Noitavainot ja perustajien aikakausi (K-11, perustajat)

[Quibbler]

Ficin nimi: Noitavainot ja perustajien aikakausi
Kirjoittaja: Quibbler
Tyylilaji/Genre: Enimmäkseen draama
Ikäraja: K-11
Paritus/Päähenkilöt: Helga Puuskupuh, Salazar Luihuinen, Rowena Korpinkynsi ja Godrick Rohkelikko, paritukseen taikka parituksiin voi olla jotain piilevää viittausta
Yhteenveto: Juu, kirjoittelin tämmöisen tarinan joskus nuorempana paperille ja päätin laittaa tännekin. Tietysti hieman päiviteltynä versiona. Pääosassa Tylypahkan perustajat. Tarina voi olla paikoitellen naiivi ja ehkä myös kummallinen.
Varoitukset: Alussa vähän verta ja väkivaltaa + poltto
Vastuunvapaus: En omista hahmoja taikka maailmaa enkä saa tästä tekeleestä rahaa.


Noitavainot ja perustajien aikakausi

Prologi

Naista - tai noitaa - raahattiin roviolle kolmen miehen voimin. Noidan käsissä olivat kettingit ja hänen kasvoillaan ei koreillut ilo eikä suru, joskin hän näytti pikkuisen surumieliseltä, jos katsoi oikein tarkkaan. Hän todella oli noita, mutta hän oli voimaton taistelemaan vastaan toisin kuin monet muut hänen kaltaisensa. Väkijoukko odotti jo valmiiksi aukiolla soihdut käsissään, joista leimusi tuli. Se tuli oli valmis kärventämään tuon naisen ihon.

Täällä on niin paljon väkeä, hän ajatteli. Ne naiset sylkivät päälleni ja minä kimpaannuin ja... kidutin heitä... mutta lopetin touhun melkein heti, koska tiesin sen olevan väärin. Se oli vain spontaani reaktio. Sitten kaikki saivat selville mikä olen. Kaikki. Ja he aikovat polttaa myös äitini.
Mutta äitipä karkaa, rakas äitini. Onneksi.

"Hiljaisuutta, pyydän!" huusi tapahtuman vetäjä kovaa. Tuli hiljaista. Hiiskumatonta sellaista.
"Leikatkaa tuon noidan hiukset, pyydän. Niissähän voi piileä taikavoimia!"
Miehet tottelivat. He leikkasivat naisen pitkät, ruskeat hiukset ja antoivat niiden leijailla puiden sekaan. Miehet olivat tehneet homman mielissään että kovakouraisesti ja nyt naisen niskasta valui verta.Verenvuoto oli vähäistä, mutta muutama väkijoukosta sihahti ja ivasi noitaa, kun näkivät veren valuvan maata kohti.

Nainen ei pysynyt ilmeettömänä. Hänen poskelleen vierähti kyynel. Se tipahti siihen raskaasti.
"Hyvä yleisö, on aika aloittaa tämän noidan poltto! Hän käytti taikavoimiaan ja hän käytti noituutta!" Vetäjä huusi kovaan, tuomitsevaan sävyyn ja väkijoukko hurrasi.

Alkoi tapahtua. Soihdunkantajat lähestyivät naista huutaen ja ivaten tätä ja sitten he nakkasivat soihdut puiden päälle missä myös nainen seisoi.
Noita katseli väkijoukon raivostuneita kasvoja hätäisenä, kunnes ei erottanut enää yksiäkään. Tuli oli lähestynyt häntä joka puolelta ja se tarrasi hänen ihoonsa kiinni, ja hän karjui tuskasta. Kipu oli sanoinkuvaamaton, hirveä, paha. Hän muisteli lapsuuttaan ja nuoruuttaan, mutta pian hyvät muistot kaikkoontuivat hänestä ja tulivat pahat sellaiset tilalle. Hän yksin pimeässä huoneessa, hän yksin pihalla. Ja sitten se kaikki oli ohi. Nainen - tuo syntinen, kaamea noita - oli kuollut.

"Kuoliko se?" kysyi iäkäs nainen odottavana.
"Sammuttakaa tuli! Tarkistetaan asia! Heti!"
Tulen sammuttaminen olikin hieman oikukkaampi homma ja siinä meni aikamoinen tovi.
"Kuollut", eräs mies sanoi. Ja siitä syntyi mekkala. Noita oli saanut ansionsa mukaan.

[Quibbler]

Ensimmäinen osa

"Tämä alkaa näyttää valmiilta, eikö vain?" Godrick hymyilee ylpeänä ja katselee paikkaa lattiasta lumottuun kattoon.
"Niin. On tämä jo melkein täydessä loistossaan", vaikuttaa myös Salazar tyytyväiseltä.
Helga ja Rowena liittyvät miesten seuraan.
"Tämä paikka on niin upea!" huokaisee Rowena. "Tosin... kirjastoa olisi voinut vielä laajentaa, mutta ei ei... tuo Godrick kun ei sellaista salli", katsoo Korpinkynsi tuota pitkää miestä vihaa uhkuen.
"On täällä muutakin oltava kuin pelkkiä pölyisiä kirjoja!" Godrick tuhahtaa.
"PÖLYISIÄ KIRJOJA??! Kohta minä sinulle näytän että mikä täällä on pölyssä-" nainen on käydä Rohkelikon kimppuun, mutta Helga ehättää väliin.
"Lopettakaa ystävät hyvät... meidän olisi käytävä kuulkaas asioita läpi. Hmm... olen sitä mieltä että kaikki jotka tahtovat oppia taikuutta, saisivat tulla tänne", hymyilee Helga.
"En ole lainkaan samaa mieltä kanssasi, Helga. Kaikki eivät opi samaa tahtia ja olisi harmi, jos joku jäisi jälkeen", Rowena harmittelee asiaa.
"Minun mielestäni on oltava hiukka urheutta jos tänne aikoo pyrkiä. Ei viitsisi katsella mitään pelkureita", kertoo Godrick mielipiteensä.
Salazar naurahtaa.
"Jos kunnianhimoa puuttuu, ei tänne ole hyvä tulla tyhjästä", tuumaa Salazar.

Hetkeksi koko sali täyttyy hiljaisuudella.
"Nyt keksin!" riemastuu Puuskupuh. "Voitaisiin perustaa omat tupamme! Minä haalin oman joukkoni ja te omanne!"
"Kyllä. Tuossa saattaisi olla ideaa, Helga", Luihuinen myötäilee.
"Noh, perustetaan vaan ne... tuvat. Mutta entäs nimet?" Godrick ryhtyy astelemaan ees ja taas mietteliäänä.
"Meidän sukunimemme Korpinkynsi, Rohkelikko, Luihuinen ja Puuskupuh. Luulin että se on ilmiselvää", hymyilee Rowena. Muut perustajista pitävät ideaa hyvänä.
"Ne ovat kelvot", kommentoi Salazar. "Sitten... miten lajittelu toimii?" esittää Salazar kysymyksen.

Kaikki miettivät parhainta keinoa kauan kunnes Godrick hihkaisee riemuissaan ja osoittaa pöydällä makaavaa hattuaan.
"Tuo on ratkaisu ongelmaan. Taiotaan hattuni puhua pölpättämään ja tehdään siitä viisas", Godrick esittelee ideansa muille hieman pröystäillen.
"Tuossa on itua. Viisas hattu tietää kyllä minne panna kukin", Helga sanoo ja istahtaa alas.

