Nimi: Kaunotar ja Hirviö
Kirjoittaja: Mythofan1
Fandom: Disney
Ikäraja: K-11
paritus: Belle/Adam
Genre: romanttinen seikkailu, AU
Yhteenveto: Kaunotar ja Hirviö modernilla twistillä.
Disclaimer: En omista Disneyä. Kunhan vain annan mielikuvituksen lentää.
Varoitukset: Adam on sitten ihmissusi.
Kaunotar ja hirviö
Adam oli rikkaan liikemiehen poika. Vaikka isä toivoi pojastaan firmansa jatkajaa, Adam kaahasi mieluummin kaduilla moottoripyörällään kavereidensa Lumièren ja Könnin kanssa. Kaksi muuta heidän jengiinsä kuuluvaa kaveria olivat tyttö, jota kutsuttiin Pannuksi ja tämän pikkuveli, jota kutsuttiin Kipoksi. Eräänä talvi-iltana Adamin opiskelukämpän ovelle ilmestyi valkoinen susi suussaan kaunis punainen ruusu. Ihmetellen sutta Adam vain sulki oven sen kuonon edestä. Mutta susi ei ollut mikä tahansa susi vaan suden hahmon ottanut haltijatar. Kun Adam torjui lahjan uudelleen, susi muuttui oikeaan olomuotoonsa. Adam yritti pyytää anteeksi, mutta liian myöhään sillä haltijatar näki, että Adam oli sydämeltään enemmän paha prätkäkundi, kuin urhea prinssi. Rangaistukseksi hän kirosi Adamin muuttumaan aina täydenkuun aikaan ihmissudeksi ja muun jengin hän muutti huonekaluiksi. Haltijatar jätti Adamille ruusun, jolla olisi avainasema kirouksen murrossa. Jos Adam oppisi rakastamaan ja saisi vastarakkautta, taika raukeaisi. Muussa tapauksessa Adam jäisi ikuisiksi ajoiksi ihmissudeksi. Kuukaudet vierivät ja Adam alkoi jo menettää toivonsa. Sitten eräänä päivänä kampukselle saapui uusi tyttö. Tytön nimi Belle ja hänen isänsä oli tiedemies. Belle oli todella kaunis tyttö, vaikka hän ei itse sitä varsinaisesti huomioinut. Hän oli lukutoukka ja kulki aika ajoin nenä kiinni kirjassa.
- Okei perillä ollaan, Bellen isä Maurice ilmoitti ja parkkeerasi auton kampuksen portin eteen.
Belle nosti katseensa Rahan kääntöpiiri-nimisestä dekkarista ja vilkaisi ulos ikkunasta. Kampus näytti upealta. Hän ja hänen isänsä nousivat autosta. Maurice auttoi Belleä tyhjentämään auton tavaratilan matkatavaroista.
- Onko kaikki nyt varmasti mukana? Kännykkä? Opiskelukirjat? Varavaatteet? Hätäraketit? Maurice kyseli.
- Isä. Olen lähdössä opiskelemaan. En Alaskaan, Belle nauroi.
Sitten hän otti laukut käsiinsä, vilkutti vielä isälleen ja astui sisään kampuksen porteista. Belle oli ehtinyt astua vain muutaman askeleen kampuksen kaduilla, kun hänen luokseen ilmestyi pitkä ja lihaksikas amerikkalaisen jalkapallojoukkueen kapteeni Gaston.
- Terve. Taidat olla uusi, Gaston sanoi hymyillen hurmaavasti.
- Joo. Olen Belle, Belle sanoi hymyillen.
- Nimi on Gaston. Futisjoukkueen kapteeni niin kuin varmaan huomasit, Gaston sanoi ja pullisteli lihaksiaan.
- Joo sen kyllä huomasi, Belle ajatteli ja huomasi sitten ohi kävelevän pojan, jolla oli pitkät hunajanruskeat hiukset ja musta nahkatakki.
Gaston huomasi Bellen katselevan Adamia.
- Älä tosta välitä. Se on outo, hän sanoi.
- Hän vaikuttaa söpöltä, Belle ajatteli.
Adam oli huomannut Bellen, mutta samalla myös Gastonin. Futiskapteenin kanssa olisi turha yrittää ruveta kisaamaan tyttöjen suosiosta. Gastonin perään kuolasivat jo kaikki cheerleaderjoukkueen tytöt. Adam palasi kämpälleen ja astui sisälle huoneeseensa. Hän nojasi oveen ja hieroi sormenpäillään ohimoitaan.
