Author: Dulz
Ikäraja: k-11
Fandom: MCU / The Avengers
(/ Iron Man / Captain America)Disclaimer: Stan Leen, muiden kihojen ja MCU:n luojien (varsinkin hahmojen potretoijien) olkoon kunnia. En tienaa, en rienaa.
Pairing: Tony Stark/Steve Rogers, enemmän ja vähemmän vihjailtuna
Genre: angst, drama, shuffle
Haasteisiin: Genretasohaaste, Otsikoinnin iloja, Shuffle VISummary: Tonylla ei ollut aikaa. Jos hänellä olisi ollut, hän olisi lentänyt kauas pois, länteen, pohjoiseen, itään, etelään.A/N: Yksi sana: shuffle. Toinen sana: sori. Pari sanaa lisää: kaikkea tapahtuu kun on kirjoitukset next day ja fiiliksiä tietyistä leffoista. Sijoittuu johonkin Civil Warin seutumille. Hyvin avoin ja vähän käsittämätön, mutta vapaus on tulkita ja vihata, jopa tykätä.
99 ongelmaa ja sinä jokainen niistä
Ace of Base – Don’t Turn AroundSiinä oli niin paljon määrittelemätöntä, sanoiksi pukematonta. Kireyttä. Vihaa. He eivät katsoneet toisiaan silmiin.
Jos Tony olisi ollut nuorempi, hitto vielä pari vuotta sitten, hän olisi juonut perskännit ja laukonut kakkosluokan julkkishuora kainalossaan lehdistön korvat täyteen one-linereita, joiden rivien välissä oli se, mitä hän ei osannut sanoa suoraan, ja joiden keskiössä oli se, kuinka helvetin paska Herra Täydellinen Kapteeni Amerikka todellisuudessa oli.
Yliarvostettu ja yliylistetty ja helvetin raivostuttava hitto vie.
Tuomas Holopainen – Into The WestTonylla ei ollut aikaa. Jos hänellä olisi ollut, hän olisi lentänyt kauas pois, länteen, pohjoiseen, itään, etelään.
Olisi pyörittänyt heviä samalla kun rovelsi haarniskansa parissa ja suori peltejä. Valvonut vuorokausia AC/DC karjuen. Juonut. Nukahtanut jossain lähempänä seitsemättä päivää työpöydän ääreen ja herännyt hätkähtäen painajaisiin ruuvimeisselin liukuessa kädestä lattialle, piirilevyn kuva poskeen painuneena. Pepper olisi tilannut hänelle Big Macin ja tarpeeksi monta shottia espressoa ja pudistanut päätään vähän pettyneenä ja enemmän huolissaan ja kaikki olisi ollut hetken niin kuin ennenkin.
Kunnes hän muistaisi missä nyt mentiin. Ei ollut aikaa. Oli vastuuta. Oli väsymystä.
X-Perience – Magic FieldsHän ja Steve olivat noin miljoonan mailin päässä toisistaan.
”Hei camoon, sopikaa kuin aikuiset”, sanoi Clint. Siihen Bruce, joka vaistosi kaikki kireydet ja jännitteet, kiirehti änkyttämään että hei, kaikki aikanaan ja että ehkä, ehkä siihen oli syy. Ehkä oli niin.
Steve ei kuunnellut.
Tony, jolle puhuminen – rehellisesti vakavasti puhuminen ainakin – oli aina ollut vaikeaa, yritti puhua. Loukkaantui aina loukkaantumasta päästyään.
Kansas – Dust In The WindVääntynyttä metallia. Teollisuusprosessoidun materiaalin hautausmaa. Sementtikasoja, vääntyneitä tukitankoja ja auki revittyjä pilvitalojen rakenteita, kuin jonkin eliölajin vaalenneita rintakehiä, kylkiluina kerros kerroksen yllä.
Lasi narskui kenkien alla.
Ilmassa leijui pölyä.
Oli pakkasta ja hiljaista ja kuolemaa.
Thirty Seconds To Mars – A Beautiful LieTony ei tuntenut suihkunkaan jälkeen oloaan paremmaksi. Painajaisten haamut maistuivat yhä hikenä ylähuulella.
Eikä oloa parantanut se, että makuuhuone oli yhtä tyhjä kuin ennenkin. Tyhjempi kuin ennen.
Tyhjä ja helvetin saatanan perkeleen r a s k a s. Väsymyksestä, syyllisyydentunnosta, katkeruudesta, epätoivosta, ahdistuksesta, vihasta, surusta, valheista, kieltäymyksestä, sokeudesta, virheistä.