Katuhait: Whiten päiväkirja (S, 2/40)

[Mythofan1]

Nimi: Whiten päiväkirja
Kirjoittaja: Mythofan1
Ikäraja: S
Fandom: Katuhait
Tyylilaji: toimintaseikkailu
Vastuuvapaus: En omista Katuhaita. Vain omat hahmoni. Kunhan vain annan mielikuvituksen lentää
Kuvaus: White kertoo elämästään Katuhaina



                               
                        Whiten päiväkirja
                               Hain syötti

Jos olisin tiennyt, että isä katoaisi ja minusta ja veljistäni tulisi hai mutantteja, olisin jäänyt siksi päiväksi kotiin enkä olisi lähtenyt riippuliitämään. Minä olen White. Okei, okei, oikea nimeni on Liza Bolton, mutta nykyään olen White. Olen Boltonin perheestä nuorin ja asun vielä kotona isän kanssa. Tai asuin, kunnes isä katosi. Koko juttu alkoi näin. Nukuin huoneessani, kunnes radiokello alkoi soida.
- Hyvää huomenta Fission city! Kello on 7.00, lämpötila +20 C ja ruuhkaa alkaa jo olla, kaiuttimista kajahti.
Iskin kellon saman tien hiljaiseksi. Inhoan Skyguyta. Nousin ylös, venyttelin ja kävelin keittiön puolelle. Isää ei näkynyt, joten ajattelin hänen lähteneen jo yliopistolle. Isämme on yliopiston professori, tohtori Bolton. Nappasin vain voileivän ja lasillisen maitoa. Kevyt aamiainen on tarpeen, jos aikoo viettää koko päivän riippuliidon parissa. Rakastan extreme urheilua. Vesilautailua, rullaluistelu rampilla, kalliokiipeily, laskuvarjopyöräily, hain ruokinta. Siis ihan just coolia. Niitä kuvaa oikeastaan vain yksi sana: Jawesome! Vedin päälleni farkut, vaaleanharmaan hupparin ja mustat lenkkarit, nappasin riippuliitimeni ja lähdin pyöräilemään kaupungin laidalla olevaa kalliota kohti. Paras mahdollinen paikka päästä ilmavirtojen vietäväksi. Kun olin päässyt kalliolle, kiinnitin liitimen valmiiksi ja lähdin juoksemaan kohti kielekettä. Veljeni tuppaavat sanomaan, että olen hurjapää ja saattaa se olla tottakin, sillä yritin riippuliitää talon katolta, kun olin 6-vuotias. Loikkasin kalliolta ja sain heti tuulta siipien alle. Liisin ilmojen halki täysin ajatuksiini vaipuneena, kun kännykkäni soi. Nappasin sen vyöltä. Soittaja oli Clint. Ihmettelin vähän, mikä oli saanut hänet ylös näin varhain. Tavallisesti Clint nukkui suunnilleen kolmeen.
- Moi Clint. Säpä oot aikaisin ylhäällä. Syttyikö sänkysi tuleen vai mitä tapahtui? vitsailin.
- John kerto Bobbylle, Bobby kerto Coopille ja se kerto mulle, et isä haluaa tavata meidät varastoalueella. Ties mistä syystä, Clint kertoi.
Se kuulosti kyllä vähän oudolta. Miksi isä olisi halunnut tavata meidät viisi varastoalueella. isä oli kyllä maininnut eilen illalla jotain sellaista, että menee tutkimaan jotain, mutta en ollut ihan varma.
- Ok. Oon siellä parissa minuutissa, sanoin ja sujautin kännykän vyölleni heti lopetettuani puhelun.
Suuntasin riippuliitimellä kohti varastoaluetta. Matkalla huomasin Johnin moottoritiellä ruuhkassa prätkän kanssa.
- Yo big bro! Miten menee? huikkasin liitäessäni yli.
Hetken päästä huomasin Bobbyn, joka loikkasi pilvenpiirtäjän katolta liitovarjolla.
- Moikka, pikkusisko,  hän huikkasi.
- Kisataanks kumpi on eka perillä? Häviäjä tarjoaa hampurilaiset, minä virnistin ja lähdin syöksykiitoon.
- Hei varaslähtö! Bobby nauroi.
Kiisimme ilmojen halki ja lopulta saavuimme varastoalueelle. Minun, Johnin, Bobbyn ja Coopin yllätykseksi Clint oli ensimmäisenä paikalla. Taisi olla sen rakettirepun ansiota.
- Mikäs teillä kesti? hän kysyi virnistäen.
Me katsoimme häntä hiukan ärtyneinä, kun äkkiä varjoista astui mustaan pitkään nahkatakkiin pukeutunut kalju mies, jolla oli silmälappu. Hän oli isän työkaveri tohtori Paradigma.
- Tohtori Paradigma? Me luultiin, et viesti oli isältä, John ihmetteli.
