Aattoaamun sarastuksessa | S, Padma Patil/Viktor Krum

[sugared]

Ikäraja: S
Genre: jouluinen fluffy
Paritus: Padma Patil/Viktor Krum
Tiivistelmä: 3 kertaa, kun Padma Patil heräsi jouluaamuna.
A/N: Koska Padmasta ja Viktorista on tullut nopeasti mulle jonkin sortin otp, halaji mieleni tänäkin jouluna kirjoittaa heistä jonkun sortin söpöstelyä. Tässä siis lopputulos. Ja tonttu vieköön, kun otsikoiden keksiminen on vaikeaa! (Niin joo, ja mun headcanonissa Padma siis vihaa joulua, koska se on materialistista himphamppua.)

Aattoaamun sarastuksessa

Varhain jouluaamuna Patilin perheen kerrostaloasunnossa oli niin hiljaista, että hiiren olisi voinut kuulla aivastavan. Pimeässä käytävässä vilahti valkoinen pyjama ja pitkä palmikko.
"Parvati", pehmeä ääni kutsui kaksoissisartaan unen läpi. Tytön silmät rävähtivät auki.
"Onko jo joulu?" hän kuiskasi malttamattomana.
"On", Padma vastasi. Parvati ponnahti istumaan kuin jousen vetämänä. Hänen silmänsä tuikkivat. Padma nosti sormen huulilleen ja tarttui sisarensa käteen.

He etenivät pimeydessä peräkanaa ja vaistonsa johdattamina, väistäen narisevat lattialankut ja matonkulmiin kompastelematta. Käytävään ripustettu isoäidin muotokuva mumisi itsekseen unissaan. Kaksoset pysähtyivät hetkeksi kuulostelemaan isänsä kuorsausta vanhempiensa makuuhuoneen oven taakse. Ilma oli edelleen sakeana edellisenä iltana valmistetun paahteisen curryn tuoksua, joka luikersi ulko-oven alta rappukäytävään asti.

Ikkunaan ripustettujen punaisten, keltaisten ja purppuranväristen paperitähtien satumainen kajo valaisi olohuoneen. Keskellä lattiaa kohosi valtava tuuhea joulukuusi, jonka heidän isänsä väitti kivenkovaan kaataneensa omin käsin. Kuusen juurella oli se, mistä he olivat kiinnostuneet: lahjat! Padma tuijotti juhlavaa näkyä vakavana. Parvati taputti äänettömästi käsiään ja tärisi jännityksestä.
"Mitä luulet, saanko minä yksisarvisen?" hän kuiskasi siskonsa korvaan. Padma, joka oli jo viisivuotiaana kiinni elämän realiteeteissa, kohautti olkiaan, sillä ei halunnut murskata Parvatin unelmia.

He hiipivät lähemmäs ja kumartuivat piikikkään, yhä metsältä tuoksuvan lehvästön alle. Padma tarttui varoen punaiseen ja kultaan käärittyyn suorakulmaiseen lahjapakettiin, johon oli äidin koukeroisella käsialalla kirjoitettu hänen nimensä. Hän oli juuri avaamassa silkkinauhoista solmittua rusettia, kun valot räpsähtivät päälle. Kaksoset räpyttelivät silmiään yhtäkkisessä kirkkaudessa ennen kuin erottivat äitinsä, joka seisoi ovella kädet puuskassa ja viekkaasti hymyillen.
"Kuulin outoa rapinaa", hän sanoi syvällä äänellään, jossa oli ripaus huvittuneisuutta. "Ajattelin, että täällä on tonttuja."
"Mekin kuulimme sen", Padma sanoi nopeasti ja tarttui taas siskonsa käteen tukea etsien. "Mutta tontut olivat ehtineet jo lähteä. Ne jättivät lahjoja."
Äiti naurahti ja näpäytti ilmaa taikasauvallaan. Kuusen kynttilät syttyivät.
"Tulkaahan, tonttuset, mennään tekemään aamiaista. Lahjoja ei kannata avata tyhjällä vatsalla."
Kaksoset huokaisivat yhteen ääneen ja vilkaisivat pettyneinä toisiaan.
"Ensi jouluna sitten", Padma kuiskasi. "Ensi jouluna olemme nokkelampia kuin äiti."

