Supernatural: Stroboista tuleen (S, Sam/Jess)

[tellie]

Ficin nimi: Stroboista tuleen
Kirjoittaja: tellie
Fandom: Supernatural
Genre: General
Ikäraja: S
Päähenkilöt: Sam, Jess

A/N: Shuffle VI - tarinoita satunnaistoistolla. Tulipahan tehtyä, vaikka ei tästä nyt ehkä kauheasti jäänyt jälkipolville kerrottavaa... Nightwish valittu, koska pitkiä kappaleita xD

I wish I had an angel

Musiikki pauhaa niin kovalla, että Samin korviin koskee. Hän ei ole koskaan aikaisemmin ollut yökerhossa, ei oikeassa yökerhossa. Vain niissä savuisissa kuppiloissa, joihin isä ja veli raahasivat hänet kerran toisena jälkeen.

Yökerho on erilainen, paljon kauniimpi ja huumaavampi. Drinkit tarjoillaan pienistä kartionmallisista laseista ja strobo saa tanssivien naisten hiukset ja hehkumaan.

Sam on yksin, eikä oikein tiedä mitä tehdä. Paikalla on Stanfordin opiskelijoita, mutta Sam tuntee heidät vain naamataulusta.

Yksi niistä tytöistä on Jessica.

Beauty and the beast

Tärkeään välikokeeseen on vain kaksi ja puoli tuntia ja Sam ihmettelee, miksi hän on lukenut niin paljon. Maailmassa on niin paljon kaikkea, niin paljon kaikkea sellaista, jota konsernilaki ei pysty ratkaisemaan koskaan. Miksi Sam edes yrittää, kun hän voisi tehdä jotain, josta olisi jotain hyötyä jollekulle?

”Penni ajatuksistasi”, vaaleatukkainen tyttö sanoo hymyillen. Hän on samalla kurssilla kuin Sam, ja hänen nimensä on Jessica.

Sam naurahtaa, vaikka kuulee oman naurahduksensa väkinäisyyden. ”En mitään, minä vain... En tiedä. Että voisi kai sitä jotain muutakin tehdä kuin lukea lakia.”

Jess kallistaa päätään ja hymyilee, aivan kuin hän ei ymmärtäisi, mistä on kysymys.

Eikä hän ymmärräkään. Sam päättää, ettei Jessican tarvitse koskaan edes yrittää ymmärtää. Laki on lakia, ja asianajajille maksetaan hyvää palkkaa. Ei se ehkä ole hohdokasta elämää, kaikilta osiltaan, mutta siitä Sam on varma, ettei hänen aikaisempi elämänsä ollut hohdokasta juuri miltään osa-alueeltaan.

Jessican vaaleat kiharat paidan hentoa vaaleanpunaista vasten hohtavat melkein kuin kultaisina.

Bye byt beautiful

Yökerho on sama, jossa opiskelijat usein käyvät. Sam on siellä vasta toista kertaa, ja ensimmäistä kertaa Jess on hänen käsipuolessaan.

Jess väittää, ettei juuri välitä yökerhoista. Sam ei oikein osaa päättää uskoako vai eikö. Jess käytti hirveän paljon aikaa laittautuakseen ja meikatakseen.

Tanssimusiikki pauhaa. Jessin huulikiilto hehkuu, kun Jess kumartuu kohti Samia ja painaa kevyen suukon hänen huulilleen.

”Tule tanssimaan, muru”, Jess ehdottaa, mutta Sam kieltäytyy. Ei hän osaa.

Sleeping sun

Sam ja Jess ovat olleet virallisesti yhdessä kuusi kuukautta. Puolivuosipäivän juhliminen tuntuu hieman typerältä, eihän se ole mikään oikea vuosipäivä. Toisaalta pelkkä opiskelu alkaa tuntua painostavalta.

”Kiivetään jonnekin katsomaan auringonnousua”, Sam ehdottaa.

Puhe saa Jessin nostamaan katseensa oppikirjasta.

”Auringonnousua”, Jess toistaa, ja Sam nyökkää.

Jess ei sano mitään. Aurinko ei ole edes vielä laskenut. Molemmat tietävät sen oikein hyvin.

”Jonnekin luonnon helmaan”, Sam jatkaa. ”Ei välttämättä nyt, tänään. Eikä huomennakaan. Kohta.”

Symphony of destruction

Sam ja Jess eivät koskaan katso auringonnousua luonnonhelmassa. Aina se jotenkin lykkääntyy. Aina on jokin vastuu, jokin meno, tai sitten jompikumpi on niin väsynyt, ettei se vaan huvita ollenkaan.

Aika kuluu. Sam on onnellinen, ja hän olettaa, että niin on kai myös Jess.

Sitten, halloweenina, Sam löytää pariskunnan asunnon ovelta veljensä. Ennen kuin 72 tuntia on kulunut, Jess palaa asunnon mukana. Auringonnousun katsominen luonnonhelmassa on vain yksi niistä asioista, joita pariskunta ei tehnyt yhdessä.

