Nimi: Hiljaa
Kirjoittaja: Seila
Ikäraja: S
Tyylilaji: melankolista tajunnanvirtaa, tuplaraapale
A/N: Siitä onkin aikaa, kun on tullut tajunnanvirtaa kirjoitettua ja tällainen tuplaraapale siitä syntyi.
Hiljaa
Huomaan jälleen olleeni puhumatta koko päivän. Kånkenin vaaleanpunainen reppu lysähtää eteisen lattialle, aamulla unohtamani roskat ovat ainoat, jotka tervehtivät. Eiväthän ne mitään sano, kahisevat vain riisuessani kenkiä ja osuessani niihin.
Vien ne myöhemmin, ajattelen ja pakenen keittiöön keittämään teetä.
Vedenkeittimen kohistessa selaan yhteystietoja kännykästäni. Tekee mieli puhua, soittaa jollekulle ja antaa sanojen vain tulvia suustani. Soitin eilen vanhemmilleni, en voi soittaa uudestaan tänään. Luulisivat vain jonkin olevan vialla, mutta niin ei ole. Eihän? Harkitsen vanhinta ystävääni, mutta teilaan ajatuksen. Hän on varmaankin töissä. Isosiskoilleni en ikinä soita, koulukaverieni kanssa en ole niin hyvä ystävä. Parhaan ystäväni kanssa en ole jutellut ääneen ikuisuuksiin, ja jostain syystä minua ahdistaa ajatus soittamisesta hänelle.
Vesi kiehuu, keitin napsahtaa merkiksi. Hajamielisyyksissäni olen unohtanut valita teen ja heitän kuppiin teepussin sitä samaa mustaa teetä, jota join aamulla. Vesi muuttuu muumien esi-isämukissa aluksi hivenen punertavaksi, säväys ruskeaa seuraa perässä. Luovun ajatuksesta soittaa ja päätän vain paneutua koulujuttuihin.
Ehkä myöhemmin.Teestä tulee liian vahvaa ja unohdan juoda sen. Selailen paksun hoitokirjani sivuja ja kirjoitan muistiinpanoja vihkooni. Ikkunasta loistaa enää vain kirkas pihavalo, kun huomaan teeni jäähtyneen kylmäksi ja huokaan kenenkään kuulematta.
Roskat jäävät myös viemättä ja illalla huomaan todella olleeni täysin hiljaa koko päivän.
Ehkä huominen on erilainen.