Nimi: Lumihiutaleen lento
Kirjoittaja: Aelina
Ikäraja: S
A/N: Etsin tarinaa merenneidosta ja löysin tämän. Henkilökohtaisesti ei oo suosikkejani ja voisi olla huomattavasti paremmin kirjoitettu... (Ai hieman itsekriittinen?) Mutta niin. En muistanut edes kirjoittaneeni tätä, enkä ilmeisesti ole koskaan julkaissut tätä missään. Ehkä viisi vuotta vanha? Korjailin suurimpia virheitä.
LUMIHIUTALEEN LENTO
Miksi vaivautua liikkumaan, kun voi maata ilman päällä? Valkoiset hiutaleet tanssahtelivat lentäen pienen tuulenvireen mukana. Maisema peittyi valkoiseen lumeen ja hohti pelkkää puhtauttaan. Taas kerran tähdet toivat valoa taivaalle, aurinko oli jo laskenut. Sydänyö lähestyi, ja hiutaleiden tanssi kiihtyi yhä nopeammaksi ja lumoavammaksi. Täysikuu hehkui, ja metrin korkuiset lumihanget kasvoivat yhä korkeammiksi.
Miksi olla ulkona, kun voi nauttia sisällä lämmöstä? Pieni talo seisoi metsänrajassa. Sen ikkunat olivat peittyneet lumeen, eikä valoa nähnyt, ellei sitä aistinut. Katto notkui lumen alla ja oli romahtamispisteessä. Sisällä leimusi kodikas tuli, joka kutsui jokaisen ohikulkijan juomaan lämmintä kaakaota sen hehkussa. Se lämmitti koko talon jokaista nurkkaa myöten, eikä päästänyt pienintäkään varjoa sisälle pilaamaan tunnelmaa.
Miksi viluta lumituiskeessa, kun voi olla metsän suojassa? Metsän varjot tanssivat iloiten talven tuloa. Ne pyörivät puun luota puun luo yhä uudestaan ja aina nopeammin. Ensin ne olivat silmien edessä, seuraavaksi näkökentän ulkopuolella. Ne säikyttivät kulkijoita, vaikka eivät tarkoittaneet tehdä niin. Ne vain iloitsivat.
Kaiken iloitsemisen aiheuttivat lumihiutaleet, ne rakastivat lentoa ja iloitsemista. Ne rakastivat juhlimista ja pitivät hauskaa. Ja lisäksi ne rakastivat sokeria, vaikka eivät voineet sitä syödäkään. Sokeri vain kimalteli niin kauniisti, etteivät hiutaleet voineet olla pitämättä siitä.
