Kirjoittaja Aihe: Muistikuvakollaasi (S • Sola/Aleksa • femme, slice of life)  (Luettu 2189 kertaa)

Felia

  • ***
  • Viestejä: 1 604
  • jokainen päivä on sun arvoinen
Nimi: Muistikuvakollaasi
Kirjoittaja: Felia
Paritus: Sola/Aleksa
Ikäraja: S
Genre: Draama, femme, slice of life
Haasteet: Arkifest II
Yhteenveto: Se oli kuin valokuvakollaasi, johon heidän tähänastinen matkansa oli ikuistettu.

A/N: Täällä taas! Edellisen tekstin julkaisusta on vierähtänyt jo tovi, ja nyt vihdoin ja viimein sain aikaiseksi jotain uutta. :D Tutuilla hahmoilla jatkoin raapustelua, ja näihin tyttösiin on voinut törmätä ficeissä Suudelmia kaatosateessa (S) ja Muste ihollasi (S). Tämän tekstin myötä myös korkkaan Arkifest II -haasteen. En oikein osaa sanoa tästä mitään kummempaa; tätä oli hauska kirjoittaa. Toivottavasti ei löydy kovin paljoa aikamuotohäröjä, sillä en ole tottunut kirjoittamaan imperfektissä. :D





Muistikuvakollaasi




Tavalliseen tapaan aamu alkoi seinään viskatulla herätyskellolla.

Sola räpytteli unihiekkaisia silmiään, kierähti selälleen ja venytteli unen jäljiltä jäykkiä jäseniään. Kun näkökenttä ei enää näyttäny unihiekan sumentamalta, hän nousi ylös ja katse osui ensimmäisenä lattialla olevaan tummanharmaaseen herätyskelloon. Päällisin puolin se näytti olevan kunnossa, sillä ei hän sitä ollut niin kovaa seinään heittänyt, mutta olisi vain ajan kysymys, kun se sanoisi sopimuksen irti hänen käsittelynsä seurauksena. Hän otti kellon käteensä, laski sen takaisin vakiopaikalleen yöpöydälle ja laahusti sitten keittiöön laittamaan kahvinkeittimen valmiiksi.

Sola nappasi kaapista mukin ja laski sen tiskipöydälle kahvinkeittimen viereen hymynkareen noustessa koristamaan hänen suupieliään. Muki sattui olemaan Aleksan lempimuki – tämä joi siitä aina Solan luona majaillessaan. Haalistunut nallen kuva todisti mukin olleen käytössä jo pitkään, mutta Solalla ei ollut ollut sydäntä luopua mukista missään vaiheessa. Varsinkaan nyt hän ei luopuisi siitä mistään hinnasta.

Lämmin, miellyttävä tunne levisi Solan sisimpään, kun hän siveli mukia peukalollaan ja palasi mielessään siihen hetkeen, kun Aleksa oli ensimmäisen kerran käynyt hänen luonaan. Kohteliaana Sola oli kysynyt tältä, kelpaisiko kahvi ja tietenkin se oli kelvannut. Hän oli osoittanut kaappia, josta mukit löytyisivät ja Aleksa oli vähän aikaa tarkastellut mukivalikoimaa ja lopulta napannut käteensä kyseisen nallemukin.

”Tää on söpö niin kuin säkin”, Aleksa oli silloin todennut ja saanut Solan punastumaan. Sen päivän jälkeen Aleksa ei ollut koskenutkaan muihin mukeihin. Samalla muki oli saanut myös syvemmän tunnearvon. Ennen Aleksan kosketusta se oli ollut vain yksi vanha muki monien muiden joukossa, mutta nyt se oli paljon enemmän. Hetkinä, joina ikävä puristi rintakehässä, se helpotti oloa vähän samaan tapaan kuin lämmin halaus, ja samalla se muistutti niistä lukuisista yhteisistä hetkistä, jotka he olivat Aleksan kanssa jakaneet. Se oli kuin valokuvakollaasi, johon heidän tähänastinen matkansa oli ikuistettu. Tässä tapauksessa kollaasi ei tosin muodostunut valokuvista vaan muistikuvista, jotka olivat painuneet mieleen niin elävästi.

