Nimi: Lapsuusmuistoja
Kirjoittaja: Mythofan1
Ikäraja: S
Fandom: TMNT
Tyylilaji: perhe, fluffy
Vastuuvapaus: En omista TMNT:tä. Vain omat hahmoni. Kunhan vain annan mielikuvituksen lentää.
Kuvaus: Miten Donna sai aseensa.
Lapsuusmuistoja
- Aaatsuuuh! Don pärskäisi melkoisella voimalla.
- Tos on nenäsumute. Jos jatkat tohon tyyliin, sä et ehdi edes pyyhkiä ruutua, Leo sanoi ja heitti Donille pienen suihkepullon.
- Kiiddi, Deo, Don sanoi tukkoisesti ja suihkutti ainetta molempiin sieraimiinsa.
Jengi oli ollut melkein koko yön tarkkailukierroksella New Yorkin katoilla. Huono puoli oli se, että koko yön oli satanut vettä ja nyt kaikilla oli flunssa. Leolla oli kurkku kipeänä, Don oli ihan tukossa, Raph yski ja Mikellä oli vähän kuumetta, mutta Donnaan olivat iskeneet nuo kaikki yhtä aikaa.
- Kenen idea oikeastaan oli lähteä ulos eilen illalla? Raph kysyi ärtyneenä.
- Sun, Leo huomautti.
Raph oli saanut heidät ympäripuhuttua, vaikka Leo oli ehdottanut heidän jättävän sen iltaisen tarkkailukierroksen väliin. Splinter tuli Donnan huoneesta. Hän näytti huolestuneelta.
- Sensei, miten Donna voi? Leo kysyi.
- Päänsärky on hellittänyt, mutta hänellä on edelleen korkea kuume, Splinter sanoi.
Sitten hän jatkoi meditointihuoneeseen. Pojat katsoivat toisiaan.
- Pitäiskö mennä piristämään Donnaa? Tilattaisko vaikka pizza? Mike ehdotti.
- Mike, sä tiedät varsin hyvin, et kipeenä Donna ei saa just mitään alas, Leo sanoi.
- Jos ei oteta lukuun yrttiteetä, Don sanoi jo hiukan aukinaisemmin ja aivasti taas.
- Iuh. Silmälasit priiskuilla, hän mutisi ja otti tietokonepöydältä liinan.
Leo katseli hetken aikaa Donnan huoneen ovea, jossa oli erään taikatyttöjoukkueen juliste. Viisi teini-ikäistä tyttöä, jotka hallitsivat viittä eri elementtiä. Energiaa, vettä, tulta, maata ja ilmaa.
- Mä taisin just keksiä, hän sanoi.
Don, Raph ja Mike näyttivät kysyviltä.
- Muistatteks, kun kokeiltiin ekaa kertaa skeitata? Leo kysyi.
- Joo. Valittiin yks tyhjä allas rampiksi, Don muisteli.
- Joo ja, Leo sanoi.
- Donna loukkaantui, Raph muisti.
- Just niin. Ja me käytiin aina yks kerrallaan moikkaamassa Donnaa, Leo sanoi.
- Joo, niinhän se oli, Don muisti.
- Tehdään se taas. Donna on varmaan aika allapäin, Mike ehdotti.
- Sitä mä just meinaisin, Leo sanoi ja asetti kätensä alimmaiseksi.
Don, Raph ja Mike asettivat kätensä hänen kätensä päälle.
- Tedään se, he sanoivat yhteen ääneen.
Myöhemmin Leo koputti Donnan huoneen oveen.
- Sisälle vaan, kuului hieman karhea ääni.
Leo avasi huoneen oven ja astui sisälle. Donnan huone oli aika sievä siis teini-ikäisen mutanttininjakilpikonnatytön huoneeksi. Huonetta valaisivat himmeästi kiinalaiset paperilyhdyt. Oven puoleisella seinällä oli valtava maailmankartta ja työpöydän viereisellä seinällä oli Mikki Hiiri-seinäkello, villieläin kalenteri ja taulu, jossa oli kiinankielinen teksti. Se oli Donnan nimi kiinaksi. Donna nosti päänsä tyynystä ja hymyili hieman väsyneesti.
