Tuuleen kuiskatut (S • vastinpariromantiikkaa, Ginny/Luna • triplaraapale)

[Waulish]

S
Harry Potter ei ole minun omaisuuttani. Tämä teksti on fanifiktiota, jota kirjoittelen vain omaksi (ja mahdollisesti muiden) iloksi.

Synttäritarinatopan innoittamana hyvää syntymäpäivää, Crysted! Innostuin kokeilemaan paritustoiveiden inspiroimana Ginny/Lunaa, jota en ole koskaan ennen kirjoittanut. Tästä tarinasta tuli melkoisen hempeä, vaikka tämän oli alun perin tarkoitus taittua enemmän draaman puolelle, mutta toivottavasti tämä ei kuitenkaan ole liian ällösiirappista luettavaa!


Ginny Weasley oli yhtä pippurinen kuin hänen leiskuvanpunaiset hiuksensa ja vakaanpäättäväinen ilmeensä antoivat ymmärtää. Hän piti puolensa sisulla, jota ilman hän tuskin olisi pärjännyt saman katon alla kuuden isoveljen kintereillä, ja hän sanoi takaisin itsevarmuudella, jonka suurperheen kuopuksena pärjääminen oli hänelle suonut. Kaikkein tiukimmin Ginny itse piti kuitenkin kiinni siitä, ettei hän hempeillyt. Hän oli oppinut raisuksi ja rajuksi niin itseään kuin muitakin kohtaan, ja niinpä hän kätki hellimmät tunteet sisälleen ja korkeintaan tuuletti niitä luudanvarrella liitäessään, joskus hieman häpeillenkin. Arnold oli ainoa, joka sai hänet heltymään hellyyksiin, mutta Arnold olikin kääpiöpuhpallura eikä monimutkainen, tuomitseva ihminen.

Jossain vaiheessa viidennettä lukuvuottaan Ginnyn oli kuitenkin myönnettävä, että Arnold oli ollut ainoa.

Luna oli lauhkeanlempeä, levollinen sielu, kuin pilvenhattara kesätaivaalla. Luna kuljeksi haavetaivaissaan, joihin Ginny ei olisi yltänyt kurottelemallakaan, mutta samalla Lunan varpaat hipoivat maankamaraa. Luna oli oma itsensä, salaisena ja sulkeutuneenakin hätkähdyttävän avoin. Luna sanoi, mitä ajatteli, ja tunteet ja tarkoitukset heijastuivat hänen silmiinsä yhtä vilpittöminä kuin taivaansini. Aina Ginny ei tavoittanut Lunan ajatuksia, ja toisinaan hän koki juuttuvansa toiseen ulottuvuuteen. Silti jokin sai Ginnyn jäämään, hivuttautumaan lähemmäs.

Luna tunsi linnan ja tilusten suojaisimmat sopukat, ja yhä useammin he päätyivät oppituntien jälkeen johonkin niistä. He tekivät läksyjä, ja sitten he vain olivat. Lunan seesteisyys rauhoitti Ginnyn mielenmyllerryksiä ilman, että Ginny edes tajusi, ja kuin huomaamattaan Ginny alkoi jakaa ajatuksia, jotka hän oli aiemmin vain kuiskannut tuuleen ja unohtanut. Häntä hävetti, mutta Lunan silmien tyven sanoi häpeälle vastaan tavalla, johon Ginny ei olisi pystynyt. Siinä hiljaisessa, uteliaanhyväksyvässä katseessa oli enemmän voimaa kuin voimasanoissa koskaan, ja vähitellen Ginny antautui. Lunan keveät kosketukset saivat Ginnyn sulkemaan silmänsä ja haukkomaan henkeään, mutta eivät häpeästä.

”Näytät siltä kuin rikkokiri olisi juuri päässyt käsiksi aivoihisi”, Luna totesi heleänhaaveksivalla äänellään, hymyili ja hipaisi Ginnyn poskea.

Ginny vastasi hymyyn ja hipaisuun.

Hän ajatteli, mitä yhteistä oli Luna Lovekivalla ja puhpalluralla.

