Ficin nimi: Lumesta ja rantahiekasta
Kirjoittaja: Ayu
Fandom: Avatar – The Last Airbender
Ikäraja: S
Mukana: Hakoda & Bato
Genre: Draama, slice of life
Summary: Toisinaan tuntui kuin hänet olisi tuomittu automaattisesti häviämään jokainen Baton kanssa pystyyn laitettu veto.
A/N: Suhteellisen nopeasti syntyi lisää ATLAa edellisen perään, vaikka tämänkin kanssa eteneminen jumitti vähän turhan pitkään omaan makuuni. Osallistuu haasteisiin Animaatioiden taikamaailma ja Luonnonilmiöistä. Ficin tapahtumat sijoittuvat aikaan, jolloin joukko vesiheimolaisia on liittynyt sotaan Maan valtakunnan rinnalla.
***
”Minun on ikävä lunta”, Hakoda puuskahtaa painaessaan jalallaan telttakepin kosteaan rantahiekkaan. ”Ja jäätä. Se ei lölly edestakaisin pienen vesinoron vaikutuksesta, eikä pyri kengistä sisään yksittäinen kide kerrallaan.”
”Onhan lumessa ja jäässä puolensa hiekkaan ja ruohoon verrattuna”, Bato tuumaa selkäänsä suoristaessaan ja suo hänelle leikillisen moittivan silmäyksen. ”Ja sinä muuten hävisit juuri.”
”Hävisin vai? Mitä muka?” Hakoda kohottaa kulmiaan. Mitä nyt tällä kertaa, hän on vähällä tarkentaa. Toisinaan tuntuu kuin hänet olisi tuomittu automaattisesti häviämään jokainen Baton kanssa pystyyn laitettu veto.
”Oletan, että äskeinen toteamuksesi liittyi koti-ikävään”, Bato virkkoo kerätessään ylimääräistä köyttä rullaksi. ”Siitähän sovittiin, että ensimmäisenä sellaista myöntävä häviää.”
”Odotapas hetki”, Hakoda palauttaa mieleensä äskeistä ääneen tuumailuaan. ”Mainitsin ainoastaan luonnontieteellisiä tekijöitä! Ei se todista vielä tarpeeksi!”
”Ihan miten vain. Kuulin sanan 'ikävä' ja tartuin siihen”, Bato tokaisee olankohautuksella.
”Mitä tässä sitä paitsi edes voittaa tai häviää? Siitä ei ole puhuttu mitään.”
”Ei kai olekaan.”
”Olisiko vaikka ihan niinkin yksinkertainen juttu, että häviäjä kantaa viikon ajan voittajan kantamukset?” Hakoda ehdottaa ja saa Batolta hyväksyvän nyökkäyksen.
”Antaa palaa.”
”Niin, paras mies voittakoon”, Hakoda virkkoo ja samaan lauseeseen kiroaa pehmeää rantahiekkaa, joka ei pidä telttaa yhtä hyvin kasassa kuin hän toivoisi. ”Äh, tämä on yhtä räpellystä näiden kanssa!”
”Ei auta kuin pystyttää se kauemmas vedenrajasta”, Bato toteaa ja tuuppaa nurin hiekassa heikosti törröttävän teltankepin.
”Sano muuta!” Hakoda ärähtää ja nykäisee köydestä, jolloin telttakangas valahtaa hiekalle. ”Lumen ja jään kanssa tämä todella olisi niin paljon mutkattomampaa.”
”Kaikkeen tottuu. Älä valita, niin en minäkään”, Bato sanoo ja pukkaa häntä hartiaan rohkaisevasti.
”En minä valita! Kaipaan vain kotiin lumen ääreen, siinä kaikki.”
Hakoda ei ensin edes tajua sanoneensa mitään sen ihmeellisempää, kunnes Baton hetki sitten käsissään pitelemä köysirulla lennähtää hänen päähänsä.
”Eipä siihen sitten mennyt kuin pari hassua minuuttia”, Bato tokaisee ja kehtaa vielä hymyillä sanojensa perään.
”Sinä suunnittelit tämän jotenkin.”
”Olet aina niin huono häviäjä.”
