Nimi: Donnan päiväkirja
Kirjoittaja: Mythofan1
Ikäraja: S
Fandom: TMNT (80)
Tyylilaji: toimintaseikkailu, huumori
Vastuuvapaus: En omista TMNT:tä. Vain omat hahmoni. Kunhan vain annan mielikuvituksen lentää.
Kuvaus: Donna kertoo elämästään teini-ikäisenä mutantti ninja kilpikonnana
Donnan päiväkirja
Konnien tarina
Se päivä alkoi kuten kaikki muutkin eli rutiinilla. Aamuharjoitukset, aamiainen ja vapaa suurin piirtein iltaan asti. Ai joo, ihan unohdin. Nimeni on Donna. Tarkkaan ottaen Madonna, mutta veljeni sanovat minua Donnaksi. Värini on kirkkaan keltainen, aseeni viuhkat ja kyllä, olen kilpikonna. Olen porukan nuorin ja ainoa tyttö, mutta ei se mikään ongelma ole. Mutta missä olinkaan, ai joo, minä, Don, Raph ja Mike olimme katsomassa telkkaria, kun Leo tuli paikalle.
- Okei kaverit. Eiköhän lähdetä partioimaan viemäreihin, Leo sanoi.
- Odota vähän Leo. Uutiset alkoi just, sanoin, kun 6-kanavan uutiset alkoivat.
Ankkurina toimi jälleen keltaiseen haalaripukuun pukeutunut April O’neil. Ihan kivalta vaikuttava tyyppi, vaikka en vielä silloin ollut tavannut häntä. Uutisissa puhuttiin oudoista murtovarkaussarjasta, joka oli kohdistettu lähinnä huipputeknologiaa tuottaviin yrityksiin. Oudointa murroissa oli se, että ne oli tehty ninjojen tyyliin. Kun uutiset loppuivat, lähdimme partioimaan. Jotenkin minusta tuntui, että tästä illasta ei tulisi mikään aivan tavallinen. Äkkiä Leo pysäytti meidät. Putken ohi juoksi keltaiseen haalaripukuun pukeutunut nainen perässään lauma punkkareita. Tunnistin naisen heti. Se oli April O’neil.
- Se on se uutisankkuri! Äkkiä! Autetaan sitä! huudahdin.
Veljeni vilkaisivat toisiaan ja nyökkäsivät. Lähdimme viivana heidän peräänsä. Ehdimme paikalle juuri, kun tanakka vaaleahiuksinen maastovarusteisiin pukeutunut kaveri oli aikeissa iskeä Apriliä putkenpätkällä. Don ehti väliin ja esti iskun bo-sauvallaan. Raph esti miekan kanssa heiluvan hevibändin basistilta näyttävän kaverin iskun sailla. Tanakka kaveri tarttui Donin sauvaan, mutta lensi pian päin seinää. Eräs kaveri veti esiin pistoolin, mutta Leo hajotti sen miekalla. Minua kohti tuli kaveri puunuijan kanssa. Vetäisin esiin viuhkani ja leikkasin nuijan kahtia. Don nappasi sauvaansa toisen punkkarin ketjun. Hetken päästä saimme selätettyä koko porukan. April nousi ylös.
- En tiedä keitä olette, mutta kiitos, hän sanoi.
Kun tulimme varjoista valoon, Aprilin leuka loksahti auki.
- Te ette olekaan ihmisiä, hän sanoi.
- Bingo! Hän on tosi välkky, Raph huomautti.
- Te olette kilpikonnia, April sanoi.
- No niin ollaan, Mike sanoi virnistäen.
- Minä en käsitä, April voihkaisi ja pyörtyi.
Mike polvistui hänen viereensä.
- No hänestäpä ei ollut paljon seuraa. Hän pyörtyi, hän sanoi ja silitti Aprilin hiuksia.
Minä käänsin katseeni Leoon.
- Mitä tehdään Leo? Ei me voida sitä tohon jättää, sanoin.
