Batman: Puu ja orkidea (K-11)

[Mythofan1]

Nimi: Puu ja orkidea
Kirjoittaja: Mythofan1
Fandom: Batman
Ikäraja: K-11
Paritus: Bane/OC
Genre: toimintadraama
Yhteenveto: Miten Bane ja Juliana tapasivat.
Disclaimer: En omista Batmania. Vain omat hahmoni. Kunhan vain annan mielikuvituksen lentää.
Varoitukset: Raskas turpiin saanti ja melkein petturin selän taitto.



                                               
                                                         Puu ja orkidea

Rion sambakarnevaalit. Juhla, joka saa ihmismassat tungeksimaan kaduilla ja tuo Rio de Janeiroon joka vuosi suuret määrät turisteja. Juhlakansan joukossa liikuskelee turistin pahin vihollinen ehkä heti vatsavaivojen jälkeen. Se nimittäin on taskuvaras.
- Hei! Poliisi! Tuo likka nappasi lompakkoni, eräs turisti huusi pakoon lähtevän brasilialaisnaisen perään.
Hänen nimensä oli Juliana ja hän oli elänyt Rion kaduilla 7-vuotiaasta lähtien.
- Ou jee. Hyvin alkaa, Juliana mutisi huomatessaan poliisien lähtevän hänen peräänsä.
Juliana juoksi pujotellen ihmisvilinässä yrittäen karistaa poliisit, mutta turhaan. Hän kääntyi kujalle ja oli törmätä pitkään lihaksikkaaseen mieheen. Juliana huomasi, että isosta kaverista saattaisi olla apua paossa poliiseilta.
- Auta minua, hän huohotti hengästyneen ja hätääntyneen näköisenä.
Samassa poliisit ilmestyivät kujan suulle. Iso kaveri vilkaisi vain kerran Julianaa ja siirtyi sitten hänen ja poliisien väliin.
- Jos haluatte tytön joudutte kulkemaan minun lävitseni, mies sanoi uhkaavasti.
Poliisit eivät paljoa uhkailusta piitanneet vaan lähtivät tulemaan kohti. Mies iski ensimmäistä poliisia leukaan. Toinen poliisi veti esiin etälamauttaminen ja ampui sillä miestä. Kolmas poliisi tarttui Julianan käsivarsiin.
- Saisko tänne maijan. Ois kaks linnareissun saajaa, poliisi sanoi radiopuhelimeen.
Hetkeä myöhemmin sekä Juliana että mies olivat matkalla Pena Duron vankilaan.
- Tässä sitä sitten ollaan. Matkalla kiven sisään, Juliana mutisi.
- Minulle tämä ei ole ensimmäinen kerta, mies sanoi.
Juliana vilkaisi vieressään istuvaa kaveria. Mies oli linnakundi. Se ainakin selittäisi järeän ulkomuodon. Kaverissa oli kuitenkin jotain mikä sai hänen sydämensä väpättämään ihan tietynlaiseen tahtiin.
- Nimeni on muuten Juliana, Juliana sanoi ja ojensi kätensä miehelle.
- Bane, mies sanoi hymyillen ja suuteli Julianan kättä.
Juliana tajusi, mikä sai hänen sydämensä väpättämään. Hän oli rakastunut Baneen ensisilmäyksellä.
Kului monia viikkoja. Banen ja Julianan suhde kehittyi kehittymistään vankilan muurien sisällä. Kumpikaan ei kaivannut vapautta. Muiden vankien mielestä he olivat kuin puu ja orkidea. Kumpikaan ei pärjäisi ilman toista. Eräänä iltana Bane vietiin vankilan alla olevaan laboratorioon. Jotkut väittivät, että tiedemiehet yrittivät kehitellä uudenlaista supersotilasta. Tähän mennessä kukaan ei ollut ollut tullut labrasta takaisin elossa. Juliana toivoi, että Bane olisi ensimmäinen elossa tuleva. Siinä hän osui oikeaan sillä samana iltana Bane murtautui ulos labrasta heti onnistuneen kokeen jälkeen. Hän rikkoi labran seinän ja ryntäsi ulos. Samaa vauhtia hän rikkoi seuraavan seinän, muurin ja pakeni viidakkoon. Juliana huomasi tilaisuutensa ja livahti itsekin ulos aukosta. Hän juoksi kaatosateessa huudellen aina välillä:
- Bane! Bane!
