Title: 3 syytä miksei Lilyä saa luutakomeroon
Author: Lansu
Beta: Eioo
Genre: Fluff, humour
Pairing: Lily/James
Rating: S
Disclaimer: Rowlingin hahmot, minun tarinat, enkä hyödy mitään. (Paitsi hyvällä tuurilla kommentteja)
Summary: Syvällisiä pohdintoja luutakomeroista.
A/N: Aamulla ensimmäiseksi kun herää, saa jostain syystä parhaimmat ficci-ideat, tiesittekö?
Kirjoitettu kuitenkin illan hämärtyessä. No, enjoy!
1. AhdistusLily istui Rohkelikon oleskeluhuoneen lattialla ringissä toisten kanssa ja kirosi syvästi omaa typeryyttään. Hän oli mennyt suostumaan ystävänsä Emilyn ahdistelemana pullonpyöritykseen, jonka tietysti Kelmit olivat järjestäneet. Hän huokaisi kyllästyneenä ja katsoi kuinka keskellä oleva pullo, jonka Sirius Musta oli tyhjentänyt ainoana vapaaehtoisena, pyöri vinhasti ja pysähtyi Lilyn kauhukseen hänen kohdalleen. Pian hän huomasi tuijottavansa James Potterin ilkikurisiin silmiin, joita hän oli oppinut vihaamaan. Tai rakastamaan.
"Totuus vai tehtävä?" James hihkaisi.
Lily huokaisi. "Ei onnistu, Potter. Totuus." Saman tien hän katui päätöstään, koska näki Jamesin ilmeen levenevän.
"Kerro kolme syytä mikset menisi luutakomeroon" James tokaisi saadessaan naamansa peruslukemille. Lily mietti ankarasti, eikä saanut syyksi kuin että ne ovat ahtaita ja likaisia
"En keksi kuin yhden. Ne ovat ahtaita ja likaisia." Lily värähti vain kuvitellessaan luutakomerojen ahtautta ja likaisuutta. "Hyvä on.", Lily kuuli Jamesin sanovan, "kerro kaksi muuta syytä huomisen lounaaseen mennessä." James päätti. Lily huokasi raskaasti miettiessään, että joutuisi huomenna puhumaan Jam- siis Potterille. Vaikka hän jollakin tapaa oli ruvennut pitämään Jamesista, ei hän silti hänestä pitänyt. Lilystä James oli vain kasvanut.
Pullonpyöritystä kesti vielä pitkään ja Lily oli joutunut vastaamaan kiperiin kysymyksiin, harrastamaan pöydällä tanssia Siriuksen kieroutuneen mielen ansiosta, suudellut James Potteria, joka taas johtui Emilyn kieroudesta. Lilyn oli täytynyt myöntää itselleen, että James oli loisto-suutelija. Lopulta kuitenkin itse rehtori Dumledore oli ilmestynyt rohkelikkotorniin ja pyytänyt päästä mukaan, jolloin kaikki olivat kummallisesti kadonneet makuusaleihinsa 'tarkistamaan onko suihkun hana kiinni'. Lilyn lähtiessään 'ruokkimaan-lemmikkikanansa-joita-säilytti-vaatekaapissaan' James oli hymyillyt hänelle merkitsevästi ja sanonut ettei menettäisi yöuniaan.
2. HenkilöLily oli yöllä pähkäillyt miltei kaksi tuntia, miksei häntä saisi luutakomeroon. Hän oli käynyt päänsä sisällä loputtomia syitä ahdistavuuden lisäksi ja päätynyt yhteen henkilöön, joka juuri nyt tepasteli uhkaavasti lähemmäksi Lilyä.
Ja tämä kyseinen henkilö ystävineen valloitti lähialueet Lilyn ja Emilyn ympäriltä.
"Huomenta, Evans, rakkaimpani", pirteä ääni toivotti. Lily kohotti katseensa rakkaista paahtoleivistä ja Päivän profeetasta vähemmän rakkaan James Potterin suklaan värisiin silmiin. Samassa hän muisti eilisen suudelman ja punastui lähellä olevan tomaatin väriseksi.
"Huomenta", hän mutisi viivytellen, "minä- minun täytyy ruokkia kanani ennen tunnin alkua" ja lähti nopeasti kohti mukamas-rohkelikkotornia, jättäen tympääntyneen Jamesin ja paahtoleivät pöytään. Mennessään hän saattoi kuulla Siriuksen riemukkaan huudahduksen "Hienoa Sarvihaara, sait Evansin punastumaan!" sekä Jamesin murheellisen huokauksen "mitä minä
nyt tein?"
Pienen kävelyn jälkeen Lily muisti, että oli päättänyt kertoa toisen syyn miksei menisi luutakomeroon. Hän pysähtyi kuin seinään, kierähti ympäri ja osoitti nokkansa kohti Suurta salia.