- Suden yö tulossa vai? kysyi Könni, joka oli muuttunut herätyskelloksi.
- Arvaa kaks kertaa, Adam murahti ja käveli keittiön puolelle.
Työtasolla olivat teepannuksi muuttunut Pannu ja teekupiksi muuttunut Kippo.
- Moi pomo. Keitänks mä jotain? Kahvia? Teetä? Pannu kysyi.
- Kiitti, Pannu, mut nyt riittäis pelkkä lasillinen vettä, Adam sanoi hieman tuskallisesti hymyillen.
Hän avasi vesihanan ja täytti lasin melkein piripintaan. Pannu katseli häntä hieman huolestuneen näköisenä.
- Päänsärkyä? hän kysyi.
Adam nojasi tiskipöytään väsyneen näköisenä.
- Joo. Tänään on täysikuu. Suden yö, hän huokaisi.
Samassa paikalle pomppi pöytälampuiksi muuttunut Lumière. Hän oli aina ollut jengin parantumaton romantikko ja yritti vähän väliä auttaa Adamia löytämään itselleen tyttöystävän. Jokainen oli tähän mennessä mennyt täysillä päin mäntyä.
- Älä vaan sano, et järjestit mulle taas sokkotreffit, Adam huokaisi.
- No en. Mutta huomasin, että kampuksella on uusi tyttö, Lumière sanoi.
Adam arvasi jo, että Lumière puhui Bellestä.
- Joo mä näin sen. Ihan nätti tyttö, Adam sanoi.
Muu jengi toivoi Adamin löytävän pian itselleen tytön. Adamin huoneen ikkunalaudalla oleva taikaruusu oli jo kuihtumaan päin ja jos Adam ei viimeisen terälehden pudotessa olisi oppinut rakastamaan he joutuisivat elämään koko loppuelämänsä huonekaluina ja Adam sutena.
- Olisit mennyt jutteleen sen kanssa, Lumière sanoi.
Adam huokaisi.
- Monestiko pitää sanoa, et Gaston kanssa ei kantsi ruveta kilpailemaan tytöistä. Ja mitä mä sitä paitsi sanoisin? ”Moi oon Adam ja oon ihmissusi” vai? Ja sitä paitsi tytöt tykkää enemmän vampyyreistä, hän sanoi.
Sitten hän käveli ulos keittiöstä suoraan huoneeseensa. Adam jäi katselemaan ikkunalaudalle olevaa taikaruusua, josta oli jo muutama terälehti pudonnut. Hän huokaisi ja käänsi katseensa taivaalle, jolta aurinko oli jo laskenut ja kuu oli nousemassa. Ensimmäisten kuun säteiden osuessa ikkunasta sisään Adam ähkäisi ja putosi polvilleen. Lumière, Könni, Pannu ja Kippo kurkkivat ovelta muodonmuutosta. Adamin jalat pitenivät ja alkoivat näyttää suden takajaloilta. Käsiin kasvoi pitkät terävät raatelukynnet. Adamin kehoa alkoi peittää harmaa turkki ja kasvot alkoivat muuttua suden kuonoksi. Kippo painautui peloissaan siskoaan vasten. Adam nousi polvilleen, käänsi katseensa kohti kuuta ja alkoi ulvoa.
- Tuo kyllä kuuluu yli koko kampuksen, Lumière ajatteli.
Adamin surullinen ulvonta kaikui todellakin ympäri kampusta ja jotkut opiskelijat vilkaisivat lähimpään metsään luullen kyseessä olevan susilauma. Kului muutamia viikkoja ja kokeet alkoivat lähestyä. Belle käveli koulun käytävällä lukien edelleen Rahan kääntöpiiriä, kun joku ilmestyi hänen vierelleen. Se oli taas Gaston. Tällä kertaa hänellä oli mukanaan lyhyt ja lihava kaverinsa Töppö.
- Terve Belle, Gaston sanoi.
- Hei Gaston, Belle sanoi ystävällisesti, vaikka toivoi samalla machoilevan futiskapteenin hyppäävän järveen.
Samassa Gaston nappasi Bellen kirjan tämän käsistä.
- Gaston. Anna se dekkari, Belle sanoi ärtyneenä.
- Rahan kääntöpiiri. Rahanpesua vai? Gaston kysyi vilkaisten kirjan nimeä.