Lopulta hän pysähtyi uuvuksissa aukiolle ja istui kaatuneelle rungolle.
- Miten voi hukata kaverin, joka on kaksi kertaa tavallista miestä pidempi? Juliana ihmetteli.
Hänen oli pakko myöntää itselleen, että poikaystävä oli totaalisesti kadonnut. Viikkojen ajan Juliana vaelteli viidakossa tapellen supikoirien, genettien ja pitkähäntähutioiden kanssa ruuasta. Kerran hän eksyi intiaanikylään. Intiaanit ymmärsivät hänen olevan eksynyt selviytymismatkailija ja auttoivat häntä. He hoitivat hänen haavojaan ja opettivat hänelle oman taistelulajinsa capoeiran. Pari kuukautta myöhemmin Juliana palasi Rio de Janeiroon. Hän alkoi pikkuhiljaa harjoittaa hommaansa ja alkoi olla jo tosi etevä. Julianaa alettiin kutsua piireissä Rion taskuvarkaiden kuningattareksi. Eräänä iltana sambakarnevaalien aikana hän liikkui jälleen väkijoukossa tyhjentelemässä turistien taskuja. Äkkiä hänen silmiinsä osui pitkä vaaleaan pukuun pukeutunut mies.
- Iso ja hidas. Juuri sopiva kohde, Juliana ajatteli ja sujahti miehen taakse.
Juuri, kun hän oli nappaamassa lompakon miehen taskusta tämä kääntyi ympäri ja tarrasi Julianan ranteeseen. Juliana nosti hätääntyneenä katseensa ylös ja tajusi miehen kasvoissa jotain tuttua. Tuo meksikolainen painimaski.
- Bane? Juliana kysyi.
Banelta oli loksahtanut suu auki. Tyttö oli Juliana.
- Juliana? hän kysyi ällistyneenä.
Bane päästi irti Julianan ranteesta ja halasi häntä. Juliana ei nähnyt muuta kuin Banen ja kuuli etäisesti orkesterin esittämän sambaversion High school musical 2:sen biisistä Fabulous. Hän tunsi kuinka Bane painoi huulensa hänen huulilleen ja suuteli häntä ilotulituksen loistossa. Seuraavien viikkojen ajan Juliana ja Bane pelasivat yhteen. Bane teki hanttihommia gangsteripomoille, jotka olivat lähinnä sellaisia, joissa tarvittiin raakaa voimaa ja Juliana tyhjenteli turistien taskuja kaduilla. Eräänä iltana Bane saapui heidän kämpälleen, joka sijaitsi vanhassa ränsistyneessä kerrostalossa, tyytyväisen näköisenä.
- Mikäs sinua hymyilyttää? Saitko hyvän homman? Juliana kysyi.
- Jep ja se on Gotham cityssä. Yks gangsteripomo haluaa minun hoitelevan Batmanin. Pomo nimi on Rupert Thorne, Bane sanoi.
Juliana hymyili innostuneesti. Gotham city oli yksi Pohjois-Amerikan tunnetuimpia kaupunkeja. Ei vain roistojen tasolla, vaan myös sen salaperäisen sankarin maineen ansiosta.
- Tuo mulle sen naamari, Juliana pyysi.
Bane otti Julianan vahvaan syleilyynsä.
- Sopii muru, hän sanoi ja suuteli Julianaa.
Pari viikkoa myöhemmin Juliana oli saattamassa Banea Rio de Janeiron lentokentällä.
- Viimeinen kuulutus lennolle Gotham cityyn, kuului kaiuttimista.
- Se on mun lento. Nähdään pian, Bane sanoi.
- Älä anna pahan tytön iskeä sua, Juliana sanoi naurahtaen.
- Mulle riittää vaan yksi paha tyttö, Bane sanoi hymyillen.
Hän antoi vielä viimeisen suukon Julianalle ja lähti kohti lähtöportteja.
Pari kuukautta myöhemmin Juliana nojaili eräällä kujalla seinään ja tutki lompakkoa, jonka oli napannut erään turistin taskusta.
- Kuin veisi lapselta tikkarin, hän naureskeli katsellessaan setelinipun tuuheutta, kolikoiden paljoutta ja suurta määrää kortteja.
