Otsikko: Marmatusta
Kirjoittaja: kukapa muukaan kuin itse rimpsessa
Beta: Chuuko<3
Ikäraja: S
Paritus: Murjottava Myrtti/Marmattava Martti
Tyylilaji: drama
Vastuuvapautus: J. K. Rowling omistaa hahmot, minä vaan vähän leikin.
K/H: Kiitos FractaAniman typoilun ja irkin (Ronen ainakin ja taisi olla joku muukin), haastelistaani päätyi toive Murjottavasta Myrtistä ja vähän vähemmän tunnetusta vessakummituksesta Marmattavasta Martista. Näin ystävänpäivän kunniaksi ajattelin, että Myrttikin ansaitsisi oman ystävän.
Marmatusta
Myrtti istui suosikkiputkenmutkassaan murjottamassa. Murjottaminen oli toki hänen suosikkipuuhaansa heti yllätysvessahyökkäysten jälkeen, mutta tänään siihen oli todella syytäkin. Hän oli tapansa mukaan kurkistellut tyttöjen vessan peilin takaa ja säikytellyt pahaa aavistamattomia oppilaita työntämällä naamansa peilin lävitse kesken kaunistautumisen. Erään kaveriporukan tullessa vessaan hän oli kuitenkin pujahtanut piiloon lavuaariin, sillä heiltä kuuli aina parhaimmat juorut, mutta vain silloin, kun he luulivat olevansa keskenään. Nytkin tytöt olivat pälyilleet epäluuloisina ympärilleen, mutta kun mistään ei ollut kuulunut sihaustakaan, he olivat alkaneet höpöttää toistensa päälle aivan taukoamatta. Myrtille tuotti hankaluuksia saada selvää, mistä tytöt olivat niin tohkeissaan, mutta kuultuaan sanan ystävänpäivä hän oli ensin jähmettynyt järkytyksestä ja sitten syöksynyt ulos lavuaarista kiljuen itse kovempaa kuin säikäyttämänsä oppilaat ja sukeltanut lähimpään pönttöön aiheuttaen mahtavan suihkulähteen, joka läiskytti vettä tyttöjen päälle kastellen heidät läpimäriksi.
Niinpä Myrtti istua nökötti omassa yksinäisyydessään surkutellen jälleen kerran päivää, jota vihasi mahdollisesti kaikista eniten koko vuodessa, ystävänpäivää. Ystävänpäivästä hössöttivät vain ne, joilla oli ystäviä tai muita rakkaita, joiden kanssa juhlia. Myrtti sen sijaan oli aivan ypöyksin, jopa muut aaveet karttelivat sitä. Vain Riesu pistäytyi silloin tällöin kylässä, mutta sekin halusi vain tehdä jäynää. Silti Myrtti arvosti niitäkin harvinaisia vierailuja, koska oli mukavaa, että joku edes joskus muisti hänen olemassa olonsa. Ja mitäpä hän muille aaveille olisi jutellutkaan, olivathan he kaikki aikuisia ja hän vasta teini-ikäinen. Ei heillä ollut kovinkaan paljon yhteistä. Myrtti huokaisi haikeana ja toivoi jälleen kerran, että joku oppilaista kuolisi linnassa, jotta hän saisi itselleen seuraa. Hän ainakin yritti tehdä parhaansa saadakseen jonkun säikäytettyä hengiltä, mutta ei ollut vielä toistaiseksi onnistunut yrityksessään. Ehkäpä vielä jonain päivänä.
Yhtäkkiä Myrttiin törmäsi kovalla vauhdilla jotakin, joka sai hänetkin ajelehtimaan pois paikoiltaan yllätyksestä. Hän pälyili ympärilleen ja ihmetteli, mikä oli keskeyttänyt hänen mainion murjotushetkensä, ja oli valmiina ampaisemaan takaisin vessaan valittamaan sille, kuka olikaan heittänyt häntä sillä mikä ikinä hänet oli yllättänyt. Mitään ei kuitenkaan enää näkynyt, mutta Myrtti päätti silti piipahtaa katsomassa, saisiko purettua kurjaa oloaan kehenkään viattomaan sivulliseen. Hän sukelsi takaisin vessaan ja tirkisteli ja kuulosteli lavuaarista oliko vessassa ketään, mutta se tuntui olevan tyhjä, kaikki oppilaat olivat varmaankin oppitunneilla. Myrtti livahti ylös lavuaarista ja jäi leijumaan vessankatossa kulkevien putkien päälle.
