Voi tätä lukijoiden ja kommenttien paljoutta, olen niin onnellisen häkeltynyt! Toivottavasti jaksatte seurata jatkossakin, vaikka eteneminen on ollut aika verkkaista.
Samulista alkaa tämän seuraavan osan myötä paljastua jänniä juttuja, enkä malta oottaa että pääsen availemaan niitä lisää!
Vendela, rakastuneet tytöt on todellakin niin normaalia. ♥️ Ihanaa että olet tykännyt Iineksestä, opiskelumaailman kuvauksesta ja rauhallisesta tahdista. Raapalesarja on ainakin minulle aika haastava formaatti, kun se pakottaa pitämään kohtaukset lyhyinä ja simppeleinä. Mulla on aiempaa jatkiskokemusta lähinnä seitsemän raapaleen spurttisarjoista, ja niiden kanssa on jotenkin helpompi pitää paketti kasassa, kun on vain ne seitsemän osaa ja sillä sipuli. Tämän projektin kanssa pelkään, että kaikki levähtää käsiin... Toisaalta hyvää tässä on tavalliseen jatkikseen verrattuna se, ettei kärsi niin herkästi sellaisesta tyhjän paperin kauhusta, kun voi edetä rauhassa pala kerrallaan. Kiitos paljon kommentista!
Fairy tale, iiks, ihanaa että löysit tämän jatko-osankin pariin! Olen aina yhtä hämilläni siitä, että Juuson ja Samulin tarina tuntuu kiinnostavan ihmisiä, mutta totta kai olen hirmu hyvilläni siitä myös.
Voi että, ihan mahtavaa jos Iines vaikuttaa tyypilliseltä nelivuotiaalta! Olen tosi epävarma lapsista kirjoittaessani, koska henkilökohtainen kokemus suorastaan loistaa poissaolollaan, heh. Kiva kuulla myös, ettei hidas eteneminen ole saanut kiinnostusta lopahtamaan. Ajallisesti tässä ei tosiaan ole kulunut kauaa, mutta raapaleformaatti ja pätkittäin eteneminen saattaa luoda sellaisen vaikutelman. Kiitos, kiitos kovasti!
Odo, olen iloinen siitä että olet viihtynyt tämän tarinan parissa!
Sillis eli silliaamiainen on tyypillinen teekkariperinne, mutta muuallakin kyllä sillistellään. Tavallisesti silliksiä järjestetään vuosijuhlien ja vapun yhteydessä, mutta voi niitä olla muutenkin. Silliksellä syödään (ei pelkästään sillejä vaan paljon kaikenlaista herkullista) ja juodaan skumppaa ja usein myös saunotaan ja lillutaan paljussa. Nautitaan hyvästä seurasta ja musiikista. Sillis on siis vähän sellainen juhlien jatkojuhla. Toivottavasti tämä selvensi vähän! Ja hyvä kun kysyit! Ei voi tietenkään olettaa, että kaikki tuntisivat näitä teekkarierikoisuuksia. Ehkä pitäisikin väsätä jonkinlainen selityssanasto johonkin kohtaan. Suuret kiitokset kommentista!
Melodie, hahaa, ihanaa että tartuit noihin marsuihin! Minustakin on söpöä, että Juusolla on marsuja.
Tässä on kyllä kieltämättä tuutorin ja fuksin suhde hassusti vinksallaan, kun tuutori ei tajua mistään mitään ja fuksi taas on ihan cool. Toivotaan tosiaan, että hommat tästä pikkuhiljaa etenisivät. Huh, on helpottavaa kuulla että alkoholinkäytön kuvailu on pysynyt sopivan kevyenä ja pääpaino on ollut tunnejutuilla. Juuri siihen olen pyrkinytkin. Suuret kiitokset sinulle!
Felia, eikä, ihanaa että sinäkin pidät Iineksestä! Olen hyvilläni, koska lapsista kirjoittaminen on mulle yleensä aika haastavaa, kun ei juuri ole omaa kokemusta heistä. Minustakin on hienoa, että Iineksen äiti on opettanut (ihan hyvä sana minusta!
