Ficin nimi: Galrakarvat
Kirjoittaja: Ayu
Fandom: Voltron: Legendary Defender
Ikäraja: S
Paritus: Klance
Genre: Kepeä draama, slice of life
Summary:
”Mä joudun vuodattamaan aivastuksia, räkää ja kyyneliä kehdatakseni kulkea ihmisten ilmoilla, ja toisilta se käy kättä heilauttamatta!”A/N: Tämä(kin) ficci oli aloitettu jo lähes kuukausi sitten, mutta kaivannut motivaatiota saattaa loppuun.
Kulmakarvojen nyppiminen on kyllä ihan kauheaa silloin harvoin, kun sitä täytyy tehdä... Kai se on joku akupunktiojuttu, miten iho tykkää ja millaiset hervottomat kohtaukset siitä saa. Itse pärskin mennen tullen ja vuodan silmät päästäni siinä ohella... Inspiraationsa tämä saikin pitkälti omista kokemuksista. xD
***
Lance veti syvään henkeä ja aivasti kolme kertaa putkeen.
”Tevveydekfi”, Keith kommentoi hammasharjansa takaa.
”Kiitti...”
Sivusilmällään Lance näki, miten Keith jäi tuon tuosta katselemaan hänen kulmakarvojen nyppimistään. Pinsetit tiukassa otteessaan hän nykäisi itsepäisiä haituvia yksi kerrallaan ja pyyhkäisi työkaluaan vähän väliä nenäliinaan. Tottuneiden otteiden ansiosta projekti sujui suhteellisen ripeästi, mutta tuttuun tapaan Lancen naama alkoi tuota pikaa näyttää siltä kuin hän olisi saanut pahan allergisen reaktion. Kasvot punoittivat etenkin kulmien kohdalta, ja nyppäisy toisensa perään sai hänet niiskuttamaan ja pyyhkimään vuotavia silmiään.
Pinsetit puristuivat kulmaluulla törröttävän karvantyngän päälle ja tuota pikaa se oli historiaa.
”
Irtosi”, Lance äyskähti ja aivasti heti perään.
”Miten tuosta voi tulla tuollaisia kohtauksia?” Keith kysäisi pyyhittyään suunsa hammaspesun päätteeksi.
”Usko pois, jos mä sen tietäisin, mä olisin hoitanut ne pois päiväjärjestyksestä aikapäiviä sitten”, Lance köhisi ja vei pinsettinsä vuorostaan kulmansa yläpuolelle huomatessaan siinäkin pienimuotoista kitkettävää. Kylpyhuoneen kirkas valo todella auttoi havaitsemaan kaikenlaiset pikkuiset epäkohdat, jotka tavallisesti olisivat jääneet huomaamatta.
”Ihan hyvähän se jo on.”
”Ei... ihan...
vielä”, Lance pusersi ulos saaden samalla viimein kiskaistua erityisen itsepäisen karvan, joka tosin toi mukanaan sietämättömän kivun ja sai hänen nenänsä vuotamaan entisestään. ”Ääh, mä en kestä!”
Keith irvisti myötätuntoisesti hänen pärskimisnuhakohtaukselleen. ”Miksi niitä edes pitää nyppiä? Kivaltahan ne näyttää muutenkin.”
”Ne näyttää kivalta siksi koska mä nypin ne”, Lance virkkoi saatuaan kasvonsa huuhdeltua hanan alla. ”Jos mulla olisikin luonnostaan noin kivat kulmakarvat kuin sulla, mitään ongelmaa ei olisi.”
”Ai?” Keith vilkaisi kasvojaan peilistä hieman ällistyneenä. Tämän päähän ei kai koskaan ollut putkahtanut, miten kauniit tämän kulmat luonnostaan olivatkaan.
”Jep, tasan ei mene onnenlahjat”, Lance hymähti kyynisesti. ”Mä joudun vuodattamaan aivastuksia, räkää ja kyyneliä kehdatakseni kulkea ihmisten ilmoilla, ja toisilta se käy kättä heilauttamatta!”
”Saat mun kaiken myötätunnon”, Keith totesi, ja Lance puolestaan niisti mahtavasti ties monennenko kerran.
”Okei, katopa tänne ja kerro, näkyykö vielä jotain perattavaa.”
”En mä näe mitään ihmeellistä.”
Keithin ilmeestä päätellen hänen naamansa todella näytti sangen kaamealta sillä hetkellä. Tosin väliäkö sillä, vaikka kulmakarvojen kitkemisoperaatio aiheuttikin silmien ja nenän juoksemista tai massiivisia aivasteluräjähdyksiä. Lopputulos oli kuitenkin aina sen väärti. Sitähän sanottiin, että kauneuden eteen kuului vähän kärsiä.
Kyseinen sanonta ei toisaalta näyttänyt pätevän Keithin kohdalla, Lance tuumi tutkaillessaan tämän kulmakarvoja lähempää.
”Hitto soikoon, ne on oikeasti ihan täydelliset!”
”Aha.” Keith näytti sekä huvittuneelta että vähän kiusaantuneelta.
”Ihan saletisti sä teet niille jotain salaisia operaatioita kun muut ei näe”, Lance aprikoi pinsettejä pyöritellen ja etsi Keithin kulmista edes yhtä linjasta poikkeavaa karvaa. Sellaista ei kuitenkaan löytynyt parhaallakaan tahdolla.
”Tai sit sun pitää vaan hyväksyä, että se on luontaista karismaa”, Keith kuittasi hänen salaliittoteoriansa.
”Jos sillä onkin jotain tekemistä sen sun galrapuolen kanssa!” Lancen ääni kävi kujeilevasta pikemminkin kiinnostuneeksi. ”Ja siksi sulla on tollaset... galrakarvat!”
”
Galrakarvat?” Keith näytti siltä kuin ei olisi osannut päättää, nauraako vai ei.
”Just ne! Vaikka en mä kyllä ole sen tarkemmin tiiraillut galrojen kulmakarvoja.”
”Ehkä sun pitää sit tutkia asiaa tarkemmin?”
”Jep. Mä vielä menetän yöuneni sen takia”, Lance sanoi pyyhkäisten pinsetit puhtaiksi saatuaan projektinsa päätökseen. Maailma näytti kummasti valoisammalta siistien kulmien kanssa. ”Mmm-mm, hyvältä näyttää, komistus!” hän velmuili peilikuvalleen silmää iskien.
”Sitä ollaan taas niin nättinä”, Keith hymähti.
”Todellakin, ja – hei, en mä ole
nätti”, Lance tyrmistyi. ”Varsinkaan tällä hetkellä, kun lärvi helottaa kuin viimeistä päivää ja limaa erittyy joka sieraimesta!”
”Muutenko sit olisit?”
”En mä... en mä sitä niin meinannut!” Lance ärähti takaisin. Keithin kutale käsitti taas kaiken miten sattui.
”Miten vain”, tämä sanoi ja suikkasi hänen korvalleen suukon, ennen kuin kääntyi lähteäkseen. ”Tuu sit sänkyyn, kun oot saanut ihailtua nättiä pärstääsi tarpeeksi.”
”
Hrrmmh.”