[Crys]

Oo ihanaa kiitos synttärilahjasta <3 Ihanaa, pippurinen kuvaa kyllä niin kirja-Ginnyä (ei puhuta nyt leffaversiosta ollenkaan ) koska pitäähän sitä kuutta isoveljeä kestääkseen pippuripäinen olla! Oi Arnold, mistä mä saan ittelleni Arnoldin halikaveriks Oliko muuten itsekeksimä nimi, vai oliko Ginnyn kääpiöpalluralla oikeasti tuo nimi?

Ja sitten Luna, kyllä vain miten erilaisia nämä kaksi ovat. Jännä miten Ginnyn kuvausta lukiessa mulla oli päässä sellanen punanen väri ja heti kun siirryttiin Lunaan, ni se vaihtui siniseen ja vaaleankeltaiseen En yleensä yhdistele värejä tällä tavalla mutta kenties mun flunssaiset aivot kehittelee omia mielikuviaan tässä lukiessa No ei haittaa, se kuitenki sopi hyvin!

Ja voi miten hyvin nämä kaksi kuitenkin erilaisuuksistaan huolimatta sopivat yhteen! Täydentävät toisiaan Ihanan nättejä kuvauksia läpi tekstin.

Tämä kyllä piristi kyllä mun flunssaista mieltä, vaikka mun kommentti onkin ehkä sekava, kiitos
-Crys

[Waulish]

Crys, ihanaa että tykkäsit! Ja helpottavaa myös, koska en tosiaan aiemmin ole Ginny/Lunaa kirjoittanut enkä pahemmin lukenutkaan, joten en oikein tiennyt, millainen asetelma toimisi. Kirjojenkin lukemisesta on minulla niin hirvittävän kauan aikaa, että hahmokuvaukset tuli vedettyä ehkä vähän lonkalta. Hyvä jos kuitenkin osuivat!

Joo, Ginnyn kääpiöpalluran nimi on canonissakin Arnold. En varmaan olisi muistanut koko palluraa, ellei se olisi tullut jossain wiki-artikkelissa vastaan. Kelpaisi minullekin yksi Arnold halikaveriksi, hihi!

Kiitos paljon ihanasta kommentista, ja toivottavasti flunssa on jo helpottamassa!

[Felia]

Oi, tämäpäs oli ihanan kevyttä ja huoletonta luettavaa.

Ginny/Lunaa en ole itsekään tainnut hirveästi lukea, mutta se kyllä toimii ainakin tällaisissa lyhyissä pätkissä. Sun tekstejä on kyllä älyttömän ihanaa lukea, kun rakastan sun tapaasi kuvailla kaikkea. Kuuden veljen kanssa eläminen varmasti opettaa olemaan pippurisempi persoona, mutta kyllä sitä jokaisesta löytyy se hempeilevämpikin puoli. Ja yleensä juuri lemmikit tms. tuppaavat tuomaan sen hempeilevän puolen esiin, joten ei ihme, että Arnold on siihen pystynyt. Kyllä mullekin Arnold kelpaisi - tai vaikka muutama. :3

Musta tää parivaljakko täydentää kivasti toisiaan - en oikein osaa selittää, miten, mutta kuitenkin. Ehkä se on se Lunan rauhallisuus ja haaveileva olemus, joka sitten tavallaan rauhoittaa ja uppoaa Ginnyyn. Tykkään muuten hirmusesti siitä, kun kaikki tapahtuu silleen vaivihkaa ja vähitellen - melkein kuin huomaamatta. Pieniä eleitä ja kosketuksia... Ah, miten ihanaa. ♥ Ne on ehdottomasti tällaisten tekstien suola.

Musta tää ei ollu mitenkään ällösiirappista luettavaa vaan juuri sopivan siirappista. Ei sillä, että ällösiirapissa olisi mitään vikaa - päinvastoin, sellainenkin on ihanaa luettavaa. Mutta joo, tykkäsin tästä hirmusen paljon. ♥

Tuhannet kiitokset!

[Dokumentti]

Vaihdokkaista hei vain!