"Äh, alkaa olla jo yömyöhä ja minua hiukoo. Voitaisiinko jatkaa hommia huomenissa?" Korpinkynsi pyytää ja istuu Puuskupuhin vierelle.
"Oikeassa olet, Rowena", hymähtää Godrick. "Minunkin vatsani kaipaisi täytettä", hän istahtaa Helgan toiselle puolen.
"Tuletko sinäkin pöytään, kuoma?" Godrick kysyy Salazarilta, joka on melko vaisu.
"Kyllä, kyllä..." hän lopulta istahtaa kaverinsa viereen.
Rowena ilmoittaa asiasta kotitontuille ja jo hetken päästä ruoat ilmestyvät pöytään.

[Quibbler]

Toinen osa

Kaikki heistä nukkuvat Suuren Salin puolella, koska työt alkavat aikaisin aamulla.
Miehet heräävät ensimmäisinä. He käppäilevät yhdessä tuumin pihamaalle, hengittämään puhdasta ilmaa.
"Miten menee, kuoma?" Godrick taputtaa Luihuista selkään ja hymyilee tälle.
"Ihan hyvin, Godrick. Ihan hyvin. Kaikki on kuin pitääkin. Tämä koulun perustaminen on iso juttu! Haave, joka tulee toteen. Uskomatonta. Miten sinulla menee... kuoma?" kysyy Salazar vastavuoroisesti.
"Hyvin minullakin. Odotan sitä hetkeä kun pääsemme avaamaan koulun! Sitten meistä tulee opettajia, taikuuden eteenpäin jakavia viisauden perikuvia", hihkaisee Rohkelikko.
"Ja sen lisäksi saamme paljon valtaa että oikeuksia. Voimme palkata kenet lystäämme, voimme suunnitella itse kaiken - kuten jo teemme", Luihuinen hymyilee ja katselee vuorille päin. Mutta Godrick katsoo itse mieheen.
"Tämä on niin iso juttu. Mutta tiedätkö mikä on tärkeintä?" kysyy Rohkelikko mieheltä ja Salazar havahtuu unelmistaan ja kohottaa kulmiaan. "Mikä?"
"Se, että te rakkaat ystävät olette mukana tässä. Tuli mitä tuli!"
Ja sitten Godrick astuu askeleen eteenpäin ja halaa Salazaria. Mies halaa hämmentyneenä takaisin.

"Oletko jo innoissasi?" Korpinkynsi kysyy. Puuskupuh nyökkää vastaukseksi.
"Tänne tulee niin paljon erilaisia ihmisiä ja kaikkea. Haluan opettaa heille kaiken minkä pystyn", puhelee Rowena.
"Niin. Ööm... entäs jästisyntyisten laita? Pitäisi -"
"Hullujako puhut? Jos heillä on taikuus verissään, tokihan he tervetulleita ovat!" Helga vastaa epäröimättä asiaa sen enempää.
"Minun äitini on hyvin ylpeä tehdessäni jotain näin vaikuttavaa ja suurta. Lähipiirikin otti uutisen hyvin. Tai, miksipä ei ottaisi?" jatkaa Korpinkynsi jutusteluaan ystävälleen.

Pian Rohkelikko ja Luihuinen ilmaantuvat ovelle molemmat virne naamoillaan.
"Aloitetaankos sitten?"
"Aloitetaan vaikka siitä hatunrähjästä", Helga sanoo.

Ei huvia ennen työtä. Sitä neuvoa eivät nämä neljä noudata. Salazar ja Godrick pelleilevät keskenään ja Helga lauleskelee itsekseen. Rowena kirjoittaa jotakin.
"Olen miettinyt..." Rowena herättää muiden huomion samalla, kun hän koskettelee sulalla naamaansa. "Meidän pitäisi tehdä sellaiset oleskeluhuoneet. Niille samojen tupien oppilaille. Eihän meillä siinä niin kauan kestäisi! Suunnittelua ja toteutuksia. Ei menisi kuin muutama päivä vain. Sisustettaisiin ne mielemme mukaan myöskin", Korpinkynsi on täynnä ideoita.
"En jaksaisi", parahtaa Rohkelikko. "Mutta jos nyt sitten kun nainen käskee. Mutta ei vielä tänään, eihän? On tässä muutakin puurnattavaa", Godrick näyttää hapanta naamaa.
"Aivan. Ymmärrän. Kaikessa rauhassa, Godrick hyvä."

Luihuinen menee pihamaalle käveleksimään. Hän ei viihdy sisätiloissa koko päivää. Ei ole ikinä viihtynyt. Hän tykkää katsella jylhiä maisemia ja olla rauhassa. Joskus. Hän miettii, että voisi tehdä suojataikoja koulun turvaksi. Salazar alkaa melkein heti tuumasta toimeen ja loitsii sen kuin kerkeää.

Godrick käyskentelee valtavassa linnassa ja jupisee itsekseen. Hänellä on ikävä kodin lämmön tuntua, mutta hän ei välitä ilmiintymisestä eikä hän pidä mistään muustakaan nopeasta perillepääsyvaihtoehdosta. Rohkelikko pitää matkustamisesta ja koska koti on kaukana, hän ei viitsi matkustaa sinne kovinkaan usein. Hän tutkailee linnaa, että joskos sieltä löytyisi likaa tai virhehalkeamia.

Rowena miettii missähän hänen kaverinsa mahtavat olla. Eikö heitä ala hiukoa jo tähän aikaan? Hän itse odottelee noita ystäviä takaisin Suureen Saliin sillä hän kaipaa nyt seuraa. Hän tuntee kuin olisi ypöyksin tässä jättilinnassa ja joskus hän näkeekin painajaisia siitä kuinka hän jää linnaan yksikseen vuosisadoiksi. Rowenan poskelle tipahtaa kyynel eikä hän vaivaudu pyyhkimään sitä pois.

Helga katselee kirjoja, joista hän saattaisi nauttia. Hän haluaa kehittää älyään ennen kuin linnaan muuttaa suuri lauma muita oppia vailla olevia nuorukaisia. Hän tahtoo esitellä heille itsevarman noidan, jolta ei tietotaitoa paljolti puutu. Hän tahtoo olla auttavana kätenä ja tiedon jakajana. Puuskupuh ottaa hyllystä kaikkein paksuimman kirjan ja asettuu pöydän ääreen sitä tutkailemaan.

[Quibbler]

Kolmas osa

Seuraavat pari päivää menevät kukin omilla tahoillaan ympäri linnaa oleskeluhuoneita suunnitellen ja taikoen.

Seuraavana päivänä herää Helga ensiksi. Hän hiipii pois Salista, portaita ylös ja samoin toisia portaita, kunnes löytää oven jonne on menossa. Hän avaa sen varovasti ja sulkee heti perään. Hän avaa kirjan, typötyhjän sellaisen ja ottaa esiin kauniin sauvansa. Hän empii, mutta sivaltaa sillä kirjan kantta. Hän hokee pitkään ja hartaasti jotain latinaksi ja sivaltelee kirjan tyhjiä sivuja. Pian kultaisen kirjan sivuille alkaa ilmestymään nimiä. Kaikenlaisia. Ne ovat noitien ja velhojen nimiä. Helga tietää ettei muista ole tähän ja hän tietää myös etteivät muut pitäisi tällaista käytäntöä ideaalina, ehkä. Hän ei ole varma mutta hän tekee silti asian salassa muilta. Nimiä ilmestyy toinen toisen perään ja kirja jää vielä vajanaiseksi kun nimien tulo paperiin lakkaa.
"Noin. Hyvä." Kirja tietää ketkä kykenevät taikomaan tai keissä on taikaverta. Jos on viisas hattu, on oltava viisas kirjakin.