- Ei vaan pankkitoimintaa, Belle hymähti ja nappasi dekkarin Gastonin käsistä.
Sitten hän lähti kävelemään eteenpäin käytävällä. Gaston riensi hänen vierelleen Töppö kintereillään.
- Kuule, täs on vielä jonkin verran aikaa, joten mitä jos mentäis urheilubaariin tsekkaan parit pokaalit, hän kysyi ja laski kätensä Bellen hartialle.
- Ehkä joskus toiste. Opinto-ohjaaja halus jutella mun kanssa. Nähdään, Belle sanoi, sujahti Gastonin käsivarren alta ja häipyi poikien näköpiiristä.
Hetken päästä Belle saapui opinto-ohjaajan toimistoon. Yllätyksekseen hän huomasi Adamin nojailevan seinään.
- Sä taidat olla se koulun salaperäinen poika, Belle sanoi.
- Jep. Nimi on Adam, Adam sanoi hieman kuivasti.
- Belle, Belle sanoi ja ojensi kätensä.
Adam hymyili hiukan vinosti ja kätteli Belleä. Juuri silloin opinto-ohjaaja herra Hill avasi oven.
- Ai tapasittekin jo. Adam, Belle auttaa sinua lukemaan kokeisiin, hän sanoi.
- Anteeks mitä?! molemmat huudahtivat yhtaikaa.
Myöhemmin Adam etsi historian kirjaansa huoneessaan. Opinto-ohjaaja oli saanut hänet ympäripuhuttua. Lumière nojasi CD-soittimeen ja katseli Adamin puuhailua. Hän kyllä tunnisti oireet.
- Treffit tulossa vai? Lumière kysyi.
Adam löi päänsä pöydän alapintaan ja katsoi Lumièreä päätään hieroen.
- Ne ei o treffit. Me luetaan vain kokeisiin, hän sanoi ärtyneenä ja painui sitten takaisin pöydän alle.
- Siis treffit, Lumière sanoi hymyillen.
Adam painoi otsansa vasten lämpöpatteria. Tuolle parantumattomalle romantikolle oli turha yrittää selittää mitään. Samassa ovelta kuului koputus ja Könni pomppi paikalle.
- Tyttö on täällä, hän ilmoitti.
Adam löi jo toisen kerran päänsä pöydän alapintaan ja nousi ylös päätään hieroen.
- Nytkö jo? hän kysyi ja vilkaisi sitten pöydälle.
Lumière seisoi kirjan päällä. Adam nappasi kirjan ärtyneen näköisenä.
- Olisit sanonu, et seisot sen päällä, hän sanoi ja meni avaamaan.
Belle seisoi ovella hiukan ujosti hymyillen.
- Hei, hän sanoi.
- Terve. Sori kun kesti. Kaverit ei suotunu kertoon mis hissan kirja on. Tuu sisään, Adam sanoi ja siirtyi hiukan sivummalle.
Belle käveli sisälle ja katseli ympärilleen. Seinillä oli moottoripyöräjulisteita. Kirjahyllyssä oli jonkin verran kirjoja, mutta ne kaikki käsittelivät enemmän tai vähemmän mekaniikkaa. TV:n lisäksi Adamillä oli karaokelaitteet.
- Sulla on kiva kämppä, Belle sanoi hymyillen.
Sitten hän huomasi suljetun oven.
- Mitä tuolla on? hän kysyi.
- Ei mitään erityistä. Se on vaan mun makkari, Adam sanoi nopeasti.
Belle katsoi Adamia kummastuneena, mutta kohautti harteitaan, istui sohvalle ja avasi historian kirjan. Adam istui hänen viereensä. He onnistuivat lukemaan aika pitkään, kunnes Adam huomasi ohimoidensa jomottavan. Hän ähkäisi kivusta.
- Mikä hätänä? Belle kysyi.
- Päätä särkee, Adam voihkaisi.
- Haenks mä vettä? Belle kysyi.
- Ei. Tää ei o tavallista päänsärkyä. Se on se muhun langetettu kirous. Sun kantsis juosta, Adam sanoi ja ähkäisi kivusta.
