Nimi: Pussailuopetusta
Kirjoittaja: Sokerisiipi
Ikäraja: S
Tyylilaji: kaverihömppä
Paritus: Aatu/Mika
Haasteet: Fluffy10 #3, Random10 ja Genretasohaaste (snog)
A/N: Katsaus poikien nuoruusvuosiin!
Pussailuopetusta
Aatulla on paha päivä eikä mikään auta. Hän ei jaksa porukoitaan eikä mänttiä isoveljeään. Hän epäonnistuu videopeleissä ja heittää ohjaimen seinään. Aatu paiskoo ovia ja karjuu, jos joku uskaltaa puhua hänelle. Kaikki vituttaa ja harmittaa. Mutsi ei jaksa katsella Aatun räiskymistä vaan käskee ulos ja palata saa vasta sitten, kun hän on rauhoittunut. Uhmapäissään Aatu vie broidin fillarin ja polkee raivokkaasti ylämäkeen. Hän saa kuulla siitä myöhemmin, mutta nyt Aatu ei piittaa vähääkään.
Hän polkee, kunnes jalat ovat maitohapoilla ja keuhkot tuntuvat repeävän. Aatu pysähtyy ja nojaa raskaasti pyörän tankoon. Hän tekstaa Mikalle:
ooks koton?Aatu huohottaa ja tuijottaa asfaltin halkeamia. Päässä jyskyttää. Hän on siinä, kunnes kännykkä värisee.
MikaJoo.
Aatumä tuun sinne
MikaOk.
Aatu hymähtää Mikan lyhyille vastauksille. Se ei ole koskaan ollut kovin kummoinenkaan tekstailija. Mika on vanhanaikainen. Se mieluummin puhuu tuntikausia puhelimessa tai näkee kasvotusten. Aatusta se on ihan hyvä. Hänkin mieluummin näkee oikeasti.
Aatu polkee Mikan perheen rivitalolle. Hän jättää pyörän miten sattuu etupihalle ja kävelee ovesta sisään.
”Moi, Sari ja pikkumies”, Aatu tervehtii Mikan sisaruksia. Ne katsovat kolmestaan olkkarissa jotain perheleffaa. Aatu nyökäyttää päätään kohti Mikan huonetta ja menee edeltä jaksamatta edes yrittää olla kohtelias. Tänään vain on sellainen päivä. Mika tulee perässä. Aatu on heti kädet jätkän ympärillä ja puhisee pahaa tuultaan Mikan olkapään yli. Sen tukka haisee hiuslakalle.
”Huono päivä?” Mika tietää ja halaa ihanan tiukasti. Aatu mumisee myöntävästi. ”Mikä sua piristäis?”
”Sä”, Aatu vastaa. Mika hymähtää. Se hieroo Aatun selkää.
”Teen parhaani.”
Aatu hymyilee. Mikan ystävällisyys tuntuu hyvältä ja lämpöiseltä. Se on yksi parhaista halauksista, mitä Aatu on saanut. Jotain kuitenkin jää yhä uupumaan. Aatu miettii, mitä se mahtaa olla. Hän hieroo nenäänsä Mikan kaulaan. Tämä kipristää olkapäitään ja vetäytyy kauemmas. Se on niin söpöä. Mikaa on aina kiva kiusata.
”Toi kutittaa.”
”Eihän toi nyt ollu vielä mitään”, Aatu sanoo. Mika tajuaa vaaran ja yrittää paeta, mutta Aatu nappaa siitä kiinni ja kutittaa kyljistä. Mika huutaa, nauraa ja kiemurtelee.
”Älä, lopeta, ole kiltti”, Mika rukoilee ja kömpii sängylleen pakoon. Aatu seuraa perässä, mutta ei kutita enää. Hän hypistelee Mikan pöyheää emotukkaa ja pussaa huulille. Mika yllättyy niin, että melkein putoaa sängystä, mutta Aatu vetää pojan turvaan. Mikan sängyssä on kahdelle ahdasta. Tilan puute pakottaa heidät sylikkäin. Aatu ei pane sitä pahakseen.
”Sä pussasit mua”, Mika sanoo. Se näyttää hellyttävän hämmästyneeltä.
”Niin? Oon mä sua ennenkin pussannut”, Aatu sanoo.