Leo näytti hetken mietteliäältä, mutta sanoi sitten:
- Okei kaverit. Viedään tää tyttö luolaan. Hän on turvassa siellä.
Don otti Aprilin käsivarsilleen ja lähdimme takaisin kohti luolaa. Olisin toivonut, ettei Splinter olisi ollut meitä vastassa, mutta hän oli.
- Mitä tapahtui? Splinter kysyi.
- Hänen kimppuunsa hyökättiin. Onnistuimme pelastamaan hänet, mutta hän pyörtyi. Arvelimme hänen olevan turvassa täällä, Leo selitti.
Me muut nyökyttelimme olevamme samaa mieltä. Splinter näytti mietteliäältä.
- Viekää hänet Madonnan huoneeseen, hän sanoi lopulta.
Don nyökkäsi ja kantoi tajuttoman TV-reportterin huoneeseeni. Minulle se kyllä sopi. Vähän myöhemmin April palasi tajuihinsa.
- Missä olen? hän kysyi päätään hieroen.
Sitten hän näki Splinterin ja pyörtyi uudestaan.
- Kunpa hän lakkaisi tekemästä tuota, Raph mutisi.
- Hei herätys neiti, Don sanoi ja laski kätensä Aprilin kädelle.
April kirkaisi.
- Hei, sinun kanssasi on aika vaikea keskustella, Raph huomautti.
- Ehkäpä pieni makupala auttaisi löytämään nuoren neidin puhelahjat, Splinter sanoi tullessaan takaisin shusi-tarjottimen kanssa.
Myönnän itse pitäväni shusista, mutta pizza on kyllä se ihan ykkösjuttu. Ja pizzasta puheen ollen Mike tuli juuri silloin paikalle pizzojen kanssa.
- Pizza-aika! hän huusi.
Minä, Leo, Don Raph syöksyimme heti syömään.
- Kuka haluaa salamijäätelöpizzaa? Raph kysyi.
- Minulle marmeladisienipizzaa, Don sanoi.
- Antakaa tänne sitä anjovismaapähkinävoipizzaa, Mike pyysi.
- Kinkkuvaahtokarkkipizzaa minulle, sanoin.
- Taidan alkaa voida pahoin, April mutisi.
- Hän avasi suunsa, Raph huomasi.
- Miten te voitte syödä tuota sotkua? April ihmetteli.
- No miten ihmiset voivat syödä raakaa kalaa, plääh? Don kysäisi.
- Lopettakaa. Voisitko nyt kertoa, miksi ne roistot ajoivat sinua takaa pitkin viemäreitä? Leo kysyi.
- Jeah. Täällä kun ei paljon ihmisiä pyöri, Mike sanoi.
- Jos ei kodittomia ja korjaustyömiehiä lasketa, minä mainitsin.
April nousi seisomaan.
- Olin tekemässä juttua oudoista ryöstöistä ja … Hei puhunko minä kilpikonnille ja lemmikkirotalle? Keitä te oikeastaan olette? hän kysyi.
- Ehkä minä voin selittää. Nuorten ystävieni tarina alkaa miehestä nimeltä Hamato Yoshi. Japanissa on eräs ninjaryhmittymä. Foot-klaani. Hamato Yoshi oli sen shidoshi, ninjojen valaistuksen tien opettaja. Yoshi oli hiljainen mies, joka rakasti taidetta. Etenkin renessanssimaalareita. Mutta eräs oppilas yritti riistää häneltä vallan. Oroku Saki. Eräänä päivänä päällikkösensei tuli käymään koulussa. Ja Oroku Saki teki siirtonsa. Häväistynä lähti Yoshi Amerikkaan. Ja pennitön kun oli joutui asumaan viemäreissä. Hänen ainoita ystäviään olivat rotat. Eräänä päivänä saapui viemäriin uusia ystäviä. Japanissa Oroku Sakin ilkeän vallan alla tuli Foot-klaanista rikollisarmeija. New Yorkissa Yoshi eli onnellisena kilpikonniensa ja rottiensa kanssa, kunnes eräänä päivänä hän löysi kilpikonnat oudon violettina hohtavan aineen peitossa, Splinter kertoi.