- Vien teidät hänen luokseen. Seuratkaa minua, tohtori sanoi ja viittasi meitä seuraamaan.
Silloin huomasin jotain. Hänen ranteessaan oli isän rannekello.
- Hei, toi on isän kello! minä huudahdin ja tartuin Paradigman käsivarteen.
- Se vain sattuu olemaan samanlainen, tohtori yritti selittää, mutta se ei mennyt läpi.
- Ei onnistu. Äiti antoi sen hänelle. Miten se sinulla on? Bobby kysyi.
- Isä ei lähde minnekään ilman sitä, Coop sanoi.
- Mitä olet tehnyt hänelle? Bobby ärähti ja tarttui Paradigmaa rinnuksista.
Silloin tohtori napsautti sormiaan ja varjoista astui esiin kaksi superrumaa hirviötä jotka näyttivät hummerilta ja marliinilta.
- Rumia, Coop mutisi.
- Tuplarumia, John lisäsi.
- Päästä hänet tai jotakuta sattuu, hummeri murisi ja tarttui Bobbya rinnuksista.
- Me taidetaan olla pulassa, Bobby totesi.
Kyllä sen olisi muutenkin todennut, sillä marliini tarrasi Johniin ja Coopiin, hummeri tarttui Bobbyn lisäksi Clintiin ja Paradigma väänsi käteni selän taakse.
- No niin herrat ja neiti. Te lähdette nyt mukaan ja saatte ehkä tietää missä isänne on, tohtori sanoi ja lähti viemään minua hävittäjämalliseen helikopteriin rumilusten seuratessa perässä veljet mukanaan.
Olen useasti ollut lentokoneiden ja helikoptereiden kyydissä, mutta tämä oli isosti eri juttu. Muutama tunti myöhemmin olimme saapuneet Paradigman salaiseen laboratorioon. Sylinterin tapaisiin akvaarioihin vangittu veden eläviä. Luonnonsuojelija minäni heräsi. Käännyin tohtorin puoleen raivon vallassa.
- Koe- elämiä! Ei ole vain tiedemies. Olet hullu tiedemies! karjuin ja olisin käynyt Paradigmaan käsiksi, ellei se hummeri olisi iskenyt saksiensa lappeella minulta ilmoja pihalle.
Veljeni auttoivat minut pystyyn.
- Varovasti, Slobster. En halua koekohteiden vahingoittuvan, tohtori sanoi.
Mulkoilin Paradigmaa aika pahasti. Oikeasti minä en suostu käyttämään mitään missä ei lue ”ei testattu eläimillä”. Hetken kuluttua Slobster ja se marliini olivat kahlinneet meidät ranteista ja nilkoista jonkinlaisiin leikkauspöytiin. John vilkaisi meitä.
- Hei, kaikki okei? hän kysyi.
- Sano mulle, et tää on vain painajaista, minä pyysin ja avasin toisen silmäni.
Aivan yläpuolellani seisoi se hirmuinen hummerihirviö Slobster.
- Yllätys, rumilus sähähti niin hurjasti, että päälleni lensi kuolaa.
- Niin mun tuuria. Yök, mutisin.
- Nämä kaksi, Slash ja Slobster ovat ensimmäiset luomukseni testeissäni geeni manipuloida vedeneläviä. Kokeet eläimillä onnistuivat joten nyt on seuraavan vaiheen vuoro. Voinko muuttaa ihmisen vedeneläväksi, tohtori sanoi.
- Et, jos me häivytään täältä, John ärähti ja yritti päästä vapaaksi.
- Mitä se oikeen aikoo? Coop kysyi.
- Se teki jotain isälle ja nyt se aikoo muuttaa meidät varmaan kalliokenguruiksi, veikkasin.
- Kenguruiksi? No ei aivan, Paradigma naureskeli ja painoi jotain nappia.
Yläpuolellemme ilmestyi viisi isoa ruiskua. Myönnän kyllä auliisti, että sillin kurkustani pääsi pitkästä aikaa tyttömäinen kirkaisu. Oikeasti en ole kirkunut pitkään aikaan, paitsi ehkä pari kertaa kummitusjunassa ja vuoristoradassa. Ja ne vuoristoradan kirkumiset on lähinnä vauhdin hurmasta. Sillä hetkellä kyllä toivoin, että joku supersankari, vaikka Tsintsillamies tulisi pelastamaan tilanteen, mutta ei. Ruisku osui kaulaani. Mitä siinä ruiskussa ikinä olikaan se poltti suonissani kuin myrkkysumakki, mutta kaksi kertaa kovempana. Ihan kuin olisin loikannut alasti myrkkysumakkipuskaan. Huusin tuskasta, kunnes päässäni pimeni. En tiedä kauanko olin tajuton, mutta aloin heräillä vasta, kun joku ravisteli minua olkapäistä. Olin sen verran tokkurassa, että luulin, että ylleni olivat kyyristyneet tohtori ja sen rumilukset. Juuri, kun aioin iskeä yhtä nyrkillä, kaveri tarrasi minua ranteesta.
