissä olosuhteissa hän joutui tyytymään vain pieneen hipaisuun. Hyväksi lykyksi Hizashi hoiti hellimisen hänenkin puolestaan.
”Ei ihan tasapaino pidä, kun tepastelee iskän päällä, ei pidä ei”, Hizashi leperteli ja poimi Dion syliinsä sen kompasteltua muutaman kerran. ”Vähän anna tassua, jooko? Mitä, eikö?”
Shōta virnisti kuvitellessaan, miten Hizashi yritti taas kerran tarttua leikkisästi kissaa käpälästä. Sellainen ei koskaan tuottanut positiivisia tuloksia.
”Ihailtavaa yritteliäisyyttä jälleen kerran...”
”Kyllä se vielä jonain päivänä hoksaa kättelyn hienouden!” Hizashi virkkoi joutuessaan myöntämään tappionsa, kun Dio nykäisi tassunsa kauemmas hänen sormiltaan sen näköisenä kuin hänen kädestään olisi saanut karmaisevan bakteeritartunnan. ”Okay, arvaas mitä? Jos ei paiskata kättä, pusutellaan sitten senkin edestä! Siitähän sinä tykkäät, kissy kissy! Mmm, kissanruokahenkäys päin pläsiä, oih...”
”Siitä tuli mieleen, satuitko muistamaan sen lohen, jota ei ollut kauppalistassa?”
”Shiiit, minä tiesin, että jotain jäi!” Hizashi nurisi ja nosti Dion syliinsä kuin olisi kanniskellut taaperoa. ”Arvaas mitä, isi on ihan homekorva, kun ei muistanut tuoda sinulle kalaa. Ihan hölmö on, voihan kirous!”
”Et sinä sinänsä hölmö ole, mutta pahuksen ärsyttävä lässyttäjä kyllä”, Shōta tokaisi.
”Paraskin puhumaan, kun sinä liirumlaaruilet tälle pikku söpöliinille itsekin mennen tullen ja vielä pöljemmin kuin minä!” Hizashi tuhahti ja pörrötti hänen hiuksiaan sotkuun.
”Sen kuin todistat väitteesi.”
Hizashi laski Dion sohvan käsinojalle sen alkaessa kyllästyä syliin ja nojautui kohti jalkojaan Shōtan pään ylle. ”Minä kuulen ajatuksesi, joten yritäpä siinä sitten kiistää mitään. Aivot heittävät esiin kaikenlaista vaaleanpunaista soosia, mutta suusta pääsee vain minipieni murto-osa, koska sellainen lirkunlässyttely ei yksinkertaisesti kestä päivänvaloa!”
Shōta kääntyi kyljeltä selälleen ja yritti turhaan peittää vinoa virnettään. ”Jotain sinne päin.”
”Yeah, enkös minä arvannut”, Hizashi myhäili ja suikkasi pehmeän pusun hänen otsalleen. Dio päätti jälleen lähestyä isäntiään ja pisti tuota pikaa pötköksi Shōtan vatsan päälle. Sitä herttaisempaa näkyä sai etsiä hyvän tovin.
”Hnnnggh, tiiraa nyt, miten söötti tuo on, pikku kisuvauva...” Hizashi huokaisi naama ihastuksesta aikamoisessa mutrussa. ”Se taitaa ihan oikeasti rakastaa meitä!”
”Hyvä sitä on tässä kohtaa alkaa kyseenalaistaa”, Shōta hymähti rapsuttaessaan kehräävää kissaa korvan takaa. ”Jos asia olisi toisin, olisimme luultavasti saaneet tuta nahoissamme jo hyvä tovi sitten.”
Hizashi hekotti toteamukselle ja hetkeksi vain unohtui silmäilemään kahta kullanmuruaan, kunnes Shōta naputti sormellaan hänen polveaan.
”Se jatkuu, Hizashi.”
”Oho, näköjään! Annapa se kalja.”
Shōta heilutteli pulloa kokeilevasti. ”Ei täällä kyllä ole juuri mitään.”
”Ai niin, voi köntsä”, Hizashi hymähti. ”Minun piti hakea mainoskatkolla uusi, mutta eräs saamarin suloinen karvapallo hämäsi minua pahan kerran!”
”Mmm, sellainen tuo on”, Shōta totesi vilkaisten vatsallaan köllöttelevää Dioa.
Hizashin kasvot sulivat hellään virneeseen. ”Meinasin kyllä sinua tässä kohtaa. No ei vaineskaan, sama pätee teihin molempiin niin perfectly, että turha sitä on sen kummemmin erittelemään alkaa. Aikaa ja rahaa säästyy!”
”Epäilemättä”, Shōta virkkoi takaisin ja katsoi, miten television kilpailija lukitsi vastauksekseen Canberran.
”Whou hey, mitä tuo tyyppi oikein tekee? Seriously?” Hizashi kommentoi koputellen sormellaan Shōtan päälakea tämän huomion tavoittamiseksi.
”Ukko pelaa tietovisailua ja on vastaamassa ihan oikein, joten lopetapa se hötkyily”, hän sai vastauksen ja samaan hintaan kepeän tyrkkäisyn kylkeensä.
”Oikeinko muka? Mitä sinä siinä juksaat?”
”Sitä, että Australian pääkaupunki on Canberra”, Shōta totesi asiallisesti. ”Sydney on laitettu toiseksi vaihtoehdoksi oletettavasti hämäyksen kannalta, sillä voidaan olettaa, että moni vastaisi automaattisesti sen.”
”Siellähän on se eriskummallinen arkkitehtuurinen näkemys oopperatalosta!” Hizashi esitti kuulostaen siltä, ettei ollut edelleenkään järin vakuuttunut hänen toteamuksestaan. "Maailmankuulu viritelmä!"
”Totta, mutta ei kuuluisa nähtävyys siitä silti pääkaupunkia tee.”
"Kyllä se ainakin voisi tehdä..." Hizashi naurahti ärsyyntyneenä. ”Phyh, masentavia kompakysymyksiä. Minun voittopottini olisi mennyt sitten tuossa!”
”Onneksesi et ole ruudun toisella puolella", Shōta hymähti takaisin.
”Näin on! Minulla on täällä viisi kertaa rattoisampaa kuin koko studiolla yhteensä!” Hizashi virkkoi kaivautuen syvemmälle sohvatyynyihin ja siirsi reittään paremmaksi tyynyksi Shōtalle. Dio kierähti vaihtelun vuoksi selälleen ja tiiraili heitä ylösalaisin tassut veikeästi kohti kattoa.
Viisi kertaa rattoisampaa oli toisaalta pahanlaatuista aliarvioimista.
