Rauhallisuuden tyyssija | S | Hevoshömppä | Tuplaraapale |

[Grazioso]

Nimi: Rauhallisuuden tyyssija
Kirjoittaja: Grazioso
Genre: Jaa-a. Olisikohan tämä jonkinlainen hevoshömppä?
Ikäraja: S
Haaste: Arkifest  II - numero 42

A/N: Tämä on vain tämmöinen pieni höpöhöpö-raapale, joka tuli eilen mieleen :'D. Olin siis eilen ratsastamassa, ja tadaa! tämä syntyi. Ratsastus on ihana harrastus, kokeilkaa ihmeessä jos on kiinnostusta!

Osallistuu haasteeseen Arkifest numerolla 42.

   

Rauhallisuuden tyyssija

Ovi aukenee. Sisältä kuuluu tuttuja hirnahduksia, ja syksyinen sadesää tuoksahtaa nenässä. Kaikkialla on rauhallista, kun Roosa astuu peremmälle. Hän liu’uttaa oven takanaan kiinni ja nauttii kavioiden innostuneesta kopseesta. Paikalla ei ole ketään. Edessä aukenee tuttu näky. Ensin keltainen ämpäri, pari heinäpaalia ja sitten karsinoista pilkottavat korvanpäät.

Roosan kasvoille nousee hymy, kun hän tarkastelee seinällä olevaa ilmoitustaulua. Sen reunat ovat vanhat ja kuluneet, mutta se ei haittaa. Paperille on kirjoitettu hatarin kirjaimin nimiä, kellonaikoja ja ohjeita.

Onneksi Roosa tietää jo ohjeet. Hän on viettänyt täällä niin paljon aikaa, että osaa jo unissaan viikon ohjelman. Ensiksi hän sukeltaa valaistulle käytävälle, jossa innostuneet hirnahdukset tervehtivät häntä. Roosa vastaa takaisin, tosin ei hirnunnalla. Saappaat astelevat kovaa kivipintaa vasten. Heinäpaalit kuivattavat silmiä, mutta Roosasta se on vain kodikasta. Hän pysähtyy vasta viimeisen karsinan ovelle.

Hevonen heräilee uniselta nuokkumiseltaan, kun näkee Roosan. Se pärskähtää niin että sylkipisarat lentävät. Roosa naurahtaa. Hän etsii kädellään pehmeää harjaa, ihaillen samalla
hevosen vaalean läikikästä väritystä.

Kun hän viimein avaa karsinan oven, on vastassa töytäisy olkapäähän. Roosa on kuitenkin niin tottunut, ettei hän välitä moisesta. Hän kiepsauttaa roikkuvan riimun kiinni kalteriin, pyörähtää ympäri ja antaa kätensä levätä pehmeää karvaa vasten. Karsinassa haisee pahalle, mutta se kuuluu asiaan. Roosa ottaa käteensä harjan sivelläkseen ylimääräisiä karvatupsuja pois. Rauhallista hengitystä kuunnellessaan hänen ajatuksensa karkaavat metsäpolkuun, jonka hän aikoisi tänään ratsastaa läpi.

[Sielulintu]

Heppatekstejä on ihan liian vähän, joten ihanaa, että niitäkin kirjotetaan!
Kiinnostuin tästä heti tosi paljon, kun huomasin, että hevoset ja talleilu oli päässeet aiheiksi. ratsastus ja hevoset on olleet itselle tosi pitkään iso ja tärkeä osa elämää, joten kiva lukea täältäkin jotain niihin liittyvää.
Tässä tunnelma oli todella ihana. Olit mun mielestä tavoittanut tähän just sen tunnelman, joka tallille mennessä on. Tuttu paikka, tutut hevoset ja rauhoittava hevosen hoitelu. Talli on omastakin mielestä ympäristönä niitä kaikkein kodikkaimpia ja rentouttavimpia, mitä kuvitella voi, ja tässä se oli tuotu kivasti esille. Kaikki hevosen hörinät ja heinän tuoksut elävöitti tosi paljon. Tätä lukiessa tuli ihan sellanen olo, että haluaisi vaan taas saman tien tallille, vaikkei edellisestä kerrasta vielä onneksi kovin montaa päivää olekaan.
Kiitos tosi paljon tästä tunnelmallisesta heppailutekstistä.