- Ainakin kovapäisyys on kohdillaan, Clint totesi.
Näkökenttäni alkoi tarkentua. Ylläni olivatkin veljeni. Olin aika nolo.
- Sori kundit. Mä luulin, et te olitte pahiksia, sanoin.
Coop auttoi minut ylös.
- Hei onks kukaan niin nälkänen ku mä? hän kysyi.
Nousimme kuivasta kanavasta suoraan puistoon. Minulla ei kyllä ollut aavistustakaan miten ihmeessä olimme päätyneet sinne. En kyllä ehtinyt sitä miettimäänkään, sillä sain pian muuta ajateltavaa. Nimittäin hampurilaiset. Oma lempparini on tuplajuustohampurilaiset. Juuri, kun olin aikeissa ruveta syömään, huomasin Bobbyssa jotain outoa. Hänen kätensä oli violetti.
- Bobby. Sun kätes, henkäisin.
Bobby karjaisi tuskasta, kun hän alkoi muuttua tiikerihaiksi.
- Kätes? Tsekkaa naamas, Clint huudahti.
Vilkaisin käsiäni ja tajusin niiden olevan mustat. Koko kehoni alkoi muuttua. Oikeastaan en halunnut tietää, minkä hain Paradigma oli valinnut minulle, mutta tajusin kuitenkin nopeasti sen olevan valkoevähai. Naamani venyi hain kuonoksi ja niskaani ilmestyi hain selkäevä, jossa oli valkoinen täplä. Nostin katseeni veljiini ja he olivat myös muuttuneet haiksi. John oli valkohai, Bobby oli tiikerihai, Clint oli vasarahai ja Coop oli valashai. John otti maasta paistolastan ja katsoi kuvajaistaan siitä.
- Mitä ihmettä tapahtui? hän ihmetteli.
- Ei hajuukaan, mut ei tää niin paha ole kai, Bobby sanoi ja otti lastan itselleen.
Sitten Coop nappasi lastan ja totesi:
- Teistä en tiedä, mut mulla on nälkä.
Coop iski hampaansa kiinni hampurilaiskärryyn. Me muut yhdyimme kärryn ahmintaan. Hampurilaismyyjä otti jalat alleen ja taisi soittaa poliisille, sillä hetken päästä paikalle ajoi poliisiautoja.
- Nyt kantsis ottaa jalat alle, John sanoi.
- Eiks me voitais selittää tätä, Bobby ehdotti.
- Ja mitä me muka sanottais? ”Moi ollaan viis ihan tavallista teiniä, jotka yks hullu tiedemies muutti hai mutanteiksi”? kysyin.
Bobby taisi siinä vaiheessa tajuta, että tästä ei kyllä selityksillä selvittäisi. Peräännyimme järven suuntaan.
- Shark dive! John huusi ja sukelsimme järveen.
Ihmettelin hiukan, että miten kauan me oikein voimme pysyä veden alla, mutta yllätyin kyllä vielä enemmän, kun me syöksyimme järven vastarannalla suoraan maan läpi. Uimme siis käytännöllisesti katsoen maan sisällä evät pinnalla. Se oli kyllä yhtä aikaa sekä villeintä että hulluinta, mitä minulle on koskaan tapahtunut. Hetken päästä nousimme pintaan. Edessämme oli auto-onnettomuus. Henkilöauto oli törmännyt bensarekkaan ja autossa oli edelleen nainen jumissa. Nähdessään meidät nainen alkoi kirkua. En kyllä yhtään ihmettele. Ei sitä joka päivä hai mutanttia näe. Me kuitenkin kävimme auton kimppuun. Repäisin auton oven irti Bobby puri ratin irti. Siinä vaiheessa kirkuva nainen pyörtyi. Bobby nosti naisen syliinsä ja kantoi hänet kauemmas autopalosta. Palatessaan tajuihinsa nainen alkoi taas kirkua ja otti jalat alleen. Siinä vaiheessa tajusin, että veljilläni ei ollut paitoja. Vilkaisin sitten itseäni ja huokaisin. Vaaleanharmaa hupparini oli repeillyt topiksi.
- Tosi kiva. Siinä meni mun lempipaita, huokaisin.
- Se on kyl pienin ongelma. Tuolt tulee jeparit, John sanoi.
Käännyin ympäri ja huomasin poliisiautot. Sukelsimme takaisin maan sisälle ja yritimme karistaa poliisiautot. Muutama minuutti myöhemmin nousimme pintaan. Auto oli vähällä törmätä meihin. John pysäytti auton ja kuljettajan turvatyyny laukesi. Bobby auttoi kaveria vetämällä turvatyynyn pois. Silloin vasta tajusin, että kuski oli meidän kaverimme Bendz.
- Hei kiitti. Joko mä näen hallusinaatioita tai sit tää on joku huono B-luokan kauhuleffa, jossa on haita! hän huudahti.
