Luttis, niinpä, draama varmaa virtaa suonissani jonakin syntymäkirouksena :'D Muista että en ole luvannut mitään kolmatta osaa, saatellaan nyt tämä vain loppuun ;> Kiitos kommentista <3
A/N: Näiden jälkeen enää parikymmentä raapaletta, mutta niin paljon tapahtumia! Jännittää!
128.
200 sanaa
Sudet eivät yleensä tule lähellekään kyliä, vaan karttelevat visusti kaikkea asutusta. Ilmeisesti kuitenkin luminen talvi on verottanut poro- ja peurakantoja pelättyäkin enemmän, ajaen pedot etsimään ruokaansa raivokkaammin.
Yleisen käsityksen mukaan Helken oli unohtanut käydä tarkastamassa kylän kesyt vetoporot iltapäivällä, ja siksi päätynyt lähtemään niiden luo myöhemmin. Loppu onkin huonoa tuuria – sudet olivat juuri olleet jahtaamassa eläimiä kun mies sattui paikalle.
”Hän pääsi aika vähällä, paha purema kyljessä ja naarmuja sekä kädessä että jaloissa. Paljon verta, mutta kaikki raajat tallella. Onneksi viereisestä talosta kuultiin metakka”, Elvar selittää ääni karheana.
Aala ei koskaan pelännyt villieläimiä, mutta nyt kauhu tuntuu kasvavan moninkertaiseksi ja ujuttautuvat hänen ilonsa alle, kylkiluiden väliin. Hän kietoo kätensä Elvarin kaulaan ja nyyhkäisee, tuntien pian leveän kämmenen laskeutuvan notkoon painuneelle alaselälleen.
”Hänet vietiin lähimpään mökkiin, shamaani oli jo siellä kun saavuin. Kaksi poroa oli pelästynyt karkuun, mutta kolme oli yhä rikkinäisessä aidassa. Korjasimme sen samoin tein, ja sytytimme vahtitulia. Kaikki hoidossa.”
Elvarin rintakehä nykii nieltyä yskää. Aala ryhdistäytyy, sillä kaikkein vähiten hän haluaa miehen saavan jälkitautia. Elvarin on päästävä nukkumaan.
”Odota”, Elvar mumisee, hengittää kahdesti syvään ennen kuin päästää irti.
Aala patistaa Elvarin lepäämään ja asettuu makaamaan selkä tämän rintaa vasten. Elvar huokaa hänen niskaansa, laskee käden vatsan päälle.
129.
200 sanaa
Seuraavana päivänä koko kylä on jännityksen vallassa. Aala lähtee käymään Lumaen luona saadakseen kuulla uutiset, Elvar mukanaan. Nuorin lapsista kapuaa heti Aalan syliin, tuoksuen lihamuhennokselle. Lumae letittää hiuksiaan, mutta aloittaa puheen heti keskeyttämättä työtään.
”Oletteko kuulleet? Helken on yhä elossa, mutta ei ilmeisesti oikein tiedä mitä ympärillä tapahtuu. On niin heikossa kunnossa.”
Elvar keskustelee hetken Lumaen kanssa, ennen kuin Nuume palaa ja kertoo uusimmat tiedot. He kolme ovat niin syventyneitä keskusteluunsa, etteivät edes kuule koputusta. Koputuksen toistuessa Aala menee avaamaan.
”Ai Mijé, tule vain peremmälle. Me keskustelimme juuri porojen mahdollisesta etsimisestä”, Nuume sanoo.
”Neuvosto ja shamaani puivat asiaa parhaillaan. Minä kyllä sanoisin, että jäljet vanhevat koko ajan. Ja kun tulee uudestaan pimeää, etsijät ovat alttiita susille”, Mijé yhtyy puheeseen, ”Aala, sinun tulisi ehdottomasti käydä tervehtimässä Idunnaa. Hän on miettinyt miten teillä menee.”
Aala kohottaa Elvarille kulmiaan, ja osoittaa ovea peukalollaan.
”Mene vain, tulen perässä”, Elvar vakuuttaa.
Aala laskee pojan sylistään ja lähtee ulos. Ihmisiä on tavallista enemmän liikkeellä, eikä kukaan kiinnitä häneen huomiota. Idunna tosiaan vaikuttaa ilahtuneelta avatessaan oven hänelle, kuten Mijè sanoi.
”Hei Aala! Kuinka voit?” Idunna kysyy.
Aala miettii selkäkipujaan, unettomuuttaan, hikoilua, hengitysvaikeuksia ja pelkotilojaan – ja kohauttaa olkiaan. Idunna virnistää.
”Niinpä. Tule peremmälle, ennen kuin Emíl ryömii kinokseen.”
130.
200 sanaa
Loppujen lopuksi poroja lähtee etsimään seitsemän miestä. Elvar olisi tietysti tarjoutunut mukaan kahdeksanneksi, ellei Aala olisi kieltänyt tätä tiukalla katseella. Iltapäivällä hämärän langettua retkue palaa, kertoen löytäneensä toisen poron jäännökset metsästä. Toista ei näkynyt, eikä ihmekään. Se on varmaan juossut hangessa niin kauas kuin on ennättänyt, säikähdyksissään kun oli.
Aala ja Elvar viipyvät Idunnan luona iltaan asti, tarpeeksi kauan kuullakseen että Helkelle alkaa nousta kuume. Iivel jättää Neuvoston ja palaa potilaan luokse.
Aala tuntee olonsa jälleen avuttomaksi, mutta tietää ettei hänen kuulu sekaantua. Niinpä hän ei edes käy katsomassa Helkeniä, vaan suuntaa Elvarin kanssa suorinta tietä mökkiin. Elvar vetää hänet jälleen syliinsä ja silittelee Aalan vatsaa, jonka alla vauva potkii kuin vastaukseksi. Aala toivoo että hän osaisi sulkea maailman heidän ulkopuolelleen, ja nukahtaa sitten kuin vahingossa.
Aala herää yön aikana viidesti, eikä aamulla ole kovin levännyt. Sitten heidän ovelleen ilmestyy nainen, ehkä neljänkymmenen ikäinen. Aala muistaa hämärästi nähneensä tämän muiden naisten kanssa, pyykkäämässä, valmistamassa jännelankaa ja muissa talkoissa.
”Voisitteko tulla auttamaan? Mieheni on yhä kuumeen kourissa ja shamaani ei ole palannut henkimatkaltaan”, nainen sanoo hätääntynesti.
Aalan vatsanpohjassa jysähtää. Hän napaa äkkiä laukkunsa, ja poistuu ovesta Elvarin vielä hieroessa silmiään.
Heti paikalle saavuttuaan Aala tietää, että hänen olisi pitänyt sekaantua aiemmin.