), että samaa sukupuolta olevienkin välinen rakkaus on ihan ok. Kivaa, että tekstistä on löytynyt myös samaistuttavaa! Minäkään en ole koskaan varsinaisesti tullut kaapista. Kuulun seksuaalivähemmistöön, jonka olemassaoloa ei usein ees tiedosteta eikä aina tunnusteta, ja se tekee siitä puhumisen aika kinkkiseksi. Toisaalta minullakin on tämän asian kanssa samanlainen elämänfilosofia kuin Juusolla: elellään vain etiäpäin, ja jos joskus tulee vastaan tilanne, jossa pitää kertoa, niin sitten kerrotaan.
Lämpimät kiitokset kommentista!
13.
Välipysäkki
300 sanaa • inspissana heivata
Juuso vapautui lapsenvahtipestistään iltayhdeksältä. Taivas oli pimennyt ja ilma kylmennyt, ja hengitys höyrysi katulamppujen kajossa. Juuso oli unohtanut lapasensa kotiin, joten hän tunki kädet takkinsa taskuihin. Kiireiset askeleet vaihtuivat kevyeen hölkkään, sillä hän halusi ehtiä bussiin, jolla pääsi vaivattomasti kotiovelle saakka.
Jonkin pubin edustalla Juuso kuitenkin kohtasi näyn, joka sai hänet hidastamaan ja lopulta seisahtumaan. Selkä seinää vasten nojasi ilmiselvä Samuli, ja joku mies seisoi hänen edessään, hyvin lähellä. Juuson sydän hakkasi hänen yrittäessään saada kiinni siitä, mikä asetelmassa oikein oli pielessä, ja lopulta hän tajusi: Samulilla oli yllään lenkkeilyvaatteet, mutta toisella miehellä ei ollut edes takkia. Siitä saattoi päätellä, että tämä oli pubin asiakas, ehkä tupakkatauolla niin kuin muutama muukin näytti olevan. Jotain muutakin kuitenkin oli pielessä: Samuli oli kääntänyt päänsä sivulle ja kohdistanut katseensa maahan kuin vältelläkseen seuralaistaan.
Kun mies nojasi kätensä seinään Samulin viereen ja hivuttautui vieläkin lähemmäs, Juuso heivasi suunnitelmansa ehtiä bussiin. Hän ylitti tien päin punaisia ja kutsui Samulia nimeltä.
Mies vetäytyi kauemmas ja katsahti taakseen. Samuli näytti edelleen nurkkaan ajetulta eikä liikahtanutkaan, vaikka katseesta päätellen huomasikin Juuson. Juuso harppoi lähemmäs välittämättä epävarmuudestaan, joka pyysi häntä kääntymään takaisin, ja kohdisti sanansa Samulille: ”Oisko sulla hetki aikaa?”
Muukalainen naurahti. ”Sori vaan, mutta ei sillä taida nyt olla.”
Juuso siirtyi lähemmäs Samulia ja jonkin alkukantaisen vaiston ohjaamana vei kätensä tämän alaselälle. ”Ai. Musta tuntuu, että sillä on.”
Mies tuijotti heitä, ja Juuson epävarmuus voimistui. Mies oli Juusoa roimasti rotevampi, eikä pubin edustalla tupakoivia ihmisiä näyttänyt kiinnostavan pätkän vertaa.
Miehen kasvoille levisi huvittunut hymy. ”Vai sillä tavalla. Sä et taidakaan tuntea tätä meidän Samulia…”
Hetken tuijotettuaan mies pudisti päätään ja palasi naureskellen pubiin. Juuso uskalsi taas hengittää, mutta kun hän kääntyi Samulin puoleen, tämä otti muutaman askeleen kauemmas. Heidän katseensa kohtasivat vain hetkeksi, ja sitten Samuli pyrähti juoksuun.
Juuso jäi tuijottamaan Samulin perään mitään ymmärtämättä, sydän yhä hakaten.
