Ficin nimi: Hämähäkinsurma
Kirjoittaja: Ayu
Fandom: My Hero Academia
Ikäraja: S
Paritus: EraserMic
Genre: Slice of life ja pikkuinen fluff
Summary:
”Tämä on piru vieköön meidän kylppäri, eikä mikään sittisontiaisten puuhamaa!”A/N: Tämän kanssa tukalaksi osoittautui lopettaa sopivassa kohtaa.
Osallistuu haasteisiin
Fobiaa pukkaa II ja
Animaatioiden taikamaailma.
***
”Whoou! Sissussaakeli holy shiiiit!”Shōtan syömäpuikot pysähtyivät puolimatkassa suuhun, kun Hizashin kauhistunut manailu hyökkäsi kylpyhuoneesta hänen korviinsa.
”Hoi, Mic?” hän huikkasi kysäistäkseen, mikä oli hätänä, muttei ehtinyt niin pitkälle, kun Hizashi potkaisi kylpyhuoneen oven auki ja paineli puolijuoksua keittiön puolelle.
”Yäk yäk yäk, Eraseeer! Meillä on hämähäkki kylppärissä!”
”On vai?”
”Ja vielä sellainen hervottoman iso ja pitkäkoipinen!” Hizashi nurisi käsivarsiaan inhosta ravistellen. ”Juuri sellainen, joka olisi niin tyydyttävää liiskata buutsin alle... Sain juuri tukan ponnarille ja siinä se ihan puskista nökötti hanan päällä! Siinä oli kuset lentää housuun ja seinille!”
”Olisin pärjännyt ilmankin tuota mielikuvaa”, Shōta hymähti ja nousi tuolistaan, ennen kuin Hizashi ehti erikseen pyytää.
Hämähäkki löytyi majailemasta peilikaapin päältä. Kuvauksen perusteella sitä olisi voinut luulla isommaksi kuin mitä se todellisuudessa oli, mutta Hizashin tuntien eri ötököitä ja muita sellaisia ei koskaan voinut liioitella koon tai vastenmielisyyden puolesta.
”Mihin sinä vessapaperia tarvitset?” Hizashi kurkisti epäluuloisesti hänen olkansa takaa. ”Sen kuin nitistät sen siihen paikkaan ja huuhtelet pöntöstä alas.”
”Turha sitä tappamaan on alkaa”, Shōta sanoi kaapaistessaan hämähäkin paperinpalaan. ”Se vain teki virheen ja meni eksymään väärään paikkaan.”
”Ihan ihme zen-asenne sinulla...”
”Pikemminkin käytännöllinen”, Shōta virkkoi ja virnisti Hizashille ilkikurisesti. ”Ajattele, jos minä tappaisin sen ja sen hautajaisiin tulisi sata muuta hämähäkkiä. Kunnon sukujuhlat meidän kylppärissä...”
”Yääh, älä
viitsi!” Hizashi äyskähti vainoharhaisena. ”Eivät hämähäkit sellaista tee! Vai tekevätkö?”
”Kuka tietää. Ampiaiset kai ainakin haistavat kuolleen lajitoverin ja lentävät parvena paikalle.”
”Ei sillä että kaipaisin tänne ampiaisiakaan”, Hizashi tokaisi päätään kiivaasti pudistaen. ”No, joko sinä sait sen pikkuperhanan?"
”Tässähän tämä.”
Hizashi kavahti tieltä, kun Shōta suuntasi paperinpalan kanssa kylpyhuoneen pienelle ikkunalle ja hätisti hämähäkin tuota pikaa matkoihinsa.
”Noin, sillä hyvä.”
Hizashi hengähti helpotuksesta ja näytti hyvä ettei huojuvan jaloillaan. ”Daaamn, se oli kuumottavaa!”
”Kai olet ihan okei, Mic?” Shōta kysyi ja ennen kuin huomasikaan, Hizashi oli nykäissyt hänet tiukkaan syleilyyn.
”Olet niin paras, Eraser, my hero...” tämä huokaisi kauhun muuttuessa lähinnä voipuneisuudeksi.
”Ei kestä. Vähäpätöistä arjen sankaruutta”, Shōta virkkoi vastatessaan halaukseen.
”Ei se minulle ollut yhtään vähäpätöistä!” Hizashi huomautti lakaisten kaiken vähättelyn maton alle. ”Minun koko ensi viikkonikin pelastui! Pistää taas muistamaan, miksi olenkin ykkösfanisi!”
”En taida hoitaa sankarin hommiani kovinkaan kummoisesti, jos minulla on faneja”, Shōta tuumasi mietteliäänä, ja Hizashi virnisti tuhahduksensa perään.
”Sinä ja sinun underground-meininkisi. Sano mitä sanot, olen silti ykkösfanisi, ja sinä puolestasi ikuinen ykköskuuntelijani.”