- Hamato Yoshi siis löysi kilpikonnat oudon liman peitossa? April tarkensi.
- Bingo! Tuntuuko siltä että alkaa valjeta? Raph kysyi.
Splinter jatkoi tarinaansa:
- Lima oli voimakasta mutageeniä. Kun sitä kosketti, muuttui siksi, minkä kanssa oli viimeksi ollut tekemisissä. Kilpikonnat alkoivat muuttua ihmisen kaltaisiksi koska olivat viimeksi olleet tekemisissä Yoshin kanssa. Mutta Yoshi oli viimeksi ollut tekemisissä rottien kanssa.
- Mutta silloinhan sinä olet Hamato Yoshi! April huudahti.
- Pettämätöntä logiikkaa, neiti, Raph sanoi.
- Viisi nuorta ystävääni antoivat minulle nimen Splinter. Minä taas nimesin heidät rakastamieni renessanssimaalareiden mukaan. Tiesin, että ulkomaailma oudoksuisi heitä, joten opetin heille kaikki ninjojen itsepuolustustaidot. Leonardo: hänen miekkailutaitonsa on vailla vertaa. Donatello: hänen käsissään yksinkertainen puuseiväs riisuu kenet tahansa aseista. Raphael: mikään ase maailmassa ei kestä hänen saitaan. Michelangelo: nunchakun pyörittelymestari, Splinter kertoi.
- Ja pizzan pyörittelymestari, Mike virnisti.
Tönäisin häntä vatsaan kyynärpäälläni saadakseni hänet pysymään hiljaa.
- Ja Madonna: viuhkoilla varustautunut kirsikankukka, Splinter sanoi.
- No en nyt oikein tiedä siitä kukkajutusta, sanoin niskaani hieroen.
- Ja näin heistä tuli siis teini-ikäiset mutanttininjakilpikonnat, Splinter lopetti tarinansa.
April käänsi katseensa meihin päin.
- Tiedättekö kuka kaatoi mutageenin päällenne? hän kysyi.
- Emme. Mutta vielä me syyllinen löydetään ja pakotetaan se palauttamaan mestarimme takaisin entiselleen, Leo sanoi.
- No miltäs kuulostaa? Mike kysyi.
- Kuulostaa siltä, että te teitte ne ryöstöt, April tokaisi ja lähti juoksemaan kohti oviaukkoa.
Minä ja Don ehdimme kuitenkin estämään paon.
- Seis pikku neiti, Don sanoi.
- Et taida olla nyt ajan tasalla. Me pelastettiin juuri henkesi, Raph sanoi.
- Varkaat olivat ninjoja, hei, April muistutti.
- Jep, mutta me ollaan kilpikonnia, Mike huomautti.
- Sama se. Teistä tehdään joka tapauksessa juttu, April sanoi.
- Ei! Jos pistät meidät telkkariin, on kohta kaupungin jok’ikinen tiedemies meidän kimpussa, minä huudahdin.
- Ollaan vietetty puolet elämästä lasimaljassa uiskennellen. Ja takaisin ei mennä, Raph lisäsi.
- Joten sinä pysyt nyt täällä, kunnes asia on selvitetty, Don sanoi.
Myöhemmin istuin huoneeni putken suulla ja piirsin kuvaa Aprilistä luonnoslehtiööni. Pidän piirtämisestä. Se auttaa rentoutumisessa ja tavallaan se on jonkinlainen tunteiden tulkki. Olen jo piirtänyt veljeni ja Splinterin. Nostin katseeni lehtiöstä, kun Mike sanoi:
- Hei minä keksin. Hän pysyy täällä viemärissä koko loppuikänsä.
- Mietihän vielä vähän, välkky, Raph sanoi.