✧✧✧

Padma havahtui siihen, että joku tuijotti häntä.
"Eikö täällä saa edes nukkua rauhassa", hän parahti ja työnsi päänsä tyynyn alle. Viktor nauroi.
"Halusin vain olla ensimmäinen, joka toivottaa sinulle hyvää joulua", hän sanoi.
"No, toivota sitten, niin saan jatkaa unia", noita mumisi ääni pumpulin pehmentämänä. Viktor nojautui lähemmäs ja suuteli untuvaista niskaa.
"Hyvää joulua", hän kuiskasi ja painautui tyttöystävänsä lämmintä kehoa vasten. Hän tunsi, miten jännitys suli Padman harteilta.

"Minulla on kuuma", Padma äksyili ja käänsi hänelle selkänsä. Viktor kierähti virnuillen omalle puolelleen. Keveät pellavaverhot päästivät lävitseen juuri sen verran sarastuksen valkoista kajoa, että ääriviivat erottuivat siveltimenvetoina hämärässä.
Hän alkoi piirtää sormellaan kirjaimia Padman paljaaseen selkään. Kun hän lopetti, noita makasi hetken vain hiljaa paikoillaan. Sitten tämä käännähti ympäri ja tuijotti häntä äkäisesti silmiin.
"Mitä tuo nyt muka tarkoitti?" Padma kysyi tiukkaan sävyyn.
"Ne olivat kyrillisiä kirjaimia", Viktor vastasi rauhallisesti ja tarttui tyttöystävänsä käteen.
"Tiedän", noita tokaisi harmistuneena. "Mutta olen päässyt vasta Л:een asti."
"Обичам те."
"Mitä se tarkoittaa?"
"Kyllä sinä tiedät", Viktor kuiskasi ja painoi Padman kämmenen sydäntään vasten.

✧✧✧

"Herää jo, amma!" kärsimätön pieni ääni komensi hänen korvansa juuressa. Padma raotti unihiekan yhteen muuraamia silmiään. Nelivuotiaan Paulinen hiilenmustat silmät tuijottivat häntä tuikeasti peitonkulman yli.
"Anna äiti nukkuu vielä vähän", Padma mutisi ja käänsi kylkeään. Pauline kiipesi hänen päälleen ja näytti olevan valmis kiskomaan hänet ylös korvista.
"Tiedätkö, mikä päivä tänään on?" tyttö kysyi malttamattomana.
"No? Mikä päivä tänään on, Paulinka?" hänen äitinsä huokaisi.
"Tänään on joulu!" tyttö kiljaisi riemuissaan ja hyppi äitinsä päällä kuin sirkushevosen satulassa. "Ja sinä lupasit, että me leivotaan tänään piparkakkuja", tyttö jatkoi vaativaan sävyyn. Hänen ärränsä sorahtivat vain hieman, sillä hän oli harjoitellut niitä ahkerasti.
"Jos sinä murrat äidin selkärangan, ei kukaan leivo tänään piparkakkuja", Padma totesi ja kääntyi vatsalleen. Pauline putosi vällyihin hervottomasti kikattaen. Padma kaappasi tytön syliinsä ja painoi kasvonsa tämän pehmeään kiharaiseen päähän. Paulinen hiuksissa oli yhä pienille lapsille ominainen, viaton ja puhdas tuoksu.

"Paulinka, et kai sinä herättänyt äitiäsi?" Viktor huhuili olohuoneesta ja kurkisti ovenraosta hämärään makuuhuoneeseen.
"Herätin!" Pauline vastasi ylpeästi ja taputti itselleen. "Amma nousee nyt ja tulee leipomaan pipareita."
"Kai amma sitten nousee", Padma mumisi itsekseen ja haukotteli leveästi. Hän kietoi aamutakin ylleen, työnsi jalkansa pörröisiin tohveleihin ja raahusti ovelle.