”Hyvä tietää”, Shōta hymähti ja sipaisi Hizashin poninhäntää. Samassa hän havaitsi vaaleiden suortuvien seassa jotain mustaa, joka tarkemmalla silmäyksellä osoittautui toiseksi hämähäkiksi. Shōta kurtisti kulmiaan. Joko se oli vain ikävä sattuma, tai sitten heidän todella pitäisi alkaa pitää moisia tunkeilijoita tiukemmin silmällä ja ottaa yhteyttä vuokraemäntään.
Hizashia oli oivallista harhauttaa halaamalla hieman tiukemmin, ja kun tämä kopsautti otsansa hänen hartialleen, Shōta sai tilaisuuden napata hämähäkki ja sujauttaa se toistaiseksi hihaansa talteen. Koko operaatio vei ehkä pari sekuntia, eikä Hizashi huomannut mitään varsinkaan, kun hän nykäisi poninhännästä leikkisästi lisähämäyksenä. Shōtan olisi melkein tehnyt mieli huokaista helpotuksesta. Hyvälaatuinen hepuli oli saatu jo yhdestä hämähäkistä, saati sitten että vastaan olisi tullut toinen heti kättelyssä.
”Jäikö sinulla muuten jokin kesken täällä?” Shōta kysyi sitten.
”Ai joo, totta! Olin aikeissa pistää piilarit”, Hizashi havahtui ja irrottautui halauksesta vähän kauemmas, muttei päästänyt vielä irti. ”Häkellytti vain nuo sinun ötökänpyyntitaitosi siinä määrin, että sitä ihan lamaantui paikoilleen! You know what, sinun pitäisi harkita sitä osaksi sankari-imagoasi!”
”Millähän tavalla?”
”Kehitellään jotain tosi päheää settiä!” Hizashi intoili. ”Eraserhead,
the Slayer of Spiders... Hämähäkinsurma, jotain sellaista!”
“Aika mahtipontinen titteli”, Shōta tuumasi huvittuneena. ”Ehkä minulle riittää olla pienemmän mittakaavan sankari siltä osin. Sankarilupatoimistollakin voisi olla aiheeseen oma mielipiteensä sanottavanaan.”
”Olkoonkin, minä takoisin niille mielelläni vähän järkeä nuppiin, jos niikseen”, Hizashi virkkoi etusormeaan kujeilevasti heilutellen. ”Vaikka eipä sitä joka tyypillä ole omaa ötökänpyytäjää pitämässä järjes... HYI KIESUS, SE TULI SINUN HIHASTASI!?” Loppulause katkesi järkytyksen mylväisyyn, eikä Shōtan tarvinnut sekuntia kauemmin etsiä sille syytä.
”Katsos vain, nopea rontti...” Shōta irvisti anteeksipyytävästi ja poimi kämmenselälleen kipittäneen hämähäkin juuri ajoissa, ennen kuin se sai mojovan iskun Hizashin kädestä.
”What the ass, ei sinun pitänyt niiden kanssa liittoutua! Mistä sinulla viiraa!?” Hizashi perääntyi pari askelta huitoen villisti käsillään. ”Älä vaan sano, että sinulla on ties mitä pikkuniljakkeita kokonainen legioona jossain piilossa!”
”Niitä oli vain tämä yksi. Minun piti hankkiutua siitä eroon sopivassa kohtaa, mutta se suunnitelma näköjään meni penkin alle”, Shōta totesi ja näytti sormiensa välissä rimpuilevaa hämähäkkiä. Hizashi värähti päästä varpaisiin.
”Heivaat sen nyt vipinällä pihalle, ennen kuin hoitelen sen itse ja tungen sen ruumiin leipäsi väliin, kun sitä vähiten odotat”, Hizashi ärähti ja tiiraili ympäri kylpyhuonetta kuin olisi omistanut laserkatseen jolla nirhata jokainen vastaantuleva ötökkä. ”Tämä on piru vieköön meidän kylppäri, eikä mikään sittisontiaisten puuhamaa!”
Shōta paukautti kylpyhuoneen ikkunan kiinni häädettyään hämähäkin, eikä onnistunut peittämään virnettään ajoissa.
”Mitä sinä siinä hykerrät, vehkeilevä kelmi!” Hizashi provosoitui saman tien.
”Ihailen tuota suunnatonta tarmoa, joka jättää alleen kammosikin”, Shōta tuumasi totuudenmukaisesti ja oli näkevinään Hizashin suupielessä pienen nykäyksen.
”Ei sitä ole aikaa housut kintuissa vapista!” tämä puuskahti ja raksautti sormiaan. ”Come on, Eraser! Joka nurkka käydään nyt läpi!”
Ehkä hän oli sen velkaakin Hizashille, Shota tuumiskeli nyökätessään myöntävästi.
”Etkä sitten tunge niitä hihaasi tai housuihisi, vaan hävität kunnolla saman tien!”
”Hmh, se oli edelleenkin vain se yksi tapaus...”
”Ja tuo on maailman
surkein perustelu yhtään mihinkään.”