"Aina sama juttu, en koskaan löydä minnekään jännittävään paikkaan", vieras ääni kantautui perimmäisestä vessakopista ja Myrtti jähmettyi paikoilleen. Äänessä oli jotain outoa, mitä Myrtti ei osannut heti hahmottaa, kunnes hänen silmänsä muuttuivat vielä suuremmiksi suurentavien silmälasiensa takana ja hän läimäytti käden suulleen järkyttyneenä. Poika tyttöjen vessassa! Myrtti mietti kuumeisesti, kuinka hänen pitäisi menetellä, kunnes tuntematon poika jatkoi jupinaansa.
"Jatkuvasti vain keittiön altaita ja yleisiä käymälöitä, inhottavia leväisiä uima-altaita ja suihkulähteitä." Mielenkiinto vei voiton järkytyksestä ja Myrtti hivuttautui vaivihkaa lähemmäs suljettua koppia päästäkseen kurkistamaan, kuka siellä oikein valitti.
"Kunpa joskus törmäisin oikeaan seikkailuun! Löytäisin aarteita vesiputouksen takaa tai päihittäisin oveluudellani jättiläiskalmarin niin, että sen lonkerot menisivät solmuun! Mutta ei, aina vain näitä samoja kaakeleita, voisivat edes joskus sisustaa innostavammin."
Nyt Myrtti oli jo niin lähellä, että saattoi tirkistää seinän takaa. Yllättynyt kiljaisu säikäytti kopissa olijan ja sai tämän sukeltamaan pönttöön loiskahduksen saattelemana. Myrtin silmät kiilsivät innosta hänen sukeltaessaan perään. Poika, ihan oikea poika! Ja vieläpä aave! Tämän täytyi olla hänen onnenpäivänsä!
"Odota! Älä mene!" Myrtti huhuili edellään syöksähtelevän läpikuultavan kiiltävän hahmon perään. Poika-aave pysähtyi vasta joutuessaan viiden putken risteyskohtaan. Myrtti uiskenteli ujona lähemmäs ja jäi vääntelemään käsiään uskaltamatta kohottaa katsettaan poikaan. Hänen suunnitelmansa oli vain saada tämä kiinni, eikä hän ollut ajatellut mitä sen jälkeen. Eihän hän ollut vuosikausiin puhunut kenellekään, eikä kovinkaan montaa kertaa pojille edes eläessään.
Poika oli rohkeampi, katseli Myrttiä pää kallellaan ja ojensi sitten kätensä.
"Olen Martti, mutta muut sanovat minua Marmattajaksi, en kyllä ole koskaan ymmärtänyt miksi."
Myrtti kurkisti silmänsyrjästään poikaa ja hänen poskensa helahtivat punaisiksi. Hän tarttui Martin käteen, tuntien ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin jonkun koskettavan häntä. Kadoksissa ollut hymy vääntäytyi vaivoin hänen kasvoilleen ja hän uskaltautui katsomaan edessään olevaa poikaa suoraan silmiin. Hetken he vain tuijottivat toisiaan, saparopäinen epävarma tyttönen koulupuvussaan ja hitusen vanhemmalta näyttävä poika kiipeilyvarusteet yllään, vasen käsi roikkuen omituiseen asentoon vääntyneenä.
"Olen Myrtti, väittävät, että murjotan aina. Tule mukaani, niin näytän sinulle lempiputkenmutkani ja sitten voit kertoa minulle kaiken siitä, miten kuolit. Se oli varmasti jännittävää!"
"Et arvaakaan!" Martti vastasi ja heitti voltin, esitellen samalla haljenneen takaraivonsa.