”Joo, mutta se on ollu pelleilyä”, Mika sanoo. Aatu kohauttaa olkiaan. Hän on tottunut toimimaan ensin ja puhumaan vasta sitten. Tänään hän haluaa pussata Mikaa eikä se tunnu ollenkaan kummalliselta.
”Haittaako se sua?” Aatu kysyy valmiina perääntymään, jos Mikalla onkin epämukava olo.
”En mä tiiä. Ei kai. Se tuntuu ihan kivalta”, Mika sanoo. Sitten se kurtistaa kulmiaan. ”Mut et kai sä – ethän sä oo ihastunut muhun?”
Aatu nauraa ja pudistaa päätään.
”Oot mun paras kaveri ja tykkään susta, mutta en silleen. Sori nyt vaan”, Aatu hymähtää. ”Mitä pahaa on kasuaalissa kaveripussailussa?”
”Ei kai mitään”, Mika sanoo. Se näyttää hämilliseltä, mutta suu hymyilee. Aatu ottaa sen hyvänä merkkinä ja suutelee taas, nyt vähän pidempään, ja Mika vastaa siihen. Mikan huulet ovat arat ja liikkumattomat. Se on muutenkin ihan kireä. Mikaa taitaa jännittää. Aatu hyväilee pojan takaraivoa. Hän ei hoputa. Aatu antaa Mikan totutella uuteen tilanteeseen.
Kun he pussailevat vähän lisää, Mika rohkaistuu ja alkaa myötäillä Aatun suun liikkeitä. Mika ei ole kauhean hyvä. Se hätäilee liikaa. Sen tapa suudella muistuttaa näykkimistä.
”Sori, mä en osaa”, Mika pahoittelee ja punastuu nolostuneena.
”Kyllä sä opit”, Aatu vakuuttelee. ”Kokeillaan hitaammin?”
Mika näyttää niin nololta, ettei se uskalla. Aatu halaa ja silittää niskasta.
”Ei tarvii, jos et halua”, Aatu sanoo. Mika pudistaa päätään.
”Haluan, mutta – en tahdo ällöttää sua”, se sanoo. Aatu hymyilee.
”Ei tää oo ällöttävää. Mä tykkään pussailusta. Kyllä me susta vielä mestari tehdään”, Aatu lupaa. Mikaa naurattaa. Sen vihreät silmät säihkyvät.
”Missä sä oot oppinut noin hyväksi?” Mika ihmettelee.
”Riparilla oli yks Janne. Pussailtiin sen kanssa koko viime kesä”, Aatu sanoo.
”Miksei se enää pussaile sun kanssa?” Mika kysyy.
”Sillä on tyttöystävä eikä se kuulemma oikeasti tykkää pojista”, Aatu sanoo.
”No just.”
”Joo, mut ei voi mitään. Ei täällä tuppukylässä oo hirveästi kandidaatteja”, Aatu huokaa. Hän tökkii Mikan käsivartta. ”Sitku me päästään lukiosta, muutetaan johonkin isoon kaupunkiin. Hankitaan kumpikin viisi poikaystävää.”
”Viisi!” Mika nauraa. ”Mulle riittää yksi.”
”Okei. Mä voin lainata omiani sulle”, Aatu virnuilee. Mika pudistelee päätään.
”Jospa et. Meillä on ihan erilainen miesmaku.”
”No joo, totta.”
Mika hymyilee. Aatu hymyilee takaisin.
”Hitaammin siis?” se kysyy valmistautuen lisäopetukseen.
”Joo, ihan rauhassa”, Aatu sanoo. ”Ei oo kiire minnekään.”
Mika nyökkää. Se näyttää vakavalta. Aatu nauraa sen ilmeelle, mistä Mika vähän loukkaantuu, mutta muutaman suudelman päästä Mika on leppynyt. He suutelevat hitaammin antaen toisilleen tilaa reagoida. Mika oppii nopeasti. Kun he väsyvät pussailuun, Mika on jo huomattavasti taitavampi kuin alussa. Aatu sanoo sen ääneen, ja Mika näyttää tavattoman ylpeältä itsestään.
”Ihan hyvä, mutta kyllä sun täytyy vielä rehkiä sun kympin eteen”, Aatu kiusaa.
”Haista vittu”, Mika tuhahtaa ja heittää hänet sängystä. Aatu makaa lattialla ja nauraa.