Liian aikainen aamu Ouluun | S | Janne/Roope | ArkiShotti |

[Dokumentti]

Nimi - Liian aikainen aamu Ouluun
Kirjoittaja - Dokumentti
Beta - LunaLotta
Ikäraja - S
Genre - aamuangstia ja söpöilyä
Paritus - Janne/Roope
Haasteet :
  One True Something 2 - One True Genre - Slash
  Arkifest - Aamurutiini


A/N - Näistä herroista voi lukea lisää täältä, jos kiinnostaa. Sijoittuu Siroloita, toimittajia, juorulehtiä ja metsätie jälkeiseen aikaan. Varoitan kahdesta kirosanasta, jotka esiintyvät dialogissa.

Liian aikainen aamu Ouluun

Janne vihaa kiireisiä aamuja. Vihaa loskaa, jota sataa ikkunan takana taivaan täydeltä. Vihaa kylmiä lattioita ja uutta lipastoa, johon hän on lyönyt pikkuvarpaansa viikon sisällä kolmesti. Häntä ärsyttää, kun ensimmäisessä parissa sukkia on aina reikä. Häntä ärsyttää, kun aamukahvi unohtuu pöydän kulmalle ja jäähtyy.

”Kylmä kahvi kaunistaa", Roope mutisee raahustaessaan Jannen ohi kylpyhuoneeseen suikaten pusun Jannen poskelle.

Janne irvistää takaisin ja kaataa kylmät kahvit lavuaariin nielaistuaan suullisen. Kylpyhuoneesta kuuluu meteliä ja Janne osaa jo odottaa, hän pystyy lähes laskemaan. Neljä, kolme, kaksi, yk – . 

”AAAAAA!" kuuluu Roopen karjaisu. ”Vittu!”

Janne hymähtää huvittuneena, Roope unohtaa aina, että hänen luonaan lämpimän veden tulo kestää kauemmin. Haukotus kihelmöi leukaperiä ja Janne suuntaa makuuhuoneeseen vaatekaapilleen. Hänen ei onneksi tarvitse edustaa. Hän vetää päälleen tummat farkut ja joukkueen hupparin.

Kylpyhuoneessa Roope kuivailee itseään ja kietoo juuri pyyhkeen lantiolleen. Janne hymähtää pettyneesti puolitosissaan. Roope hivuttaa pyyhettä alaspäin virnistäen. Janne avaa peilikaapin ja poimii kahdesta hammasharjasta vihreän. Roopen hammasharja on kotiutunut hyvin hänen omansa viereen, jo kuukauden Roopella on ollut oma Jannen luona. Jokainen yksin herätty aamu Roopen valkoharmaa hammasharja hymyilyttää häntä.
Roope hymyilee Jannelle peilin kautta ja nappaa oman hammasharjansa. Janne hankaa takahampaitaan ja katselee Roopen tummia piirteitä. Hän on helvetin onnellinen. Häntä väsyttää ja vituttaa, kun joku on keksinyt lähteä Ouluun ihan liian aikaisin aamulla. Mutta hän saa herätä yhdessä Roopen kanssa ja saa aamulla pusuja, haleja ja lämpöä kylmyyteen.

”Olisit tullut mun kanssa suihkuun", Roope mutisee, sylkäistyään suullisen vaahtoa lavuaariin.

Roope nojaa vähän lantiollaan Janneen. Janne on käynyt jo illalla, mutta silloin Roope ei  ollut jaksanut raahautua enää suihkuun.

”Se oliskin ollut nopeaa, meillä on nyt jo kiire", Janne nauraa ja huuhtelee hammasharjansa.

Hetkeksi hän kietoo kätensä Roopen lantiolle ja painaa kasvonsa tämän kaulalle. Hän hengittää syvään Roopen puhdasta tuoksua. Sitten hän painaa huulensa Roopen suupieleen.

”Mee pukemaan tai me oikeasti myöhästytään", Janne käskee ja läväyttää hellästi kädellään Roopea takapuolelle.

”Mä vihaan aikaisia aamuja", Roope murahtaa ja varastaa suudelman pakoon yrittävältä Jannelta.