"Mitä sinä teet?" kuuluu Puuskupuhin takaa ja Helga säpsähtää pahasti. Miksei hän kuullut mitään?
"Ai, Godrick. Heräsit jo, vai?" Helga yrittää piilotella kirjaa.
"Mitä teet?"
"Luin kirjaa. Äh, olkoon. Loitsin tuon kirjan. Se tietää ketkä meidän on kutsuttava tähän kouluun. Se helpottaa asioita", hymyilee Puuskupuh vaisusti.
Godrick suo hymyn takaisin.
"Kaipa se on hyvä idea. Meillähän niitä riittää! Tule aamiaiselle, Helga. Siellä on kaikkea mistä pidät! Ja kohta kun Rowena herää niin esittelemme toisillemme ne tuotoksemme  - äsh, siis oleskeluhuoneemme", kertoo Godrick.

Helga on helpottunut kun hän istuu pöydän ääressä syömässä.
Rowenakin on jo hereillä ja Salazar pötköttelee maassa tuijotellen kattoa.

"Ja nyt mennään!" hihkuu Rowena.
"Kuka ensin?" Luihuinen kysäisee.
"Se jonka huone on lähimpänä. Se taidat olla sinä Helga etkö vain?" hymyilee nainen tälle kuin aurinkoa katselisi.
"No tulkaa!" Porukka seuraa Puuskupuhia joka kävelee paikkaan reippaasti.
"Tämähän on kuin joku hupsu kilpailu... no, kuitenkin, täällä on koti Puuskupuheille. Ihan hölmön kuuloista sanoa noin!"
Helga antaa muiden mennä ensin sisään.
"Aika valoisaa", kommentoi Salazar ensiksi ja menee tutkimaan kasvia, joka on asetettu pöydälle nätisti.
"Tämä on kaunis paikka, täytyy myöntää", Korpinkynsi taputtaa naisen olkaa.
"Mutta onhan tämä nyt aika ahdas... tai siis, ömm, katsokaa ympärillenne! Mutta ihan kelpo paikka, kuoma", nauraa Godrick ja pyörähtää ympäri.
"Miten tänne pääsee?" Luihuinen utelee ja tutkii edelleen kasveja.
"Antamalla salasanan. Helppo ratkaisu", paljastaa Helga.

On Salazarin vuoro esitellä paikkansa. Se sijaitsee tyrmissä.
"Täällä on kylmä!" Puuskupuh hytisee, mutta päästää suustaan wau, kun he ovat perillä.
"Tämähän on valtava paikka! Suurensuuri. Upea luomus, kuoma!" on Godrick vaikuttunut.
"Pidän näistä sohvista", kertoo Korpinkynsi. "Materiaali ja muoto ja kuvio ja... todella pidän näistä", Rowena istahtaa alas.
"Mutta täällä on liian pimeää minun makuuni... anteeksi vain ystävä, se on mielipiteeni. Mutta että vedenalainen maisema... mielenkiintoinen ratkaisu", Puuskupuh arvioi asiaa.
"Tännekin pääsee salasanalla. En keksinyt muutakaan. Mutta miten olisi sinun paikkasi, kuoma?" virnistää Luihuinen ja katsoo Rohkelikkoa.
"Äläpä ole noin varma "voitosta", kuoma. Lähtekäämme portaisiin!" käskyttää Godrick muita leikkimielisesti.

[Quibbler]

Neljäs osa

"Minäkään en ole kekseliästä tyyppiä", tuhahtaa Godrick. "Salasana tännekin."
He menevät sisään.
"Onpas upea paikka!" Helga menee ikkunalle ja katselee jylhiä maisemia. Rowena taas sitten kiertelee huoneessa ympäri.
"Tämä on hieno paikka. Mutta ei voita minun paikkaani", iskee Salazar silmää nauravaiselle Rohkelikolle.
"Mitä mieltä sinä olet oi hyvä, Rowena?" Rohkelikko kysäisee naiselta.
"Enpä tiedä. Tavallaan tämä on niin sinua, tavallaan sitten taas ei. Onko vuoroni?" Korpinkynsi kysyy malttamattomana ja katsoo muita.
"Toki... näytä tietä!"

He ovat matkalla toiseen torneista. Korpinkynsi lupaa että muut tulevat ihastumaan siihen. He astuvat sisään.
"Tämä on... lumoava", Helga ihastelee.
"Tuo katto, se on ihmeellinen", tarkkailee Salazar sitä lumoutuneena.
"On tämä ihan kaunis. Salasanalla tännekin?" Godrick tahtoo varmistaa.
"Itseasiassa... ei. On vastattava arvoitukseen", kertoo Rowena hyvillä mielin. Erityisesti Luihuinen on kovin vaikuttunut, mutta eivät Puuskupuhin ja Rohkelikon reaktiot jää sen latteammiksi.
"Oikein mielenkiintoinen ratkaisu, Rowena", naurahtaa Salazar.
"Älä sinä siinä naura, Salazar!" Korpinkynsi kivahtaa.
"En minä naura!" Salazar vakuuttaa.
"Kuulosti ihan siltä", tokaisee Korpinkynsi tylysti.
"Minä uskon ettei Salazar sinulle nauranut. Hän vain piti tapaasi nerona", Helga päättelee.
"Niin, niin pidän. Kiitos Helga!" Luihuinen sanoo. Helga halaa Rowenaa.
"Ja nyt... töitä jatkamaan."

Ei siinä kauan vierähdäkään kun lähes kaikki on tip top okei. Ystävykset halailevat toisiaan riemastuneina.
"Ja koulun avaamme syyskuun ensimmäinen, niin sovittiin", muistuttaa Godrick jännittyneenä.
"Jästisyntyisille on käytävä kertomassa asiasta etteivät he järkyty kirjeestään ja pidä sitä humpuukina..." Godrickin keskeyttää Salazar.
"Sinä kai vitsailet, Godrick, vai mitä?"
Muut ovat lähes äimistyneitä ja Luihuinen jatkaa: "Emme voi ottaa tänne millään jästisyntyisiä."
"Miten niin emme?! He ovat yhtälailla oikeutettuja oppimaan taikuutta", sanoo Rohkelikko.
"Joo, niin varmaan..."
"Kerro! Miksi on niin vastenmielistä ottaa tänne jästisyntyisiä?!" Godrick on kiukustua.
"Miten tämän nyt muotoilisi? Hmm... en luota heihin! He paljastavat salaisuutemme koko jästikunnalle ja..." Salazar vaikenee.
"JA? HÄH? KAKISTA KAIKKI ULOS... KUOMA!" huudahtaa Godrick niin, että koko Sali raikuu.
"Hyvä on... kuoma. Oletko kuullut sanasta noitavainot?" kysyy Luihuinen ja Saliin syttyy hiljaisuus.

"Noitavainot? Mitä sepität?" Godrick on asiasta hakoteillä.
"Älä väitä ettet tiedä niistä mitään! Jästit polttavat ihmisiä, joiden he uskovat omistavan taikavoimia! Jopa muutama oikea noita on kuollut niissä. Jästit ovat kamalia, erilaisuutta kaihtavia hulluja!" Salazar on raivoissaan.
"Ehkä näin on. Mutta kun eivät kaikki jästit ole sellaisia!" sanoo Rohkelikko.
Luihuinen ryntää ulos huoneesta ja siitä pihamaalle. Hän istuu vihaisena nurmikolle ja ottaa taikasauvan esiin. Hän leikkii kukalla. Hetken ajan kukka on keltainen, sitten se on oranssi, sitten vihreä...