Äkkiä hänen taskussaan oleva kännykkä soitti Johnnyn Lovely morning biisiä. Juliana vaihteli aika paljon kännykkää, mutta aina joku osui oikeaan numeroon.
- Brasilian taitavin taskuvaras, hän vastasi.
- Juliana? Giovanni tässä, kuului puhelimesta.
- Gio! Pitkästä aikaa, Juliana huudahti.
Giovanni oli Julianan vanha tiimikaveri. Hän oli häipynyt Pohjois-Amerikkaan, kun maa alkoi polttaa jalkojen alla Brasiliassa.
- Joo tosiaan. Mut mä löysin kaverin, joka hokee koko ajan sun nimeä, Giovanni sanoi.
- Ei kai... ei kai se vain ole Bane, Juliana ajatteli.
- Missä kaupungissa sä nykyään asut? hän kysyi epäröivästi.
- Gotham cityssä. Miten niin? Giovanni kysyi.
Juliana näytti järkyttyneeltä. Banelle oli sattunut jotain.
- Mä tuun sinne ekalla lennolla, Juliana sanoi ja sulki puhelimen.
Sitten hän säntäsi kadulle ja pysäytti ensimmäisen taksin.
- Rion lentokentälle ja äkkiä! hän huudahti.
- Heti, neiti. Mistäs moinen hoppu? kuski ihmetteli.
- Poikaystävä pulassa, Juliana sanoi.
Kun taksi oli päässyt lentokentälle, Juliana heitti kuskille muutaman Brasilian realin ja säntäsi kentälle. Hän juoksi suoraan lipputiskille.
- Lippu Gotham cityn lennolle, Juliana sanoi.
Virkailija tutki hetken tietokonetta.
- Teillä kävi tuuri, neiti. Meiltä löytyy peruutuspaikka juuri lähtevälle lennolle, virkailija sanoi.
- Kiitti, Juliana huokaisi, heitti tiskille muutaman setelin, nappasi lipun ja säntäsi lähtöporteille.
Kun hän oli päässyt koneeseen ja istunut paikalleen, hän valmistautui koneen nousuun. Hänen täytyi löytää Bane. Paljon myöhemmin kone laskeutui Gotham ctiyyn. Päästyään ulos koneesta Juliana juoksi koko lentoaseman läpi ja sai pysäytettyä taksin.
- 130 Novick avenue, Juliana sanoi nopeasti.
Kuski nyökkäsi ja painoi lusikan pohjaan. Taksi kaahasi pitkin Gotham cityn katuja ja pysähtyi lopulta latinalaiskorttelissa hylätyn hotellin kohdalla. Juliana heitti kuskille pari kolikkoa ja ryntäsi sisälle hotelliin. Hän juoksi portaita ylös ja pysähtyi lopulta seitsemännessä kerroksessa. Hän koputti ovelle ja Giovanni avasi.
- Juliana? Säpä tulit äkkiä. Se kaveri on..., Giovanni ei ehtinyt pidemmälle, kun Juliana säntäsi sisälle ja huudahti:
- Bane!
Bane makasi patjalla keho täysin mustelmien ja pienien haavojen peitossa. Juliana käveli Banen viereen, laskeutui polvilleen ja nosti Banen pään syliinsä. Hänen silmänsä täyttyivät kyynelistä. Giovanni käveli heidän viereensä.
- Kuka teki tän? Juliana kysyi hiljaa.
- Thornen jengi, Giovanni sanoi hiukan vaivautuneena.
Juliana nosti katseensa Giovanniin ja hänen silmissään paloi viha. Se tselada saisi maksaa.

[Mythofan1]

                   Puu ja orkidea osa 2

Oli kulunut 6 viikkoa siitä, kun Juliana oli saapunut Gotham cityyn auttamaan Banea ja löytänyt tämän Giovannin kämpiltä todella huonossa kunnossa. Koko sen ajan Juliana oli hoitanut Banea intiaaneilta opituilla keinoilla ja Giovanni hankki heille sapuskaa läheisestä elintarvikekaupasta. Enimmäkseen sapuskapuoli oli lähinnä paahtoleipää ja aamupalajuustoa. Bane nukkui suurimman osan ajasta ja niistäkin puolet meni painajaisiin, joissa Batman oli päihittänyt hänet. Thorne oli karjunut hänelle ja Candicelle. Thorne jätti Candicen eloon, mutta hänet Thorne antoi hakata todella pahaan kuntoon. Bane heräsi aina huutaen tuskasta.
