Yhdessä kuolla | Harry/Draco, Sallittu

[Picciduta]

Nimi: Yhdessä kuolla
Kirjoittaja: Picciduta
Ikäraja: S
Genre: drama, slash, vähän fluffya seassa
Paritus: Harry/Draco

A/N: Vielä viime hetkellä ennen deadlinen umpeutumista haluan toivottaa Lauchuolle hyvää joulua (vaikka tämä kesäinen teksti onkin), sillä tämä on kirjoitettu hänelle Tonttuiluhaasteen takia. Muokkaan myöhemmin tähän nuo haasteet mukaan, nyt en viitsi kun puhelimella tätä julkaisen.

Yhdessä kuolla

Ikkunan raosta puhaltava kesätuuli kosketti lämpimästi Dracon kasvoja. Se kävi läpi jokaisen ihoon aikojen saatossa tulleen rypyn ja poimun tuoden samalla huoneeseen vastaleikatun nurmikon tuoksun. Naapuri oli tunti sitten lopettanut kovaäänisen taistelunsa ruohonleikkurin kanssa, ja Harry oli päässyt viimein nukkumaan kello kahdeksalta illalla. Se oli melko aikaisin, mutta Harry oli uupunut vaikkei ollutkaan tehnyt mitään koko päivänä. Kiitettävä yhdeksänkymmenen vuoden ikä kuitenkin muistutti jokaisena elämän hetkenä.

Draco ei pystynyt näkemään ulkona avautuvaa maisemaa kunnolla, koska sälekaihtimet olivat suljettuina Harryn pyynnöstä. Hän ei voinut nukkua liiassa valossa, jota kesä suorastaan viljeli. Illat hämärtyivät hitaasti, sillä aurinko ei suostunut menemään nukkumaan ja väistymään kuun tieltä. Ikkunan rako oli ainoa paikka, joka soi Dracolle hetken ihastella kaunista kesämaisemaa; puut huojuivat hennosti tuulen mukana ja linnut tanssivat taivaalla esittäen omia sooloesityksiään. Niiden kaunis, mutta korkeaääninen laulu sai kuitenkin Dracon sulkemaan ikkunan, sillä hän ei halunnut herättää Harrya. Jokainen levon hetki oli ansaittua.

Melu oli tietenkin yksi miinus jästilähiöön muuttamisessa, mutta Draco kesti sen Harryn takia, joka oli halunnut viimeisiksi hetkikseen eroon taikamaailmasta. Sota ja aurorivuodet olivat jättäneet arvet, joita hän halusi paeta. Harry oli yksi historian parhaimmista auroreista, ja työskenteli pitkään eläkeiän saavuttamisenkin jälkeen päihittäen taitavat pimeyden velhot yksi kerrallaan. Draco oli niin valtavan ylpeä Harrysta, joka oli valmis auttamaan kaikkia. Parempaa aviomiestä hän ei olisi voinut toivoa. Draco tiesi, ettei aikaa elämään ollut enää paljoa jäljellä, joten he viettivät ohikiitävät hetket tiiviisti yhdessä. Häntä ei pelottanut kuolema, sillä Harry suojelisi tätä toisellakin puolella, mutta miestä pelotti pystyisikö hänkin suojelemaan Harrya.

Draco pystyi melkein kuulemaan omien polviniveliensä narinan, kun hän nousi ylös istumansa pöydän äärestä. Kesäiset auringonsäteet eivät paistaneet kuin himmeästi huoneeseen, ja lintujen laulu oli kaukainen muisto pään sisällä. Draco olisi kuitenkin pystynyt löytämään Harryn vierelle vaikka silmät kiinni, sillä kirkas valo kumpusi miehestä suoraan Dracon sydämeen. Harry loisti pimeässä kuin jästitarujen Pyhä Lucia, joka toi valoa ympärilleen synkkinä aikoina.

Varovasti Draco kietoi kätensä aviomiehensä ympärille. Hän oli hetken helpottunut, kun tunsi Harryn lämpimän hengityksen vierellään, ja suikkasi sitten pienen suukon miehen poskelle. Siihen hetkeen he olisivat voineet yhdessä kuolla, onnellisina ja valmiina lähtemään.

[Fredu]

Otsikko oli niin mielenkiintoinen, että oli pakko klikata auki, vaikka hoodeetä en enää hirveämmin luekaan.

Otsikon takia odotin angstia, mutta yllätyin positiivisesti! Tämä olikin vanhan miehen vanhan mielen valmistautumista tulevaan. Jotenkin tästä tuli mieleen Samuli Putron Olet puolisoni nyt. En osaa kuvailla kunnolla kaikkea sitä lämpöä, mitä tämä teksti sai mun sisällä leviämään. Herkkää ja hellää rakkautta ilman, että viitattiin kertaakaan riitaisaan menneisyyteen. Ihan oikeasti rakastin tässä ficissä sitä, että kun viitattiin menneeseen, viitattiin vain sen vuoksi että Draco oli ylpeä miehensä saavutuksista. Tämä oli vapaa siitä muotista, joilla Harry/Dracot on yleensä kirjoitettu ja siksi yltää mun suosikkeihin, puhumattakaan siitä puhtaasta onnellisuudesta, jota tämä henkii.