Hetken päästä Sola havahtui siihen, kun tuttua kahvinkeittimen porinaa ei kuulunut. Hän pudisti päätään tajutessaan, että oli unohtanut laittaa sen päälle. Hän painoi käynnistysnappia, etsi sitten puhelimensa käsiinsä ja tarkisti, oliko kukaan kaipaillut häntä. Näytön vasemmassa ylälaidassa oli merkki saapuneesta WhatsApp-viestistä ja hän avasi sovelluksen lukeakseen viestin.

Hyvää työpäivää, rakas. ♥

Lämmin aalto hulmahti läpi koko Solan kehon, ja onnellisesti hymyillen hän kirjoitti Aleksalle vastauksen.

Kiitos. ♥ Ja hyvää koulutuspäivää sulle. : D

Vastaus saapui lähes heti pusuhymiön muodossa. Sola huokaisi tyytyväisenä, laski puhelimen sohvalle ja kiersi vaatehuoneen kautta vessaan vaihtamaan ylleen jotain töihin sopivampaa. Katsoessaan itseään vessan peilistä, Solan oli pakko mielessään todeta, että aamu oli kaikessa epätäydellisyydessään ollut täydellinen.





HAASTEET

18. Tavalliseen tapaan aamu alkoi seinään viskatulla herätyskellolla.
39. Kirjoita teksti, joka rakentuu jonkin jokapäiväisen esineen tai paikan ympärille, kuten esimerkiksi puhelimen tai vaikka työpaikan taukotilan.
« Viimeksi muokattu: 04.06.2018 15:10:44 kirjoittanut Felia »
minne ikinä sä meet, sinne minä jään
ku siellä missä oot ei oo ikävää

Lunalotta

  • Valon ja ilon tuoja
  • ***
  • Viestejä: 1 064
  • Kuinka mielettömäksi kaipuu kasvaa nopeesti
    • Smaragdien säihke
Miks mä aina yritän kommentoida näitä tekstejä tähän aikaan yöstä, kun tekee mieli vaan laittaa miljoona sydäntä ja mieli on täynnä sokeria? Minä fluffynnälkäisenä ja femmettärenä löysin tieni tietenkin tän tekstin pariin, varsinkin kun oon lukenut ne kaksi edellistäkin tekstiä. Sola on niin ihana ja sen nimikin on niin omalaatuinen! Ja otsikko on niin mainio ja kuvaa tekstiä hyvin. Mullakin on tyttöystävästä kaikenlaisia muistikuvia eri tilanteista, paikoista ja esineistä - esimerkiks yks iso pehmonalle jota se tykkäs tosi paljon halailla. Aina kun iskee ikävä niin halailen sitä itsekin. :3
Toivottavasti kirjoitat näistä tytöistä pian lisää, se olis ihanaa!
Ex-SparklingAngel
Tupani on Puuskupuh
Kaakao ja suklaa ovat lähellä sydäntä <3
Laittakaa ihmeessä yksityisviestiä jos haluatte jutella tai tutustua, ilahdun suuresti :)

listaus

Avasta kunniat Fractalle <3

flawless

  • Alempi ylilehmä
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 10 763
  • d a d d y
Tän tekstin nimi on ihana! Ihastuin siihen heti ja se kiinnitti mun mielenkiintoni välittömästi. Tykkään kauheesti tuollaisista sanaleikeistä ja tuo on musta hurjan kekseliäs. Oli myös kivaa että se tuli esille tekstissäkin, joskin se kohta tuntui mun korvaan enemmän otsikon selittämiseltä eikä niinkään luontevalta osalta tekstiä, mutta se voi toki tuntua siltä senkin takia että otsikko oli niin vahvasti mielessäni lukiessa koska se oli musta niin superihana. Ja se sopi tähän tekstiin tosi hyvin.