Tajutessaan, että hän todella näki haita, hän voihkaisi:
- Voi pojat. Tää on huono B-leffa.
- Ei kun se oon mä. Bobby, Bobby selitti.
Bendz tuijotti meitä hetken suu auki.
- Uskomatonta. Mitä tapahtui? hän kysyi.
Ennen kuin ehdimme selittää eräs nainen näki meidät ja alkoi kirkua. Seuraavaksi alkoikin jo kuulua sireenien ulvontaa. Poliisit olivat tulossa.
- Mitä jos selitettäis tää juttu myöhemmin ja otettais nyt hatkat, minä ehdotin.
Pojat nyökkäsivät. Nousimme kaikki Bendzin autoon ja hän painoi lusikan pohjaan. Lensimme kiihdytyksen ansiosta penkeille ja kytkimme turvavyöt. Bendz ajoi täyttä vauhtia ja poliisit perässä. Vilkaisin nopeasti takaikkunasta ulos.
- Kytät on ihan pyrstös kiinni! huusin.
- Mä hoidan! Bendz ilmoitti ja loikkasi sillalta moottoritielle.
Poliisit eivät kuitenkaan luovuttaneet. Sitten Bendz huomasi huvipuiston mainostaulun.
- Hei, mulla välähti! hän huudahti.
John ja Clint kurottautuivat ulos auton ikkunoista ja iskivät hampaansa mainostauluun. hetken päästä koko auto mainostaulussa. Poliisit ajoivat ohi luullen, että auto oli vain kuva mainostaulussa. Minua nauratti. Pitkään emme pystyneet pysymään paikoillamme.
- Tyypit hei. Olkaa liikkumatta, Bendz sanoi.
- Ei voida. Ollaan haita, muistaks, John huomautti.
- Yrittäkää. Me ei olla vielä selvillä vesillä, Bendz sanoi.
Että Bendzin pitkin käyttää sitä ilmaisua, sillä samassa taivaalle ilmestyi tohtorin helikopteri. Helikopteri alkoi tulittaa. Laser osui mainostauluun ja se hajosi. Bendz pisti ykkösen silmään ja ajoimme pakoon suoraan osin, sillä helikopteri häipyi. Me taas sujahdimme huvipuiston vierailijajoukon sekaan. Ihmettelin kyllä vähän, miten ihmeessä me muka niihin sulautuisimme hetken päästä eteemme osui pikkupoika.
- Vau! Oikeita haita! Siistiä! poju hihkaisi.
Vilkaisin veljiäni ja käännyin sitten pojan puoleen niskaani hieroen nolona. Bendz polvistui pojun viereen.
- Jeah. Ne mainostaa uutta rataa. Ne on Katuhait, hän sanoi.
Coop vilkaisi meitä.
- Katuhait? hän kysyi.
- Katuhait. Mä tykkään. Mä tykkään! John huudahti.
Samassa meihin osui valokeila. Tohtorin helikopteri.
- Nyt varmaan kantsis juosta, Bendz sanoi.
Emme kuitenkaan ehtineet minnekään, kun helikopteri laskeutui. Kopterista loikkasi toinen Paradigma rumista kätyreistä. Se hummeri, Slobster.
- Valmiina kärsimään, hän murisi.
- Ootsä niin ruma kuin miltä näytät? Clint kysyi.
Slobster murisi. Silloin huomasin jotain. Mihin se marliini, Slash, oli kadonnut. Ennen kuin ehdin mainita asiasta, maa allamme alkoi täristä. Ympärillemme ilmestyi valtava railo. Slash nousi pintaan.
- Terve ja moikka, hän sihisi.
Maa allamme petti ja putosimme monttuun, jonka päälle pahikset romauttivat toteemipaaluja.
- Meidän on päästävä täältä, sanoin.
- Mulla on idea, John virnisti ja iski hampaansa yhteen toteemiin.
Clint töni toista paalua päältään. Lopulta pääsimme paalukasan alta ja ylös montusta. Paalut lensivät suoraan Slashin ja Slobsterin niskaan.
- Jeah! minä hihkaisin.
Taisin hihkua liian aikaisin, sillä jalkoihimme ammuttiin laser.
- Se oli varoitus. Olette luomuksiani, joten tottelette minua. Nyt kuunnelkaa minua. Jos tulette rauhallisesta mukaani, saatatte ehkä löytää isänne, tohtori sanoi.
- Mitä sä olet tehny sille? Coop ärähti.
- Nyt rokataan, John sanoi.
Säntäsimme suoraan maailman pyörän luo, irrotimme sen jalustastaan ja työnsimme vierimään kohti Paradigmaa. Tohtori pakeni henkensä edestä ja onnistui pääsemään pois se tieltä. Slash ja Slobster olivat onnistuneet pääsemään paalukasan alta.
- Missä ne hait on! Mä revin niitä niiden evät ja tungen ne niiden kurkuista alas, Slobster karjui.
