Nimi: The Day of the Harvest Moon
Fandom: Haikyuu!!
Disclaimer: Haruichi Furudate
Pairing: Tsukki/OC, YamaYachi, lievästi KageHina
Ikäraja: K-11
Genre: romance, Tsukkiangst, sports, comedy
Summary: ”Uselessly hot-blooded people irritate me...”Kei ”Tsukki” Tsukishima on aina ollut muiden mielestä cool – tai viisastelija – mutta hän ei luule itsestään liikoja. Hän ei pidä ihmisistä, jotka luulevat eivätkä tiedä.
Toisen lukiovuoden alussa Tsukki on etääntynyt parhaasta ystävästään Yamaguchista, koska tämä seurustelee Karasunon lentopallojoukkueen managerin, Hitoka Yachin, kanssa.
Millaista on olla cool silloinkin, kun on murrosikäinen teinipoika, jota muut yrittävät saada
riehaantumaan?
Muuta: Tsukkin PoV. Olen keksinyt ykkösvuoden loppuratkaisun (mm. kansallisten tuloksen)
4 lukuaThe Day of the Harvest Moon – Ensimmäinen luku –
Lentopallon ylpeys ja ennakkoluulo
Koulun kello pirahti viimeisen tunnin päättymisen merkiksi. Tsukishima pakkasi englanninkirjan ja muistiinpanot rauhallisesti laukkuunsa.
”Hei Tsukishima-kun, oletko tulossa tutustumisiltaan tänään?” kysyi hänen vieressään istuva kalpea poika, joka ei ollut viime lukuvuonna samassa ryhmässä Tsukishiman kanssa. Pojan sukunimi taisi olla Sato.
”En, on lentopalloharjoitukset”, Tsukishima vastasi tasaisesti ja käveli ulos ryhmän 2–5 luokkahuoneesta. Kauempana käytävällä hän näki Yamaguchin, joka oli Yachin kanssa ryhmässä 2–4.
Hän ja Yamaguchi olivat nykyään eri ryhmissä vain, koska Tsukishima oli saanut englannin loppukokeesta viisitoista pistettä enemmän kuin Yamaguchi. Ne pisteet tekivät hänestä erittäin edistyneen, kun taas hänen paras ystävänsä oli vain edistynyt – kuten tämän tuore tyttöystävä.
Jälleen kerran Yamaguchi piteli Yachia kädestä, ja molemmat punastelivat jälleen kerran. Tsukishima huokaisi. Ihan kuin tässä oltaisiin jossain alakoulussa.
Oli kuitenkin pakko ihailla Yamaguchin rohkeutta. Tämä oli yllättänyt kaikki lukioiden kansallisen pronssiottelun jälkeen, kun Karasuno oli voittanut, ja suudellut Yachia. Siitä asti nuo kaksi olivat seurustelleet. Tsukishima oli aavistanut jo ajat sitten, että hänen paras ystävänsä oli ihastunut manageriin.
”Tsukki!” Yamaguchi tervehti iloisesti, kun hän saavutti heidät. ”Ennoshita ilmoitti, etteivät tämän illan harkat ole pakolliset kakkosluokkalaisille, koska tosi monella on tänään uuden luokan tutustumisilta. Ajattelitko skipata?”
Tsukishima laittoi kädet syvälle taskuun.
”Inter High alkaa kuukauden päästä, joten yritän ennen sitä pysyä edes jonkinlaisessa kunnossa.”
Yamaguchi näytti hieman pettyneeltä.
”Em, okei… No… Minäkin sitten tulen harjoituksiin.”
”Ei sinun ole pakko, jos et halua.”
”En tahdo jäädä jälkeen. Vaikka taidan olla jo –”
”Tsk. Mitä tapahtui sille ´mitä muuta meillä on ylpeyden lisäksi´ puheelle?” Tsukishima kysyi kuivakasti naurahtaen.
He saapuivat kenkälokeroille. Yamaguchin vastaus peittyi kovaäänisen ilohuudahduksen alle. Nishinoya ja Tanaka ilmestyivät jostain heidän taakseen.
”Juniorit, kuulitteko jo ilouutiset?”