Sisällä kaikki kolme ovat järkyttyneitä.
"Miten käännämme hänen pään?" Godrick kysyy neuvoja naisilta.
"Emme ehkä mitenkään. Meidän on vain saatava hänet uskomaan etteivät kaikki jästit ole sellaisia ihmispetoja", miettii Korpinkynsi.
"Mutta tämähän on kamalaa", aloittaa Helga surullisena. "En tiennyt että Salazar on näin jyrkkä tämän asian suhteen. Jästisyntyisille on annettava mahdollisuus siinä missä muillekin. Ehkä Salazar kohta tajuaa asian", toivoo Puuskupuh.
"Salazar on paukapää! Mokoma idiootti, jos ei hyväksy jästisyntyisiä!", Godrick sanoo raivon liekit silmissään ja lyö kädellään seinää. Sitten hän ottaa miekkansa sopesta ja kaksintaistelee näkymätöntä vastaan.

"Jos ei muu auta... on Luihuinen potkaistava ulos", Rowena sanoo surumielisenä ja Godrick jähmettyy paikoilleen.
"ROWENA! OLETKO MENNYT JÄRJILTÄSI? HÄN ON PARAS YSTÄVÄNI, OLI HÄNEN MIELIPITEENSÄ MIKÄ TAHANSA! Ja jos hän tutustuu näihin jästisyntyisiin, hän ehkä luottaa taas heihin!" Godrick on menettää hermonsa.
"Juu, voisi se auttaa asiaa. Rowena hei.... me olemme tiimi!" Helga huomauttaa.
"Niin sitten kai..." Korpinkynsi istahtaa alas ja tuijottaa haikeana kattoa, joka on täynnä ukkospilviä.

[Odo]

Heissan! Noitavainot ja perustajat kiinnostaa, joten otsikko oli omiaan johdattamaan tänne.

Mukavan oloinen ficci ja aihe on mielenkiintoinen. Tässä on vähän sellaista satumaista kepeyttä, mitä on helppoa lukea. Perustajat on erilaisia, miksi heidät itse miellän, mutta eipä se haitannut! Harvinaisista hahmoista lukiessa parasta on se, että näkee muidenkin tulkintoja.

Tässä tuli myös hieman sellainen lapsenomainen fiilis, mutta en missään nimessä tarkoita lapsellista tai huonolla tapaa. Erityisesti dialogista, mitä mielestäni oli sopivissa määrin kuvailun rinnalla.

Hämmästyin hieman, miten muut perustajat ei tienneet noitavainoista, mutta kivaa oli kuulla näkemys, miksi Salazar oli niin jyrkkä. Sitten vielä, et hattuidea oli kiva nähdä tässä ja pidin tuosta taikakirjasta!

Mielenkiintoisin juttu oli, että Rowena ehdotti Salazarin poisjättämistä ja mietin millaista kitkaa siitä lopulta syntyy. Godrick piti kyllä eriävästä mielipiteestä huolimatta hyvin kaverinsa puolia.

Muutama virhe tässä osui silmiin, mutta ei niin häiritsevästi, että niitä enää kaivelisin. Vinkkinä käyttäisin ehkä kuvailussa joko etunimeä tai sukunimeä, mutta en vuorottelisi niillä kaikkitietävällä kertojalla. Dialogissa sitten sillä perusteella, miten puhuja puhuteltavaa kutsuu niin kuin tässä on tehtykin. En tiedä, ymmärsikö mun selityksestä mitään.

Kiitos tästä, jään seurailemaan. Nyt inspiroisi itsekin kirjoittaa perustajaficcejä.

[Quibbler]

Kiitos kommentistasi Odo!

Niin, kaikillahan on aina omat näkemyksensä hahmoista, joista ei juuri paljoa tiedetä.

Niin, tuo kuvailu oli vähän... ajattelin että on liikaa toistoa jos käytän koko ajan esim nimeä Godrick, mutta ehkäpä niin kannattaakin tehdä, onhan tuo vähän sekavaa.

Kirjoita vaan sinäkin ficcejä perustajista, lukisin mielenkiinnolla! Kiitos vielä kerran kommentistasi! 

[Rowena]

Oh, uusi ficci perustajista! Oonpa iloinen! Oon vakaasti sitä mieltä, että vielä joskus perustajat on uusi H/D .

Laajamittaiset noitavainot tapahtuivat myöhemmin kuin Tylypahkan perustaminen, mutta siitä huolimatta musta on kutkuttava idea sitoa nämä kaksi toisiinsa! Pidän ajatuksesta, että taikakoulu perustettiin turvapaikaksi noidille ja velhoille. Sitä paitsi: tarvitseeko ficeissä nyt niin orjallisesti historiaa noudattaa! Joka tapauksessa minusta on mielenkiintoista nähdä, miten noitavainoja tullaan tarinan edessä käsittelemään. Palataanko kenties prologin tapahtumiin? Palattiin tai ei, musta polttorovio oli varsin hieno aloitus ficille! Siinä pääsi hyvin mukaan tarinaan ja sen historialliseen aikaan.

Tarinassa oli monia kivoja oivalluksia! Erityisesti mua sykähdytti se, että Godrick pitää matkustamisesta, ei nopeasta tavasta päästä perille. Tuo kiteytys kuvaa hahmoa aivan tosi hienosti! Sulla on niin paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia, että ainakin mulla lukijana tuli välillä olo, että olisipa kiva pysähtyä niiden pariin pidemmäksikin aikaa. Esimerkiksi oleskeluhuoneista kerrottaessa olisin kaivannut vähän enemmän kuvailua. Mutta sitten taas esim. kolmannen osan alussa oot ansiokkaasti malttanut kuvailla tuota Helgan loitsimaa kirjaa! Se oli hieno oivallus muutenkin.  Hihii, tää oli ihana: "Jos on viisas hattu, on oltava viisas kirjakin." <3

Pidin myös siitä, miten tässä pariinkiin otteeseen toistettiin dialogissa, että ystävyys on nelikon suurin voimavara. "Tärkeintä on se, että te rakkaat ystävät olette mukana tässä", sanoo Godrick ja on musta erittäin oikeassa! Yksin kukaan ei varmastikaan onnistuisi taikakoulua tekemään.

Odotan innolla jatkoa .

[Quibbler]

Kiitos mukavasta kommentista Rowena!

En ajatellutkaan noudattaa historiaa niin tarkasti, tiesin vain sen että ne noitavainot tapahtuivat suurin piirtein tuohon aikaan.

Kyllä, nyt jälkeenpäin ajattelee, että oleskeluhuoneita olisi voinut kuvata paljon enemmänkin!

Kiva että odotat jatkoa, teen pian! Ja kiitoksia paljon vielä kommentistasi! 

[Quibbler]

Viides osa

Salazar on viipynyt jossain jo kauan aikaa ja Godrick on siitä hyvästä menettää malttinsa.
Hän puhelee itselleen raivostuneena ja katsoo välillä ilmestyykö miestä ovelle. Hän ei viitsi mennä tarkistamaan onko tuo toinen ilmiintynyt jonnekin vai mököttääkö hän pihamaalla.

Mutta sitten mies palaakin takaisin. Kukaan ei sano mitään kunnes Salazar avaa suunsa.
"Se on okei, jos tänne tulee jästisyntyisiä", hän tokaisee katse tyhjänä.
"Noniin! Sait vihdoin järjen takaisin päähäsi, kuoma. Upeaa! Hm, voisimmekin nyt hieman juhlistaa tätä!" hymyilee Godrick.
"Tulejo tuliviskit!" huutaa Godrick riemuissaan ja juomat lennähtävät kunkin perustajan käteen.