Pahiskaksikko kävi vuoristoradan korkeimman kohdan kimppuun. He leikkasivat tukipalkit hajalle ja työnsivät radan osan kaatumaan meitä kohti.
- Huono ajatus, Bobby totesi.
Onnistuimme estämään rataa kaatumasta päällemme ja rupesimme työntämään sitä pahiksia kohti.
- Käyks varottaas, minä sanoin.
Bobby nyökkäsi ja lähti rullaluistelemaan pahiksia kohti.
- Kantsis vilkasta ylös, hän huikkasi.
Pahikset katsoivat ylös ja ottivat jalat alleen.
- Kutsuko joku romutusryhmän? Bobby vitsaili.
- Kutsuko joku tankit? Bendz huudahti.
Samassa huomasin, että meitä kohti tuli joka suunnasta tankkeja. Vilkaisin Johnia.
- Mitäs nyt tehdään? kysyin, kun meidät oli saarrettu.
- Mitä muuta voidaan? John huokaisi ja nosti kätensä ylös.
Me muut teimme saman. Me olimme satimessa.

[Mythofan1]

                         
                      Hain purema

Olisihan se pitänyt arvata, että huvipuistotaistelun jälkeen meidät raahattaisiin takaisin Paradigman laboratorioon. Labra oli kyllä erilainen kuin se, jossa olimme eilen olleet. Arvelin tohtorin yrittävän hämätä poliisia. Minä ja veljeni makasimme jälleen leikkauspöydillä. Tällä kertaa siteet menivät käsivarsien yli. Paradigma oli painanut kasvoillemme jonkinlaiset kaasunaamarit. Niistä tuleva kaasu oli luultavasti nukutusainetta. Tohtori puhui koko ajan ja oli ihmettelevinään miten meistä oli tullut haita.
- Kyllä sä sen tiedät! Sähän se teit tän meille! ärähdin.
- Jeah! Me ei olla mitään testeihin tarkoitettuja pensaskoiria, Clint lisäsi.
- Jos sä luulet selviäväs tästä kuin kärppä veräjästä niin oot pahasti hakoteillä, Bobby kivahti.
Coop ei sanonut mitään, sillä häneltä oli jo tajut kankaalla.
- Missä on isä? John ärähti.
- Arvasinhan minä. Tämä on tohtori Boltonin tekosia. Millainen hirviö voi tehdä tällaista omille lapsilleen, Paradigma päivitteli.
En kuullut loppua sillä kaasu vei minulta tajun. En tiedä kauanko olin nukkunut, mutta heräsin vasta, kun kuulin naisen sanovan:
- Herätys. Ei ole aikaa nukkua. Tohtori Paradigma aikoo leikellä veljenne.
Se oli aika nopea herätys, sillä olin sekunnissa hereillä. Kukaan ei tekisi minun veljestäni kalapuikkoja. Repäisin käsiraudat hajalle ja lähdin veljieni perään. John iski oven hajalle ja juoksimme kohti leikkaussalia. Olisihan se kuitenkin pitänyt arvata, että Bobby jäisi hetkeksi peilailemaan. Se sankari on välillä melkoinen Narkissos.
- Ala tulla, ärähdin ja kiskoin hänet pois heiluriovien luota.
Ryntäsimme sisälle juuri, kun tohtori sanoi:
- Nyt katsotaan mistä hai alkaa ja mihin ihminen päättyy.
- Shark attack! me huusimme ja kävimme hyökkäykseen.
Coop lojui tajuttomana leikkauspöydällä. John veti kaasunaamarin hänen naamaltaan ja minä iskin laserin Paradigman kädestä seinään niin, että se hajosi. Bobby auttoi Coopin ylös leikkauspöydältä ja Clint söi vartijoiden patukat. Sitten käännyimme tohtoriin päin. John tarttui häneen.
- Päästä irti! Paradigma kivahti.
- Sopiihan se, John sanoi ja paiskasi tohtorin leikkauspöydälle.
- Mä kysyn tätä nyt vain kerran. Missä on isä? hän sanoi hampaat välähdellen.
- Ihan niin kuin minä sen teille kertoisin, Paradigma kivahti.
John työnsi leikkauspöydän Clintille ja hän työnsi Coopille. Coop virnisti minulle.
- Pelataanks vähän Operationia? Skalpelli, hän sanoi.
Virnistin ja vilkaisin sivupöydällä olevaa roinaa.
- Tarkotaks sä tätä? naurahdin ja ojensin Coopille masiinan, joka muistutti käsisirkkeliä.
- Ei älkää, tohtori henkäisi.
Emme me kyllä ehtineet Paradigmaa leikkelemään, sillä vartijat säntäsivät sisälle. Coop vetäisi tohtorin leikkauspöydältä suojakilveksi.
- Kundit hei! Meidän ois parasta alkaa painua! huikkasin toiselta ovelta.