- Hei Leo, hän sanoi käheästi.
Leo hymyili, käveli sängyn viereen ja ojensi Donnalle viimeisimmän Batgirl-sarjakuvan. Donna hymyili hieman huvittuneena.
- Sähän annoit mulle ekan numeron kun oltiin 11, hän sanoi.
- Jeah silloin, kun sä mursit jalkas skeitatessa, Leo sanoi.
Donna näytti vähän kysyvältä.
- Mä kyl muistan lojuneeni jotain kuus viikkoa sängyssä, mut en muuta, hän sanoi.
- No sen kyl selittää se, et sä löit pääs kypärästä huolimatta, Leo ajatteli.
Hän istui Donnan sängyn reunalle. Donna näytti hieman nololta.
- Tota. Voisiks kertoa siit, hän kysyi.
Leo hymyili, nyökkäsi ja alkoi kertoa.
Viisi pientä mutanttikilpikonnaa seisoi erään tyhjän viemärialtaan laidalla. Donna kiinnitti juuri kypärää päähänsä.
- Ootko sä nyt ihan varma, et haluat olla testaaja? Leo kysyi.
- Siitähän vedettiin pitkää tikkua. En mä ole mikään herkästi särkyvä lasienkeli, Donna sanoi toinen jalka jo parista laudanpätkästä ja muusta viemäriromusta väsätyn rullalaudan päällä.
- Joo, mut silti..., Leo ei ehtinyt pidemmälle, kun Donna jo lähti matkaan huutaen samalla:
- Cowabunga!
Heti päästyään seinälle hän alkoi tehdä kuoleman seinää. Eli siis skeitata ympyrää seiniä pitkin.
- Mulla on paha aavistus tästä, Leo mutisi.
- Vain sen takia, et Donna on jengin ainoa tyttö, Raph huomautti.
- No mun laskelmien mukaan laudan pitäis pysyä kasassa, Don sanoi.
- No ainaskin Donnalla näyttää sujuvan, Mike totesi.
Juuri silloin Donna menetti laudan hallinnan, lensi alas kiljaisten ja putosi altaan pohjalle. Sitten hän ei enää liikkunut.
- Donna! Pojat huusivat ja laskeutuivat altaan pohjalle.
He juoksivat Donnan luo. Leo irrotti Donnan kypärän ja taputti hänen poskeaan.
- Donna? Oleks sä okei? Donna, kuuleks sä? hän kysyi.
- Onks lauta kunnossa? Don kysyi.
- Hei, eiks testaajan tila ois tärkeempi? Raph huomautti.
- Tota niin joo, Don sanoi nolona ja siirtyi tutkimaan sisarensa tilaa.
- Jalka taitaa olla poikki ja käsi saattaa olla murtunut. Päästä en mene takuuseen, mut epäilen aika vahvasti aivotärähdystä, hän sanoi.
Leo otti ohjat käsiinsä.
- Okei. Don ja Raph. Hakekaa isä tänne. Mike, sä jäät mun kanssa vahtimaan Donnan tilaa, hän sanoi.
Don, Raph ja Mike nyökkäsivät. Kun Don ja Raph lähtivät juoksemaan kohti luolaa, Mike polvistui Donnan viereen.
Leo keskeytti tarinan huomatessaan, että Donna oli nukahtanut. Hän hymyili, nousi ylös ja lähti huoneesta.
- No miten meni? Don kysyi.
- Ihan hyvin. Donna halusi tietää skeittionnettomuudesta, Leo totesi.
Kumpikaan ei huomannut, että joku kuunteli heidän jutusteluaan hymyssä suin. Hieman myöhemmin Don astui sisälle Donnan huoneeseen. Hänellä oli Ray Hillin Crow-dekkari Black Jack.
- Lainasin sulle Crown, Don sanoi.
- Kiitti Don, Donna sanoi ja yski.
Don istui sängyn reunalle.
