Nimi: Beauty and the Beast
Kirjoittaja: Mythofan1
Fandom: X-men
Ikäraja: K-11
Paritus: Beast/OC
Genre: toimintaseikkailu, romanssi
Yhteenveto: Miten Hank ja Megan tapasivat.
Disclaimer: En omista X-meniä. Vain omat hahmoni. Kunhan vain annan mielikuvituksen lentää
Varoitukset: Sergei
Beauty and the beast
- Kiitos kyydistä, kaverit, Hank sanoi noustessaan autosta tiedekeskuksen edessä.
Hank oli menossa luennoimaan tiedekonferenssiin.
- Ei ongelmaa, kamu, Logan hymähti auton ratissa.
- Onnee luennolle… ei kun siis katkase koipes, Kurt huikkasi takapenkiltä.
Hank puisteli huvittuneena päätään auton ajaessa pois. Sitten hän kääntyi ja lähti kohti tiedekeskusta. Hank oli juuri kääntynyt tutkimaan karttaa tarkistaakseen missä salissa luennon piti olla, kun hän kuuli naisen kauhistuneen kirkaisun. Nuori vaaleahiuksinen nainen oli vaarassa pudota portaita alas. Hank teki sen melkein refleksin omaisesti. Hän loikkasi portaille ja sai napattua naisen syliinsä. Nainen katsoi Hankia yllättyneenä. Hank oli jäänyt tuijottamaan naisen silmiä. Ne olivat siniset ja kimmelsivät kuin kaksi safiiria.
- Oletko kunnossa? Hank kysyi.
- O-olen. Kiitos, nainen sanoi hiukan hymyillen.
Sitten kumpikin vilkaisi rannekelloaan.
- Pitää mennä. Luento odottaa, molemmat sanoivat yhtaikaa.
- Kun Hank sano et kaupungissa on tiedemessut, ajattelin sen tarkoittavan erikoisia masiinoita ja jonkinlaista räjähtelyä, mut ei. Melkeen koko aika on kulunu tylsien puheiden kuunteluun, Katie mutisi kyllästyneenä.
Katie, Kurt, Veronica ja Logan istuivat messukeskuksen luentosalissa odottamassa Hankin puhetta.
- Hei nyt on Hankin vuoro, Veronica sanoi, kun isoa sinistä gorillaa muistuttava Hank astui lavalle.
Tyttöjen teki mieli nostaa peukut pystyyn.
- En aio puhua pitkään, Hank aloitti, mutta ei päässyt pidemmälle, kun salin kattoikkunan läpi hyökkäsi lauma kommandoja.
Salissa olijat alkoivat rynniä ulos paniikin vallassa. Katie, Kurt, Veronica ja Logan syöksyivät portaita alas Hankin avuksi.
- No nyt alko tapahtumaan, Kurt hymähti ja tyrmäsi 3 sotilasta kerralla siirtyessään portaikosta alatasanteelle teleporttausvoimiensa avulla.
Katie muutti väriään valon ja varjon mukaan ja kamppasi joukon sotilaita kielellään. Veronican oli saartanut joukko kommandoja. Veronica murisi vaarallisesti ja hyökkäsi kuin susi. Hetken päästä hän seisoi sotilasjoukon päällä.
- Ei kannata saartaa sutta, Veronica sanoi kädet lanteilla.
Sotilasjoukko voihki. Logan oli taistellut sotilaita vastaan ja jäänyt hetkeksi katselemaan Veronican taistelua. Tuossa oli tosiaan tyttö, jota hän rakasti.
Hank taisteli kommandoja vastaan lavalla ja oli ketteryytensä ansiosta onnistunut tyrmäämään jo aika monta.
- Unohtakaa ne muut ja napatkaa se mutantti! kuului megafoonilla huudettu käsky kattoikkunan yllä olevasta helikopterista.
Sotilaat syöksyivät kohti Hankia, joka yritti taistella vastaan. Hank oli juuri tarrannut yhteen sotilaaseen, kun hän huomasi ovilla seisovan vaaleaverikön. Hank jäi tuijottamaan tyttöä.
- Hank! Takana! Logan huusi.