"Hyvää joulua", Viktor toivotti vaimolleen, kun tämä ilmaantui keittiöön. Hän suukotti nopeasti tämän otsaa ja työnsi höyryävän kahvikupin tämän käteen. Pauline, joka oli jo kiipeämässä jakkaralle kurottaakseen kohti kuiva-ainekaappia, hyppäsi alas ja juoksi heidän luokseen. Hän yritti halata samaan aikaan kumpaakin vanhempaansa, mutta lyhyet käsivarret ylettyivät juuri ja juuri tarttumaan äitiä ja isää säärestä.
"Hyvää joulua, amma ja tatko", tyttö sanoi niin pehmeästi, että Padman sydän oli särkyä. Hän laski kuppinsa pöydälle ja nosti tytön syliinsä.
"Tulehan nyt, kurpitsainen, leivotaan oikein isoja piparkakkuja", hän lupasi.

Keittiön ikkunassa tuikkivat värikkäät paperilyhdyt, ja eteisen pöydälle oli rakennettu perinteinen jouluseimi. Olohuoneen nurkassa seisoi joulukuusi, jonka Pauline oli edellisenä iltana isänsä kanssa koristellut. Pauline, joka oli perinyt itsepäisyyden äidiltään ja joulumielen isältään, oli vaatimalla vaatinut saada kiinnittää latvatähden paikalleen. Niinpä Viktor oli nostanut tytön olkapäilleen.

"Minusta tähän tarvitaan kyllä lisää neilikkaa", Pauline tokaisi asiantuntevasti maistettuaan piparkakkutaikinaa, jonka hänen äitinsä oli päiviä sitten leiponut valmiiksi. "Ja ehkä kardemummaakin."
Padma nauroi ja pudisteli päätään.
"Sinä olet ihan kuin isoäitisi, muru. Hyvä on, laita ihmeessä lisää neilikkaa."
"Ja kardemummaa", Pauline toisti ja nyökytteli itsevarmana. Padma sekoitti mausteet taikinaan, ja lopulta he pääsivät leipomaan. Viktor kaulitsi taikinan ohueksi levyksi. Pauline painoi tähdenmuotoista piparkakkumuottia taikinaan samanlaisella hartaalla omistautuneisuudella kuin teki kaiken muunkin elämässään. Padma työnsi piparkakut uuniin, ja pian asunnon täytti neilikan huumaava tuoksu. Pauline kyykisteli uunin edessä ja vahti silmä kovana leipomusten kypsymistä.

Padma oli keittänyt itselleen toisen kupin kahvia ja katseli pientä tytärtään ovenkarmiin nojaten. Isän kotkannenä ja äidin tuima ilme erottuivat päivä päivältä selvemmin Paulinen kasvoilta. Viktor oli hiipinyt tohveleissaan hänen taakseen ja kietoi käsivartensa hänen vyötäisilleen.
"Vieläkö sinä vihaat joulua?" hän kuiskasi noidan korvaan ja suuteli tämän leukalinjaa.
"Vihaan", Padma vastasi ykskantaan. "Mutta meidän jouluamme minä rakastan."

[Fairy tale]

Tykkäsin näistä. On mukavaa lukea sellaista aamuista tunnelmaa, jossa on mukana tuota lapsen malttamattomuutta.
Ja jouluna tuo lapsen malttamattomuus on aivan erilaista kuin muulloin. Odottavaa ja innostunutta.
En ole ennen lukenut Padmasta ja Viktorista yhdessä, joten se puoli on nyt korjattu.

Tuossa ensimmäisessä pätkässä kun Padma on itse lapsi, jäin miettimään tuota taloa. Yritin saada mieleeni
kerrostaloasunnon, jossa on silti oma käytävä jonka varrella on ainakin tuo yksi muotokuva. Mainitset myös puisen
lattian (narisevat lattialankut). Minulta meni hetki pohtiessa tätä yhdistelmää kerrostalossa ja sain viimein hahmotettua
sellaisen vanhan englantilaisen puutalon mieleeni ja häivytettyä modernin betonitalon kuvan mielestäni.

Tykästyin myös tuohon yksityiskohtaan tuossa alussa: oli niin hiljaista, että hiiren olisi voinut kuulla aivastavan.
Ihana kuvaus.  Mieleeni melkein piirtyikin hiiri aivastamassa, mutta ei hiiriä kuulu kerrostaloissa olla (ellei sitten
vanhoissa puisissa kerrostaloissa).