[Sokerisiipi]

Kommenttikampanjasta heips!

Olen kerran saanut Shuffle-haasteen tehtyä, ja mielestäni Finissä ei ole toista yhtä vittumaista tuskallista haastetta Sanon tämän kaikella rakkaudella. Joten rispektiä sinulle siitä, että sait tämän ficin ko haasteeseen! Nämä pätkät olivat tosi kivoja ja sopivat hyvin yhteen. On aina haikea lukea Samin Stanford-ajoista, etenkin, kun jälkikäteen sai tietää senkin olleen vain valmistelua Luciferia varten, ja demonit pyörivät jo silloin Samin ympärillä.

Olit hyvin tavoittanut Samin lumoutumisen yliopistomeiningistä ja yökerhoista. Onhan se nyt ihan uusi puoli elämästä jatkuvan liikkumisen, kehnojen motellien ja roskaruuan jälkeen. Toinen pätkä oli mielenkiintoinen ja odottamaton. Tuntui siltä, että Sam vähän ikävöisi metsästämistä ja sitä, kun sai suoraan vaikuttaa jonkun ihmisen elämään/pelastaa heidän henkensä. Asianajajan toimi on huomattavasti työläämpää ja epäsuorempaa eli ei samalla tavalla palkitsevaa. Työn tulokset ei ole heti nähtävissä. Tämä yllätti siinä mielessä, kun olen ollut siinä uskossa, että Sam meni yliopistoon taakseen katsomatta eikä todellakaan kaivannut edellistä elämäänsä, mutta toisaalta, on inhimillistä katsoa taaksepäin ja miettiä tekemiään valintojaan. Luopuihan Sam samalla myös perheestään eikä sellaista valintaa voi olla pyörittelemättä, että teinköhän oikein valitessani itseni.

Jotenkin niin Samin kaltaista olla tanssimatta, koska hän ei osaa. Tässä tuli hyvin esiin Samin epävarma, ujo nörttipuoli. Jos vertaa vaikka Deaniin, se olisi ollut heti menossa, osasi tai ei, mutta Sam ei halua nolata itseään tykkäämänsä tytön edessä. Voi Sam <3 Myös auringonnousun katsominen on niin Samia, voi sitä romanttista hupsua! Ja niin riipaisevaa, koska elämässä riittää tuollaisia ihania ideoita ja suunnitelmia, jotka syystä tai toisesta jäävät pelkäksi puheeksi. Loppupätkä tuntui vähän päälle liimatulta ja epäluonnolliselta, kun kerroit asiat näyttämisen sijaan. Minusta se olisi voinut olla ihan hyvin samanlainen tilannepätkä kuin aiemmatkin ilman mitään toteavia lauseita siitä, miten kaikki loppui. Olisi tuntunut luontevammalta ja eheämmältä edellisiin nähden.

Kiitos näistä Sam/Jess -pätkistä. Pidin!

[tellie]

Kiitos paljon kommentista, Sokerisiipi ^^

Olen samaa mieltä, että tuo haaste on... haastava. Se ei myöskään ole mitenkään minun tapani mukaista kirjoittamista, koska en kirjoita spurtteja. Noin niin kuin ikinä. Märehdin jotain kohtausta 2 kk ja sitten oksennan sen paperille, kun olen valmis.

Mutta sehän se haasteen tarkoitus onkin, niinQ haastaa, eikä aina pysyä omalla mukavuusalueella.

Olen iloinen, että tykkäsit tekstistä. Minusta olisi todella mukava kirjoittaa Samin opiskeluajoista enemmänkin, erityisesti juuri siitä näkökulmasta, millainen elämänmuutos se on Samille. Koska kuten tästäkin tekstistä tuli ilmi, niin uskon, että muutos ei ole Samille pelkästään positiivinen. Ihminen on kuitenkin lähtökohtaisesti aika tarkoitushakuinen eläin, ja voin kuvitella, että kun on tyyliin pelastanut vauvoja hirviöiden kidasta, niin joku parkkilappuriita oikeudessa on vähän merkityksettömän tuntuinen.

Nyt kun sanoit, niin ehkä tuo loppu on yksi niistä syistä, miksi en itse pidä tästä tekstistä kovin paljon. Se on vähän sellainen sieluton, punainen lanka puuttuu, ydin on vähän höttöisen makuinen minun suuhuni koko tekstissä muutenkin. En muista, miksi valitsin tuon toteavan tyylin, mutta luulisin sen johtuvan siitä, että minun on vaikea käsitellä teksteissä suuria tunteita joko etäännyttämällä tekstiä tunteista tai kirjoittamatta hahmoa, joka itse on jossain puolittaisessa dissosiaatiotilassa. Pitäisi treenata sitä enemmän - mutta seuraava Suuret Palavat Tunteet -treenini ei todellakaan tule olemaan suffle-haasteessa

Kiitos vielä kerran pitkästä ja perusteellisesta kommentista ^^