- Seuraavaan kertaan, Paradigma, John sanoi.
Coop heivasi tohtorin päin vartijoita ja sitten otimme alat allemme. Lena odotti meitä käytävässä ja johdatti meidät lastauslaiturille. Hän painoi nappia, mutta ovi ei avautunut.
- Se on jumissa! Lena huudahti.
- Mä hoidan, John sanoi ja iski hampaansa oveen.
Hän repi oveen aukon, josta pääsimme ulos. Bendz oli odottamassa ulkona auton kanssa. Hän ei kuitenkaan ollut ainoa. Ulkona oli myös tankkeja. John ei paljoa hätkähtänyt, vaan iski hampaan tankin telaketjuihin ja repi ne irti, Bobby väänsi yhden tankin piipun mutkalle, Clint kaatoi yhden tankin pelkällä nyrkin iskulla ja Coop iski maahan niin kovan lyönnin, että maa meni tankin alla säröille. Minua kohti tuleva tankki onnistui ajamaan suoraan seinään ajajan sokeuduttua selkäeväni täplän heijastamasta valosta. Sitten säntäsimme Bendzin autoon.
- Ripster, Streex, Jab, Big Slammu ja White, Bendz naurahti.
- Kuulostaa hyvältä, totesin, kun Bendz painoi lusikan pohjaan.
Auto ampaisi liikkeelle ja poliisit lähtivät heti perään. Vilkaisin takaikkunasta ulos ja katsoin Bendziä.
- Jos sulla on jokin suunnitelma, niin toteuta se äkkiä. Jeparit saa meidät kohta kiinni, huikkasin.
- On mulla. Pitäkää kiinni, Bendz sanoi ja suuntasi parkkihalliin.
Hän ajoi katolle poliisit perässä ja suoraan reunan yli.
- SÄ OOT IHAN KREISI!!! kiljuin.
Mutta Bendz painoi nappia kojelaudassa ja auton perästä lähti suihkumoottorin lieska. Auto nousi seuraavalle katolle ja Bendz jarrutti. Nousimme autosta ja Bendz heitti meille köysivyyhdet. Sitten kävelimme katon reunalle. Bendz lähti tasapainottelemaan lipputankoa pitkin.
- Ole varovainen, Bendz, Lena sanoi.
Bendz kiinnitti köyden lipputankoon ja hyppäsi alas huikaten:
- Seuratkaa mua.
- Ja te jätkät sanotte mua hurjapääks, hymähdin.
Minä ja Ripster teimme samoin kuin Bendz ja loikkasimme alas köysien varassa. Benji-hypyn aikana Bendz kiskaisi alla olevan roskalaatikon kannen auki ja me pudottauduimme sinne. Streex, Jab, Slammu, Lena ja Bendz tulivat perässä. Liu´uimme putkea pitkin maanalaiseen käytävään..
- Seuratkaa mua, herrat ja neidit, Bendz virnisti ja  lähti juoksemaan.
- Missä me ollaan? Ripster kysyi.
- Fission cityn alaisissa bunkkerikäytävissä. Ne kattaa koko kaupungin aina mun sarjakuvaliikettä myöten, Bendz kertoi.
Juoksimme jonkin aikaa käytävissä ja liu´uimme putkea pitkin alas, kunnes Bendz irrotti erään vanhan ilmastointiritilän. Minulta pääsi pitkä vihellys, kun näin piilopaikan.
- Vau! Tää mesta on ihan tajuttoman makee, henkäisin.
- Missä me ollaan? Ripster kysyi.
Bendz veti katosta alas periskoopin.
- Tsekkaa itse, hän sanoi.
Ripster katsoi periskooppiin ja huudahti:
- Me ollaan jäähallin alla!
- Jeah. Teillä on suora näkymä kaukaloon eikä tartte edes maksaa lippuja, Bendz naurahti.
- Tää mesta on makee! Täältä se hullu tiedemies ei ainakaan meitä löydä, Streex totesi.
- jeah, mut me ei edelleenkään tiedetä, missä isä on. Jos oltais saatu muutama minuutti lisäaikaa, oltais varmasti saatu puristettua Paradigmasta tiedot, Jab sanoi ja iski nyrkin käteensä.
- Ehkä me voidaan vielä selvittää tää, Slammu sanoi rauhoitellen Jabia.
- Vähän myöhäistä. Teidät on etsintäkuulutettu, Lena sanoi.
Hän oli hetki sitten avannut TV:n ja sieltä tuli uutiset. Toimittaja kertoi tohtori Paradigman selvinneen täpärästi, kun viisi hai mutanttia, jotka tohtori Bolton oli luonut omista lapsistaan, oli käynyt hänen kimppuunsa laboratoriossa ja paennut.
- Hm. Sitä kallonkutistajaa luullaan sankariksi… Mitä?! Nyt riitti! karjaisin ja iskin hampaani telkkariin samoin kuin veljenikin.
Bendz ja Lena tuijottivat meitä suu auki.
