Nimi: Veljen kunniasanalla
Kirjoittaja: Felia
Päähenkilöt: Niki & Daniel
Ikäraja: S
Genre: Draama, jonkinasteinen huumori, veljeshömppää
Haasteet: Eroon maneereista II: Pinttyneiden tapojen poisto & Parituksettomuushaaste 4
Yhteenveto: ”Eihän sitä tiedä, jos hevoskärpänen purasee sua ja innostut harrastuksesta oikein kunnolla.”
Osat: 1 x raapale
A/N: Vaihteen vuoksi halusin kokeilla kirjoittaa jotain lähinnä dialogiin perustuvaa ja parituksetonta tekstiä. Samalla sitten korkkaan pari haastetta. Tässä pätkässä ovat pääosassa myös Häähumua (S) -raapalesarjassa tutuksi tulleet veljekset Niki ja Daniel. Tekstin teema / aihe painottuu aikalailla omaan rakkaaseen harrastukseen, hevosiin ja ratsastukseen. 
Toivottavasti pidätte ja kommentit ovat aina tervetulleita.
Veljen kunniasanalla
(350 sanaa)
”Mites töissä?” Daniel kysyy, kun Niki istuutuu hänen viereensä sohvalle.
”Aika tapahtumarikas päivä oli tänään, kun pari hevosta päätti lähteä karkuteille eivätkä millään meinanneet suostua tulemaan takasin talliin. Koko tallin henkilökunta ja muutama tuntilainen osallistui kiinniottoon, mutta silti siihen saatiin kulumaan melkein tunti. Sitten yksi hevonen päätti vetää kesken tunnin kunnon rodeopukkisarjan ja totta kai ratsastaja tuli alas selästä. Säikähdyksellä onneksi selvittiin, mutta sen jälkeen sitä sai koko ajan olla valppaana sen hevosen kanssa. Ratsastajakin jännitti koko lopputunnin.”
”No siinä on ollu tapahtumia kerrakseen. Sulla on selkeesti paljon tapahtumarikkaampi työ kuin mulla, kun tänään sai pönöttää reilut pari tuntia kokouksessa, sitten oli pari lyhyttä asiakastapaamista ja loppupäivä kuluikin paperihommien parissa.”
Niki naurahtaa. ”Ehkäpä sä oot ihan väärällä alalla. Vaihdat sen tylsän puvun ratsastustamineisiin, niin hyvä tulee.”
”Kyllä mä kuitenkin taidan puvustani pitää enemmän. Ehkä nuo hevoshommat on enemmän sun juttu.”
”Niin, mut mites se sun lupaus siitä, että nouset tässä lähiaikoina hevosen selkään? Joko sovitaan päivä ja kellonaika?”
”Hmm, viikonlopuksi ei kyllä taida paljoa suunnitelmia olla, että sillon vois onnistua. Ja ennen kuin sanot mitään, niin en aikonut luistaa lupauksestani”, Daniel sanoo katsoessaan, kun Niki kaivaa puhelimensa esille.
”Mä olisin kyllä pitänyt huolen siitä, ettet olisi luistanut lupauksestasi. Mutta joo, käviskö lauantaina yhdeltä?”
”Joo, eiköhän se käy.”
”Jes, se on nyt lyöty lukkoon. Annan sulle yhden tallin isoimmista hevosista.”
”Voi ei, ei kuulosta hyvältä.”
”Hei, Viiri-neiti on oikein kiva tapaus. Se rakastaa rapsutuksia.”
”Tuo sun ilmeesi ei oikein vakuuta mua, mutta jos se on sun mielestä paras mulle, niin kai se on sitten kokeiltava sitä.”
Niki virnistää tyytyväisenä. ”Eihän sitä tiedä, jos hevoskärpänen purasee sua ja innostut harrastuksesta oikein kunnolla.”
”Se kai jää nähtäväksi.”
”Niin. Mutta älä nyt huolehdi liikaa, hyvin se menee.”
”Toivottavasti.”
”En voi sadan prosentin varmuudella luvata, että mitään ei satu, mutta pidän huolen siitä, että se on niin turvallista kuin mahdollista.”
”Tuonko pitäisi olla huojentavaa?”
”Hei, riskinsä kaikella. Nyt on sentään kyse isoista eläimistä, joilla on täysin oma tahto ja vaisto.”
”Sä et kyllä yhtään helpota tätä jännitystä, mutta ehkä mä selviin hengissä.”
”Jos se musta on kiinni, niin kyllä sä selviit.”
”Lupaatko?”
”Lupaan. Veljen kunniasanalla.”
