Nimi: Ihme Ville
Kirjoittaja: Mythofan1
Fandom: Ihmeneloset/Ville Vallaton
Ikäraja: S
Paritus: Herra Fantastinen/Näkymätön nainen, Möykky/Alicia
Genre: toimintaseikkailu, huumori
Yhteenveto: Tohtori Doomin suunnitelma maailman valloitukseen ei laskenut mukaan viisivuotiasta vekaraa.
Disclaimer: En omista Ihmenelosia enkä Ville Vallatonta. Kunhan vain annan mielikuvituksen lentää.
Varoitukset: Vauhtia, vaarallisia tilanteita ja viisivuotiaan järjenjuoksua.
Ihme Ville
Latveria. Kaunis, mutta samalla myös todella synkkä maa jota hallitsee rautaisella otteella (paino sanalla rautaisella) julma tyranni. Kaupungin muurien ulkopuolella voi nähdä kolkon linnan jota voisi luulla isännöivän itse kreivi Dracula, mutta ei. Linnassa nimittäin majailee universumin vaarallisin mies ja etsintäkuulutettujen listan kärki roisto. Tohtori Doom.
Doom käveli edestakaisin laboratoriossaan ja kihisi kiukusta. Hänen suunnitelmansa maailman valloitukseen oli jälleen tehnyt tyhjiksi maailman kuuluisin supersankari nelikko Ihmeneloset.
- Kirottu Reed Richards ja hänen ystävänsä. Jos saisin jonkun heistä käsiini voisin helposti tuhota heidät yksi kerrallaan. Siinäpä se. Minun pitää saada yksi Ihmenelosista käsiini, Doom mutisi.
Sitten hän käveli tietokoneen ääreen ja naputteli hetken näppäimistöä. Näyttöruutuun ilmestyi kuva Baxter buildingista.
- Nyt. Hoida homma korppini, Doom naureskeli.
Korpin muotoinen kamerarobotti lensi kohti Baxter buildingia ja laskeutui ikkunalaudalle. Sisäosiltaan asunto oli perus pilvenpiirtäjäasunto, mutta asukkaat olivat kaikkea muuta kuin tavallisia kavereita. He nimittäin olivat Ihmeneloset. Johnny aka Liekki lojui sohvalla lukemassa Ihmesarja pokkaria numero 12 ja Sue aka Näkymätön nainen hääräsi keittiössä. Reed aka herra Fantastinen oli epäilemättä labrassa. Johnny nosti katseensa pokkarista ja huomasi korpin.
- Hei,Sue. Tuus vilkaseen, Johnny huikkasi hieman yllättyneenä.
Sue tuli paikalle taikinakulhon kanssa ja hämmästyi hieman itsekin.
- Korppi? hän ihmetteli.
- Eiks korpin näkeminen meinannu onnettomuutta. Muuten, missä Ben on? Johnny kysyi
- Hänhän lähti Alician kanssa treffeille, Sue huomautti.
- Ai, niin joo, Johnny sanoi ja syventyi taas pokkariinsa.
Korppi lehahti lentoon ikkunalaudalta.
- Hmm. Vai on Ben Grimm ulkona. Tästä tiedosta saattaa olla hyötyä, Doom mietti.
Korppi laskeutui elokuvateatterin valomainokselle. Leffa oli juuri loppunut ja katsojien joukosta huomasi parin, josta mies oli kyllä tavallista isompi niin pituudeltaan kuin hartialeveydeltäänkin. Nainen taas erosi muista vain sillä, että hän oli sokea. He olivat käyneet katsomassa elokuvan Juoppohullun päiväkirja.
- Mitäs pidit leffasta? Ben aka Möykky kysyi.
- Aika hyvä, kun ottaa huomioon, että koko elokuva on tehty Juha Vuorisen kirjan pohjalta, Alicia sanoi hymyillen.
Ben hymyili Alicialle ja kutsui sitten taksin.