Belle katsoi Adamia ihmetellen. Mistä poika oikein puhui? Samassa kuun valo alkoi tulvia huoneeseen. Adam karjaisi tuskasta ja lyyhistyi polvilleen muuttuen samalla. Belle perääntyi peloissaan ovelle. Kun Adam alkoi ulvoa, Belle säntäsi ulos ovesta. Adam huohotti ja katsoi ovelle, josta Belle oli hetki sitten häipynyt. Hän huokaisi. Mutta sitten hän kuuli hätääntyneen huudon kadulta. Hän säntäsi ikkunalle, jossa olivat jo Lumière, Könni, Pannu ja Kippo.
- Mitä tapahtuu? hän kysyi.
- Sen lisäksi, että pelästytit hänet pakoon vai? Sudet hyökkäsivät, Lumière sanoi.
Kadulla Bellen ympärillä ajoi muutaman prätkäkundin porukka. Jokaisen nahkarotsin selässä oli suden kuva. Adam käänsi katseensa seinällä olevaan lippuun, jossa oli kukkiva ruusu, jonka piikit näyttivät teräviltä kuin jääpiikit. Heidän prätkäjengitunnuksensa. Ruusun piikit. Adam kääntyi takaisin ikkunaan päin.
- Pois tieltä, hän huudahti ja loikkasi ikkunasta ulos.
Hän laskeutui Bellen eteen ja ulvoi näyttävästi. Sudet pysäyttivät prätkänsä.
- Mikä toi on? yksi kysyi.
- En vaan tiedä. Oisko geenimuunneltu koe-eläin, toinen veikkasi.
- Mitä väliä sillä on? Hoidetaan toi otus pois tieltä ja hoidetaan sit se likka, kolmas, luultavasti johtaja sanoi ja lähti ajamaan kohti Adamia.
Adam nappasi Belleä kädestä ja loikkasi pois alta tämän kanssa. Belle katsoi Adamia.
- Adam? Varo! hän huudahti.
Yksi prätkäkundeista iski Adamin käsivarteen veitsellä. Adam ärähti ja iski tyypin kimpustaan. Hän tarrasi kaveria rinnuksista ja paiskasi hänet korkeassa kaaressa päin prätkäänsä.
- Se tyrmäsi Rayn. Haneen, yksi susista huudahti.
Porukka loikkasi prätkien selkään ja kaasutti pakoon, minkä renkaista lähti. Irvistäen tuskasta Adam kaatui maahan. Nyt Bellellä oli mahdollisuus häipyä. Hän vilkaisi ensin oman kämppänsä suuntaan ja sitten takaisin haavoittunutta Adamia. Hän ei voinut jättää Adamia yksin. Saatuaan Adamin takaisin kämppäänsä hän etsi ensiapukaapista desinfiointiainetta ja sidettä, jolla hän hellästi sitoi Adamin haavat.
- Sori, et mä säikytin sut, Adam sanoi hiljaisesti.
Belle katsoi Adamia, mutta alkoi sitten hymyillä.
- Kuule, en tiedä, olenko ainoa, joka on tätä mieltä, mutta musta ihmissudet on upeempia kuin vampyyrit. Ja muuten, kiitos. Pelastit henkeni, Belle sanoi.
Adam katsoi Belleä ensin hämmästyneenä, mutta alkoi sitten hymyillä.
- Ole hyvä, hän sanoi.
Parin seuraavan viikon aikana Belle ja Adam lukivat yhdessä kokeisiin. Sen lisäksi he pelasivat videopelejä ja lauloivat karaokea. Belle ystävystyi nopeasti Lumièren, Könnin, Pannun ja Kipon kanssa. Kokeiden jälkeisenä iltana Belle ja Adam olivat Adamin kämpällä ja lauloivat karaokea. Biisinä soi Zen Cafeen Todella kaunis.
- Me kohtaisimme aina silloin, kun on tärkeää.
Se ettei kukaan häiritse tai pääse käskemään.
Me antaisimme toisillemme hiljaisuuteen syyn.
Niin sinä ostat aikaa siis ja minä sitä myyn.
Olet todella kaunis. Elät vain yhden kerran.
Olet todella viisas. Elät vain hetken verran.
Olet todella kaunis. Elät vain yhden kerran.
Olet todella viisas. Elät vain hetken verran
Me kestäisimme toisiltamme mitä tahansa.
Se mitä saisin sinulta se voisi korvata.
Levottomat illat sekä unettomat yöt.
Ajan turhan hapuilun ja mitättömät työt.
Olet todella kaunis. Elät vain yhden kerran.
Olet todella viisas. Elät vain hetken verran.
Olet todella kaunis. Elät vain yhden kerran.