- Sori, totesin hieman nolona.
- Jos teillä kavereilla on nälkä niin miten ois pizza? Bendz ehdotti.
- Pizza? Yääh! Ootsä tosissas? me kysyimme.
- No jos ei pizza niin miten ois hampurilaiset ja pirtelöt? Lena ehdotti ja riisui samalla kirurgin valepukunsa.
Me nyökkäilimme innokkaasti. Lena katsoi Bendziä.
- Kerropa miten pääsen pois täältä? hän kysyi.
- Luulin jo, ettet kysyisi, Bendz  virnisti ja painoi nappia.
Ovi avautui ja paljasti hissin.
- Se vie suoraan mun kauppaan, Bendz sanoi.
Lena meni hissiin ja lähti. Bendz kääntyi meidän puoleemme
- Jos te kaverit haluatte olla supersankareita, niin teillä täytyy olla kulkupelit. Ja mulla on sellaset valmiina, hän sanoi ja johdatti meidät kankaalla peitettyjen ajoneuvojen luo.
Bendz veti kankaan pois ja paljasti kaksi prätkää ja auton.
- Jawesome! me huudahdimme.
Ryhdyimme tutkimaan ajoneuvoja.
- Vau! Jos en tietäis sun pitävän sarjiskauppaa, luulisin sun olevan mekaanikko, sanoin tutkiessani autoa.
- Testataan näit heti! Ripster hihkaisi
- Jeah! me muut huudahdimme.
- Ok. Mä tsekkaan, onks reitti selvä, Bendz sanoi ja avasi takaoven.
Ripster ja Streex nousivat prätkien selkään, kun taas minä, Jab ja Slammu hyppäsimme  autoon.
- Voinks mä ajaa? kysyin.
- Hei, sä oot 15, Jab huomautti.
Vaikka veljet olivat oikeassa, istuin takapenkillä hieman myrtyneenä. Mitä iloa on olla hai mutanttisupersankari, jos ei pääse edes rattiin. Pojat käynnistivät menopelit ja kaahasimme hihkuen ulos piilopaikastamme. Taisimme kuitenkin hihkua liian aikaisin, sillä Ripsterin prätkä osui kuoppaan ja kaatui. Streexin prätkä taas törmäsi kaatuneeseen puuhun. Jab joutui tekemään käsijarrukäännöksen, joka lähti vähän lapasesta. Auto kaatui.
- Jab mä…, en ehtinyt loppuun, kun Jab sanoi:
- Sä halusit ajaa. Mä teidän.
Silloin pusikosta ilmestyivät Slash ja Slobster.
- Katos vaan. Marliini ja hummeri, hymähdin.
- Nyt syödään haineväsoppaa, Slobster murisi ja konnat kävivät hyökkäykseen.
Eivät ne kaksi kovin kauaa pystyssä pysyneet. Ripster lennätti Slashin päin seinää niin kovaa, että se merliini jäi nokastaan kiinni seinään. Streex lennätti Slobsterin vielä Slashin niskaan. Äkkiä huomasin tohtori Paradigman helikopterin pusikossa. Tohtori seisoi ovella ja laukaisi jonkinlaisen aseen. Aseesta lensi verkko meitä ulos seuranneen Bendzin päälle. Paradigma kiskoi Bendzin helikopteriin.
- Bendz! Jätkät! Paradigma sieppas Bendzin! huusin.
Riensimme kohti helikopteria. Tohtori katsoi meitä.
- Teillä on kaksi vaihtoehtoa. Joko antaudutte minulle tai ystävänne saa kokea saman kohtalon kuin te, Paradigma sanoi.
Slash ja Slobster juoksivat helikopteriin ja toivat vastaan kiemurtelevan Bendzin ovelle. Myönnän, että ensimmäistä kertaa kurkustani kuului petomaista murinaa. Samassa murtohälytin alkoi soida. joku oli rikkonut jäähallin lasioven. Tohtori katsoi äänen suuntaan ja sitten taas meitä.
- Teillä on tunti aikaa päättää. kello käy, Paradigma sanoi ja sitten helikopteri nousi ilmaan.
Käännyin katsomaan veljiäni.
- Mitäs tehdään, Rip? kysyin.
- Ekaks ehkä kantsis paeta poliisia, Ripster totesi.
Murtohälyttimen seasta alkoi kuulua poliisiautojen sireenien ääni. Loikkasimme ajoneuvoihimme ja lähdimme kaahaamaan karkuun poliiseja. Takaa-ajo kesti jonkin aikaa, kunnes saimme karistettua poliisit kannoiltamme. Ei se kyllä paljoa auttanut, sillä seuraavaksi saimme peräämme kaksi hullua palkkionmetsästäjää. Ne sekopäät jahtasivat meitä junaradan alla ja rupesivat jopa viskomaan pommeja.
- Sayonara, hait! toinen nauroi kun päällemme putosi massoittain kiviä.