Lainaus
Sola räpytteli unihiekkaisia silmiään, kierähti selälleen ja venytteli unen jäljiltä jäykkiä jäseniään. Kun näkökenttä ei enää näytä unihiekan sumentamalta, hän nousi ylös ja katse osui ensimmäisenä lattialla olevaan tummanharmaaseen herätyskelloon. Päällisin puolin se näyttää olevan kunnossa, sillä ei hän sitä ollut niin kovaa seinään heittänyt, mutta olisi vain ajan kysymys, kun se sanoisi sopimuksen irti hänen käsittelynsä seurauksena. Hän otti kellon käteensä, laski sen takaisin vakiopaikalleen yöpöydälle ja laahusti sitten keittiöön laittamaan kahvinkeittimen valmiiksi.
Tässä kappaleessa hypit pari kertaa aikamuodosta toiseen saman lauseenkin sisällä. Alleviivatut kohdat ovat yhtäkkiä preesensissä vaikka kaikki muu on menneessä aikamuodossa. Tämä kielioppivirhe vähän töksähtää lukiessa ja hankaloittaa ymmärtämistä kun hypitään eri aikamuotojen välillä, mutta sitä oli vain tässä kappaleessa. Muutoin teksti oli helposti luettavaa ja ymmärrettävää ja soljui kivasti eteenpäin. Tämä oli mukavan tiivis pätkä, ja vaikka kerrottiinkin arkisista asioista niin lukijan mielenkiinto pysyi koko tekstin ajan hyvin.

Mä itse asiassa tykkäsin tässä tosi paljon just siitä arkisuudesta. Musta slice of life -tekstit on ihania, koska ne on kevyttä luettavaa ja musta on kiinnostavaa pilkistää vähän erilaisiin arkiin erilaisista näkökulmista. Tämä oli tosi söpön ja kevyen ja iloisen sävyinen teksti ja sopi sellaisena tällaiseen aurinkoiseen kesäpäivään oikein hyvin luettavaksi. Erityisesti tykkäsin siitä kuinka kuvailtiin yksityiskohtaisemmin tuota kahvikuppiasiaa, se oli musta tosi kivassa keskipisteessä ja ihan mieltä lämmitti ajatella, kuinka tällaisilla pienillä asioilla voi olla jollekin iso merkitys vaikkei sitä ulkopuolinen nähdessään arvaisikaan.

Oikein kiva ja elämänmakuinen teksti, kiitos!


bannu © Ingrid

Felia

  • ***
  • Viestejä: 1 604
  • jokainen päivä on sun arvoinen
Lunalotta: Haha, eihän siinä ole mitään pahaa, jos laittaa miljoona sydäntä ja mieli on täynnä sokeria. :D Sola tosiaan on ihanan omalaatuinen nimi, joten siksi sen pitkästä nimilistasta valitsinkin. ;D Hienoa kuulla, että ficin nimi oli osuva ja kuvasi tekstiä hyvin. Muistikuvia varmasti syntyy parisuhteen aikana paljon, ja musta oli hauska tässä keskittyä noihin mukin herättämiin muistoihin. Jotenkin siitä tulee niin fluffyinen olo, kun yhdistää rakkaimpansa johonkin konkreettiseen asiaan - tässä ficin tapauksessa siis mukiin. :3 Aion varmasti vielä kirjoitella tyttösistä lisää, sillä näistä on ollu ihan huippua kirjoittaa. :D Tuhannet kiitokset kommentistasi. ♥