Olet todella viisas. Elät vain hetken verran.
Minä tarttuisin sinuun kysymättä.
Minä pelkäisin sinussa en olla.
Minä tarttuisin sinuun kysymättä.
Minä pelkäisin sinussa en olla.
Minä tarttuisin sinuun kysymättä.
Minä pelkäisin sinussa en olla.
Minä tarttuisin sinuun kysymättä.
Minä pelkäisin sinussa en olla.
Olet todella kaunis. Elät vain yhden kerran.
Olet todella viisas. Elät vain hetken verran.
Olet todella kaunis. Elät vain yhden kerran.
Olet todella viisas. Elät vain hetken verran.
Olet todella kaunis. Elät vain yhden kerran.
Olet todella viisas. Elät vain hetken verran.
Todella kaunis. Elät vain yhden kerran.
Todella viisas.
Me pystyisimme toisillemme ihmeen tekemään.
Jos sinä pystyt niin kuin minä pystyn näkemään, Adam ja Belle lauloivat.
Adam vilkaisi kavereitaan, jotka kohottelivat kylttiä, jossa luki ”Pussaa sitä”. Hän katsoi kavereitaan ällistyneenä. Hän ja Belle olivat vain ystäviä. Luulivatko he, että Adam kehtaisi suudella ystäväänsä. Joskin hänestä tuntui, että hän tunsi Belleä kohtaan jotain muutakin kuin ystävyyttä ja välittämistä. Belle vilkaisi rannekelloaan.
- Onks kello jo noin paljon? Sori, mut mun pitää mennä, Belle sanoi, laski mikrofonin pöydälle ja lähti kohti ovea.
- Hei odota, Adam huudahti.
Belle kääntyi ympäri kysyvän näköisenä.
- Tota. Koulul on huomenna bileet, niin et lähtisiks sä mun deitiks? Adam kysyi niskaansa hieroen.
- Kyllä mielelläni, Belle sanoi hymyillen.
- Okei, tavataan siellä, Adam sanoi.
Belle nyökkäsi, vilkutti Adamille ja lähti ulos ovesta. Oven sulkeuduttua Adam odotti hetken ja hihkaisi sitten:
- Jes!
Sitten hän heittäytyi sohvalle eikä edes huomannut, kun karaokelaite alkoi soittaa Eppu Normaalin biisiä Ei sankariainesta. Oven ulkopuolella Belle nojasi hetken oveen haaveellinen ilme kasvoillaan.
- Adam pyysi mut ulos, hän ajatteli.
Sitten hän lähti kävelemään kohti kämppäänsä. Samassa hänen eteensä ilmestyi Gaston.
- Terve Belle. Lähdetkö treffeille? Huomenna on bileet, hän kysyi varmana siitä, että tytön vastaus olisi myöntävä.
- Sori, mut Adam ehti jo pyytää, Belle sanoi ja käveli Gastonin ohi.
Gaston jäi tuijottamaan Bellen perään leuka loksahtaneena auki. Töppö kohautti harteitaan.
- No jos se tykkää enemmän Adamista..., hän ei ehtinyt pidemmälle, kun Gaston tarrasi häntä rinnuksista.
- Ei tasan! Nyt tehdään näin. Sä pidät silmällä sitä kundia ja kerrot mulle heti, kun jotain ilmenee. Okei, Gaston ärähti.
Töppö nyökytteli myöntävästi. Seuraavana iltana koulun juhlasali oli täynnä porukkaa. Adam oli pukeutunut komeaan pukuun ja hän käveli ympäriinsä salissa odotellen Belleä. Äkkiä Gaston ilmestyi hänen eteensä.
- Terve Adam. Venttaaks jotakuta? Belleä kenties? Sori vaan, jos pilaan unelmas, mut se tarvii rinnalleen tosi miehen, Gatson sanoi virnistäen.
Juuri silloin Adam näki Bellen tulevan saliin. Mutta häntä oli tuskin tuntea. Bellellä oli yllään kullankeltainen tanssiaispuku, hänen tavallisesti niskahännällä olevat hiuksensa olivat nyt osittain auki ja hänellä ei ollut silmälaseja. Gaston huomasi myös Bellen ja vihelsi. Tyttö oli todella lumoava ilmestys. Gaston käveli Bellen luo.
- Olet aika upea ilmestys, hän sanoi.
Belle hymyili Gastonille kiitokseksi ja huomasi sitten Adamin.