Hank ei kuitenkaan ehtinyt tehdä mitään, kun hänen niskaansa iskeytyi tainnuttava sähkötälli. Hank kaatui tajuttomana lavalle. Yksi sotilaista teki perääntymismerkin. Helikopterista laskettiin valjaat, joihin sotilaat kytkivät Hankin. Sotilaat kiskoivat Hankin helikopteriin.
- Ja nehän ei Hankia sieppaa, Logan murahti ja loikkasi kohti helikopteria.
Logan onnistui saamaan kiinni laskeutumistelineestä ja aikoi kiivetä sisään, kun ovelle ilmestyi pitkä ja laiha mustahiuksinen mies. Mies virnisti julmasti ja potkaisi Logania. Loganin ote irtosi ja hän putosi kohti salia.
- Logan on pulassa! Kurt, auta sitä, Veronica huudahti.
- Jawohl, Kurt tokaisi ja porttasi ilmaan napaten Loganin vauhdista. Sitten kaksikko porttasi takaisin saliin.
- Ne sai Hankin. Ois pitäny sanoo se ”katkase koipes”, Katie mutisi.
- Jeah. Mut mitä ne haluaa Hankista, Logan mietti ääneen.
Vähän myöhemmin Hank alkoi pikku hiljaa palata tajuihinsa.
- Uuh. Olipa se tälli. Varmasti jotain 200 voltin yli, Hank mutisi ja yritti nousta.
Samassa Hank huomasi makaavansa sidottuna tutkimuspöydällä. Hank yritti juuri katkaista hihnat rintalihaksillaan, kun huomasi saman ovella seisseen vaaleaverikön tulevan laboratorioon.
- Kuka olet? Miten jouduin tänne? Hank kysyi naisen tullessa valoon.
- Rauhoitu. Odotas niin vapautan sinut, nainen sanoi.
Nainen alkoi availla hihnoja mutisten jotain sellaista kuin ”siepata nyt tutkimuskohde” ja ”Sergeillä taitaa olla kaikki ruuvit pudonneet”. Hank nousi istumaan ja tutki naista katseellaan.
Naisella oli keskipitkät vaaleat hiukset, jotka olivat niskahännällä ja siniset silmät. Yllään naisella oli turkoosi jakkupuku, turkoosit kävelykengät, valkoinen työtakki ja silmälasit.
- Hän on tiedenainen. Luultavasti mutanttitutkija. Ja aika sievä, Hank ajatteli.
- Nimeni on Megan. Entä sinä, nainen sanoi.
- Henry McCoy. Sano vain Hank, Hank sanoi hymyillen.
Megan henkäisi.
- Se maailmankuulu biokemisti? hän kysyi.
Hank nyökkäsi. Megan tutki Hankia katseellaan.
- Hän on mutantti. Muistuttaa hiukan sinistä gorillaa. Voimat luultavasti yli-inhimillinen ketteryys, voimakkuus, nopeus, kestävyys ja nokkeluus. Ja on aika komea… herätys Megan! Älä ala luoda Mad love – fantasioita, Megan ajatteli.
Samassa laboratorioon tuli pitkä ja laiha mustahiuksinen mies. Megan kääntyi miehen puoleen hiukan ärtyneenä.
- Sergei, sovitaanko, että minä huolehdin omista tutkimuksistani ja sinä omistasi? Megan kysyi Kädet lanteilla.
Sergei katsoi häntä jäätävästi, mutta nyökkäsi ja häipyi.
- Pomoni Sergei. Hän on aina ollut aika outo, Megan selitti Hankille.
Megan kääntyi etsimään instrumentteja puhuen samalla:
- Tutkin mutantteja. Lähinnä tiedemielessä eikä ”tuhotaan mutantit” –mielessä.
Sitten Megan kääntyi stetoskoopin kanssa.
- Tarkistetaan ensin sydän ja keuhkot, Megan sanoi.
Paljon myöhemmin Megan ohjasi Hankin toimistoonsa. Hän oli kertonut, että terveystarkastuksen lisäksi olisi röntgenkuvaus, verikoe ja magneettikuvaus.