”Olette kakkosten lokeroilla”, Tsukishima huomautti, ”jäittekö te luokalle? En tiedä, onko se meille ilouutinen…”
Tanaka tuhahti ja läimäytti häntä selkään.
”Aina niin hauska, oh, hoh. Ei, me kuultiin juuri kapteeni Ennoshitalta, että se Karasunon uusi cheerleaderjoukkue –”
Hän katsoi merkitsevästi Nishinoyaa, joka jatkoi virnuillen:
”tulee kannustamaan meitä Inter High´n peleihin! Ja arvatkaa mitä?”
Tanaka vastasi heti:
”Ne tulevat tänään esittäytymään meidän harkkoihin!”
Nishinoya nyökytteli vieressä ja sanoi:
”Miettikää kaikkia niitä tyttöjä… Lyhyitä hameita… Pientä helpotusta Kiyoko-senpain jättämään aukkoon sydämessäni…”
Tsukishima naksautti kieltään ja pamautti lokeronsa kiinni.
Cheerleaderien esiintyminen veisi vain aikaa varsinaisilta harjoituksilta, jotka tuppasivat muutenkin venymään.
”Öm, cheerleaderien kapteeni Akemi Bondo oli viime vuonna samassa ryhmässä kuin minä”, Yachi kertoi, kun he kävelivät yhdessä kohti lentopallohallia, ”mutta hän taitaa tänä vuonna olla ryhmässä 2–3. Kuulin, kun hän puhui keväällä, että hän on aloittanut tavoitteellisen treenaamisen. Hän perusti koulun joukkueen vasta nyt, koska ilmeisesti aiemmin ei ollut tarpeeksi osallistujia.”
”Hän uhrasi opiskelun cheerleaderjoukkueen vuoksi? Kuulostaa Hinatalta”, Tsukishima pohti.
”Huippua, että Karasunolla on cheerleadereita
viimeinkin”, Nishinoya hihkaisi ja marssi pukuhuoneelle muut pojat vanavedessään, ”nyt voin kuolla onnellisena. Tai valmistua lukiosta hymyssä suin.”
Saatuaan treenivaatteet päälleen, he liittyivät muiden mukaan halliin. Kuten tavallista, friikkikaksikko oli jo harjoittelemassa. Kageyama passasi pallon Hinatalle, joka iski sen naurettavan nopeasti suoraan alas.
Pian uusi kapteeni, Ennoshita, komensi heidät riviin. Valmentaja Ukai ei ollut tänään paikalla.
”Okei, kuten osa jo kuulikin, meillä on tänään vieraita”, Ennoshita ilmoitti hieman epäröiden. ”He ovat tulossa auttamaan meidät voittoon Inter High´ssa!”
Sitten sisään asteli joukko leveästi hymyileviä tyttöjä, joilla oli mustaoranssit mekot. Hekin asettuivat riviin ja kumarsivat.
”Karasuno High, fly!” huudahti oikealla seisova pitkä, ruskeatukkainen tyttö, joka oli ilmeisesti joukkueen kapteeni. Muut huusivat saman perässä ja hypähtivät voltit taaksepäin.
”Karasunon cheerleaderjoukkue esittäytyy”, pitkä tyttö sanoi kovaa ja kiristi paksua poninhäntäänsä, ”minä olen kapteeni Akemi Bondo. Haluan olla varmistamassa, että Karasunon kannustus on tänä vuonna kunnossa, ja voitte voittaa koko Inter High´n!”
Sitten seurasi muutama tanssikuvio, ihmispyramidi, voltti ja huudahdus. Muut pojat paitsi Tsukishima taputtivat ja huudahtelivat innokkaasti. Okei, olihan esitys ihan taitava, mutta tytöillä oli älyttömästi meikkiä. Tsukishima ei ymmärtänyt, miksi heidän piti
nyt katsella kannustusjoukkoa. He eivät pelanneet ketään vastaan tänään.
Hinata ja Nishinoya hypähtelivät ylös ja alas huutosakkilaisten tahdissa. Tanaka näytti ruokaa odottavalta koiralta.
”Kiitos!” Ennoshita sanoi ja kumarsi lopuksi Bondolle. ”Tuntuu ihan siltä, että me ollaan iso lentopallokoulu.”
”Mutta Karasunohan on”, Bondo sanoi tarmokkaasti ja hymyili leveästi, ”te olette Japanin kolmanneksi paras lukiojoukkue!”