- Hei Adam, hän sanoi ja käveli Gastonin ohi pojan luo.
Adam ei heti saanut sanaa suustaan, mutta sai sitten nielaisemalla sanotuksi:
- Olet lumoava.
Samassa orkesteri alkoi soittaa vanhaa hittibiisiä Beauty and the Beast. Belle ja Adam alkoivat tanssia valssia biisin tahtiin. Gastonia tilanne otti päähän suunnattomasti. Hetken päästä Adam huomasi ohimoidensa jyskyttävän. Belle huomasi saman Adamin hieman kärsivästä ilmeestä. He siirtyivät paviljongin puolelle. He eivät huomanneet, että Töppö seurasi heitä. Belle piteli tuskallisesti irvistelevää Adamia käsistä.
- Älä jännitä. Anna sen tulla vaan, hän sanoi.
Adam huokaisi ja sulki silmänsä. Kuun loisteessa poika muuttui ihmissudeksi. Töppö oli pudottaa kännykkänsä pelkästä säikähdyksestä, mutta sai kuvattua koko muutoksen. Adam katsoi Belleä silmiin.
- Kuule, mun pitäis näyttää sulle jotain, hän sanoi.
He lähtivät Adamin kämpille. Adam avasi makuuhuoneensa oven ja näytti ikkunalaudalla olevan taikaruusun. Vain yksi terälehti oli jäljellä.
- Tää on viimeinen ilta, jolloin mun kirouksen voi murtaa. Joten mä kysyn sulta. Rakastaks sä mua? Adam kysyi.
Ennen kuin Belle ehti vastata hänen kännykänsä soi. Belle otti kännykkänsä esiin ja vastasi.
- Belle. Mitä? Voi ei! Onko hän kunnossa? Hyvä on. Tulen sinne heti, hän sanoi ja lopetti puhelun.
Hän käänsi katseensa Adamiin. Hän näytti huolestuneelta.
- Isäni on sairaalassa, Belle sanoi.
Adam katsoi Belleä ja käänsi selkänsä ruusulle.
- Sä voit lainata mun prätkää, Adam sanoi hiljaa.
Belle katsoi Adamia ällistyneenä, mutta halasi sitten häntä.
- Kiitos, kun ymmärrät isäni hätää, hän sanoi ja juoksi sitten ulos.
Lumiére, Könni ja Pannu tuijottivat ällistyneinä Adamia. Hän oli päästänyt sen ainoan mahdollisuuden purkaa kirous menemään. Adam ei sanonut mitään, mutta istui tuolille tuijottamaan onnettomana ruusua. Lumière ja Pannu tönivät Könniä eteenpäin.
- Kysy siltä, Lumière sihahti.
Könni huokaisi ja katsoi Adamia.
- Miks sä teit tän? Se oli ainoo mahis, hän kysyi.
Adam huokaisi.
- Mä rakastan sitä, hän sanoi.
Samaan aikaan urheilubaarissa Gaston näytti siltä, että voisi musertaa limsalasinsa säpäleiksi pelkästä kiukusta. Se ainoa tyttö, josta hän oikeasti oli kiinnostunut, seurusteli prätkäkundin kanssa. Miten hänen tekikään mieli murjoa Adamin naama uuteen uskoon. Juuri silloin Töppö riensi paikalle.
- Pomo! Pomo! Hei iso G! Meil on pikku ongelma, hän huohotti.
- Ja mikä muka?! Gaston ärähti.
Töppö ojensi hänelle kännykkänsä ja pisti videon pyörimään. Videolla näkyi kuinka Adam muuttui ihmissudeksi. Gaston alkoi hymyillä kierosti.
- Selvä, sitten mentiin. Sanoiks sä, et Belle lähti sairaalaan? hän kysyi.
Töppö nyökkäsi. Gaston nousi ylös ja huusi futisjoukkueelle:
- Käydääks iskees yks tyttö!?
- Jeah! joukkue huusi.
Koko futisjoukkue lähti kohti sairaalaa Gaston ja Töppö etunenässä. Sairaalassa Belle olisi päässyt vihdoin isänsä luo ja jutteli nyt tämän kanssa. Bellen ajatukset kuitenkin harhailivat yhdestä asiasta toiseen.
- Kultaseni. Onko sinulla kaikki hyvin? Vaikutat jotenkin poissaolevalta, Maurice sanoi.
Belle puisteli hiukan päätään kuin olisi juuri herännyt horteesta.