- Voit nukkua toimistossani. Minun täytyy vielä käydä arkistossa, Megan sanoi.
Hank nyökkäsi. Meganin poistuessa hän asettui makaamaan sohvalle. Hank yritti ruveta nukkumaan, mutta ei saanut unta. Hän tyytyi katselemaan ikkunasta näkyviä tähtiä.
- Mikä minua vaivaa? Megan pyörii mielessäni koko ajan. Olenko rakastunut? Hank ajatteli.
Hank sulki silmänsä ja alkoi miettiä. Hänestä Sergeissä oli jotain outoa.
- Huomenta Hank, Hank kuuli Meganin äänen alitajunnassaan.
Hank avasi silmänsä ja nousi pystyyn venytellen. Samassa hän huomasi Meganin pöydällä papereita. Niissä oli Sergein nimmari.
- Mitä nuo ovat? Hank kysyi.
Megan näytti vaivaantuneelta.
- No tuota… epäilen vahvasti, että Sergei on mutanttien vastustaja. Yritän etsiä todisteita, mutta en ole vielä onnistunut, Megan selitti.
Hank nyökkäsi ymmärtäväisesti. Seuraavien tutkimuspäivien aikana Hank huomasi ajattelevansa aina vain enemmän ja enemmän Megania. Hänen oli pakko myöntää itselleen, että hän oli rakastunut tutkijaan. Viimeisenä päivänä, jolloin oli vuorossa magneettikuvaus, Hank päätti kertoa tunteistaan Meganille.
- Selvän teki. Homma on hoidettu. Kiitos, kun sain tutkia sinua, Megan sanoi, kun kuvat oli otettu.
- Megan. Minun pitäisi kertoa sinulle eräs asia. Rakastan sinua, Hank sanoi.
Megan katsoi Hankia yllättyneenä, mutta punastui sitten.
- Ja minä sinua, Megan sanoi ja halasi Hankia.
Hank siveli Meganin hiuksia hymyillen. Joku tarkkaili heitä valvomosta.
- Tuo mutantteja rakastava nainen on antanut käsiini oivan testihenkilön, Sergei myhäili hiljaa itsekseen.
Myöhemmin illalla Hank oli nukahtamassa, kun Megan ryntäsi sisälle kauhistuneen näköisenä.
- Hank. Sinun on paettava täältä, Megan sanoi.
- Mitä tarkoitat? Hank kysyi ällistyneenä.
Megan ojensi hänelle paperin, jonka oli repäissyt muistivihosta.
- Tutkin Sergein muistiinpanoja. Hän aikoo…, Megan ei ehtinyt pidemmälle, kun ovelta kuului:
- Tuhota mutantit.
Megan kääntyi ympäri. Ovella seisoi Sergei ja joukko vartijoita.
- Olit aika varomaton, kun rupesit tutkimaan tekemisiäni Meg, Sergei sanoi virnistäen ivallisesti.
- Nimeni on Megan, Megan ärähti.
Sergei hymähti ja nyökkäsi sitten vartijoille, jotka tarttuivat Hankin käsivarsiin. Osa tarrasi myös Meganiin.
- Mitä oikein aiot? Megan huudahti.
- Luithan itse muistiinpanoni. Poikaystäväsi sopii hyvin kokeeseeni, Sergei sanoi.
Vartijat lähtivät raahaamaan ulos toimistosta Hankia, joka yritti taistella vastaan.
- Ei! Sergei älä tee sitä! Hank! Megan huusi.
Vartijat päästivät irti Meganista, lähtivät ulos toimistosta ja Sergei lukitsi oven.
- Tuo varmistaa, ettei tuo neitokainen pääse estämään aikeitani, Sergei mutisi.
Toimistossa Megan hakkasi ovea nyrkeillään, mutta ovi oli ja pysyi lukossa. Lopulta Megan istui työtuoliinsa ja painoi kasvot käsiinsä. Samassa hän muisti jotain. Hankin takki. Sen taskussa täytyi olla kännykkä. Megan tutki takin taskuja ja löysi lopulta kännykän. Hän etsi nimiluettelon ja painoi ensimmäistä numeroa pikavalinnassa. Megan odotti kännykkä korvalla ja toivoi, että joku vastaisi.