- Rauhoitu. Se oli vain painajainen, Juliana sanoi laskien kätensä Banen olalle.
Sitten hän käänsi katseensa Giovanniin.
- Tätä on jatkunut jo aika kauan. Hanki ens kerralla unisieppari, Juliana sanoi.
- Ei. Ei ohi. Kunpa muistaisin uneni. Saan siitä voimaa. Tehdäkseni mitä minun täytyy, Bane sanoi päättäväisesti, mutta vielä kuitenkin heikosti.
Juliana nosti kulmiaan kysyvästi, vaikka arvelikin tietävänsä mitä Bane tarkoitti.
- Kosto Thornelle? hän kysyi.
Bane otti Julianan kädestä kiinni ja hymyili hyytävästi.
- Aivan niin. Kosto Thornelle, hän sanoi.
Monta päivää myöhemmin Bane, Juliana ja Giovanni tarkkailivat tilannetta lähellä Gotham cityn oopperataloa.
- Okei. Ooppera loppuu parin minuutin kuluttua. Muistatteko suunnitelman? Bane kysyi.
Juliana nyökkäsi päättäväisen näköisenä.
- Jeh. Homma hoidossa, Giovanni sanoi.
Juliana ja Giovanni livahtivat Thornen autolle ja kolkkasivat kuskin. Juliana heitti Giovannille kuskin hatun ja nappasi itse kuskin aseen.
- Sä oot kuski. Mä hoidan aseistuksen, Juliana sanoi.
Kaksikko istui auton etupenkille. Juliana latasi aseen valmiiksi. Hetken päästä Thorne ja hänen sihteerinsä Candice tulivat autolle.
- Mutta, kun on niin tylsää, Rupert. Siltä tyhmältä läskiakalta vei yli 20 minuuttia kuolla, Candice marmatti.
- Sekoitat asioita, rakkaani. En maksa sinulle oopperasta nauttimisesta vaan siitä, että istut vieressäni, kun minä nautin oopperasta. Kaikki on niin... Mit...? E-eii! Thorne huudahti, kun Bane loikkasi auton yli iskien Thornen gorilloilta tajut kankaalle.
Sitten Bane kääntyi Thorneen päin. Thorne painui autoon.
- Luojan tähden, liikkeelle! Äkkiä! Äkkiä! Aja! Thorne huusi kauhuissaan.
Giovanni ja Juliana kääntyivät ympäri.
- Toki, toki, sir. Minne? Giovanni kysyi virnistäen.
Juliana ei sanonut mitään, mutta tähtäsi aseella Thornea ja Candicea.
Seuraavana iltana Robin tarkkaili Thorne enterprises rakennusta viereiseltä katolta. Äkkiä hän huomasi nuoren naisen rakennuksen katolla. Oliko se Kissanainen? Ei tytöllä oli korvarenkaat. Robin loikkasi rakennuksen katolle. Hän ei kuitenkaan nähnyt tyttöä missään. Samassa joku loikkasi hänen kimppuunsa takaapäin. Robin onnistui kuitenkin väistämään hyökkäyksen. Juliana laskeutui jaloilleen kuin kissa ja kääntyi Robiniin päin taisteluasennossa.
- Kuka sinä olet? Robin kysyi.
- Olen Juliana. Mutta sinulle olen taskuvarkaiden kuningatar, Juliana sanoi.
Robin loikkasi kohti Julianaa karatepotkulla. Juliana onnistui väistämään taitavasti.
- Sinähän taistelet kuin metsäkissa, Robin sanoi.
- No, mitä muuta vois odottaa, kun pari kuukautta viettää viidakossa intiaanien parissa, Juliana hymähti ja iski vahvan potkun Robinin vatsaan.
Sitten hän loikkasi Robinin yli ja painoi perhosveitsen tämän kaulalle.
- Mitä oikein aiot? Robin ähkäisi.
- Mulla on viesti Banelta. Kerro sille lepakolles, et, jos se haluaa tietää mihin Thorne ja se sen katala sihteeri on kadonnu niin ilmaantuu latino kortteliin 130 Novick avenuelle sille hylätylle hotellille, Juliana sihahti Robinin korvaan ja tönäisi sitten Ihmepojan kattoa vasten.