- Anteeksi isä. Ajatukseni vain harhailevat yhteen poikaan, Belle sanoi.
Juuri silloin Gaston avasi oven. Gastonin takana seisoi koko futisjoukkue.
- Ai häneenkö? Maurice kysyi kummissaan.
- Ei kun yhteen toiseen, Belle sanoi ja kääntyi sitten Gastoniin päin.
- Mitä sinä täällä teet? hän kysyi.
Gaston hymyili maireasti.
- Pikkulinnut laulo, et isäs on sairaalassa. Ja siksi toisekseen, tiesitkö seurustelevasi ihmissuden kanssa? hän kysyi.
- Niin. Entä sitten, Belle sanoi.
Gaston pyöräytti silmiään.
- Hei haloo. Adam on hirviö, hän sanoi.
Belle vei kädet puuskaan. Nyt Gaston oli mennyt liian pitkälle.
- Adam ei ole hirviö, vaan sinä, hän kivahti.
Gaston tuijotti Belleä ensin ällistyneenä ja sitten vihaisena. Hän kääntäisi vielä jotenkin tuon uhmakkaan tytön pään, vaikka se veisi Adamin hengen. Gaston kääntyi joukkueen puoleen.
- Se susi tekee selvää koko kampuksesta! Me ollaan turvassa vasta, kun sen pää roikkuu pukuhuoneen seinällä! Sanon, että tapetaan se! Kuka on mukana! hän huusi.
- Mä! kaikki joukkuelaiset huusivat.
Belle kauhistui.
- Ei! Älä tee sitä! hän huudahti.
- Pois tieltä, likka, Gaston ärähti ja tönäisi Bellen pois tieltään.
Kun Belle pääsi ylös, hän huomasi Gastonin lukinneen oven. Hän hakkasi ovea nyrkeillä ja katsoi sitten isäänsä.
- Adamia pitää varoittaa. Kaikki on syytäni. Voi isä, mitä me teemme, hän kysyi itkien.
- No no. Kyllä me jotain keksimme, Maurice lohdutti Belleä.
Sillä välin Gaston suuntasi joukkueensa kanssa kohti kampusta ja Adamin kämppää, hoilottaen samalla vanhaa hevibiisiä Kill the beast, jonkinlaiseksi kannustukseksi. Adamin kämpillä Lumière, Könni ja Pannu istuivat olohuoneessa murheellisina. Adam ei ollut suostunut tulemaan ulos huoneestaan Bellen lähdön jälkeen.
- Tässä sitä sitten ollaan. Tervemenoa normaali elämä. Tervetuloa antiikkikauppa, Könni mutisi.
Äkkiä ovelta alkoi kuulua meteliä. Kolmikko säntäsi ikkunaan toivoen sen olevan Belle, mutta ei. Se oli Gaston ja joukkue.
- Koko futisjoukkue! Lumière huudahti.
- Ne tietää Adamistä, Pannu henkäisi.
- Varoita Adamia. Jos on tapeltava niin sitten tapellaan... hei, Könni huudahti, kun Lumiére ja Pannu säntäsivät eri suuntiin.
Pojat yrittivät tukkia oven muilla huonekaluilla samalla kun Pannu säntäsi Adamin huoneeseen.
- Pomo! Pannu huudahti.
- Anna mun olla, Adam sanoi hiljaa.
- Pomo. Koko futisjoukkue on sun perässäs, Pannu yritti selittää.
Lumière ja Könni yrittivät edelleen estää joukkuetta pääsemästä oven läpi.
- Tää barrikadi ei kestä enää kovin kauan, Könni ähkäisi.
- Hei mulla tais välähtää, Lumière sanoi.
Lopulta joukkue pääsi läpi ja törmäsi keskelle tyhjää aulaa. Piilostaan Lumière nyökkäsi Könnille merkiksi jolloin tämä kytki telkkarin päälle äänet täysillä. Vanhan gangsterileffan roisto alkoi tulittaa konekiväärillä nauraen kuin hullu. Futisjoukkue otti jalat alleen, kaikki muut paitsi Gaston. Hän oli sännännyt portaisiin ja onnistunut löytämään Adamin. Gaston iski Adamia vasten kasvoja ja lennätti hänet ikkunan läpi katolle. Adam kieri vähän matkaa ja jäi makaamaan katolle. Gaston käveli hänen luokseen ja potkaisi häntä kipeästi vatsaan.
