Herätessä kaikki oli ollut selkeää, uni kirkas kuin valokuva, mutta nyt se katosi ja haalistui aivan kuin aamuaurinko olisi ylivalottanut muiston.Fandom: Voltron: Legendary Defender
Nimi: Transsendenssi
Kirjoittaja: Beelsebutt
Oikolukija: sieerra
Päähenkilöt: Shiro/Haggar (Honerva)
Lajityyppi: synkkä draama? tavallaan non-con, ehkä?
Sanamäärä: < 1000
Haasteet:
Kovanonnenlehmä (KOL) bonus!
Ikäraja: K-11
Varoitus: Spoilaa 3. kautta! Sisältää hämäryyksiä, kaikenlaista touhua ilman suostumusta, aineiden (pakotettua) käyttöä!Tämä on
KOL-bonarihaasteficci. Minulle jäänyt haaste oli seuraavanlainen:
Paritus: Shiro/Haggar
Lajityyppi: (synkkä) draama ja/tai lohturomantiikka (hurt/comfort) ja/tai ilman suostumusta (non-con)
Ikäraja: S — K-18
Yhteenveto(ehdotus): Shiro on vangittuna ja Haggarin kuulusteltavana, mutta on silti näkevinään ripauksen jotain inhimillistä noidan kuoren alla.
Yhteenvetoehdotus ei nyt oikein toiminut, joten kalastin soveliaan idean Supernaturalista
katsoneet tietävät mistä jaksoista puhun! Tosi jännä paritus, ei kyllä olis tullut aivan heti mieleen itselle x) Kiitokset parituksesta siis
Ayudaralle!
Ja kiitokset taas aina ja iankaikkisesti sieerralle <33
Hox! En omista Voltron-maailmaa enkä sen hahmoja. En tahdo ficilläni tuottaa mielipahaa kenellekään enkä tienaa tällä mitään!
Transsendenssi
Keittiöstä kuuluva kahvikeittimen porina havahdutti Shiron unesta. Hän kokeili patjaa vierellään, mutta löysi harmikseen vain viileän lakanan. Hän kömpi takaisin lämpimän peiton mutkaan vaivautumatta aukaisemaan silmiään. Vasta kun askelten ääni lähestyi makuuhuonetta, Shiro kampesi silmänsä auki ja haukotteli leveästi. Hän oli kaivannut arkisia aamuääniä vaeltaessaan Leijonalinnan mukana ympäri universumia.
"Herätys, unikeko."
"Huomenta, rakas", Shiro vastasi hymyillen, silmät yhä unesta sikkuralla. Nukkumaanmeno oli viivästynyt edellisenä iltana tärkeämpien asioiden tieltä.
"Älä totuttaudu tällaiseen, huomenna saat
sinä vuorostasi tuoda
minulle aamiaista sänkyyn."
"Tuon vaikka joka aamu, Honerva", Shiro lupasi vakaasti. Hän odotti niin kauan, että Honerva sai laskettua tarjottimen yöpöydälle, ja veti tämän sitten päälleen makaamaan. Honervan nauru pulppusi hänen korvissaan.
"Kärsimätön otus!" Honerva soimasi, mutta suukotti Shiron aamunkarheaa leukaa. Hän solahti tämän viereen ja nojautui vasten sängynpäätyä. "Anna tarjotin."
Aamukahvia juodessaan Shiro tunsi Honervan katseen tutkivan häntä tiiviisti. Hän vilkaisi sivulleen.
"Miten nukuit?" Honerva kysyi äänensävy astetta virallisempana. Aivan kuin tämä olisi ollut jälleen laboratoriossa työnsä ääressä ja tutkinut häntä kuin koe-eläintä. Shiro värähti, mutta pakotti itsensä hymyilemään. Hän tiesi, että Honerva tarkoitti hänen parastaan.
"Paremmin kuin edellisenä yönä", hän vastasi vältellen ja toivoi, että asian käsittely loppuisi siihen.
"Mutisit unissasi", Honerva kertoi pehmentäen ääntään hivenen. Hän siveli Shiron paljasta rintaa ja käväisi hipauksen verran olkavarteen ulottuvalla arvella. "Kerro minulle."
Shiro nielaisi suunsa tyhjäksi ja puristi silmänsä hetkeksi umpeen.
"Tämä on viimeinen tilaisuutemme!""Se sama taistelu, yhä uudestaan ja uudestaan", Shiro myönsi lopulta. "Aina sama viimeinen taistelu. En tiedä, miksi en pääse siitä yli. Zarkon on kuollut, ja minun pitäisi alkaa jo unohtaa."
Honervan altealaismerkit välähtivät, ja hänen huulensa kaartuivat hymyyn. Aivan kuin kylmä viima olisi pyörähtänyt huoneessa, vaikka aurinko paistoi yhä verhojen raosta lempeänä. Shiro kurtisti kulmiaan.