Jokainen heistä kohottaa lasin ilmaan ja yhtäaikaa he huudahtavat: "Tylypahkalle!" kun Godrick sitten lisää: "Ja ystävyydelle!"
"Ja ystävyydelle", Rowena toistaa tyynesti ja nyökkää Godrickille. He ovat sujut Salazar-potkaistaan-pois-asian suhteen.

Kaikki kulauttavat juomansa kurkusta alas, paitsi Salazar. Hän juo sitä sivistyneesti.
"Luihuinen hei! Ei sitä noin juoda! Kurkusta alas vaan!" kannustaa Godrick. Miehellä on menossa jo kolmas lasillinen.
Pian Helga nousee pöydälle ja tanssahtelee ja laulelee samaan aikaan.
Rowena on lujaa tekoa eikä hän horju vaikka juo jo viidettään.
Salazar ei ole minkäänmoisella juhlatuulella ja hän miettiikin keinoja estää jästisyntyisten pääsy kouluun. Hän ei salli sitä, että joku niistä keksii tavan satuttaa hänen ystäviään. Hän ei salli mitään niiltä umpikieroilta huijareilta. Hän ei halua sitä, että muiden kolmen ystävällisyyttä ja hyväsydämisyyttä käytetään hyväksi tai sitä että koska he ovat niin naiiveja, he antavat tämän tapahtua. He tarkoittavat hyvää, hänen ystävänsä, mutta eivät ole asioista perillä yhtä hyvin kuin Salazar.
"Haluaisin pitää puheen!" Helga huudahtaa pöydältä, kun Salazar ottaa toisen paukun. Siinä samassa Rowena nousee pöydälle ystävänsä seuraksi.
"Me naiset haluaisimme pitää puheen", korjaa Rowena.
"Kaikkeen tarvitaan ihmisiä", aloittaa Helga. "Me neljä - me osaamme asiamme... joka ikinen oppilashan voi vaikka rakastua meihin",  Helga sanoo melko hiprakassa ja niia lyhyen puheensa päätteeksi.
"Hei... te miehet, te olette ihania. Puuskupuh, niin olet sinäkin. Haluan sanoa että te olette minulle perhe!" Rowena tunteilee ja halaa Helgaa, jonka jälkeen suukottaa tätä poskille.

Naiset laskeutuvat pöydältä yllättävän sujuvasti alas, kunnes lopulta Rowena kaatuu ja purskahtaa nauruun. Samoin tekevät muut. Kaikki halailevat toisiaan tovin.
"Minä varmaan sitten saan pitää puheen ensimmäisenä avajaispäivänä!" sanoo Godrick toiveikkaana.
"Ehdottomasti. Sen haluamme kuulla!" Rowena hymyilee.
"No niin. Olisiko sitten vuorossa taikasauvaleikki? Se on yksinkertainen! Tehdään jotain hauskoja taikoja - minä aloitan", Godrick ehdottaa ja ottaa sauvan esiin. Salazar kiskaisee sen kuitenkin pois.
"Eiköhän olisi viisainta ruveta nukkumaan."

[Quibbler]

Kuudes osa

Aamuaurinko loistaa kirkkaasti läpi ikkunoiden ja valaisee ystävysten, lukuunottamatta Salazaria, krapulaiset kasvot.
Salazar onkin se, kuka ensiksi nousee, ja hän lähtee suoriltaan ulkosalle käveleksimään.

Rowena hieroo naamaansa ja nousee istuma-asentoon, kun ei muuhun vielä kykene.
"Yh, hengitykseni", Rowena nyrpistää nenäänsä ja katsoo joskos muut olisivat valveilla. Mutta ei, ehei. Godrick pötköttelee kummallisessa asennossa ja Helgaa ei saisi heräämään edes vakavilla uhkailuilla tai lohikäärmeen karjunnoilla.
Ja Rowena päättää poiketa ulos vaikkei se ajatus ollut ensimmäisenä hänen mielessään vielä hetki sitten.
"Sieltähän se peikko tulee", virnistää Salazar puun luota Rowenan siristellessä silmiään kirkkaalta auringolta.
"Näytänkö niin kamalalta? Jassoo. No, minkäs teet. Sinä et tainnut litkiä niin paljon?" Rowena veikkaa istuessaan puun varjoon.
"Niin, en litkinyt", Salazar myöntää ystävälleen.
"Vaivaako sinua jokin? Puhu nyt. Kuuntelen minkä pystyn. Keskittymiskykyni ei nimittäin vieläkään -"
Salazar keskeyttää naisen.
"Ei mikään. Mennään nyt takaisin, on tekemistä", Salazar nousee ylös ja tarjoaa auttavaa kättään Rowenalle.
"Hmm... selvä. Mutta tiedoksesi vain, he nukkuvat vielä."

Parin kellonpyörähdyksen päästä on Godrick täydessä vauhdissa.
"Loppuvalmistelujen aika. Helga. Lähetän sinut matkalle viemään tietoa tästä paikasta jästisyntyisille oppilaille. Tiedät kyllä mitä tehdä! Rowena, sinä voit valmistella kirjeet ja viedä ne asianomaisille joko henkilökohtaisesti tai sitten täältä käsin lähettämällä. Minä palkkaan henkilökunnan koska tulemme tarvitsemaan sitä jokusen ja sinä Salazar, oletko valmis siistimään paikkoja vähän tai tällaista mukavaa? Voit pitää huolta tästä paikasta! Emmehän halua tätä tuhottavan", kysyy Godrick.
"Kyllä. Minä teen sen", sanoo Salazar vaikka häntäkin houkuttaisi välillä lähteä jonnekin muualle.

"Lähdemmekö nyt matkaan?" kysyy Rowena vaikka jo kiinnittääkin viittaansa.
"Vaikka. Mitäpä sitä pitkittämään! Usko pois, Luihuinen, palkkaan parhaat velhot ja noidat näihin hommiin!" Godrick on riemuissaan.
Yhdessä he kolme astuvat ovista ulos remakasti nauraen jollekin vitsille jonka Helga kertoi.

Ja nyt se kaikki on Salazarin. Hetken aikaa, mutta kuitenkin. Salazar alkaa kävelemään ympäri Salia ja miettii ja miettii. Sitten hän keksii ajatuksen. Hän aikoo rakentaa kammion. Salassa muilta. Hän menee suorittamaan tehtäväänsä muitta mutkitta ja päättää sijoittaa tämän paikan vessaan. Ehkä joku typerä oppilas keksii kadota sinne. Jästisyntyinen.

Godrickin tehtävä on hankala, joten hän menee tapaamaan erästä erittäin tiukan näköistä herraa, jolta löytyy ratkaisu moneen ongelmaan. Godrick astuu sisään ovesta, jossa lukee Velhojen ja noitien taipumusapu, vihreillä että keltaisilla kirjaimilla.

Putiikki, jos sitä sellaiseksi voi kutsua, on hyvin pienehkö ja mies pöydän takana erittäin keskittynyt tuijottamaan pergamentin palasta.
Godrick rykäisee. Hän ei ole oikein hyvä tällaisissa bisnesasioissa.
"Kas päivää. Milläs asioilla olette? Minne tarvitsette apua? Voin kutsua kenet tahansa tänne pika pikaa", yllättäen mies hymyilee.
"Opettajia tarvittaisiin muutama. Sitten myös vahtimestari. Kouluhenkilökuntaa", Godrick ottaa hatun päästään hieman myöhässä.
"Odotas..." mies ottaa hyllystä ison kirjan.
"Paljasta lumoutes, heijasta opettajaases", mies sanoo uupuneena ja tyhjälle sivulle alkaa ilmestyä nimiä. Hän kääntää sitten kirjan ympäri ja napauttaa sormea sen päällä. Godrick menee katsomaan kirjaa lähempää.
"Nämäkö ovat ne joihin ottaa yhteyttä? Kiitos, minä otan -"
"Vai halunnetko heidät nyt paikan päälle? Voin kutsua. Annan luvan käyttää sulkakyniä, pergamenttia ja tuota kopperoa jossa voit haastatella tulijoita ja valita mielestäsi pätevimmät. Ellet sitten halua käyttää totuuskynää, joka valitsee parhaimmat puolestasi. Se arvioi haastateltavien rehellisyyttä, luotettavuutta ja pätevyyttä."
Godrickin ilme on niin hämmästynyt, että se pitäisi muiden toverien päästä näkemään.
"Näinkö helppoa tämä on - no kyllä, tuo heidät tänne. Minulla on aikaa", Godrick kuitenkin maksaa miehelle muutaman kaljuunan.