Juliana loikkasi alas katolta kadoten Robinin näkyvistä. Samana iltana Voimakaksikko ajoi Batmobilella hylätyn hotellin eteen. Bane seisoi ikkunassa Thorne tiukassa otteessaan. Sisällä asunnossa Giovanni seisoi nojaillen seinään ja Juliana pyöritteli perhosveistä tuoliin sidotun Candicen takana. Jos Bane ei olisi ollut kolmikon pomo, hän olisi mielellään tehnyt tuolle katalalle naiselle pienen kasvojen kohotuksen amatöörin ottein. Robin säntäsi sisälle ja Batman autolle.
- Sinä tulet toisena, Candice. Tiedän, että tykkäät katsella, Bane sanoi nostaen Candicen leukaa.
- Saanks mä hoidella sen? Juliana kysyi.
Bane hymyili Julianalle.
- Tietysti mi amore, Bane sanoi.
Juliana hymyili omahyväisesti Candicelle ja heilautti pitkiä tuuheita kahvinruskeita hiuksiaan. Giovanni vilkaisi ensin Julianaa, sitten Banea ja sitten Thornea ja Candicea. Hän alkoi epäröidä. Hän päätti yrittää puhua Banelle järkeä.
- Odota. Emme sopineet näin. Sanoit antavasi nämä kaksi Batmanille. Ei ollut puhetta tappamisesta. Tiedän heidän ansaitsevan sen mutta olen nähnyt liikaa kuolemaa kaduilla. Sinun täytyy uskoa elämään, amigo, tai ei ole syytä jatkaa. Siksi pelastin sinut, Giovanni sanoi.
Mutta Bane ei kuunnellut, vaan tarttui Thornea kurkusta ja heivasi Thornen yläpuolelleen. Hän aikoi katkaista tämän selän. Aivan kuin hän oli aikonut tehdä Batmanille. Juliana nojasi tuolin selkänojaan ja hymyili.
- Tee se. Olet kostosi ansainnut, Juliana sanoi naureskellen.
Samassa jokin iskeytyi Banen päähän ja hän putosi polvilleen. Juliana tuijotti ensin Banea ällistyneenä, mutta käänsi sitten katseensa raivostuneena putkenpätkää pitelevään Giovanniin. Bane ja Juliana kävivät yksissä tuumin Giovannin kimppuun. Bane roikotti Giovannia ranteista ja Juliana työnsi perhosveitsen hänen kurkulleen.
- En odottanut tätä sinulta Giovanni, Bane murahti.
Juuri silloin Batman hyökkäsi ikkunan läpi ja iski Banen kunnon potkulla pois Giovannin kimpusta. Juliana lensi myös lattialle, mutta yritti hyökätä Giovannin kimppuun. Samalla hetkellä Robin syöksyi oven läpi ja ryntäsi auttamaan Batmania Banen taltuttamisessa. Giovanni huomasi tilaisuutensa ja livahti hajonneesta ovesta ulos. Juliana huomasi sen ja säntäsi Giovannin perään.
- Kumppanit livistävät, Batman huomasi.
- Hoidan ne, Robin sanoi ja säntäsi heidän peräänsä.
Juliana onnistui loikkaamaan Giovannin niskaan portaissa.
- Sinä et minulta livahda senkin, Juliana ärähti ja aikoi Giovannia perhosveitsellä kun Robin nappasi Julianan ranteeseen.
Juliana kääntyi ympäri ja yritti iskeä Robinia nyrkillä, mutta Robin onnistui saamaan kunnon otteen. Sillä välin Giovanni onnistui pääsemään ylös ja lähti juoksemaan pakoon.
- Kiitti paljon Ihmepoika, Juliana sähähti yrittäessään saada kätensä vapaiksi.
Robin vei Julianan takaisin Giovannin kämppään. Batman oli jo saanut Banen kanveesiin ja käänsi katseensa apuriinsa.
- Missä toinen on? hän kysyi.
- Et kyllä usko tätä, mutta kundi pääsi livahtamaan, Robin sanoi.
Batman kiskoi Banen pystyyn lattialta ja piteli tämän käsiä selän takana.
- Näköjään kaverisi jätti sinut ja tyttöystäväsi vastaamaan kidnappaussyytöksiin yksiksenne, Bane, hän sanoi.
Bane katsoi Julianaa.
- Väärin, Batman. Meillä ei ole ystäviä. Vain vihollisia, Bane sanoi.