Mukavan hempeä tunnelma tässä! Ei mennyt itselleni liian siirappiseksi, vaikka siinä rajalla lopussa keikkui.

Ginny oli kuvattu tässä oikein hyvin. Luonne joka ei ole hempeilevä, mutta johon voi päästä sisälle joku erityinen. Ginnyn sisukkuus ja kuuden veljen tuoma lujatahtoisuus paistoivat tarinasta hyvin.

Tämän tyyli oli erilainen kuin mihin olen sinulta tottunut. Siitä hämmennyin aluksi. En osaa edes selittää mikä tässä oli erilaista, ehkä lauserakenne? Mutta pidin tästä kovasti alku hämmennyksen jälkeen ja sitten palasin alkuun, enkä edes enää kiinnittänyt huomiota siihen. Mikä se sitten ikinä olikaan, mikä tämän erotti toisista teksteistäsi. Älä siis käsitä väärin, teksti ei ollut huono, eikä siinä ollut yhtään mitään vikaa. Jotenkin vain odotin erilaista ja siitä hämmennys. Mukavaa luettavaa tämäkin oli!

Luna tässä oli oma itsensä myös. Hieman hassuja lausahduksia, mutta rauhallinen ja jotenkin vain sinut kaiken kanssa.

Kiva piristävä teksti hempeilyineen tähän iltaan. Kiitos!<3

[Kelsier]

Olipa söpö pikku kertomus!
Ginnyä oli kuvailtu hauskasti, vaikka en ole koskaan mieltänyt hän raisuksi veljien keskellä kasvamisesta huolimatta. Luna oli oma ihana itsensä ja hänen hiljainen vahvuutensa ja itsensä hyväksyminen tuli hyvin esiin.
Kiva kuulla myös Ginnyn lemmikkippuhpallurasta. Arnold on hauska nimi sille.
Luna ja Ginny ovat suloinen ja käypä paritus ainakin tässä sinun tarinassasi.

Luna kuljeksi haavetaivaissaan, joihin Ginny ei olisi yltänyt kurottelemallakaan, mutta samalla Lunan varpaat hipoivat maankamaraa. Luna oli oma itsensä, salaisena ja sulkeutuneenakin hätkähdyttävän avoin. Luna sanoi, mitä ajatteli, ja tunteet ja tarkoitukset heijastuivat hänen silmiinsä yhtä vilpittöminä kuin taivaansini.

Minusta tämä oli paras kohta ja siinä olit tavoittanut jotain keskeistä Lunasta.

Kiitos kivasta tekstistä!

[Vloom]

En osaa sanoinkuvailla miten ihanan hempeä ja pehmeä (vau noissa kahdessa sanassa on kaikki samat kirjaimet ) tämä tripla oli! Siis osaat kuvailla niin hyvin ja osuvasti, niinku tuli heti sellanen tunne että joo justiinsa oikein, Lunan katse on uteliaanhyväksyvä! Ja tuli sellane tosi hyvä mieli siitä että Ginny löys jonkun Arnoldin lisäks kenen kanssa uskaltaa olla softis ja uwu! toi "enemmän voimaa kuin voimasanoissa" sai naurahtamaan. Olis tosi mukavaa jakaa itsekin Lunan kanssa tollanen hetki että vaan istuu ja on seesteisesti. Hienoo kirjotusta!! Absolutely love it, ja tää paritus on tosi voimaannuttava ja oikeentuntunen!

[Waulish]

Oho, onpa minulla monta kommenttia vastaamatta! Korjataanpa tilanne.

Felia, ihanaa että tykkäsit kuvailusta ja ettei teksti ollut liian siirappinen! Sellaista suht kevyttä ja huoletonta luettavaa tämän kokeilun oli tarkoitus ollakin, ainakin muistaakseni, joten kiva että paketti toimi. Minustakin Ginny ja Luna täydentävät kivasti toisiaan, tai ainakin heissä on rutkasti potentiaalia siihen! Pippurisuus ja lauhkeus on hauska ja jännittävä yhdistelmä. Tuhannet kiitokset itsellesi!