- Leo kerto, et halusit tietää skeittionnettomuudesta, hän sanoi.
- Joo. Menetin kuulemma laudan hallinnan ja kaaduin pahasti, Donna myönsi.
Don nyökkäsi. Sitten hän kysyi:
- Jatkanks mä siitä mihin Leo jäi?
Donna nyökkäsi.
Don ja Raph juoksivat luolaan.
- Isä! Donna on loukkaantunu! Raph huusi.
- Tapahtui skeittionnettomuus, Don huohotti.
Splinter kääntyi ympäri järkyttyneen näköisenä. Hän riensi poikiensa luo.
- Missä hän on? Ja Leonardo ja Michelangelo? Splinter kysyi.
- Donna on tyhjennetyllä altaalla. Leo ja Mike ovat hänen kanssaan, Don sanoi.
Splinter nyökkäsi ja lähti Donin ja Raphin opastamana altaalle. Altaalla Donna oli jo palannut tajuihinsa ja yritti nyt olla liikkumatta. Splinter, Don ja Raph laskeutuivat altaan pohjalle.
- Mihin koskee? Splinter kysyi polvistuttuaan Donnan viereen.
- Jalkaan ja käsivarteen sattuu siis ihan sairaasti, Donna ähkäisi.
Hän yritti pidätellä kyyneleitä siinä kuitenkaan onnistumatta. Splinter tutki vammojen vakavuutta.
- Hänet on vietävä akupunktiohuoneeseen, hän sanoi ja nosti Donnan syliinsä.
Donna irvisti kivusta, mutta ei päästänyt ääntäkään. Heidän päästyään luolaan, Splinter meni Donnan kanssa akupunktiohuoneeseen.
- Teidän poikien on parasta jäädä tänne, hän sanoi.
Pojat nyökkäsivät ja jäivät odottamaan oven ulkopuolelle. Jonkin aikaa oli hiljaista. Sitten kuului tuskankiljaisu niin kovaa, että kaikki hätkähtivät.
- Mikä se oli? Mike kysyi.
- Veikkaan, et luut saatiin paikalleen, Don veikkasi.
Don keskeytti tarinan, kun Raph tuli huoneeseen yrttiteemukin kanssa.
- Ajattelin, et yrttitee auttais sun kurkkukipuus, hän sanoi.
- Kiitti Raph, Donna sanoi ja hörppäsi mukista kunnon kulauksen. Teessä maistui vahvasti eukalyptus ja hunaja.
- Hienonsiks sä tähän eukalyptuskarkkeja, Donna kysyi nauraen.
Raph nyökkäsi virnistäen. Sitten hän jatkoi tarinaa.
Hetken päästä Splinter tuli akupunktiohuoneesta Donna sylissään. Donnan oikea jalka oli paketissa ja se osoitti suoraan eteenpäin. Sen lisäksi Donnan vasen käsi oli kantositeessä ja hänen otsansa ympärille oli kiedottu sidettä.
- Onko hän? Leo kysyi.
- Ei hätää. Ainoa paha murtuma on reidessä. Madonnan on jätettävä ninjaharjoitukset joksikin aikaa, Splinter sanoi.
- Reidessä? Onks se poikki? Don kysyi.
Splinter nyökkäsi ja lähti viemään Donnaa huoneeseensa. Pojat seurasivat perässä ja jäivät katselemaan oven suuhun. Splinter oli saanut jalan vetoon. Donna oli puolittain istuvassa asennossa ja vaikutti siltä, että hän itki.
- Tiedän, kipu on sietämätöntä, Splinter sanoi istuessaan Donnan sängyn reunalle.
- En mä kivun takia itke. Pelkään, että veljet alkaa pitää mua lasienkelinä, Donna nyyhkytti.
- Siis herkästi särkyvänä, Splinter tarkensi.
Donna nyökkäsi ja halasi isäänsä. Pojat katsoivat toisiaan.
- Lasienkeli? Mike kysyi.
- Herkästi särkyvä koriste-esine, Don selitti.