”Mäkin, mut vihaan enemmän myöhästymistä.”

Roope mutisee jotain, mutta painuu makuuhuoneeseen. Janne suuntaa keittiöön. Kuten tavallista, hän nappaa mukaan muutaman banaanin ja vesipullon. Roope ei ole taaskaan syönyt mitään. Janne itse on pakannut omat tavaransa puurokulho toisessa kädessä. Sekin on yksi huono tapa. Kumpikaan ei koskaan pakkaa ajoissa, vieraspeliaamut ovat kiireisiä, eikä aamuista ehdi nauttia. Eniten Janne nauttii juuri niistä aamuista, kun heillä on aikaa. Mutta kiireiset aamutkin tuntuvat nykyisin erilaisilta. Haukotteleva Roope palaa makuuhuoneesta huppu päässään ja näyttää siltä, että aamu todellakin on aivan liian aikainen.

”Valmista?” Janne kysyy ja ojentaa Roopelle vielä termosmukillisen kahvia, ansaiten toiselta hymyn.

”Ei, en mä halua lähteä", Roope mutisee puoliksi leikillään hörpäten kahvia.

Jannea hymyilyttää. Yleensä Roope on se, joka keittää kahvit ja tekee Jannelle aamupalaa. Roopen aamupalabravuuri on banaaniletut, joita Janne rakastaa. Se yleensä tapahtuu kuitenkin noin kolmea tuntia myöhemmin. Tällaisina aamuina Roope ei tosiaankaan ole tarpeeksi hereillä edes laskemaan kahvinpuruja, saati sitten heräämään tarpeeksi ajoissa ehtiäkseen juoda kahvinsa ennen lähtöä.

”Kaikki mukana?” Janne varmistaa.

”Luulisin.”

Roope vetää Jannen lähelleen.

”En oo saanut kunnon aamupusua", Roope työntää alahuultaan vähän esille.

”Anteeksi kamalasti”, Janne sanoo sydämistyneenä. ”Kamalaa kuinka sua täällä kohdellaan.”

Roope nyökkää täydellä pokerilla edelleen näyttäen surkealta. Janne nojautuu lähemmäksi ja imaisee hieman Roopen eteenpäin työntynyttä alahuulta. Roope inahtaa ja suutelee takaisin. Kahvi sekoittuu minttuiseen hammastahnaan ja Janne tahtoisi vain jäädä siihen. Jannen puhelimen vaativa viestiääni kuitenkin keskeyttää suudelman ennen kuin se muuttuu liian intohimoiseksi.

Puoli minuuttia ja mä lähden! 6.54

”Vittu! Kello on jo viittä vailla!” Janne parahtaa ja säntää eteiseen Roope perässään.

He ovat sopineet, että Joona hakee heidät varttia vailla, jotta he ehtivät kentälle ajoissa. Kuten tyypillistä, Janne on lopulta unohtanut tarkkailla kelloa. Janne potkaisee jalat kenkiin ja nappaa molempien takit naulakosta. Roope ottaa  urheilukassit, johon he ovat pakanneet muutaman päivän vaatekerrat.

Roopen kahvi läikkyy portaissa termosmukista betonille. Joonan punainen Audi on parkkeerattu rapun eteen ja Janne virnistää pahoittelevasti avatessaan oven.

”Voisitteko joskus herätä ajoissa?” Joona murahtaa.

”Sori", Roope vastaa ennen Jannea.

”Tai sitten nukutte tästä lähtien erillään, jos aamuisin ei pääse liikkeelle yhdessä”, Joona marmattaa vielä kiihdyttäessään pihasta.

Janne hymähtää, keskustelu on liiankin tuttu ja Janne päättää, että seuraavan pelireissun aamuna he heräävät ajoissa. Tosin niin hän päätti viimeksikin.

[Fairy tale]

Voikun söpö, eikä tuo aamuangsti onneksi ollut kovin pahaa. Lainaan heti tuota alkua...