- Miksei itse etsitä niitä ninjavarkaita. Hän voisi sitten auttaa meitä löytämään syyllisen Splinterin tilaan? kysyin.
- Jos voin tehdä jutun, April sanoi ja nousi ylös.
- No voit, voit. Kunhan jätät meidät sen ulkopuolelle, Don sanoi.
- Hetkinen. Hänkö muka meitä auttaisi? Raph ihmetteli.
- No entä sitten? April kysyi.
Minäkin näytin kummastuneelta.
- Ei millään pahalla neiti, mutta sinä olet ihminen, Raph sanoi.
- Totta. Hän pääsee paikkoihin, joihin me emme voi mennä, Leo lisäsi.
- Ainahan kaikkea voi yrittää. Oli se miten outoa hyvänsä, minä sanoin.
Veljeni vilkaisivat toisiaan ja Leo nyökkäsi huokaisten. He suostuivat. Vähän myöhemmin olimme taas viemäreissä.
- Okei. Tsekataan se paikka, jossa otettiin yhteen niiden punkkareiden kanssa. Ehkä sieltä löytyy johtolanka, Don ehdotti.
- Oletko sinä nyt ihan pihalla? Eivät punkkaritkaan huvikseen jätä todistusaineistoa jälkeensä, Raph huomautti.
Lähdimme kuitenkin tutkimaan paikkaa. Hetken kuluttua Mike huokaisi:
- Ei me varmaan täältä mitään löydetä.
Itsekin aloin pikku hiljaa olla samaa mieltä Miken kanssa, mutta sitten Don löysi jotain. Se oli tulitikkuvihko.
- Pizzeria Ninja. No katsopas vaan, Raph sanoi.
- Mega mahtavaa! Tajuatteko, mitä tämä merkitsee? Mike hihkui.
- Että olemme löytäneet tärkeän johtolangan, Don veikkasi.
- Jonka avulla löydämme ilkeiden ninjojen valtakunnan, Raph ehdotti.
- Vielä parempaa! Paikka, josta saa pizzaa! Mike hihkaisi.
- Sinne! Raph huudahti.
- Okei. Menen edeltä tutkimaan paikkaa, April sanoi ja oli jo menossa, kun Don tarttui häntä ranteesta.
- Ei April. Se on liian vaarallista. Sinä et kestäisi viittä minuuttia ninjojen pizzeriassa, hän sanoi.
Minä katsoin Donia ällistyneenä.
- Minä rakastan tällaisia repliikkejä, hän selitti.
Vedin stand up-ilmarumpusoolon hieman happamen näköisenä. Välillä veljien vitsit osaavat olla todella ärsyttäviä.
- Me tullaan mukaan, Leo sanoi.
- Oikein. Sitä paitsi meillä on nälkä, Raph sanoi.
- Kuulkaas kaverit. Te herätätte huomiota. Me joudutaan ongelmiin, jos teidät nähdään, April sanoi.
- Älä huoli April. Me tiedetään kaikki ihmisistä, Don sanoi.
- Miten? April kummasteli.
- Ollaan katsottu paljon telkkaria, Mike selitti.
- Me ollaan todella vaikeuksissa, April mutisi ja lähti kiipeämään tikkaita ylös kohti viemäriaukkoa ja me perässä.
Kun pääsimme ylös, ostoskärryjä työntelevä mummeli alkoi kirkua. Raph yritti rauhoitella rouvaa, mutta mummo oli kovempi kuin päältä näytti. Mummo vetäisi nimittäin ostoskärryistä konekiväärin.
- Yksikin virheliike ja pamahtaa. Ja nyt perääntykää. Hitaasti ja rauhallisesti, mummeli käski.
Myönnän, että olin sen verran yllättynyt, että tein niin kuin mummo käski.
- Tästä ei tule mitään, jos teidän ulkonäkönne ei muutu. Odottakaa tässä, April sanoi, kun olimme päässeet kujan päähän.