Ne hölmöt eivät kuitenkaan olleet arvanneet, että pystyisimme liikkumaan maan alla kuin hai vedessä. Leikkasimme maahan aukon, johon palkkionmetsästäjät putosivat.
- Sayonara, luuserit, huikkasin kaksikon perään.
Samassa radalta alkoi kuulua junan pillin ääni. Huomasin, että yksi pilari oli sortunut.
- Jos toi juna ehtii sortumalle, se putoaa kiskoilta, huudahdin.
- Se on estettävä. Menoksi! Ripster sanoi.
Me muut nyökkäsimme ja hajaannuimme. Löysin nopeasti vanhan ratakiskon ja iskin sen poikki karatelyönnillä. Ehdimme paikalle juuri ennen kuin silta olisi romahtanut. Onnistuimme tukemaan siltaa erilaisilla tolpilla, joita olimme löytäneet. Kun juna oli mennyt, käännyimme katsomaan toisiamme.
- Mitä tehdään, Ripster? kysyin.
- Jeah, ei me voida antaa Paradigman mutatoida Bendziä, Jab sanoi.
- Ja jos me antaudutaan sille, se aivopesee meidät, Slammu totesi.
- Älkää huolestuko, kamut. Mulla on suunnitelma, Ripster sanoi.
Hieman myöhemmin olimme päässet Paradigman laboratoriolle. Slash ja Slobster laittoivat meille käsiraudat ja peittivät päämme hupuilla. En tiedä kuinka kauan istuimme helikopterissa, mutta lopulta se hummeri tarttui minua käsivarresta ja tönäisi kohti ovea. Törmäsin Ripsteriin ja Jabiin.
- Joks nyt ois hyvä hetki hyökätä? kysyin.
- Jep! Ripster totesi ja kiskaisi hupun päästään.
Purin käsirautani hajalle ja hyökkäsin kohti Slashia ja Slobsteria. Saimme nopeasti Paradigman kätyrit pois pelistä ja juoksimme sisälle labraan.
- Mis se oikeen pitää Bendziä? ihmettelin, kun  juoksimme käytävässä.
Samassa edessä olevan oven takaa kuului:
- Piraijan DNA!? Mitähän mun hammaslääkäri tulee sanomaan? EEEEEIIIIIHHHHH!!!!!
- Löytyi, Streex totesi.
Säntäsimme sisälle juuri kun ruisku oli osua Bendziin. Ripster repi koko leikkauspöydän paikaltaan samalla, kun me muut pistimme labraa palasiksi. Sivusilmällä huomasin, että Paradigmalla oli yllään eksopuku.
- Kiva puku joskaan ei kyl parantanu ulkonäköä, totesin ja onnistuin täpärästi väistämään hulluksi tulleen ruiskun.
- Pysykää matalana, jos ette halua tulla piraijoiksi! huusin muille.
Huonoksi onneksi ruisku osui kuin osuikin tohtori Paradigman niskaan. Hän huusi tuskasta. Keräännyimme hänen ympärilleen.
- Okei, Paradigma. Peli on ohi. Missä on Bolton? Bendz kysyi.
- Jeah, Frankenstein. Nyt sä saat luvan puhua. Missä isä on? Ripster kysyi ja tarttui tohtoria rinnuksista.
Paradigma ei kuitenkaan vastannut. Sen sijaan hänen naamansa alkoi vääristytä. Se muuttui piraijakalan pääksi. Tuijotimme häntä kauhistuneina.
- Se piraijan DNA, henkäisin.
- Tohtori Paradigma? Ripster kysyi.
- Oli kai kerran. Ei o enää, Bendz totesi.
- Hei, miten ois tohtori Piraija? Slammu ehdotti.
Silloin Piraijaan tuli eloa. Hän alkoi tulittaa laseria ympäriinsä. Bendz onnistui sujahtamaan ovesta ulos välttäen suurimman osan lasereista. Me olimme kuitenkin edelleen maalitauluina. Onnistuimme kuitenkin väistelemään lasereita.
- Hei, kaverit! Tännepäin! Jab huusi eräältä ovelta.
Juoksimme ovesta sisään ja suoraan ojasta allikkoon.
- Nyt jäitte kiinni, Katuhait. Juoksitte suoraan neutorni siirtimeen. Se muuntaa teidät suoraan hiukkastason molekyyleiksi, Piraijan ääni kuului kaiuttimista.
- Ei, jos se musta riippuu! kivahdin ja iskin nyrkkini suoraan Piraijan lukitsemaan oveen.
Vaikka olin huomannut olevani supervahva, en saanut ovea liikahtamaankaan.
- Se on täyttä terästä, sanoi katsoessani veljiäni ja hieroin samalla kipeää nyrkkiäni.
- Aivan niin. Suudelkaa kehojanne hyvästiksi. Ha ha ha ha ha haa! Piraija nauroi.
Katsoimme toisiamme. Olimme jälleen kerran pulassa.