Vihaa kylmiä lattioita ja uutta lipastoa, johon hän on lyönyt pikkuvarpaansa viikon sisällä kolmesti.
Häntä ärsyttää, kun ensimmäisessä parissa sukkia on aina reikä.

Juuri tällaiset pienet yksityiskohdat elävöittävät tekstiä mukavasti ja luovat oikeanlaista tunneltaa. Saat lukijan hymyilemää ja hymähtämään, sillä kuinka tuttuja tällaiset pienet asiat ja vastoinkäymiset ovatkaan itsekullekin.

Sait myös ihan loppuun sellaisen jämäkän pisteen.

Janne hymähtää, keskustelu on liiankin tuttu ja Janne päättää, että seuraavan pelireissun aamuna he heräävät ajoissa. Tosin niin hän päätti viimeksikin.

Lopetus on oivallinen ja viittaa mukavasti niihin seuraaviin kertoihin, jotka eivät varmaan koskaan jää viimeiseksi.
Tämä oli tällainen mukava aamupala tähän perjantaiaamuun. Kiitos.

[ombré]

kommenttikampanjasta moi! :>

voi apua, samastumisen tunne on suuri :D en todellakaan oo aamuihmisiä, joten fiilaan kyllä molempia jätkiä ihan täysillä.

Vihaa kylmiä lattioita ja uutta lipastoa, johon hän on lyönyt pikkuvarpaansa viikon sisällä kolmesti. Häntä ärsyttää, kun ensimmäisessä parissa sukkia on aina reikä. Häntä ärsyttää, kun aamukahvi unohtuu pöydän kulmalle ja jäähtyy.

se on niin tätä :D tykkään tässä tekstissä siitä nimenomaan siitä, miten aitoa ja arkista kaikki on. tätä vaan luki sellasella no just näinhän se on -fiiliksellä, kun tunnistaa itsensä niin monesta kohdasta. muutenkin arjen kuvaus on tässä tosi onnistunutta, ja aamuangstia tasapainottaa kivasti se, että ne aikaset aamut voi kuitenkin jakaa jonkun rakkaan ihmisen kanssa, jolloin ne ei ehkä loppupeleissä tunnukaan niin inhottavilta. kivan tasapainonen kokonaisuus.

kiitos tästä :>

[Crys]

Vaihdokkaista terve! Tykkäsin paljon tuosta alun kuvauksesta, joka suorastaan puhkui ärsytystä aamuja ja aamuelämää kohtaan. Melkein alkoi ihan sympatiasta väsyttää itseänikin lukiessani tätä (tai sitten se johtuu siitä että oon kipeä ja muutenkin väsynyt). Vaikka ulkona paistaakin aurinko, melkein tunnen itseni istumassa jossain talven pimeässä aamussa, just sängystä ylös raahautuneena Aikaisen aamun kiireellisyys kyllä tuli tässä esille, kun kunnolliseen aamupusuunkaan ei ole aikaa. Mutta saipas Roope sentään viimein pusunsa

Siis mikä se on, että muiden suihkujen käyttäminen on vaatii melkein poikkeuksetta aina kauheeta säätöä (t. minä joka olin yötä jyväskylässä viime viikolla ja suihkun hanaa piti vatkata ihan hirveästi saadakseen siedettävän lämpötilan, koska se oli aina joko liian kylmää tai kuumaa)

”Mä vihaan aikaisia aamuja", Roope murahtaa ja varastaa suudelman pakoon yrittävältä Jannelta.

”Mäkin, mut vihaan enemmän myöhästymistä.”

Heh, samaistun

Noiden pikku yksityiskohtien mukaanottaminen elävöitti tekstiä hienosti ja rakensi siitä tälläsen kokemuksen, johon uskon, että aika moni osaa samaistua. Toivottavasti Janne saa kuitenkin toisella kertaa maistaa Roopen banaanilettuja

Ihana arkipala, kiitos
-Crys

[Waulish]

Heeei Dokkari ja tervehdys Vaihdokkaista! Olenpa iloinen siitä, että minulle arpoutui luettavaksi ja kommentoitavaksi sinua ja vieläpä Janne/Roopea! Mukavaa oli lukea näistä miehistä pitkästä aikaa.