Dokkari, jes, mainiota jos ei ollut liikaa siirappia, vaikka vähän rajoja koettelikin! Onhan tämä teksti tosiaankin hyvin hempeä, ja hempeys ehkä vielä korostuu, kun on kyse raapalemitasta. Haa, minäkin jäin ihan pureksimaan, että mikä tämän yritelmän erottaa muista kyhäelmistäni! Ehkä tietynlainen korukielisyys? Sitä harrastan toisinaan muutenkin, mutta tässä pätkässä sitä on ehkä poikkeuksellisen paljon, hmm. Hyvä jos lukukokemus oli kuitenkin ihan mieluisa! Kiitoksia kovasti!

Kelsier, mukavaa että pidit parituksesta ja luettava oli söpöä! Olen tosi hyvilläni siitä, jos olen tässä tekstissä onnistunut tavoittamaan jotain keskeistä Lunasta. Minä jotenkin miellän Ginnyn sellaiseksi vähän raisuksi tyypiksi, joka ei hurjuuksia kaihda, heh. Eihän se tietenkään mikään väistämätön seuraus ole siitä, että kasvaa poikalauman keskellä, mutta jotenkin minulla silti on Ginnystä sellainen fiilis. Siitä tosin on iäisyys, kun olen viimeksi Pottereita lukenut saati leffoja katsonut, joten mielikuvani on aika hatara. Kiitos kovasti kommentista!

Valo, hempeä ja pehmeä, haa, niinpä muuten onkin samat kirjaimet, eri järjestyksessä vain! Voi että, ihanaa että tunnelma välittyi ja kuvailu toimi. Minäkin tulin hyvälle mielelle Ginnyn uskalluksesta raottaa sydäntään ja näyttää pehmeä puolensa jollekulle muullekin kuin Arnoldille. Kiitos paljon!

[Okakettu]

Moikka kommenttiarpajaisista! Päädyin tämän tekstin pariin, koska vastinpariromantiikka oli minusta ihanan kuuloinen termi, ja tykästyin tosi paljon sen toteutukseen myös varsinaisessa tekstissä. Ginnysta ja Lunasta tosiaankin välittyy parina varsin suuri vastakohtaisuus, ja olit kuvannut minusta sitä tässä todella hyvin ja tarkkanäkäisesti. Tämä tuntuikin tieynlaiselta character studylta molemmista hahmoista ja heidän persoonistaan. Tykkäsin paljon huomiosta, että Ginnyn pippurisuus johtuu osaltaan hänen asemastaan suurperheen kuopuksena, ja kuinka hellimpien tunteiden osoittaminen on muodostunut hänelle ajan kanssa vaikeaksi - Arnoldin ja Lunan ollessa omanlaiset poikkeuksensa. Puhpallura oli muuten ihana yksityiskohta, enpä muistanutkaan, että Ginnylla on moinen lemmikkinä. Luna taas oli tässä Luna parhaalla mahdollisella tavalla. Luna sanoi, mitä ajatteli, ja tunteet ja tarkoitukset heijastuivat hänen silmiinsä yhtä vilpittöminä kuin taivaansini. Kuten Kelsierkin totesi, tuo kyseinen kohta oli hyvin lunamainen, minkä lisäksi pidin paljon hänen rikkokiri-lausahduksestaan ja siitä, että hän totesi sen nimenomaan heleänhaaveksivalla äänellä, siinä on kiva kontrasti. Olit yhdistellyt läpi tekstin eri sanoja tosi kauniiksi sanapareiksi, kuten tuo heleänhaaveksiva, mutta myös esimerkiksi uteliaanhyväksyvä, joka sopii minusta myös Lunaan erityisen hyvin. Tämä oli ihanan pehmeä kokonaisuus, kiitos paljon lukukokemuksesta!

[Sokerisiipi]

Baww, olipa tämä söötti! :3 Ihanasti ja omaperäisin sanoin ja metaforin kuvailit kumpaakin tyttöä, he tulivat kumpikin hyvin läsnäoleviksi tässä ficissä. Ihana poikatyttö Ginny, jonka täytyy olla raisu ja vahva, mutta sitten tulee heleä, lempeä ja salaperäinen Luna, joka opettaa, että vahvuutta on monenlaista.