"Sirius Musta" hän tokaisi saapuessaan Kelmien kuuloetäisyydelle.
"Mitä?" Sirius kysyi tyhmästi.
Lily pyöritti silmiään. "Ei, hänen takia minua ei saa luutakomeroon." Kelmit katsoivat häntä näyttäen siltä, että olisivat juuri nähneet alusvaateillaan tanssivan olevan McGarmiwan. Lily tirskahti heidän ilmeilleen. Siispä hän ryhtyi selittämään "Minua ei huvita törmätä Sirius Mustaan, kun hän on suorittamassa ilta-, aamu- tai päiväkaulailuaan luutakomerossa"
3. Monijalkaiset Iltaan mennessä Lily oli vältellyt mahdollisimman paljon Jamesia ja muita Kelmejä, sillä ei ollut vielä päättänyt kolmatta asiaa. Eikä hän sitä paitsi halunnut punastua uudelleen Jamesin nenän edessä. Illan hän vietti normaaliin tapaansa oleskeluhuoneessa tekemässä läksyjä ja jutellessaan Emilyn kanssa mukavia. Yhtäkkiä hän tunsi ujon koputuksen olkapäällään ja huomasi - vaihteen vuoksi - tuijottavansa Jamesin ruskeisiin silmiin.
"Mmmhh?"
"Meillä on partiointi viiden minuutin päästä, mikäli et ole unohtanut." Hetkeen Lily ei saanut evästään liikutetuksi, miten hän - johtajatyttö - saattoi unohtaa tärkeän velvollisuuden? Lily nousi heikosti ylös, mutisi hakevansa taikasauvansa makuusalista ja tulevansa sitten.
Partiointi sujui mainiosti, Lily oli huomannut Jamesin mukavuuden ja helppouden puhua pojalle. Käytävillä oli hiljaista, mitä nyt pari Luihuista, yksi Korpinkynsi ja kolme kikattavaa Puuskupuhilaista, oli lähetetty tupiinsa.
"Tiedätkö.. älä kiroa minua nyt kun sanon tämän..", James aloitti ja Lily katsoi häntä pää kallellaan, "mutta sinulla on kauniit silmät. Ihan oikeasti." Lily katsoi Jamesia häkeltyneenä, kuinka kauniilta nuo sanat oikeastaan kuulostaa.
"Kiitos.." hän sopersi ja käänsi katseensa kiireesti maahan, kun tunsi poskiensa kuumottavan. Joku, Jamesin käsi tarkalleen ottaen, tarttui häntä leuasta ja nosti Lilyn pään ylös.
Jälleen kerran hän huomasi tuijottavansa Jamesin suklaanruskeisiin silmiin, mutta tällä kertaa sulki omat silmänsä ja heitti viimeisen järjen hivenen menemään. Hän kiersi kätensä Jamesin kaulan ympärille ja pörrötti inhoamiaan hiuksiaan.
Tällä hetkellä Jamesin päässä kuitenkin syttyi pirullinen suunnitelma. James laski kätensä Lilyn vyötärölle ja puristi hellästi Lilyn takamusta. Hän irrottautui nopeasti, kunnes purskahti nauruun ja jätti ihmettelevän Lilyn taakseen pinkomalla lähintä luutakomeroa kohti.
Lily katsoi ihmetellen Jamesin menoa, kunnes hänelläkin sytytti. Hän lähti juoksemaan Jamesin perään parhaansa mukaan, mikä ei ollut helppoa, ottaen huomioon, että James oli huispaaja ja tietenkin hyväkuntoinen. James piiloutui luutakomeroon, niin että Lily joutui etsimällä etsimään Jamesia. Pian hän kuuli laahaavat askeleet. Voro, hän tajusi ja hänelle iski paniikki.
"James!" hän kuiskasi.
"Täällä", kuului vastaus läheltä. Samassa vahva käsi tarttui häntä kyynärpäästä ja se veti hänet
luutakomeroon. Hän kuitenkin hukutti - jo toisen kerran tänä iltana - viimeisenkin järjen hivenen, kun James suuteli hän hellästi, lämpöisesti ja... hyvin, Lily ajatteli.
Viiden minuutin kaulailun jälkeen Lily tunsi jonkin monijalkaisen ja ison kävelevän kättänsä pitkin. Lily kavahti lähes kolme jalkaa taaksepäin ja ravisteli kättään pakokauhuisesti. Hän katsahti lattialle ja näki jotain kammottavaa. Miljoonittain tai tuhansittain -
"HÄMÄHÄKKEJÄ!"
Fin.
A/N2: Muistakaa, TOINEN ficcini.... kommentteja?