- Minne ajetaan? kuski kysyi Benin autettua Alician taksiin.
- Elm streetille, Ben vastasi.
- Ai. Jahtaaks teitä Freddy Kruger? kuski vitsaili.
- Heko heko. Aja nyt vaan, Ben murahti.
Vähän myöhemmin taksi pysähtyi Alician kotitalon eteen. Naapurissa vanha pariskunta istui terassilla.
- Jaaha. Neiti Masters on palannut sen kummallisen poikaystävänsä kanssa. Ja se tietää vain yhtä asiaa, herra Karjunen mutisi.
- Ai mitä? rouva Karjunen kysyi ihmeissään.
Samassa paikalle säntäsivät kaikki naapuruston tenavat.
- Tätä, herra Karjunen sanoi.
Lapsilauman kärjessä seisoivat Ville, Jussi ja Tytti.
- Mä haluan olla niin ku sä, Ville sanoi.
- Iso ja kivinen vai supervahva? Ben kysyi huvittuneena.
- Molemmat! Ville hihkaisi.
Ben puisteli hymyillen päätään, saattoi Alician sisälle ja jäi vielä juttelemaan hänen kanssaan.
Sillä välin lapset olivat ruvenneet leikkimään piilosta. Ville ei vielä ollut löytänyt hyvää piiloa. Sitten hän huomasi odottamaan jääneen taksin. Ville avasi taksin tavaratilan ja sujahti sisälle. Samalla hetkellä Ben tuli ulos ja nousi taksiin.
- Baxter bulidingille, Ben sanoi.
- Selvä juttu, kuski sanoi.
Taksi lähti liikkeelle. Hetken päästä Ben huomasi, ettei taksi suunnannut keskustaan vaan moottoritielle.
- Hei, minne sä luulet ajavas? Ben huudahti.
- Sen saat pian tietää, Ben Grimm, kuului Benille oudon tuttu ja kolkko ääni.
Kuski kiskaisi kuminaamarin kasvoiltaan ja paljastui tohtori Doomin näköiseksi robotiksi.
- Doombotti! Ben huudahti ja heittäytyi vasten takapenkin ovea.
Ovi ei kuitenkaan hajonnut.
- Adamantiumia. Sinäkään et pysty tuhoamaan etkä siis pysty pakenemaan, Doombotti sanoi ja painoi erästä nappia.
Benin niskaan osui tainnuttava hermosäde ja hän valahti tajuttomana taksin takapenkille. Doombotti otti käteensä LA-puhelimen mikrofonin ja otti yhteyden tohtori Doomiin.
- Saitko hänet? Doom kysyi
- Kyllä herrani. Möykky on tainnutettu, Doombotti sanoi.
- Loistavaa. Palaa tukikohtaan, Doom sanoi.
- Selvä herrani, Doombotti sanoi ja painoi erästä nappia.
Taksin sivuille ilmestyi siivet ja ratti vaihtui lentokoneen ohjaussauvaan. Taksi nousi moottoritieltä ilmaan lentokoneen tapaan. Hetken päästä taksi saapui määränpäähänsä, mikä oli Latveria ja tohtori Doomin tukikohta. Kaksi Doombottia lähti raahaamaan Beniä Doomin eteen. Robotit eivät kuitenkaan huomanneet, että heillä oli salamatkustaja. Ville avasi taksin takaluukun ja hämmästyi huomatessaan, ettei enää ollut Elm streetillä. Sitten hän huomasi seinällä olevan ison D-kirjaimen.
- Vau! Olenko todella tohtori Doomin tukikohdassa! Ville huudahti.
Ville lähti tutkimaan linnaa tarkemmin.
Samaan aikaan New Yorkissa Baxter buildingissa Sue vilkaisi kelloa huolestuneen näköisenä.
- Mikä Benillä oikein kestää? hän mietti ääneen.