Vaikka saavutus oli tilastollisesti hyvä, muutaman pojan kasvoilla häivähti varjo. Kolmanneksi parhaan edellä olivat toinen ja ensimmäinen.
”Harmi, ettei me voida katsella teitä kauheasti peleissä”, Nishinoya valitti dramaattisesti, silmät loistaen, ”herpaantuu ajatus pelistä.”
Hän vinkkasi silmää. Osa tytöistä kikatti. Tsukishima tuhahti.
Treenit alkoivat, mutta kaksi cheerleaderia jäi juttelemaan Yachin kanssa hallin reunalle. Toinen heistä oli kapteeni Bondo.
Ylimääräisten tyttöjen läsnäolo sai etenkin Tanakan ja Nishinoyan käyttäytymään naurettavasti. Libero teki monta turhaa pyörähdystä (
”Rollin´ Thunderia”) ja Tanaka karjui tavallista enemmän. Harjoitusten lopulla Tanaka myös repi paitansa pois, mistä Ennoshita huomautti silmiään pyöritellen.
Tyttöjen jaarittelu ja kikatus häiritsi Tsukishimaa. Sitä enemmän häntä kuitenkin ärsytti seurata, miten Akemi Bondo vilkuili jatkuvasti Kageyamaa ja huudahti kannustavasti onnistuneiden heittojen jälkeen. Hän kuuli, miten Bondo kertoi ystävälleen:
”Tuo numero ysi oli Japanin nuorten maajoukkueleirillä… Hän saattaa pelata MM-kisoissa pian… Hän on nero.”
”Hän on ihan hyvännäköinen”, tuumi toinen cheerleader, kun Tsukishima keskittyi hyppysyöttöön.
Tsukishima tuhahti itsekseen. Tuo ”nero” ei osannut kertoa englanniksi edes omaa nimeään.
Ilmeisesti cheerleaderit olivat yhtä pinnallisia kuin miltä näyttivät.
Tsukishima heitti pallon ilmaan, juoksi ja läimäytti pallon onnistuneesti verkon toiselle puolelle.
”Ei kannata tuhlata aikaa Kuningas Kageyamaan”, Tsukishima sanoi kuivasti käveltyään cheerleaderien kapteenin eteen ja katsoi alaviistoon, ”häntä ei kiinnosta mikään muu kuin lentopallo. Hänenkö takiaan te perustitte klubin? Ajanhaaskausta.”
Molemmat tytöt punastuivat. Bondo sanoi puolustelevasti:
”Minä olen harrastanut cheerleadingia kolme vuotta. Halusin jäädä katsomaan, ketä kannustamme.”
”Ihan sama”, Tsukishima tuhahti ja kääntyi pois, ”minun pitää itseasiassa
harjoitella eikä katsella, jotta minusta on jotain hyötyä peleissä.”
Cheerleaderkapteeni mutisi vielä jotain pahaenteistä, mutta Tsukishima ei kuunnellut. Sen sijaan hän alkoi harjoitella torjumista friikkikaksikkoa vastaan.
Tsukishima virnisti omahyväisesti onnistuessaan heti toisella torjunnalla. Kun Kageyama antoi Hinatalle rakentumatonta palautetta yhteen puristettujen hampaiden välistä ja ravisteli tätä, Tsukishima pohti itsekseen, että jollain tapaa Kuningas oli onnekas ollessaan niin putkiaivoinen. Jos Kageyama olisi kiinnostunut huutosakista, hän ei olisi noin läheinen Hinatan kanssa.
Friikkikaksikon toimivuus perustui tyhmänrohkeaan luottamukseen.
Treenit päättyivät, mutta Yamaguchi jäi vielä halliin flirttailemaan Yachille.
Tsukishima käveli nykyään usein yksin kotiin. Ainakin hän sai kuunnella musiikkia rauhassa kuulokkeistaan.
Lukioelämä oli välillä tylsää, vaikka päivissä ei tuntunut olevan tarpeeksi tunteja.
Tytöt olivat kiinnostuneita
Kuningas Kageyamasta.
Tsukishima ei muistanut enkunluokassa vieressään istuvan pojan nimeä.
Laimeaa.