Tämä oli aivan ihana! <3

[Picciduta]

Fredu: Voi, sä olet aivan ihana! Oon ihan häkeltynyt ja hymyilyttää vaan sun kommentti. Nyt kun mainitsit, niin tajusin itsekin, että tässä on kyllä samoja piirteitä kuin tuossa kappaleessa. Sen pohjalta en kyllä tätä kirjoittanut, mutta hauska sattuma! Tulipa niin hyvä mieli siitä, että onnistuin luomaan tähän sen tunnelman mitä pyrinkin, kiitos valtavasti siis kommentistasi! <3

[Beelsebutt]

Moi! Tää on ollut mulla kommenttijonossa joulusta asti ja nyt sain vihdoin istuttua alas ja luettua & kommattua! Tai no jos ihan rehellisiä ollaan, niin kyllä mä tän luin jo aiemmin mut koska elämä on välillä vaikeeta, nii kommenteilla tuppaa joskus aina venymään.

Oi kamala kun oli sellainen, hmm, en voi sanoa että onnellinen, vaikka tavallaan oli sitäkin, enkä oikeastaan surullinen, koska tässä oli niin paljon lämpöä lähdön läheisyydestä huolimatta, mutta, äh, sanotaan nyt vaikka että verkkainen ja iholle yltävä! Nuorenahan se Harry on lähdössä, jos Dumbledorekin eli 150-vuotiaaksi mut ehkä kaikki ei niin vanhaksi kuitenkaan. 90 on korkea ikä ihmiselle, mukavaa ajatella, että nämä kaksi saavat elää yhdessä ja rauhassa viimeiset hetkensä <3

Symppistä Dracolta muuttaa jästilähiöön ihan vain siksi, että Harry haluaa, aw <3


Kiitos tästä! Tunnelmallinen palanen oli


// Joo toki toi Putron biisi sopii tähän, mutta ehkä tämä on enemmänkin kuin alkusoittona sille biisille <3

[Hazyel]

Tää on ollut mulla kommenttijonossa joulusta asti ja nyt sain vihdoin istuttua alas ja luettua & kommattua!

Voisin kompata Bbuttista tässä Tää on ihan valehtelematta roikkunut mulla tuolla välilehdissä jo semmoisen puolisen vuotta odottaen, että lukisin ja kommentoisin. Ja nyt olen täällä! Ensinnäkin, kiitos että kirjoitit minulle näin ihanan söpön pikkuisen tekstin <3

Tässä oli ihana tunnelma! Juuri sellainen hieman alakuloinen mutta kuitenkin suloinen, mistä tykkään. Tai ei ehkä edes alakuloinen mutta.. noh, sellainen kuitenkin Joka tapauksessa ihan äärettömän kivan tunnelmainen teksti! Pidän siitä, miten tässä Draco on hyväksynyt kuoleman - vaikka siellä pienen pieni epäilyksen siemen onkin. Itse tuppaan aina kirjoittamaan yleensä nimenomaan Dracosta sen, joka pelkää kuolemaa vielä silläkin hetkellä kun se tapahtuu, joten oli virkistävää lukea välillä tästäkin näkökulmasta. Toki onhan tässä sekin ero, että kumpikin oli jo vanhoja ja kenties sitä kautta hyväksyneet sen, että kuolema on käsillä, mutta kuitenkin.

Pidin hurjan paljon sanamuodoista joita olit tässä käyttänyt! Pieniä yksityiskohtia ja lauseet oli muotoiltu jotenkin todella taiteellisesti ja tuntui siltä, että jokaista lausetta on mietitty erikseen. Vaikka teksti oli lyhyt, se teki silti vaikutuksen ja minusta sen ei olisikaan tarvinnut olla yhtään tämän pidempi.

Draco pystyi melkein kuulemaan omien polviniveliensä narinan, kun hän nousi ylös istumansa pöydän äärestä.

Tää oli jostain syystä kovin ihana kohta Voin niin kuvitella vanhus!Dracon polvien narinan, voi raukka!

Kiitos vielä, tämä oli oikein ihana ja sai hymyn huulilleni useampaankin kertaan <3 Täytyy käydä vakoilemassa sinulta muutakin tekstiä kun olet näin hyvä kirjoittamaan! :3

[Vendela]

Tällä on kaunis otsikko. Pidin siitä heti, ja kun olin lukenut teksin, pidin siitä vielä enemmän.

Harry ja Draco on minun OTP ja oli aivan ihanaa lukea heistä tällainen teksti. Olen aivan liian jumittunut lukemaan teini!H/D:tä tai nuoruusvuosien rakkaussotkuja, joten tämmöinen vanhuselämä oli aivan mahtavaa vaihtelua. Ja aivan liian vähän tämmöisiä edes kirjoitetaan. Kiitos siis tästä!

Se, että Harry on tehnyt loistavan uran aurorina on uskottavaa ja sopii tarinaan. Jäin hieman miettimään Dracon roolia ja elämänuraa, vaikka toisaalta sillä ei merkitystä olekaan. Draco on selvästi ollut Harryn tukena, minä on hienoa <3 Se, että heillä on ollut hyvä elämä yhdessä riittää minulle. Edes kuolema ei voi heitä erottaa, ja se on kaunisja lohdullinen ajatus.

Tämä oli oikein sopiva iltapala. Iso kiitos!

Vendela