flawless: Ihana kuulla, että tykkäsit tekstin nimestä. :D Itse asiassa mietin tuota ns. selityslausetta, sillä lisäsin sen koko tekstiin vasta jälkeen päin. Siksi en yhtään ihmettele, jos se on tuntunut liian selitysmäiseltä. Mutta toivottavasti se ei kauheasti häirinnyt. :D No niin, arvasin, että jotain aikamuotohäröjä on jäänyt, mutta minkäs teet, kun et valovuosiin kirjoita kyseisellä aikamuodolla. ;D Jep, slice of life -tekstit on tosiaan ihania. ♥ Kaikkien arki on erilaista, mutta silti se voi olla todella ihanaa, ja sitä lukiessa tosiaan tulee lämpöinen fiilis. Pienetkin asiat voi merkitä paljon, ja musta oli hauska pureutua tässä tekstissä tuohon kahvimuki-seikkaan. Hirmusesti kiitoksia kommentistasi. ♥
minne ikinä sä meet, sinne minä jään
ku siellä missä oot ei oo ikävää

Alice Katarina

  • ***
  • Viestejä: 1 006
Onnittelut kommenttiarpajaisten voitosta!

Olin kovin ilahtunut kun sain valita femmeä ja päädyin tähän kiinnostavan nimen takia. Tykkään tälläisistä slice of life teksteistä, kun niissä tunnelma on jotenkin ihanan lämpöinen! Pidin Solasta ja samaistuin aamuväsymykseen. Heittäisin itsekin varmaan herätyskelloni seinään, jos se ei olisi puhelin, jonka korvaamiseen ei riitä rahat.  ;D Aleksan kahvikuppi oli suloinen yksityiskohta ja tapa saada muistoja mukaan tekstiin. Eiköhän jokaisella ole niitä jotain esineitä tai paikkoja, jotka muistuttavat toisesta.

Lainaus
”Tää on söpö niin kuin säkin”, Aleksa oli silloin todennut ja saanut Solan punastumaan. Sen päivän jälkeen Aleksa ei ollut koskenutkaan muihin mukeihin. Samalla muki oli saanut myös syvemmän tunnearvon. Ennen Aleksan kosketusta se oli ollut vain yksi vanha muki monien muiden joukossa, mutta nyt se oli paljon enemmän. Hetkinä, joina ikävä puristi rintakehässä, se helpotti oloa vähän samaan tapaan kuin lämmin halaus, ja samalla se muistutti niistä lukuisista yhteisistä hetkistä, jotka he olivat Aleksan kanssa jakaneet.
Tykkäsin tästä kohdasta eirtyisesti. Ihanan söpöä ja suloista!

Loppu tyttöjen tekstailuineen oli varsin ihana! Kyllähän se aina saa hymyilemään, kun se tietty ihminen laittaa viestiä.

Kiitos tästä suloisesta pätkästä! Pitääkin mennä lukemaan muutkin tekstit näistä tytöistä.

AK
Avasta kiitos Ingrid!

Ja se meni siks ku mä halusin,
ja mä rähjäsin mut uskoin rakkauteen.
Mä menin sinne ja takasin,
ja mä kaaduin mut mä nousin uudelleen.

Felia

  • ***
  • Viestejä: 1 604
  • jokainen päivä on sun arvoinen
Alice Katarina: Oi, kiitos! Slice of life -tekstit on ihania, arjessahan on paljon ihania asioita, jos niistä osaa nauttia. :) Aamuväsymys on varmasti tuttua monille - niin mullekin - ja monesti on kyllä mieli tehnyt laittaa herätys pois päältä aamulla ja jatkaa unia. :D Kaikissa ihmissuhteissa varmasti jää mieleen juttuja, joista sitten toisen aina muistaa ja tässäkin tapauksessa muistan käyttäneenä tuota kahvikuppia, kun silloinen kumppanini sattui juomaan aina siitä samasta tietystä kupista mun luona käydessään. Muistan, että tämä oli todella henkilökohtainen teksti silloin jokunen vuosi sitten. Ihanaa, että tässä oli juuri sitä slice of life -tunnelmaa, josta pidät. Suuret kiitokset ihanasta kommentistasi! ♥
minne ikinä sä meet, sinne minä jään
ku siellä missä oot ei oo ikävää