- Nouse ylös! Ylös siitä! Mitäs nyt peto? Olet liian kiltti vai? hän kysyi nauraen pilkallisesti.
- Adam! kuului äkkiä tuttu huuto.
Adam katsoi alas maahan ja näki Bellen juoksevan ovesta sisään. Kippo oli vapauttanut hänet ajamalla prätkällä oven läpi.
- Belle, hän henkäisi.
- Gaston! Älä tee sitä! Belle huusi.
Kuullessaan Bellen äänen Adam sai voimansa takaisin ja nousi pystyyn ulvoen täyttä kurkkua. Gaston otti pari kauhistunutta askelta taaksepäin. Adam tarrasi Gastonin kurkkuun ja nosti hänet katon reunan ulkopuolelle. Sitten hän katsoi Bellen kasvoja. Niissä oli pelkoa. Adam pudotti Gastonin takaisin katolle.
- Ala vetää, hän murahti ja kääntyi Belleen päin.
Gaston haukkoi hetken henkeä kurkkuaan pidellen, mutta nousi sitten ylös ottaen käteensä lasinpalan. Hän hyökkäsi kohti Adamia. Belle tajusi vaaran.
- Adam varo! hän huudahti, mutta liian myöhään.
Gaston iski lasinpalan Adamin selkään. Adam karjui tuskasta ja tönäisi vahingossa Gastonin alas katolta. Sitten hän lyyhistyi katolle. Belle riensi hänen luokseen.
- Tulit takaisin, Adam sanoi hiljaa.
- Tietenkin tulin. Kaikki on syytäni. Olisinpa ehtinyt ajoissa, Belle sanoi kyyneleet silmissään.
- Ehkä on parempi näin, Adam sanoi ja yski.
- Älä sano noin. Ihmissuden voi tappaa vain hopealla, Belle yritti järkeillä.
- Ehdin nähdä sinut vielä kerran, Adam sanoi painaen kätensä Bellen poskelle.
Sitten hän sulki silmänsä ja hänen kätensä valahti veltoksi. Belle alkoi itkeä.
- Eih. Älä. Älä jätä minua. Rakastan sinua, hän itki ja painoi hellän suukon Adamin otsalle.
Samalla hetkellä, kun Belle suuteli Adamia, ruusun viimeinen terälehti putosi. Adamin keho nousi ilmaan ja hän alkoi muuttua hitaasti takaisin pojaksi. Belle tuijotti tilannetta epäuskoisena. Lopulta Adam putosi ilmasta takaisin katolle. Hän nousi hitaasti ylös ja katsoi sitten Belleä.
- Belle. Se olen minä, hän sanoi.
Belle katsoi tutkivasti Adamin kasvoja ja suli sitten hymyyn.
- Se olet sinä! hän hihkaisi ja hyppäsi Adamin kaulaan.
Äkkiä kadulta alkoi kuulua sireenien ulvontaa. Ambulanssi ajoi paikalle. Ambulanssimiehet veivät paareilla autoon Gastonin, joka yritti vakuuttaa miehille, että hänet oli tönäissyt alas ihmissusi. Adam katsoi Belleä kummissaan.
- Kuka soitti ambulanssin? hän ihmetteli.
- Mä, kuului silloin ikkunalta.
Belle ja Adam kääntyivät äänen suuntaan ja näkivät neljän ystävänsä muuttuneen taas normaaleiksi. Lumière oli hoikka pitkä poika, jolla oli pähkinänruskeat suht pitkät hiukset. Könni taas oli hiukan lyhyempi tukeva kaveri, jolla myös oli ruskeat hiukset. Pannu oli tummaihoinen tyttö, jolla oli todella tummat hiukset ja tämän pikkuveli Kippo oli tummaihoinen pikkupoika, jolla oli söpö rako etuhampaiden välissä.
- Kaverit! Olette taas normaaleja! Adam huudahti.
Sitten hän kääntyi Belleen päin.
- Kiitos, hän hymyili ja suuteli tyttöä.
Aamuauringon ensisäteet valaisivat tilanteen ihanasti. Lumière vilkaisi Pannua.
- Haes karaokelaitteet ja pistä soimaan Beauty and the beast, hän sanoi.
- Okei, Pannu sanoi ja kävi hakemassa laitteen.
Könni laittoi sen päälle ja Pannu alkoi laulaa:
- Tahtovat he näin. Olla sylikkäin. Tyttö sekä hän.