Tavallinen arki on minusta tosi inspiroiva kirjoittamis- ja lukemisaihe. Vaikka se on niin tavallista vailla suuria mullistuksia, se on kuitenkin kaikilla vähän erilaista, ja siksipä on hauskaa päästä kurkistamaan muiden arkeen tällä tavalla lukijan roolissa. Toisaalta kivaa on sekin, että eroavaisuuksista huolimatta arkiteksteistä tuppaa löytymään niitä pieniä samaistuttavia juttuja. Tämä tarina ei ole poikkeus, vaan tämä on niin ihanan samaistuttava! Minäkin inhoan aikaisia ja kiireisiä aamuja. Tiellä oleva lipasto ja reikäiset sukat eivät ehkä ole minun henkilökohtaisia ärsytyksenaiheitani, mutta samaistun niihin silti kovin, koska juuri tuollaiset pienet typerät yksityiskohdat usein varastavat huomion, kun on kiire ja väsyttää!

Toisaalta on ihanaa, että Jannen ja Roopen aamu vaikuttaa kuitenkin melko säyseältä ja lempeältä kiireisyydestään ja aikaisuudestaan huolimatta. Ainakaan he eivät tiuski toisilleen (niin kuin minä joskus kumppanilleni, joka yrittää vielä nukkua, apua ), ja aamupusuttelullekin on aikaa. Tästä tarinasta välittyy kivasti sellaista yhdessä olemisen ihanuutta ja harmoniaa. Etenkin minua hymyilyttää tuo Roopen hammasharja ja se, miten se saa Jannen hyvälle tuulelle yksinäisinäkin aamuina. Onhan se omanlaisensa sitoutumisen ja jatkuvuuden merkki, kun kumppanin hammasharja löytää pysyvästi tiensä peilikaappiin. ♥

Tämä oli todellista hyvän mielen luettavaa, kiitos! -Walle

[Vendela]

Lupasin itselleni, että vielä yksi Janne/Roope tälle päivää ja kylläpä tämä oli ihana ja söpö, kannatti

Nyt kun hahmot ovat tulleet tutuiksi, niin tämmöisestä arki-söpöilystä nauttii aivan eri tavalla jos hahmot olisivat olleet tuntemattomia. Joten olen iloinen, että lähdin lukemaan tätä sarjaa aikajärjestyksessä Sitä en toki tiedä missä järjestyksessä olet nämä kirjoittanut, enkä tiedä onko sillä oikeastaan edes väliä.

Tuollainen lähtökiire on kyllä aina kurjaa, etenkin jos pakkaaminen on jäänyt vaiheeseen. Janne on ihana kun keittää Roopelle kahvia ja huolehtii muutenkin toisesta. Tästä välittyi sellainen fiilis, että tässä vaiheessa on oltu jo vähän pidempään yhdessä ja rutiineita on alkanut löytyä ja muodostua. Silti suhde on vielä sen verran alussa, että kaikki on tietyllä tavalla uutta ja ihanaa.

Tässä jäi epäselväksi, että tietääkö muu joukkue jo näiden suhteesta. Joona tietää tietenkin, mutta entä muut. Ehkä se tulee selviämään tarinan edetessä, sillä onneksi tuolla on vielä jokunen teksti luettavana

Kiitos,
Vendela

Ps. Kaksi hammasharjaa vierekkäin olivat ihanat

[Hazyel]

Vaihdokkaista terve! Olen muistaakseni lukenut näistä hahmoista aiemminkin, nimenomaan tuon Siroloita-tekstin, mutta täytyy myöntää etten muista kyllä yhtään mitään! Joten saapa nähdä, mitä tämä teksti pitää sisällään :3

Roope on kyllä vähän hölmö! Kuka avaa suihkun ja menee suihkun alle kokeilematta ensin varovasti kuinka kylmää vesi on? En minä ainakaan! Roopen ja Jannen aamurutiineista oli kiva lukea, tykkäsin yksityiskohdista kuten hammasharjoista ja banaaniletuista. Ja siitä, miten yleensä aamut menevät ikäänkuin toisinpäin, kun Roope on se joka tekee aamupalan Jannelle, mutta nyt Janne oli ainoa joka ehti syömään ja huolehti, että matkalle tuli mukaan aamiaista Roopelle.