- Me tiedetään, et se oli onnettomuus, Leo sanoi.
- Jeah. Donna osaa kyl skeitata. Lauta vaan lähti hallinnasta, Raph lisäsi.
Nelikko oli jonkin aikaa hiljaa. Sitten Leo keksi.
- Hei. Mitä jos käytäis yks kerrallaan moikkaas Donnaa? hän ehdotti.
Pojat nyökkäilivät.
Raph keskeytti, kun Mike pelmahti paikalle parin videopelin kanssa. Don oli asentanut Donnan huoneeseen TV:n ja x-boxin.
- Hei Donna! Haluuks pelata? Mike kysyi.
- Joo miks ei, Donna sanoi hymyillen.
- Mitä ehdotat?
- Street fighter tai Marvel vs Capcom 3. Kumman valitset? Mike kysyi virnistäen.
Donna hymyili ja nappasi yöpöydältään langattoman ohjaimen.
- Marvel vs Capcom 3, hän naurahti.
Kun Mike laittoi pelin koneeseen, Raph viitasi Donin mukaansa.
- Mike voi kertoa loput, hän sanoi.
He pelasivat jonkin aikaa. Donnalla oli X-23 ja Mikellä Deadpool.
- Ou jee! Voitto kotiin! Tytöt määrää! Donna hihkui.
- Kun me pelattiin ekan kerran sun huoneessas, mä voitin jatkuvasti, Mike totesi.
- Ei se mikään ihme ollu. Mulla oli toinen käsi kantositeessä, Donna naurahti.
Juuri silloin Splinter tuli huoneeseen.
- Näytät voivan jo paremmin, Madonna, hän sanoi hymyillen.
- Joo. Kiitos veljien, Donna vastasi.
Splinter hymyili ja kehotti Mikeä lähtemään hetkeksi.
- Voitte jatkaa peliänne hetken kuluttua, hän sanoi.
Mike nyökkäsi ja lähti huoneesta veikattuaan, ettei Wolverine pärjäisi Dantelle. Splinter istui sängyn laidalle.
- Pienempänä et jaksanut odottaa parantumista, vaan halusit heti jatkaa harjoituksia, hän sanoi.
- Ai niinkö? Donna kysyi.
Splinter nyökkäsi.
Oli kulunut pari viikkoa siitä, kun Donna oli murtanut jalkansa. Pojat olivat viihdyttäneet häntä ja saaneet hänet ymmärtämään, ettei hän ollut heille mikään lasienkeli. Eräänä iltana Splinter löysi Donnan seisomasta sängyllään yhdellä jalalla. Hän yritti päästä kurkiasentoon jalka yhä vedossa.
- Sinunhan oli tarkoitus levätä, Splinter sanoi.
Donna säikähti niin, että putosi takaisin sängylleen.
- Anteeksi isä. En vain jaksa olla kauaa paikallani. Kaipaan toimintaa, Donna sanoi nolona.
Splinter nyökkäsi.
- Ymmärrän sinua. Siksi ajattelin, että nämä piristäisivät sinua, hän sanoi ja veti hihastaan kaksi ohutta sauvaa.
Sitten hän heilautti ne auki.
- Viuhkat, Donna henkäisi.
- Niin juuri. Alunperin ajattelin, että aseesi olisi kusari-gama, mutta viuhkat ovat varmempi ase. Kukaan vastustaja ei ikinä arvaa joutuvansa viuhkahyökkäyksen kohteeksi, Splinter sanoi hymyillen.
- Kiitos isä, Donna sanoi ja halasi Splinteriä silmät kyynelissä.
- Niin sinä sait aseesi. Ase valitsee usein itse kantajansa, Splinter sanoi hymyillen.
- Jeah. Tarvitaan vain kaatuminen skeittilaudalla, Donna naurahti.
Splinter nyökkäsi hymyillen ja lähti huoneesta. Donna kaivoi yöpöydän laatikosta perhekuvan ja hymyili katsellen sitä pää kallellaan.
- Kiitos pojat ja isä, hän ajatteli.