- Hei, relaa systeri. Joskus treffit saattaa venyä yli puolen yön, Johnny huomautti
- Ehkä sinun treffisi saattavat venyä yli puolelle yön, mutta Ben tulee yleensä järkevissä ajoin, Sue sanoi.
- Sue! Johnny! Tulkaa äkkiä labraan, kuului äkkiä Reedin ääni.
Sue ja Johnny juoksivat saman tien labraan. Reed istui tietokoneen ääressä.
- Mitä nyt, Reed? Sue kysyi.
- Sain juuri videoviestin Latveriasta, Reed sanoi.
- Latveriasta? Tarkoittaako se, että...? Johnny ei saanut kysyttyä loppuun, kun Reed avasi videon.
Vastaus näkyi selvästi kuvaruudulla. Se oli Doom.
- Tervehdys, Ihmeneloset. Minulla saattaa olla hallussani eräs henkilö jota olette ehkä jo hetken kaivanneet, Doom sanoi ja siirtyi hetkeksi pois kuvasta.
Kaksi Doombottia piteli vastaan kamppailevaa Beniä aloillaan.
- Nimittäin ystävänne Ben Grimm, Doomin ääni sanoi.
Doom palasi kuvaan.
- Teillä on noin 6 tuntia aikaa ehtiä pelastamaan ystävänne. Kello käy, Doom sanoi.
Sitten video loppui.
- Ben on Doomin vankina, Reed huudahti.
- Hei odota. Kelaa takasin. Tossa. Huomaatteks te ton pojan tuolla taustalla, Johnny sanoi ja osoitti kuvaruutua.
Benin ja Doombottien takana olevassa ovi aukossa näkyi pikkupojan silhuetti.
- Sehän on 1 niistä Alician naapuruston lapsista. Ville, Sue huudahti.
- Luuletteko, että Doom on napannut hänetkin?
- Epäilen. Muuten Doom olisi roikottanut poikaa niskasta videolla, Reed sanoi.
- Mitä me enää venataan? Lähdetään pelastaan Ben, Johnny sanoi.
Reed, Sue ja Johnny riensivät ihmeautolle ja lähtivät kohti Latveriaa. Samaan aikaan Ville käveli käytävässä, jonka seinustoilla oli täytettyjä eläimiä.
- Voi juku. Onpa näitä paljon. Napajänis... alpakka... ilves... rotta..., Ville luetteli tutkiessaan eläimiä.
Hetken päästä Ville saapui huoneeseen, jossa oli seinällä iso monitori. Seinän vierustoilla oli paljon tietokonepäätteitä.
- Vau. Onko tämä pelihuone? hän kysyi ja alkoi näppäillä erästä näppäimistöä.
Samaan aikaan Ihmeneloset olivat saapuneet Doomin tukikohtaan. He saivat pian vastaansa lauman Doombotteja. Äkkiä yksi roboteista alkoi räiskiä muita botteja. Hetken päästä kaikki Doombotit lojuivat ympäriinsä hajalla.
- Mikä tolle tuli? Johnny ihmetteli.
- Ehkä virtapiireissä on jokin häiriö. Mentiin, Reed sanoi.
Ihmeneloset riensivät etsimään Beniä ja Villeä.
- Jes! Kaikki robotit tuhoutuivat. Täydet pisteet, Ville hihkui.
Sitten hän siirtyi toisen näppäimistön ääreen. Samaan aikaan Ihmeneloset olivat päässeet kahden käytävän risteykseen.
- Hajaannutaan. Johnny, etsi sinä Ville. Minä ja Sue etsimme Benin, Reed sanoi.
- Selvä homma, Reed. Tuli ja leimaus! Johnny huusi ja muuttui eläväksi tuleksi.
Hän lensi toiseen käytävään ja Reed Ja Sue juoksivat toiseen. Samaan aikaan Ben makasi kahlehdittuna teräslevyyn. Doom seisoi vähän matkan päässä ja näppäili näppäimistöä.