Hän huomasi lähellä vaatekaupan ja sujahti sinne. Hetken päästä hän tuli takaisin mukanaan viisi trenssitakkia ja lierihattua. Oli aika ällistynyt. Yksityisetsivän kamppeet? Oliko hän tosissaan? Vedin takin kuitenkin ylleni kuten muutkin. Ei se minusta kuitenkaan Humphrey Bogartia tehnyt. Puhumattakaan Crowsta.
- Miltäs näyttää, kultaseni? Raph kysyi yrittäen matkia Bogartia.
Ei kuulostanut oikein vakuuttavalta. Oikeastaan Leo on meistä paras imitoimaan Bogartia.
- No hieman paremmalta, April hymähti, kun lähdimme kulkemaan kadulla.
Kaikki sujui ensi alkuun hyvin. Sitten joku vedonlyöntihuijari yritti saada Leoa pelaamaan. Leo vetäisi esiin katanan ja leikkasi peli pöydän kahtia. Kaveri otti äkkiä jalat alleen.
- Hienoa. Puolet kadulla kulkijoista näki ton Raph, April sihahti Leolle.
- Mä olen Leo, Leo sanoi.
Joku katukauppias kauppasi tekohampaita ja irtoneniä.
- Hei April. Miksi ihmiset haluavat tehdä itsestään vielä tyhmemmän näköisiä? Raph kysyi.
- En minä tiedä Don, April sanoi.
- Mä olen Raph, Raph sanoi.
Yksi kaveri käveli ohi kuunnellen täysillä olevaa radiota, jota kantoi olkapäällään.
- Hei April. Miksi ihmiset haluavat tehdä itsestään kuuroja? Don kysyi.
- Ei aavistustakaan, Mike, April sanoi.
- Mä olen Don, Don sanoi.
Huomasin porukan, joka oli pukeutunut mustiin ja oli melkein yhtä kalpeita kuin vampyyrit.
- Miksi ihmiset yrittävät matkia vampyyrejä? minä kysyin.
- Ei hajuakaan, Leo, April sanoi.
- Mä olen Donna. Toi on Leo, sanoin hiukan tympääntyneenä ja osoitin peukalollani Leoa.
Tämä on varmaan ainoa kerta, kun minut sekoitetaan veljiini. Vähän ajan päästä pääsimme perille. Korttelista löytyi sen pizzerian lisäksi pesula, suutari, videovuokraamo ja hammaslääkäri. En tiedä johtuiko se minusta, mutta haistoin palaneen käryä. Kun astuimme sisälle pizzeriaan, huomasin ensimmäisenä hämärän näköiset tyypit, jotka pitivät paikkaa pystyssä. Kassalla oleva kaveri iski puhuessaan miekan kiinni pöytään.
- Alkakaa tulla kaverit. Minä kuolen nälkään, Mike sanoi.
Kävelimme koko porukka sisään.
- Ettekö te kaverit ajattele mitään muuta kuin pizzaa? April kysyi.
- Emme, jos ei ole pakko, Raph totesi.
Istuimme yhteen pöytään. Minä vilkuilin kassan luona toimivia kavereita. Sitten vilkaisin Apriliä ja käänsin katseeni veljiini.
- Eikö teistä tässä paikassa ole mitään outoa? kysyin.
- Mä arvaan. Niillä ei ole salamia, Mike veikkasi.
Iskin käteni otsaani ja sihahdin:
- Ei kun mä meinaan noita ninjoja.
- Toi on pelkkä höntti. Ooks sä kuullut koskaan ninjoista, jotka roikkuvat jossain pizzeriassa? Raph kysyi
- Hei. Te ootte ninjoja ja pizzeriassa. Ja sitä paitsi, onks kukaan ennen kuullut puhuvista kilppareista? April sanoi.
Tilasimme kuitenkin näön vuoksi pizzat. Hetken päästä yksi pizzerian työntekijöistä tuli paikalle pizzojen kanssa.
- Yksi salamipizza, kolme kermavaahtopizzaa ja yksi juustopizza. Hyvää ruokahalua, kaveri sanoi ja heitti pizzat meille kuin frisbeet.