Tämä oli tosi suloinen ja pikkuisen fluffinen arkishotti! Tykkäsin siitä arjen rakkaudesta, mitä tässä toisilleen osoitettiin ja miten se vähän vaikutti myös kyytiin ehtimiseen. No, onneksi Joona kuitenkin varoitti etukäteen ennen kuin lähti, ja kaikki oli jo valmiina! Ihana lisäys lopussa tuo, että Janne oli jo viimeksikin päättänyt, että he heräisivät seuraavalla kerralla ajoissa <3

[hiddenben]

Löysin tämän tekstin pariin Etsi otsikko ja kommentoi -haasteen kautta, ja olipa tässä jotenkin onnistuneesti tavoitettu arkiaamun hätäinen tunnelma! Silti tämä hymyilytti, vaikka molempien suhtautuminen vuodenaikaan, kellonaikaan ja kiireeseen olikin kärttyisää Ehkä sen teki se, että kaksikko silti onnistui löytämään rakkautta ja läheisyyttä tilanteesta huolimatta?

Pidin tämän pienistä yksityiskohdista, kuten hammasharjojen väreistä ja kylmästä kahvista, joilla luotiin arkiaamun tunnelmaa. En ole tästä kaksikosta lukenut aikaisemmin, joten hyppäsin ikään kuin mukaan en-mistään, mutta heti tuntui siltä, että opin tuntemaan näitä kahta tämän tekstin kautta. Ehkä Janne on enemmän mieleeni, koska olen aamuihminen enkä yleisesti ottaen myöhässä Silti tykkään näistä kahdesta yhdessä. Erityisesti tämä sanailu sai hymyilemään:

”En oo saanut kunnon aamupusua", Roope työntää alahuultaan vähän esille.

”Anteeksi kamalasti”, Janne sanoo sydämistyneenä. ”Kamalaa kuinka sua täällä kohdellaan.”

Ei minulta tunnu irtoavan kauheasti mitään kehittävää, mutta tiedä, että luin ja tykkäsin hurjasti! Ihanan arkinen, juuri sopivan mittainen teksti, jossa on silti mukana hurjasti tunnetta ja tunnelmaa. Kiitos

[Angelina]

Vaihdokkaista heipparallaa! Luen ihan hävettävän vähän originaalia, joten nämä pojat eivät oo mulle entuudestaan tuttuja. Oletan kuitenkin, että kyse on lätkäjanttereista ja kieltämättä mielenkiintoni heräsi heti :3

Tää oli jotenkin lutuisen arkinen tunnelmapätkä! Vaikka oikeasti pojilla olikin kiire, niin silti tätä lukiessa oli jotenkin seesteinen ja kiireetön fiilis - Roopen ja Jannen domestic!blissiin oli jotenkin helppo sulautua mukaan. En tiedä millaista heillä on aiemmin ollut, mutta mulle tuli tästä jotenkin sellanen fiilis, että vihdoin kaikki on hyvin ja Janne voi yksinäisinäkin aamuina iloita Roopen hammasharjasta hänen peilikaapissaan ♥

Hän on helvetin onnellinen. Häntä väsyttää ja vituttaa, kun joku on keksinyt lähteä Ouluun ihan liian aikaisin aamulla.

Mua nauratti tää moodswing, koska pystyn vahvasti samaistumaan Varsinkin liian aikaisin aamulla, kun kaikki on muutenkin ääripäiden juttuja - hetkessä sitä miettii olevansa ihan hemmetin tyytyväinen kaikkeen, mutta silti vituttaa herätä kukonlaulun aikaan (heh ja lähteä vielä Ouluun...) Tää oli oikein söpö hyvänmielen teksti ja erityispisteet kärttyisestä Joonasta, jota vituttaa odotella mattimyöhäisiä pihassa :'''D