[Waulish]

En ole koskaan ollut erityisemmin tekemisissä hevosten kanssa, mutta jostain syystä hevosmaailma on aina viehättänyt minua. Muistan kun pienenäkin luin ihan innoissani Hevoshullua ja Villivarsaa ja mitä näitä nyt oli. Hevoset on kiehtovia eläimiä, ja niiden kautta pääsee mystisellä tavalla lähelle luontoa ja ihan omanlaistaan elämänpiiriä. Olin kerran kaverin mukana tallilla, ja tervehdin sitten kaikki hepat läpi sillä aikaa, kun kaveri huolsi oman heppansa karsinaa. Ihastuin hevosten varsin moninaiseen äänimaailmaan! Ne eivät pelkästään hirnu vaan hörähtelevät, korahtelevat, tuhahtelevat, vaikka sun mitä... Muita kokemuksia mulla ei talliympäristöstä olekaan, mutta tämän tekstin myötä palasin ihan kuin ajassa taaksepäin niihin kokemiini tunnelmiin. Äänet, tuoksut ja tunteet välittyvät tästä tekstistä tosi hyvin myös tällaiselle hevosia tuntemattomalle lukijalle ja päästävät hetkeksi osaksi tätä kaikkea. Kertojaääni on samaistuttava, ja on helppo ymmärtää, miksi Roosasta tuntuu niin kodikkaalta tutussa, rakkaassa ympäristössä.

Kiitokset tästä tuplaraapaleesta, tämä jätti oikein rauhallisen ja seesteisen olon! -Walle

[Grazioso]

Hui, kommentteja! 

Sielulintu: Heppatekstejä on tosiaan liian vähän! Onneksi tätä vääryyttä voi itse hieman korjailla, hah. Minullekin hevoset ja talleilu ovat tärkeä osa elämää, vaikka olen harrastanut ratsastusta suhteellisen vähän aikaa. Ei se silti estä kirjoittamista, hevoset ovat vain niin kivoja! On super mukava kuulla, että tunnelma oli onnistunut! Tallilla toden totta on sellainen kodikas tunnelma. Ei ole mihinkään kiire, on vain hevoset ja sinä itse. Pidän siitä tunnelmasta tosi paljon, joten ihanaa että se välittyi lukijallekin.

Waulish: Mukavaa että eksyit tämän pariin, vaikka hevoset eivät olekaan tuttuja. Minäkin luin pienenä kaiken maailman hevoskirjoja, voi niitä aikoja <3. luin sellaista kirjasarjaa kuin Sinttu, muistan sen elävästi. Lopetin kuitenkin, koska en pitänyt päähenkilöstä :'D. Ärsyttävä valittaja, pff. Voisin joskus vilkaista uudelleen, ihan vaikka nostalgian merkeissä. Hevoset ovat todella kiehtovia. Niin kuin sanoit, ne tuovat mukanaan ihan omanlaistaan elämänpiiriä. Siksi pidänkin niistä! Ihana kuulla, että pääsit tämän tekstin avulla takaisin kokemiisi tunnelmiin. Olen otettu^^ Kiitos huisisti kommentista!

[Sokerisiipi]

En itse hirveästi välitä hevosista (olen niille hirvittävän allerginen), mutta juuri sen vuoksi halusin tämän tsekata ja lukea, koska sukellus itselle vieraaseen arkeen on aina kiehtovaa ja virkistävää.

Pidin tämän lempeästä aistikkuudesta ja rakkaudesta, joka Roosasta välittyi, kun hän pääsi talleille hevosten luokse. Koko teksti henkii sellaista hiljaista tyytyväisyyttä, kun on just sen oman juttunsa äärellä ja sisin on täysin tasapainossa. Siitä on ihana lukea, se on todella ainutlaatuinen mielentila eikä ollenkaan itsestään selvyys. Tässä oli myös monia yksityiskohtia, jotka todella herättivät tekstin henkiin, kuten kavioiden innostunut kopse, nuo silmiä kuivattavat heinäpaalit ja hevosen pärskähtäessä lentävät sylkipisarat. Sanalla sanoen tämä oli yksinkertaisesti aito.

Kiitos, oli ihana päästä Roosan messiin hevostalleille, pidin kovasti! ^^

[Larjus]

Tätä lukiessa tuli kyllä niin pahuksen kotoinen olo, ja näin ton kaiken sieluni silmillä, oonhan jotain vastaavaa päässyt itsekin todistamaan monen monta kertaa. Harrastin ratsastusta joskus junnuna ja senkin jälkeen olen käynyt kaverin kanssa välillä talleilla, kun se on treenannut vuokrahevostaan ym. (+ hevosaiheinen media, etenkin pelit, on ollut mulle aina tärkeitä).

Tässä olis just sitä ihanaa realistista tallielämän taikaa, todellista rauhan tyyssijaa, ja siitä lukiessa tuli itsellenikin todella rauhallinen olo. Tykkäsin eritoten siitä, miten joistain asioista mainittiin se periaatteessa ikävä puoli (esim. että karsinassa haisee pahalle) mutta otettiin huomioon myös se seikka, että se kuuluu asiaan eikä oikeastaan edes haittaa. Voiko tän lähemmäs talleja ja hevoselämää edes päästä tekstimuodossa? ♥

Tässähän alkaa taas itsekin kaivata talleilla käyntiä. ^^