Nappasin omani ilmasta ja aloin syödä. Pizza oli mehukas ja juusto ihanan venyvää. Ei niitä tyyppejä ainakaan huonosta pizzasta voi syyttää.
- Hei. Missä April on? Don kysyi äkkiä.
En ollut edes huomannut, että hän oli kadonnut.
- Ei kai tehnyt mieli pizzaa, Mike veikkasi ja jatkoi syömistä.
Apriliä ei näkynyt vielä silloinkaan, kun olimme saaneet syötyä pizzat.
- Minä olen huolissani Aprilistä, Leo sanoi.
Äkkiä pöytään iskeytyi veitsi, jossa oli jokin lappu. Raph otti veitsen.
- Mikä se on? Uhkauskirjekö? Don kysyi.
- Öh pahempaa. Se on lasku, Raph sanoi.
Olin jo osittain arvannut, että se olisin minä, joka joutuisi maksamaan. hetken päästä ryntäsimme kadulle etsimään Apriliä. Puhelinkopin luota maasta löytyi lompakko ja vähän matkan päästä pressikortti ja purukumi.
- Tuntuuko teistäkin, et April on pulassa? Mike kysyi.
- Tai sit on tosi iso reikä käsilaukussa. Menoks, Don sanoi ja lähti juoksemaan me muut kintereillään.
Erään kerrostalon katon reunalla roikkui Aprilin käsilaukku. Juoksimme sisälle ja portaita pitkin ylös katolle. April istui sidottuna tuolissa aivan edessämme.
- Varo Raph. Tää saattaa olla ansa, Leo sanoi.
Juuri silloin pääni ohi oveen iskeytyi shuriken.
- Jep. Ansa tämä on, sanoin huomatessani varjoista esiin astuvat ninjat.
Vedimme aseemme esiin, mutta se ei tehnyt minkäänlaista vaikutusta ninjoihin.
- Tässä on nyt jotain outoa, Don mutisi.
Ninjat kävivät hyökkäykseen. Iskin ensimmäistä kimppuuni käyvää ninjaa nyrkillä leukaan. Kumma kyllä se sattui enkä minä ole mikään lasinyrkki. Aivan kuin kaverin leuka olisi metallista. Raphin vastustaja päästi kumman äänen.
- Klang? Sanoitko sinä klang? hän ihmetteli.
Leo sivalsi miekallaan yhtä ninjaa vatsaan. Sisuskalujen sijaan kaveri oli täynnä johtoja.
- Ne on robotteja! Don huudahti.
- Robotteja? Jauu! Nyt rokataan! Mike hihkaisi ja vetäisi valepuvun yltään.
Me muut teimme samoin ja aloitimme kunnon matsin.
- Opeta niille vähän askelia, Don, Raph vitsaili.
Jotkut ninjojen aseista olivat kyllä tosi yllättäviä. Vai oletko joskus nähnyt viuhkan, joka ampuu energiasäteitä.
- Mistä nämä tyypit oikein tipahtivat? Marsista? minä ihmettelin.
- Näytetään niille, miten täällä pidetään hauskaa, Mike hihkaisi.
Aloimme työntää kaikin voimin tiiliseinää, joka lopulta romahti roboninjojen niskaan. Sitten säntäsimme vapauttamaan Aprilin.
- Ne pääsevät pakoon, April sanoi, kun hän huomasi osan ninjoista häipyvän toisen kerrostalon katto-ovesta.
- Niinhän ne luulee. Tulkaa, Leo sanoi ja heitti miekkansa viereiselle katolle.
Liu’uimme köyttä pitkin viereiselle katolle ja juoksimme katto-ovelle. laskeuduimme portaita pitkin ylimpään kerrokseen, mutta ketään ei näkynyt. Don huomasi ison tietokoneen näyttöruudun seinällä.
- Hei. Tämä on Acmen digitaalinen videovastaanotin. Kovan luokan tavaraa, hän sanoi.
