Nimi: Lohikäärmeistä ja joululahjoista
Genre: draama, (perhe)fluff
Hahmo(t): Bill & Charlie
Ikäraja: Sallittu
Vastuunvapaus: J.K. Rowling omistaa Potterversumin, kiitokset sinne.
A/N: Vuoden 2017 joulukalenterin aattoluukkuun väsätty ficci! Jouluisia tunnelmia toivottaa Odo! FF100: Puhdasveriset (092. Joulu).
Lohikäärmeestä ja joululahjoista
“Kertoisitko minulle tarinan?” pikkuinen Charlie kysyi Billiltä, joka oli livahtanut pikkuveljensä huoneeseen. Bill pohti hetken aikaa, mistä oikein satuilisi ja istahti sängynreunalle.
“Tiedätkö mistä lahjat tulevat?” Bill tuumailunsa jälkeen kysyi ja se sai viisivuotiaan uteliaaksi.
“Kerro minulle”, Charlie vaati.
Bill otti paremman asennon vuoteella ja veti pikkuveljensä peiton itsensäkin päälle. He istuivat siinä hetken aikaa hiljaa ja Charlie alkoi olla jo malttamaton, kun Bill vihdoin aloitti.
“Kaukana Englannista, pohjoisessa Euroopassa on maa nimeltä Suomi. Siellä asuu vanha velho, kenties yhtä vanha kuin Merlin, ja hänellä on suuri tupa ja paljon kotitonttuja. Tietysti ne ovat onnellisia kotitonttuja”, Bill lisäsi, kun Charlie katsoi häntä alta kulmien. Äiti oli kyllä puhunut siitä, miten huonot oltavat joillain kotitontuilla oli opettaessaan, miten kaikkia olentoja tuli kunnioittaa.
“Joulupukin apurit tutkailevat joka vuosi, miten kilttejä lapset ovat ja tietysti aikuisetkin. Ne ovat pienen pieniä olentoja, jotka kiertävät talosta toiseen pitkin pihamaita ja kurkistelevat takkojen reunuksilta, mutta niitä ei suinkaan voi huomata”, Bill jatkoi Charlien jo haukotellessa, mutta yhä uteliaana.
“Minä olen ollut kilttinä”, Charlie vannoi, vaikka miettikin, miten oli vasta vähän aikaa sitten piilottanut isänsä villasukat harmittomana jekkuna. Olivathan ne lopulta kuitenkin löytyneet.
“Saat varmasti paljon lahjoja. Joulupukki saa listan kilteistä noidista, velhoista ja jästeistäkin. Joulupukki on mahtava velho, joka yhdessä kotitonttujen kanssa taikoo lahjat niille, jotka ne ansaitsevat ja sitten, aattoiltana hän lähtee matkaan ja tuo lahjat koteihin, kun kaikki nukkuvat”, Bill lopetti tarinansa, mutta Charlie ei ollut vielä tyytyväinen.
“Mutta miten Joulupukki kerkeää tuomaan lahjat kaikille? Ja niin kaukaa?” Charlie ihmetteli. Bill pohti hetken aikaa vastaustaan, eikä muistanut, oliko hänelle kerrottu sitä koskaan. Hän ei kuitenkaan halunnut tuottaa pettymystä pikkuveljelleen, joka odotti jännittävää lopetusta tarinalle.
“Joulupukilla on lohikäärme. Valtava ja nopea kuin myrskytuuli. Se vetää rekeä, joka on pakattu täyteen lahjoja taioilla laajennetuissa säkeissä”, Bill viimeisteli tarinansa ja se sai Charlien silmät tuikkimaan kirkkaasti.
“Oikea lohikäärme?” Charlie innostui.
“Kyllä”, Bill sanoi ja alkoi itsekin uskoa siihen. Kyllähän se kuulosti hyvin mahdolliselta, että niin mahtava velho matkustaisi lohikäärmeen avulla maailman ympäri.
“Mahtavaa! Minä aion valvoa koko yön ja odottaa lohikäärmettä!” Charlie intoili ja Bill pörrötti pikkuveljensä hiuksia. Charlie tähyili jo pimeään yöhön sänkynsä vieressä olevasta ikkunasta. Ulkona näkyi vain tähtitaivas ja pihalla lepäävät kynttilät, jotka isä oli sinne laittanut.
“Minä valvon sinun kanssasi”, Bill lupasi ja kietoi peittoa paremmin heidän ympärilleen. “Katsotaan yhdessä, kun lohikäärme tulee.”
Charlie käpertyi Billin viereen ja he jäivät odottamaan…
♥
Molly hiipi Charlien huoneeseen ja katsoi hymyillen lapsiaan, jotka nukkuivat sikeästi vierekkäin ja tuhisivat unissaan. Charlien huulilla oli uninen hymy ja Bill oli kietonut kätensä toisen ympärille. Molly laski yöpöydälle tarjottimen, jossa oli piparit molemmille ja taioin lämmitettyä glögiä, että se pysyisi kuumana aamuun asti.
Käveltyään alakertaan Molly katsoi, miten Arthur laski lahjoja kuusen alle. Hän oli kuunnellut, kun Bill oli kertonut tarinaansa, eikä hän ollut raaskinut käskeä Billiä omaan huoneeseensa. Lapsen usko oli kaunein asia, josta hän oli kuullut ja olihan hän pienenä tyttönä itsekin uskonut Joulupukkiin.
Vaikkakin Mollylle oli kerrottu, että lahjat tuotiin hevoskotkien vetämällä reellä, eikä suinkaan lohikäärmeen.
♥
Vuosia myöhemmin, kun Charlie kertoi tarinaa lohikäärmeen vetämästä reestä ja lahjoista, Molly ei voinut olla hymyilemättä. Hänen lapsenlapsensa olivat innostuneita ja heidän silmänsä tuikkivat, kun Charlie kuvaili suurta ja taianomaista lohikäärmettä, mikä lensi kuin myrskytuuli maailman ympäri.
Molly huomasi, miten Billiäkin hymyilytti, kun tämän lapsi säteili kuunnellessaan tarinaa. Molly mietti olikohan pikkuinen Louis pian menettänyt sydämensä lohikäärmeille, kuten Charlie-setänsä aikanaan.