Kaunis, ajankohtainen sanoma tässä ficissä, kiitos!

[Vuorna]

Iltaa! Tässä tekstissä yhdistyy kaikki mun lempijutut: Hunajaherttua, raapalemitta ja Ginny/Luna! En siis tosiaankaan voinut vastustaa kiusausta tämän bongatessani. Vastinpariromantiikka kuvaa aika lailla täydellisesti sitä kuvaa, jonka mä olen tästä parituksesta saanut, joten olin tosi kiinnostunut näkemään, miten sä sen tähän sisällyttäisit.

Ginnyn ja Lunan eroavaisuudet tulivat tässä esille tosi ihanasti. Olit kuvaillut heitä molempia jotenkin tosi eläväisesti, minusta oli erityisesti sympaattista miten kuvailit Ginnyä pippurimaiseksi! Se on hurjan sopiva sana kuvaamaan juuri häntä, en oo aiemmin sitä tainnutkaan nähdä häntä kuvailemassa. Oon siis Sokerisiiven kanssa ehdottomasti samaa mieltä siitä, että molempia kuvailit kivan omaperäisesti! Pidin myös kovasti kontrastista Ginnyn ja Lunan välillä erityisesti avoimuuden kohdalla, se oli minulle myös vähän semmoinen harvinaisempi esille tuotu eroavaisuus heidän kohdallaan.

Lunan seesteisyys rauhoitti Ginnyn mielenmyllerryksiä ilman, että Ginny edes tajusi, ja kuin huomaamattaan Ginny alkoi jakaa ajatuksia, jotka hän oli aiemmin vain kuiskannut tuuleen ja unohtanut.

Ai että, tää kuvaa kyllä täydellisesti sitä, mistä tässä parituksessa tykkään. Se, miten nämä kaksi vaikuttavat toisiinsa positiivisesti, on ehdottomasti parasta ja hurjan mielenkiintoista. Ginny ja Luna tasapainottavat toisiaan hienosti, mutta sen lisäksi he myös antavat toisilleen paljon. Tämä kohta mun mielestä alleviivasi sitä kivasti.

Tämä oli vallan suloinen ja ihana teksti, pidin erityisesti tosi paljon sun tavasta kuvailla asioita! Esimerkiksi uteliaanhyväksyvä ja heleänhaaveksiva olivat ihastuttavia sanoja ja sopivat tähän tekstiin nätisti. Vaikka tää oli ennen kaikkea söpö teksti, oli tässä hurjan hyviä oivalluksia molempien hahmojen sielunmaisemasta, mikä myös ilahdutti mua kovasti. Kiitos paljon tämän kirjoittamisesta, tämä oli varsin onnistunut ja ihana teksti!

[flawless]

Kukkuu! Mua alkoi kiinnostamaan mitä on vastinpariromantiikka, niin piti sitten ottaa siitä selvää. Ja sehän oli tosi söpöä, ihanasti tuossa ajatuksessa tiivistyy tämän parituksen kenties mielenkiintoisin anti, eli se kuinka joskus vastakohdat täydentävät toisiaan tai ainakin loksahtavat sopivasti yhteen. Musta se oli tosi suloinen ajatus, että Ginny löysi Lunasta sellaisen ikään kuin tunteiden turvapaikan :3

Pidin erityisesti siitä, miten kuvailit Lunaa tässä. Uteliaanhyväksyvä katse ja heleänhaaveksiva ääni olivat ihan tosi kauniisti sanottuja ja omaperäisesti muotoiltuja kuvauksia, jotka olivat paitsi hirmu nättejä niin myös tosi osuvia. Lopetus oli myös erityisesti mieleeni, koska awww. Mitä yhteistä oli Luna Lovekivalla ja puhpalluralla, toistan, awww :3 Ihastuin tuohon lauseeseen, ihan mahdottoman söpö ja herttainen lause ja erinomainen lopetus. Kiitos tästä söpöilyn palasesta! <3