Näyttöruudulla näkyi mies, jolla oli metallinen samuraikypärä ja kasvojen alaosan peittävä naamio.
- Mut, kukas toi metallinaama on? Mike kysyi.
Samassa näyttöruutu sammui ja kaiuttimista kuului:
- Kaikki Foot-sotilaat. Palatkaa Teknodromiin välittömästi.
- Teknodromi? Missä se on? Raph kysyi.
- Ei ole kuin yksi mahdollisuus. Alhaalla, April totesi ja lähdimme juoksemaan portaita alas.
Pakko myöntää, että meillä on kovempi kunto kuin Aprilillä. Kun pääsimme alimpaan kerrokseen, hän oli ihan puhki.
- April. Odota sä täällä, Don sanoi.
- Sopii minulle, April huohotti.
Ryntäsimme kellarikerrokseen ja näimme ninjoja venttiilien kimpussa. Samassa kaiuttimista kuului:
- Pysäyttäkää kilpikonnat. Keinolla millä hyvänsä.
Juuri kun tajusin, mitä oli tulossa, ninjat avasivat venttiilit. Yläpuolellamme olevat vesiputket halkesivat ja vettä tuli oikein tulvimalla. Jouduimme virran vietäviksi. Hetken kuluttua käytävässä onnistuimme pääsemään pintaan.
- Meidän on päästävä täältä tai hukutaan, Leo sanoi.
- Mitä sä hätäilet? Mehän ollaan kilpikonnia, Don huomautti.
Silloin huomasin Aprilin. Hän räpiköi vedessä ja näytti siltä, ettei hän pitkään pysyisi pinnalla.
- Joo, mut April ei ole! huudahdin saaden Donin havahtumaan.
Hän ui Aprilin luo ja sai hänet pysymään pinnalla.
- Olen teille vastapalveluksen velkaa, April sanoi.
Pian juoksimme täyttä vauhtia portaissa kohti kattoa. Vesi nousi kannoillamme todella nopeasti.
- En taida jaksaa enää kauan, April huohotti.
- Ajattele asian valoisaa puolta. Ei sada vettä, Raph vitsaili.
Mulkaisin häntä ärtyneesti. Tilanne oli kyllä todella huono vitseille. Lopulta pääsimme katolle. Ainoa mahdollisuus päästä pakoon oli mennä samaa tietä kuin olimme tulleet eli köyttä pitkin. Loikkasimme katolta köyden varassa juuri, kun koko rakennus tuhoutui vedenpaineen takia.
- Minä sanoisin, että ninjojen rikosaalto ikään kuin on murtunut, Raph vitsaili.
- Äh, tuki jo suusi, minä mutisin.
Myöhemmin palasimme viemäreihin. Don oli löytänyt erään ninjarobotin kamppeet matkan varrelta ja otti ne mukaan. Kotona näytimme ne Splinterille.
- Näitä ne ninjarobotit käyttivät, Don selitti.
- Tätä pelkäsinkin. Tuo on Foot-klaanin univormu. Vanha viholliseni Oroku Saki on jossain lähistöllä, Splinter sanoi.
- Miten muka? Koko paikka valui viemäriin, Raph ihmetteli.
- Kenties robotit. Mutta Saki ei ole niin helposti voitettava vastustaja, Splinter sanoi.
- Jep. Mestari Splinter. Jos se on jossain täällä niin me kyllä löydetään se. Me kilpparit ei tunneta sanaa häviö, Leo sanoi päättäväisesti.
- Jeah. Ei olla viitsitty etsiä sitä sanakirjasta, Mike vitsaili.
Minä iskin käteni otsaan.
- Etteks te kaverit ota mitään vakavasti? April kysyi.
Juuri silloin Mike tuli paikalle pizzan kanssa.
- Ai joo, onhan teillä pizza. Hei antakaa pala sitä ananasappelsiinisuklaapizzaa, April sanoi, kun säntäsimme kaikki pizzan kimppuun.