Helgalla on kirja matkassaan ja hän katsoo osoitteita joihin poiketa. Niitä on vähän. Ja siellä ovat lapset ja vanhemmat järkyttyneitä. Helga taitaa kyllä rauhoittelun ja hän onkin siksi paras tähän tehtävään. Hän kertoo kaiken minkä kykenee ja sanoo, etteivät noidat ja velhot todellakaan ole sellaisia kuin uskotaan. Hän taikookin kukkamaljakon ja kukkia eräälle perheelle.

Rowena poikkeaa kaupassa ja kirjoittelee kirjeitä samalla kun syö munuaispiirakkaa.
Sitten hän alkaa viemään kirjeitä lapsille ja siitäkös vasta syntyy supinaa ja riemua noitien ja velhojen pienessä yhteisössä.

Pian he pääsevät oppimaan kuinka loitsia!

[Rowena]

Hahah, olipa nelikolla kosteat juhlat . No, hyvä juhlia nyt, kun ei ole vielä oppilaita ilonpitoa estämässä...

Suosikkikohtani oli Godrick Taipumusavussa. Ihanasti kuvailtu tuo liike! Ja paljon omaperäisiä taikamaailmaan sopivia yksityiskohtia, tykkäsin kovasti . Ja pidän myös siitä, että Salazar ei epäile jästisyntyisiä "ilkeyttään", vaan on aidosti huolestunut siitä, että he vahingoittaisivat hänen ystäviään (vaikka se toki on absurdi ajatus). Mutta hmm, Godrick on aika mälsä ystäväänsä kohtaan, kun pyytää Salazaria pitämään linnasta huolta sillä välin, kun muilla on paljon mielekkäämpää tekemistä!

Huh, nyt on pakko mennä nukkumaan! Palataan! Hauskaa, että kirjoitat tätä.

[Quibbler]

Kiitos kommentistasi Rowena! Taas kerran.

Kiva lukea mielipiteitäsi ja ajatuksiasi tarinastani! Kiitos.

[Quibbler]

Seitsemäs osa

Rowena palaa ensimmäisenä takaisin matkaltaan. Hän huutelee Salazarin nimeä tovin ennenkuin tämä tulee Salin ovelle.
"Oliko ikävä?" kysyy Rowena leikillään ja vinkkaa silmää.
"Ennemmin on ikävä sitä ihanaa tunnetta kun makoilin yksin tuijottaen Salin kattoa. SINÄ... pilasit sen", vitsailee Salazar.
"Saitko aikaan paljoakin?" Rowena heittää viittansa ja asettaa sen nätisti sinne minne kuuluukin.
"No... tarpeeksi. Miten sinulla meni?"
"Oi, hyvin. Tästä tullaan puhumaan kylillä", uskoo Rowena. Hän istuu pöydän ääreen ja tuijottaa siihen väsyneenä.
"Ai. Tullaan vai? Hyvä."

Ovi paukahtaa. Salazar ja Rowena nousevat nopeasti ylös.
"Hei!" huikkaa Helga ovelta.
"Olipas reissu."
"Miten ne jästisyntyiset ottivat uutisen vastaan?" utelee mies.
"Aika hyvin. Paitsi että monet eivät meinanneet uskoa asiaa. Kyllä se siitä. Godrick ei ole tullut, vai?"
"Ei."

He syövät kolmistaan täyttävän aterian ja rupattelevat niin kuin ystävykset nyt keskenään tekevät.
"Pitäisi käydä vanhempien luona", miettii Rowena.
"Todella?" kysyy Salazar.
"Tietysti, kuoma. Kysyisin miten heillä menee. Palaan pian!" Rowena lähtee ja jättää Helgan ja Salazarin kaksistaan. Rowena kaikkoontuukin koulun ulkopuolella.

"Kuule... Salazar... sinua vaivaa jokin, eikö? Tiedän sen!" Helga sanoo ja on varma asiastaan.
"Niin..." Salazar miettii seuraavaa siirtoaan. "Kun minusta sinä olet aina ollut niin ymmärtäväinen. Kaikkea ja kaikkia kohtaan. Erittäin huomaavainen. Minua jännittää, totta puhuakseni... tämä kaikki", avautuu Salazar, tosin valheellisesti.
Helga koskettaa Salazarin käsivartta.
"Puhut täyttä tynnyriä! Tiedän, ettet puhu totta", Salazar on yllättynyt että Helga ei lankea miehen valheisiin.
"Mutta ei se haittaa... uskoudut minulle sitten kun luotat minuun tarpeeksi."
Salazar nousee äkkiä ylös.
"Kyllä minä luotan sinuun tarpeeksi, Helga! Hemmetti että minä luotan sinuun! Teihin kaikkiin!" huudahtaa Salazar tuohtuneena ja elehtii käsillään sen minkä kerkeää.
Helga pysyy hiljaa.
"Minulla on vain tiettyjä ajatuksia joita en voi jakaa."
"Mikset?" Helga laittaa kädet puuskaan.
Salazar huokaisee ja kertoo: "Koska et pitäisi niistä."
Helga on ymmällään. "Ajatuksia - ajatuksia joista en pitäisi?" Hän miettii mitä ne saattaisivat olla.
"Kyllä. Koska tunnen sinut niin hyvin. Et pitäisi - eivätkä hekään. Ehkä olen kamala ystävä, en tiedä, mutta en halua jakaa niitä nyt", Salazar katsoo Helgaan ja tämä takaisin ja tilanne on vakava.
"Älä jaa.... unohdetaan tämä. Pidä ne sisälläsi ja - hyvä on, minua huolestuttaa", Helga on surumielinen, kunnes ovi pamahtaa.

"Onko täällä ketään jolle uskoutua hei?! Missä te piileksitte te oi voimalliset noidat ja velhot?!" huhuilee Godrick ja pysähtyy oviaukolle, kun näkee näyn.
"Onko henkilökunta palkattu?" Salazar kysyy.
"On. Helga... mikä sinulla... itketkö sinä?!" Godrick kysyy kovaäänisesti.
Helga todella pyyhkii kyyneliään.
"Ei nyt - onko kaikki hyvin?"
"Onko sinulla, kysyisin?"
Sitten Rowena tulee takaisin. Koko kohtaus haihtuu ja kaikki palaa normaaliksi kun nainen ryhtyy selostamaan kuinka innoissaan olivat taikovaiset kutsuistaan.

[Rowena]

"Puhut täyttä tynnyriä", miten ihana sanonta ! Ja sopii hyvin perustajien aikaan.

Mielenkiintoista, että Salazar avautui Helgalle, vaikka ei tietenkään kokonaan, mutta kuitenkin vähän. Mihinköhän se johtaa? Hehe, voin kuvitella, että Salazar nautti, kun sai olla hetken yksin . Vaikkakin varmasti piti itsensä kiireisenä sen aikaa suunnitelmiensa kanssa.