- Logan tässä. Hank, missä sä oot ollu? kuului lopulta kännykästä.
- Nimeni on Megan. Tulkaa äkkiä. Hank on vaarassa, Megan sanoi hätäisesti.
Puhelimeen tuli pitkä hiljaisuus mutta sitten kuului:
- Mis oot?
- Kaupungin laidalla olevassa tiedelaboratoriossa. Pitäkää kiirettä, Megan kertoi.
Sitten hän sulki puhelimen ja yritti keksiä miten pääsisi ulos. Äkkiä ulkoa alkoi kuulua taistelun ääniä. Megan näki ikkunasta kuinka kaksi miestä taisteli vartijoita vastaan. Toinen miehistä vilkaisi Meganin toimiston ikkunaan ja näytti jonkinlaisen merkin kaverilleen. Kaveri nyökkäsi ja katsoi savupilveen. Samassa samainen mies pölähti Meganin eteen niin yllättäen, että tämä kirkaisi.
- Vou, ota iisisti. Me tultiin auttaan. Sori jos säikytin, poika sanoi.
Poika näytti hiukan siniseltä demonilta.
- Kurt Wagner. Painajainen. Sä varmaan oot Megan, poika sanoi.
Megan nyökkäsi.
- Miten oikein pääsemme täältä? hän kysyi.
- Teleporttaamalla. Pidä kiinni, Kurt sanoi ja otti Megania kädestä kiinni.
Samassa he olivat siirtyneet ulos toimistosta. Heidän luokseen tuli pitkä komea mies, jolla oli esillä rystysistä tulevat kynnet.
- Nimi on Logan. Mis Hank on? mies kysyi.
- Sergein labrassa. Seuratkaa minua, Megan sanoi ja lähti juoksemaan Kurtin ja Loganin seuratessa.
Samaan aikaan Hank oli sidottu tuoliin. Vähän matkan päässä Sergei veti esiin ruiskun ja imaisi siihen jotakin ainetta. Sitten Sergei kääntyi Hankiin päin.
- Olet onnekas. Olet ensimmäinen mutantti, johon tätä ainetta on testattu, Sergei hymyili.
Hank irvisti vihaisesti. Juuri kun Sergei oli antamassa Hankille aineen ovi potkaistiin voimalla auki. Ovella seisoivat Megan, Logan ja Kurt.
- Megan, Logan ja Kurt! Hank huudahti.
- Mitä? Miten pääsit ulos? Sergei ärähti.
- Parin mutantin avulla, Megan sanoi hymyillen.
Samalla hän vetäisi oven vieressä seisseen vartijan asekotelosta pistoolin ja tähtäisi sillä Sergeitä.
- Päästä Hank menemään, Megan ärähti.
Sergei iski nyrkkinsä nappiin, joka hälytti paikalle lisää vartijoita. Logan vilkaisi Megania.
- Vapauta sä Hank. Me hoidetaan nä pellet, hän sanoi.
Megan nyökkäsi ja juoksi kohti Hankia ja Sergeitä. Hän iski Sergein pois tieltä ja murskasi ruiskun jalkansa alla. Sitten Megan vapautti Hankin tuolista, mutta ennen kuin hän ehti syleillä tätä, Sergei loikkasi pystyyn, nappasi Meganin pudottaman aseen ja kietaisi käsivartensa Meganin kaulan ympärille.
- Megan! Hank huudahti.
- Ei askeltakaan eteenpäin tai tyttö kuolee, senkin suurpetoeläin, Sergei ärähti ja painoi pistoolin piipun Meganin ohimolle.
Sergei lähti perääntymään kohti katolle vievää portaikkoa. Hankin ilme muutuin nopeasti neutraalista villiksi. Hänen oli pelastettava Megan. Hank säntäsi Sergein ja Meganin perään. Katolla Sergei raahasi Megania kohti helikopteria.
- Sinusta on päästäväeroon. Tiedät liikaa, Sergei sanoi.
