Ficin nimi: Johtajuudesta
Kirjoittaja: Ayu
Fandom: Voltron: Legendary Defender
Ikäraja: S
Paritus: Shiro/Lotor (Shotor?)
Genre: Draama, slice of life ja jotain herttaista
Summary: ”Kätket kynttiläsi vakan alle syyttä suotta, jalomielinen paladiini”, Lotor naurahtaa mietteliäänä ja piirtää sormellaan hänen vatsalihastensa ääriviivoja.
A/N: Uusi paritus korkattu, hiiohoi! Tämä on kyllä jännä shippi, pakko sanoa. Lähdin kirjoittamaan ficciä ilman sen suurempaa päämäärää mielessäni, mutta kyllä sinne sitten kai jokin pointtikin ilmestyi jossain kohtaa. xD Minulla piti varmaan olla tästä jotain syvällisempääkin sanottavaa, mutta ööh... No joo, ainakin sen verran, että canonia miettien tämä sijoittuu johonkin kohtaan viidettä kautta, eikä Shirolla ole tässä mitään tekemistä Haggarin kanssa päänsisäisen yhteyden etc. kanssa. ^^ Otsikon kanssa meni jonkin verran lähelle erästä toista Voltron-ficciäni, mutta eipä se liiaksi haittaa. Osallistuu haasteisiin Animaatioiden taikamaailma ja Se oikea ja sen haaremi.
***
Revontulet Shiron silmien takana sammuvat, hän tuntee putoavansa ja samassa hän hätkähtää hereille unesta, jonka kulkua on mahdotonta muistaa. Hän makaa selällään ja siristää silmiään huoneensa tutuille, yllätyksettömille puitteille. Lämmin keho hänen vierellään liikahtaa, ja silloin Shiro muistaa, ettei nuku yksin.
”Painajainenko lepoasi herjasi?”
”Hmmh, en usko...” Shiro rykäisee käheyttä äänestään ja koettaa palauttaa mieleensä edes jotain. ”Ehkä minä lensin ja menin putoamaan. Sellaisia tavanomaisia unimaailman koukeroita...”
Lotor kohottautuu kyynärpäänsä varaan, kuljettaa sormiaan Shiron poskelta leualle ja pyyhkäisee kynnellään hänen huuliaan kuitenkaan raapaisematta niitä. ”Myötätuntoni putoamisellesi”, tämä sanoo, vaikkei pyrikään kuulostamaan liian vilpittömältä ja vakavalta.
”Miten vain”, Shiro hymähtää takaisin. ”Oli miten oli, sinun varmaan pitäisi mennä.”
Toteamus on räikeässä ristiriidassa sen kanssa, että samanaikaisesti hän tarttuu Lotorin kädestä ja antaa heidän sormiensa kietoutua yhteen. Lotorin kynnet kutittelevat hänen rystysiään.
”Onko tuo todella ensimmäisiä toteamuksia, joita koet asiaksesi sanoa minulle keinotekoisen aamunkoin hämyisyydessä?”
”Sanoinhan jo paljon muutakin”, Shiro virkkoo sulkiessaan silmänsä uudelleen. ”Unista ja muusta...”
Lotor hymyilee huulet hänen korvanlehteään vasten. ”Olipa todellinen onni, että ehdin kysyä jotain, ennen kuin lausuit nuo omat viheliäiset aatoksesi."
"Mmm, niinpä..."
"Entä jos kieltäydyn mitä kohteliaimmin?”
Shiro silittää Lotorin valkeita hiussuortuvia ja kietoo sormiaan niihin kuin hämähäkinverkkoon. ”Siitä koitunee ongelmia.”
”Eittämättä”, Lotor kuiskaa ja lämmin hengitys hyväilee Shiron ohimoa. ”Sinä kirottu kerjäät hankaluuksia tovereidesi taholta...”
Shiro hymyilee sanoille väsyneesti. ”Kuulostaa siltä kuin sanoutuisit irti kaikesta omakohtaisesta vastuusta ja jättäisit minut oikein mielelläsi yksin susien suuhun.”
”Minä en vastaa asioista paladiineille samoissa määrin kuin sinä”, Lotor huomauttaa. ”Sen tosiasian tiedostaen toteamuksesi pitänee paikkansa.”
”Häikäilemättömyytesi taas lienee jokaisen tiedossa”, Shiro toteaa ja laskee kätensä Lotorin poskelle. Lotor avaa suutaan hyväillen huulillaan ja kielellään hänen peukaloaan.
”Hm, häikäilemättömyys... Kai ymmärrät, että suurimmat johtajat eivät ole tilivelvollisia kenellekään?”
”Eivät varmaan, tosin tuo argumentti on yhtä tyhjän kanssa Voltronin tapauksessa... Ilman tiimityötä hommasta ei tulisi mitään, vaikka johtajan pesti olisikin annettu minulle.”
”Kätket kynttiläsi vakan alle syyttä suotta, jalomielinen paladiini”, Lotor naurahtaa mietteliäänä ja piirtää sormellaan hänen vatsalihastensa ääriviivoja. ”Vaan jos omaa vähäisintäkään valtaa, se on hölmöä jättää hyödyntämättä. Sinulta, johtajalta, näet odotetaan päättäväisyyttä ja auktoriteettiasi suorastaan janotaan.”
”Kuulutko sinä samaan porukkaan?” Shiro heittää tuntien samalla pientä halua huokaista syvään Lotorin mahtipontisille sanoille. ”Niihin auktoriteettini janoajiin? Jos siis kysyisin jotain sellaista?”
Kommentti kuulostaa hölmöltä omaankin korvaan, mutta meneillään olevaan puheenaiheeseen hänen on hankala keksiä juuri mitään, mikä olisi Lotorin kannanoton kanssa samoilla linjoilla. Heidän käsityksensä johtajuudesta haarautuvat yhtenäisen rungon kahdeksi eri oksaksi.
Lotorin sormi hänen kyljellään pysähtyy. Tämä nuolaisee hänen peukaloaan jälleen kerran, eikä Shiro ehkä tahtoisi pitää näystä niin paljon kuin mitä hän totuuden nimissä pitää.
”Jos tulisit kysyneeksi jotain sellaista...” Lotor sanoo sitten. ”En ehkä vastaisi kieltävästi.”
Kuin huomaamattaan Shiro kääntyy selältä kyljelleen ja nojautuu hallitsevammin Lotoria kohti.
”Entä jos en kysyisi mitään?” Shiro iskostaa katseensa galraprinssin kasvoihin, ja Lotor vastaa samalla mitalla. Sinisissä silmissä hän näkee jotain kovin viekasta.
”Hm, johtajien ei ole tarpeen kysellä.”