[Quibbler]

Kahdeksas osa

Hankerton Humble tallustelee Tylypahkan ovelle ja koputtaa siihen lujasti. Hän ihastelee linnan kauneutta suureen ääneen, itselleen höpötellen ja laittaa taikasauvan ruskean takkinsa laskoksiin.
Oven avaa Helga.
"Hei. Olen Helga. Kuka sinä olet?" Helga ojentaa kätensä ja mies tarttuu siihen.
"Hankerton Humble, neiti. Minut kutsuttiin vahtimestarin hommiin", kertoo Hankerton innoissaan ja Helga kutsuu hänet sisään.
Godrick tulee vastaanottamaan vieraan ja peräti halaa tuota tulokasta koska niin onnellinen hän on tästä kaikesta.
"Tule! Näytän huoneesi!"

Helga kuulee miesten naurun kaukaa ylhäältä ja naurahtaa itsekin.
"Tuliko joku?" Rowena kysyy oviaukosta.
"Kyllä. Vahtimestari. Jännittääkö jo?" Helga virnistää Rowenalle.
"Jännittääkö itseäsi? Siihen on enää muutama päivä!"

Väkeä tulee enemmän ja enemmän mitä lähempänä koulun avaamispäivä on. Ei pelkästään henkilökuntaa vaan kaukaisia kävijöitä muualta maailmasta ja kotimaasta. Kaiken sen touhotuksen keskellä Salazar hiipii tyttöjen vessaan ja siitä kammioon. Ei kukaan tule huomaamaan että hän on poissa. Hän kasvattaa sinne basiliskin. Ensin hänen täytyy vain vierailla eräässä paikassa. Salazar kaikkoontuu.

Rowena on liekeissä kertoessaan kaikista aikaansaannoksistaan vieraille. Godrick ja Helga antavat naisen olla valokeilassa.
Hunkerton Humble käveleksii ympäriinsä ja tutkii paikkoja.
Hän kopauttelee taikasauvallaan sinne ja tänne.
"Eikö täältä paljastu mitään salakäytäviä?" hän hymähtää ja koputtaa paksuun seinään sauvan kärjellä.
"Ei. Valitettavasti. Mutta hyvä idea!" kehuu Godrick.

Iltaa kohden kävijäkunta vähenee ja linnassa on taas jälleen rauhallisempaa.
"Juna saapuu asemalle... moneltako?" kysyy Helga.
"Iltamissa", sanoo Godrick. "Ja siitä se lähtee!"
"Ja siitä se lähtee... oletteko varmoja siitä että niitä jästisyntyisiä kannattaa ottaa tänne?" kysyy Salazar.
"Olemme! Miten niin, kuoma?!" Godrick toivoo ettei tämä sama taas alkaisi.
"Kysyin vaan kun voivat olla vaaraksi. Todella."
"Lopeta jo. He tulevat ja sillä miekka!" sanoo Godrick ja Salazar vaikenee. Muut perustajat ovat siis tehneet valintansa.

Ilta alkaa vaihtua yöksi ja Salazar lähtee rauhaisaan paikkaan kirjastoon.
Hän ottaa esiin sulkakynän ja pergamenttia. Salazar päättää kirjoittaa kaikille kirjeen yhteisesti että myös kaikille omansa.

Rakkaat ystävät, hän kirjoittaa kirjekuoren taakse ja alkaa sitten väsäämään tekstiä pergamenttiin.

Hyvästi ystävät!

Minä lähdin. Enkä kerro minne. Teillä on suuremmat sydämet kuin minulla, mutta olette tuhon omia, saatte vielä nähdä. Luotatte niihin jästisyntyisiin liian helposti. En tiedä miksi kirjoitin tämän kirjeen teille, mutta hyvästi. Hyvää loppuelämää. Jos elätte edes kauaa. Voikaa hyvin.

Salazar

Hän taittaa pergamentin ja laittaa sen kuoreen. Hänen poskelleen tipahtaa kyynel ja se samainen kyynel tippuu kirjekuoren päälle. Salazar ei haluaisi jättää tätä linnaa mutta muut eivät jätä hänelle vaihtoehtoja. Sitten hän kirjoittaa kirjeet myös kaikille erikseen ja ne ovat syvällisemmät ja merkityksellisemmät.


Salazar ottaa kirjeet hyppysiinsä, ottaa repun selkäänsä ja suuntaa ulko-oville päin, mutta hänen matkansa keskeytyy.
"Huomenna se sitten alkaa vai mitä?" on Godrick iloisella tuulella.
"Niin alkaa", nyökkää Salazar.
"Minne olet menossa?" Godrick huomaa repun ja henkäisee.
"Ulos. Tulen pian takaisin. Käyn vain ruokkimassa jättiläiskalmaria. Pidän siitä olennosta!" valehtelee Salazar parhaalle kaverilleen.
"Tule pian takaisin. Siellä on vilpoisa! Ja öitä, kuoma."
"Öitä!" Salazar ei pidä tästä.

Hän on avaamassa ovea kun Helga supattaa hänen nimensä pimeästä.
"En saa nukutuksi. Minua pelottaa..." Helga supattaa.
"Pelottaa? Mikä sinua pelottaa?" Salazar utelee.
"Se että tuleeko minusta hyvä professori", avautuu Helga.
"Varmasti tulee! Luota minuun!" Ja yht äkkiä nainen ryntää halaamaan Salazaria.
"Kiitos!" Helga päästää irti. "Öitä, kuoma."
"Öitä!"
Helga lähtee takaisin Saliin ja Salazar toivoo sydämensä pohjasta ettei vielä Rowenakin ryntää paikalle. Hän laskee kirjeet maahan ulko-oven viereen ja lähtee.

[Rowena]

Hankerton Humble, mahtavaa! Mietin tovin, että mistä nimi on tuttu, ja pikainen googlettaminen kertoi vastauksen. Hauskaa, että otit hänet mukaan.

Yllättävää, että Salazar lähtee pois, ennen kuin opetus on edes alkanut. Luulisi, että hän haluaisi nähdä, miten hommat alkavat sujua ja ehkä koota ympärilleen joukon puhdasverisiä oppilaita. Mutta hienoja nuo Salazarin viimeiset tapaamiset sekä Godrickin että Helgan kanssa. Ehkä niitä olisi voinut vähän vielä viedä pidemmälle ja pitkittää Salazarin piinaa. Tuo on niin herkullinen tilanne, kun lukija tietää paljon enemmän kuin Helga ja Godrick, jotka luulevat kaiken olevan hyvin. Mutta voi että, ihanan välittävät nuo Godrickin viimeiset sanat Salazarille <3.

Jännittävää, miten tämä tästä jatkuu!

[Quibbler]

Kiitos kommentistasi Rowena! Koetan jatkaa tätä pian! Kiva että olet tykännyt!

[Quibbler]

Yhdeksäs osa

Rowena herää auringon kauniisti raoista pilkottaessa. Luultavasti on tulossa lämmin ja kirkas päivä, tuumii nainen ja on siitä kiitollinen. Hän menee ottamaan pöydästä munuiaispiirasta ja kurpitsamehua ja menee aamukävelylle linnaan. Hän miettii onko kaikki valmiina ja mitä puuttuu. Mutta hän ei keksi mitään. Aamupalan syötyään hän ottaa sauvan käteensä ja alkaa puhdistamaan paikkoja tahrattomammiksi. Lähinnä vain Salin puolelta. Sitten Rowena päättää mennä ulos vilvoittelemaan, mutta pysähtyykin tuijottamaan kirjeitä, jotka lojuvat maassa oven edessä.