"Me voitimme", Honerva myönsi suukottaen jälleen Shiron leuankaarta. "Mutta muistot säilyvät pidempään kuin taisteluarvet."
Shiro vilkaisi kädentynkäänsä, johon oli ennen kiinnitetty galra-proteesi.
"Totta. Mutta emmekö voi vain—"
"Shiro, rakas, tämä on tärkeää", Honerva keskeytti jälleen sivellen lempeästi Shiron rintaa. "Kerro vielä. Keitä taistelussa oli mukana?"
"Tunnen hänet mielessäni!""Vastustele, Shiro!
"Keith. Keith oli siellä. Ja Lance. Hunk ja Pidge", Shiro palautti mieleensä. Muistot olivat sumeita, mutta paladiinien kasvot piirtyivät silti selkeinä hänen mieleensä. "Meidän pitäisi kutsua heidät käymään. En edes muista, milloin viimeksi... milloin..." Shiro takelteli haparoiden haipuvia muistikuvia. Eihän siitä voinut olla kovin kauaa? Hän sulki silmänsä ja koetti keskittyä.
"Kutsumme varmasti", Honerva vakuutti. Nyt hänen kätensä tuntui viileältä Shiron ihoa vasten, mutta Shiro ei saanut enää silmiään avattua. "Oliko siellä muita?"
"Coran. Coran oli mukana myös. Leijonalinnassa", Shiro vastasi, joskin epävarmasti. Miksei hän muistanut? Herätessä kaikki oli ollut selkeää, uni kirkas kuin valokuva, mutta nyt se katosi ja haalistui aivan kuin aamuaurinko olisi ylivalottanut muiston.
"Ja?" Honervan ääni oli terävämpi kuin Shiro muisti koskaan kuulleensa. Hän taisteli avatakseen silmänsä, mutta aivan kuin jokin voima olisi puristanut niitä kiinni.
"Honerva? Mitä... mitä tapahtuu?" Shiro takelteli. Hän haki Honervan kättä kädellään, mutta se ei enää levännyt hänen rinnallaan. "Honerva?"
Jostain kuului pulppuava ääni, ja Shiro sävähti. Se muistutti häntä... Ääni sai hänet kiristelemään hampaitaan. Se tarkoitti kipua. Raastavaa tuskaa. Hän tunsi painon rinnallaan ja rimpuili sitä vasten.
"Olen tässä, rakas", Honerva kuiskutti aivan Shiron korvan vierellä. "Kerro lisää. Oliko prinsessa Allura siellä myös?"
"Allura..." Shiro haukkoi henkeään. Hänen rintaansa ahdisti. "Kyllä. Allura oli siellä myös. Mutta ei Leijonalinnassa. Hän oli Zarkonin aluksella taistelemassa... taistelemassa..."
"Oliko hän yksin?" Honerva jatkoi, nyt hänen kätensä palasi jälleen silittämään Shiron rintaa ja auttoi häntä hengittämään. Ponnistelu oli kuitenkin saanut hänet väsymään, eikä hän enää yrittänytkään avata silmiään, vaan joutui taistelemaan pystyäkseen muodostamaan sanoja ääneen.
"Allura... ei yksin... mukana..."
"Shiro!" vääristynyt ääni räsähti hänen korvissaan. Käsi läjähti hänen poskeaan vasten. "Herää!"
Shiro räväytti silmänsä auki. Hänen ajatuksensa olivat kuin sumua, usvariekaleita vellomassa ympäriinsä, mutta hän ymmärsi sen verran, ettei ollut enää makuuhuoneessa. Eikä ympäriltä kajastava valo ollut enää kalpeaa aamunkajoa vaan violettia. Hän tunsi galra-proteesin oikean kätensä jatkeena. Se ei aktivoitunut, mutta se oli yhä upotettuna hänen lihaansa. Hänen sorminivelensä kiristyivät nyrkkiin.
"Se ei vaikuta enää, ylipapitar."
"Tiedän", ääni sanoi. Se kuulosti aivan...
"Honerva?" Shiro koetti sanoa, mutta mitään ei tullut ulos. Ääni oli kuin Honervan, mutta vääristynyt, käheä ja raaka kuin raastinrauta.
"Tämä tehoaa aina", ääni sanoi omahyväisesti.
Tuska raastoi Shiron kehoa. Hän huusi ja karjui vihdoinkin ääneen lihakset kivusta kouristuen, kun pimeä energia tanssi villisti pitkin hänen hermoratojaan. Hänen kehonsa kesti kipua liian monta sekuntia, ennen kuin hän vaipui armeliaaseen tajuttomuuteen.
* * *
Haggar seisoi operaatiopöydän ääressä ja tuijotti ihmismiestä. Hän oli ollut niin lähellä.
"Valmistakaa uusi liuos, palaan kahden vargan kuluttua. Pitäkää se tajuttomana."
"Vrepit sa."