Juuri silloin Hank syöksyi katto-oven läpi karjuen kuin villipeto.
- Hank! Megan huudahti.
Sergei näytti pelästyneeltä. Hän ja Megan olivat aivan katon reunalla. Hän tähtäsi aseella Hankia.
- Ei lähemmäs. Askelkin vielä ja ammun, Sergei sanoi.
Hank syöksyi kohti Sergeitä ja Megania. Sergei tönäisi Meganin kohti Hankia, laukaisi aseen, Astui harha askeleen taaksepäin ja putosi alas varmaan kuolemaan. Irvistäen tuskasta Hank kaatui maahan pidellen olkapäätään. Megan riensi hänen luokseen.
- Oletko kunnossa? hän kysyi huolestuneena.
Hank ei ehtinyt vastata, kun Logan ja Kurt ilmestyivät paikalle. Kurt riensi Hankin luo samalla kun Logan hälytti Black birdin paikalle. Hank viittoi Megania lähemmäs ja kuiskasi:
- Rakastan sinua.
Sitten Hank sulki silmänsä. Meganin silmät täyttyivät kyynelistä. Seuraavasta parista tunnista Megen ei muistanut juuri muuta kuin sen, että Hank oli viety paareilla hävittäjämalliseen lentokoneeseen, hänet oli myös otettu mukaan, kone oli laskeutunut kartanon alla olevaan hangariin, Hank oli heti viety sairaalaosastolle ja nyt hän istui kartanon keittiössä Ororo-nimisen tummaihoisen naisen kanssa.
- Tämä on punapensasteetä. Sillä on rauhoittava vaikutus, Ororo sanoi tuoden pöydälle kaksi teekuppia ja istui vastapäätä Megania.
Megan nyökkäsi kiitokseksi. Sitten hän huokaisi.
- Kunpa en olisi sotkenut Hankia tähän juttuun. Kaikki on minun syytäni, hän sanoi.
Ororo laski kätensä Meganin kädelle hymyillen ystävällisesti.
- Älä huolehdi. Hank on selvinnyt monenlaisista jutuista mukaan lukien se kerta, kun meidät muut oli aivopesty sirkuspelleiksi, hän sanoi.
Megan ei ehtinyt kysyä tarkempia yksityiskohtia kun Charles ilmestyi paikalle.
- Onko Hank… Megan kysyi, mutta ei uskaltanut pidemmälle.
Charles nyökkäsi.
- Hän selviää. Luoti lävisti vain olkapään. Hän on hereillä, hän sanoi.
Megan huokaisi helpotuksesta. Charles hymyili hänelle.
- Voit käydä katsomassa häntä, jos haluat, hän sanoi.
Megan näytti yllättyneeltä, mutta lähti Charlesin perään. He laskeutuivat hissillä kartanon alla olevaan tukikohtaan ja menivät sairastuvalle. Hank makasi sängyssä olkapää siteissä. Hän katsoi Charlesia ja Megania.
- Kerrankin näin päin. Yleensä minä paikkailen haavoittuneita, Hank naurahti.
- Todellakin niin ystäväni, Charles sanoi hymyillen.
Sitten hän jätti Meganin ja Hankin kahdestaan. Megan katsoi Hankia.
- Hank. Minä… Megan aikoi sanoa, kun Hank sanoi:
- Älä syytä itseäsi. Ihmiset tekevät hulluja asioita rakkaudesta.
- Hulluja asioita? Pelkäsin koko ajan, että tämä romanssi päättyy kuin Romeossa ja Juliassa! Megan huudahti.
Hank hymyili Meganille.
- Et sinä itseäsi myrkyttäisi. Et ole sellaista tyyppiä, hän sanoi.
- Voi, Hank, Megan sanoi hymyillen ja laskeutui Hankin ylle.
Katie ja Kurt olivat juuri tulossa vaarahuoneesta treenaamasta, kun he kurkistivat sisälle sairastupaan. Hank ja Megan suutelivat.
- Nyt mä sain päähäni mikä noista kahdesta tulee mieleen, Katie sanoi.
- No mikä? Kurt kysyi.
- Kaunotar ja hirviö, Katie totesi.