Rowena empii avata päällimmäisen kirjeen ja varmistaakin sen ilkeistä loitsuista kunnes avaa kirjeen, kun se osoittautuukin vaarattomaksi.
Hyvästi ystävät! lukee ensin ja ja Rowena lukee kirjeen läpi. Kunnes ryntää Saliin kauhuissaan.
"GODRICK! HELGA!"
"Mitä?" Helga kysäisee ja Rowena heiluttaa paniikinomaisesti kirjettä.
"Salazar on lähtenyt!"
"MITÄ?!" Godrick huudahtaa ja nousee ylös.
"Lukekaa - lukekaa tämä", hän ojentaa sen ystävilleen ja katsoo kun toiset lukevat kirjettä huolissaan.
Godrick juoksee ulos ja toiset seuraavat perästä.
"Se kurja. Liero - minä vihaan...", Godrick raivoaa, ottaa miekan esiin ja hakkaa sillä nurmea.
"MÄTÄMUNA! IDIOOTTI!"

"E-ehkä näin oli parempi, vai mitä Rohkelikko?" sanoo Rowena.
"Parempi?! PAREMPI? Meidän piti olla kaikkien tässä mukana!"
"No... niin", myöntyy Rowena ja Godrick alkaa itkemään. Hän halaa ystävyksiään. Helga tirauttaa pari kyyneltä ja Rowenankin silmät kostuvat.
Neljästä tuli juuri kolme. Ei sen näin pitänyt mennä.

He menevät sisälle, ties miten pitkän ajan päästä ja huomaavat kolme kirjettä pöydällä.
"Entä nuo?" Helga ottaa ne käsiinsä ja on taas itkeä.
"Omat. Meille kaikille. Tuossa", hän ojentaa ne toisille.

Helga pitelee kirjettä hyppysissään ja hänen kätensä tärisee kun hän raottaa sitä. Kirje on pitkä.

[Quibbler]

Kymmenes osa

Helga päättää istahtaa alas, sillä ei uskoakseen pysty lukemaan kirjettä seisaaltaan.

Rakas Helga lukee otsikossa ja Helga huokaisee. Mitä on mies voinut hänelle kirjoittaa?

Tiedän, ettet olisi halunnut tätä. Että lähden jo nyt enkä tule takaisin. Tiedän että olisit halunnut meidän kaikkien olevan tässä mukana. Ja tiedän että olet nyt ymmälläsi. Minä rakastan sinua, teitä kaikkia. Kovasti. Ette ehkä ymmärrä ajatusmaailmaani, ja siksi minun oli aika lähteä. En ole mielestäni tehnyt mitään väärää mutta te tunnutte ajattelevan niin... Helga, muistatko sen kerran kun sinä olit niin utelias että olimme joutua hankaluuksiin?

Helga muistelee. Hän ja Salazar olivat nuorempia ja he eivät tienneet vielä mitä tulisivat vanhempana tekemään. Oli heillä unelmia ja suunnitelmia, muttei mitään koulun perustamisen kaltaista sentään. Eräänä sateisena päivänä Helga ja Salazar viettivät aikaansa yhdessä ja miettivät mitä heistä isoina tulisi.
"Ehkä minusta voisi tulla erinomainen leipoja. Olen ollut opissakin", oli Helga sanonut kun he olivat kävelleet katua pitkin vaatteet litimärkinä siitä kaikesta rankkasateesta.
"Leipoja? Eikö se ole vähän..."
"Vähän mitä?"
"Vähän liikaa?" Salazar kysyi.
"Ei. Mikä siinä on liikaa?"
"No... kuitenkin, Helga... minä ajattelin kehitellä jotain. Odota... katso, tuo on se kauppias", osoitti Salazar sormellaan tuiman näköistä miestä valkoisine viittoineen.
"Niin on... tule!" käskytti Helga.
"Mitä aiot? Minä vain..."
"Haluan kuulla hänen uudet salaisimmat juorunsa. Hän ei pysty pitämään leipäläpeään kiinni sen enempää kuin haisku ei pysty olemaan erossa kiiltävistä asioista. Tule!" Helga houkutteli Salazarin mukaansa ja koska Salazar ei sanonut mitään, Helga kaikkoontui.
Salazar siis joutui myös kaikkoontumaan, tietysti kaupan kellariin.

Heidän vaatteistaan tipahteli vesipisaroita kellarin lattiaan ja jo pian siihen oli muodostunut pieni lätäkkö. Siitä huolimatta Helga raotti luukkua ja kuuli kuinka kauppias vihelteli. Hän oli avaamassa putiikkiaan. He odottivat hiljaa ja kuulivat kuinka kauppias siirteli painavia laatikoita.
Lopulta sinne saapui ensimmäinen asiakas. Kauppias rupesi höpöttämään heti kovaan ääneen kunnes tuli hiljaista. Salazar ja Helga olivat niin yllättyneitä yhtäkkisestä hiljaisuudesta että katsoivat toisiinsa järkyttyneinä.
"Se... olet... sinä", kuului ääni.
"Minä... keneksi minua ensin luulit?"
"Rouva, en... en minä niin kun minä... minä pidän sinusta enkä halua että pidät minua hölösuuna."
Helga ja Salazar tirskuivat pimeässä eikä niitä tirskahduksen ääniä onneksi kuultu ylhäällä.
"Lähdetään nyt", pyysi Salazar.
"Ei vielä. Odota..." Helga raotti luukkua, otti taikasauvan esiin ja kohdisti sen painavaan laatikkoon ulko-oven vieressä. Hän alkoi leijuttamaan sitä.
"Mitä ihm..." sanoivat molemmat kauppias ja asiakas kunnes laatikko putosi pamahtaen maahan ja sen sisältö levisi lattialle ja sitten kauppias huomasi heidät ja he säikähtivät ja PAM kaikkoontuivat äkkiä.

"Se liippasi läheltä."
He nauroivat litimärkinä edelleen ja Helga sanoi: "Jos hän olisi saanut meidät kiinni, olisimme olleet hankaluuksissa."
"Ja kenenköhän takia?"
"Syytätkö minua? Kuoma... eikö joskus minun pidä olla se joka vie meidät hankaluuksiin?"
"Ai sinä kerjäät hankaluuksia?"
"Ei... ajattelin vain. Mutta sinähän et ole semmoinen. Se oli vain... en ole useinkaan tehnyt mitään tuollaista ja halusin kokeilla... ja no, olin aika utelias ja nyt saimme selville keneen se kauppias on ihastunut! Tiedäthän sen noidan!"
"Joo. Sinusta löytyi todella villimpikin puoli..."
"Tietysti. Mitä odotit?" Helga naurahti ja halasi Salazaria.

Helgalta vierähtää kyynel. Hän on todella otettu että Salazar muistaa niinkin pienen jutun.

Voisin luetella vaikka minkälaisia asioita mitä olemme kokeneet yhdessä. En unohda koskaan sitä kun lohdutit minua sylissäsi kun olin kertonut sinulle jotain hyvin henkilökohtaista. Tiedät kyllä mitä. En unohda koskaan sitä kun sait minut hymyilemään ja jopa nauramaankin.

Kirje jatkuu ja se loppuu kauniisiin sanoihin.

Löydä onnesi, mutta se en ole minä. Löydä onnesi pienistä ilon asioista kuten auringonpaisteesta, ruoasta ja ystävistä. Olet aina ajatuksissani, Helga. Salazar

Helga ei pysty sanomaan mitään. Hän katsoo vähän ajan päästä ystäviinsä, jotka myös lukevat kirjeitään. Rowena lukee sitä seisaaltaan ja Godrick on asettautunut nurkkaan risti-istuntaan.