- Mitäs suunnittelit mun pään menoks? Ben ärähti ja yritti samalla päästä irti.
Doom ei vastannut, mutta ei tarvinnutkaan sillä katosta laskeutui lasertykki.
- Hei oikeesti. Laser meni muodista vakoojaleffojen myötä, Ben sanoi.
- Sinua tuskin kiinnostaa muoti asiat, kun säde leikkaa sinut kahtia, Doom sanoi ja painoi käynnistys nappia.
Lasersäde alkoi hitaasti liukua teräslevyllä kohti Beniä leikaten samalla terästä kuin voita. Benin otsalle alkoi kihota hikipisaroita. Juuri silloin Reed ja Sue syöksyivät sisälle. Samalla hetkellä lasertykki näytti sekoavan. Säde lenteli ympäriinsä ja onnistui osumaan Benin kahleisiin. Hälinän turvin Doom livahti pois paikalta. Ben nousi ylös ja käveli kavereidensa luo.
- Kiitti kaverit. Mitä, jos häivyttäis täältä? hän kysyi.
- Ei voida. Johnny etsii vielä Villeä, Sue sanoi.
- Mitä? Onks se skidi täällä? Ben huudahti.
Samaan aikaan Doom avasi valvomon oven ja hämmästyi nähdessään Villen. Villekin huomasi Doomin.
- Vau! Itse tohtori Doom, Ville ajatteli.
- Kuka olet ja mitä teet täällä, pentu? Doom ärähti.
Ville päätti leikkiä supersankaria.
- Olen Ihme Ville, hän sanoi.
- Ai jaa. No katsotaanpa miten selviät sähköpurkauksesta, Doom sanoi ja aikoi juuri lähettää Villeä kohti kunnon tällin, kun hänet tyrmättiin tulisuihkulla.
Johnny lensi paikalle.
- Ei ole totta! Liekki, Ville ajatteli.
Johnny kääntyi Villen puoleen.
- Tulehan, skidi. Nyt mentiin, hän sanoi.
- Odota hetki. Mitä tämä nappi tekee? Ville kysyi ja painoi erästä punaista nappia.
- Ei, älä koske siihen! Doom huusi.
Samassa näytölle ilmestyi ajastin ja naisääni sanoi:
- Itsetuhoon 7 minuuttia
- Okei, nyt ainakin mentiin, Johnny sanoi, nappasi Villen mukaansa ja lensi käytävään.
- Minä saan teidät vielä Ihmeneloset! Doom karjui heidän peräänsä.
Hetken päästä Johnny ja Ville saapuivat ihmeautolle, jossa Reed, Sue ja Ben jo olivat.
- Jukra! Herra Fantastinen ja Näkymätön nainen, Ville hihkaisi.
- Meidän kantsis häipyä täältä. Paikka räjähtää noin minuutin sisällä, Johnny sanoi.
Kaksikko hyppäsi ihmeautoon ja Reed käynnisti sen. Ihmeneloset ja Ville pääsivät ulos juuri ennen kuin Doomin tukikohta räjähti.
Paljon myöhemmin ihmeauto laskeutui Elm streetille. Naapuruston lapset tuijottivat suu auki, kun Ville nousi autosta.
- Kiitti kyydistä, Ville sanoi.
- Eipä kestä, Ihme Ville, Ben sanoi silmää iskien.
Ville kääntyi kavereidensa puoleen.
- Leikitäänks Ihmenelosia? Ville kysyi.
- Joo! koko lapsilauma huusi yhteen ääneen.
Ihmeauto nousi ilmaan ja suuntasi kohti Baxter bulidingia.
- Mitä luulette. Riittiköhän Villelle sählääminen tämän illan osalta? Johnny kysyi.
Ennen kuin kukaan ennätti vastata kadulta kuului herra Karjusen karjunta:
- Ville!
- Se ei koskaan muutu, Ben totesi.