[Rowena]

Hyppäsin aamulla junaan ja päätin matkalukemiseksi haravoida kaikki tämän vuoden jouluficit. Musta on ihanaa, miten joulunaikaan jengi innostuu kirjottamaan! Ehkä se johtuu lomasta tai sitten joulutunnelman tarjoamasta inspiraatiosta, kuka tietää, mut ihanaa joka tapauksessa!

Tässä tykkäsin kaikkein eniten tunnelmasta. Tässä on paljon ihania yksityiskohtia (kuten se, että Padma nimittää tytärtään kurpitsaksi, miten noitamaista!) ja joulufiilistä - tosi kiva, kun olit kuvaillut joulukoristeita yms!

Kiitos tästä! Tää paritushan oli kiva uusi tuttavuus.

[sugared]

Apua, miksi mä en ikinä vastaa kommentteihin säälliseen aikaan! Anteeksi, anteeksii!

Fairy tale: Kiitos kovasti kommentista! <3 Mustakin lapsen näkökulmasta kerrotut tekstit on aina jotenkin erityisen kivoja.

Tuossa ensimmäisessä pätkässä kun Padma on itse lapsi, jäin miettimään tuota taloa. Yritin saada mieleeni
kerrostaloasunnon, jossa on silti oma käytävä jonka varrella on ainakin tuo yksi muotokuva. Mainitset myös puisen
lattian (narisevat lattialankut). Minulta meni hetki pohtiessa tätä yhdistelmää kerrostalossa ja sain viimein hahmotettua
sellaisen vanhan englantilaisen puutalon mieleeni ja häivytettyä modernin betonitalon kuvan mielestäni.

Mulla oli mielessä sellainen wanha kerrostalo, joita Helsingistäkin löytyy mutta ehkä erityisesti Euroopasta! Hyvä, että joku mielikuva löytyi, haha! Ja hiirikin sinne sopii. :3

Rowena: Kiitos sinullekin! <3 Jouluun tällaiset minitunnelmoinnit kyllä sopii hyvin ja saa luvan kanssa fluffyilla. Ja ehkä ne kaikki konvehditkin inspiroi kirjoittamaan siirappia! Ihanaa, että pidit!

[Fiorella]

Nappasin tämän ficin kommenttiarpajaisista, koska ihastuin jo aikoinaan sinun Padma/Viktor -ficciisi, enkä ollut jotenkin tätä aiemmin huomannut, mutta sinulla on kyllä paljon muutakin mitä aion lukea.

Tässä oli niin somasti kuvattu elämää tunnelmaa tihkuvien hetkien kautta. Kolme keskenään hyvin erityylistä kotia ja tilannetta tulevat tässä esille, ja edukseen. Jokaisen kohtauksen näki vaivattomasti kuin kuvina silmissään.

Ensinnäkin tykkäsin tosi paljon siitä, että vaikka tämä oli tosi fluffinen, se kuitenkin oli varsin realistinen. Padmalla on oma vahva luonteensa ja selvästi tummasilmäinen pikkuneiti on perinyt siitä ison osan. Kulttuurien sekoitus näkyy ihanasti Paulinen olemuksessa, sisäisesti kuin ulkoisestikin.

Niinhän se on, että moni asia muuttuu toisenlaiseksi, kun sitä katsoo lapsen silmien kautta. Padmankin suhtautuminen on nyt toisenlaista, kun oman lapsen ilo ja innostus tuottaa hänellekin onnea.

Olipa tämä suloinen. Kiitos kovasti! Ihanaa, että huomasin sen viimeinkin!

[Kelsier]

Minäkin eksyin tänne kommenttiarpajaisten myötä, mutta olen lukenut nämä pätkät aiemminkin ja ihastunut jo silloin.

Viktor kuiskasi ja painoi Padman kämmenen sydäntään vasten.

Tämä on lempikohtani, sillä tuo ele on mahdottoman ihana. Lisäksi tuo on minusta hirmu innovatiivinen tapa "sanoa" minä rakastan sinua. Olet vähän niin kuin keksinyt jotain uutta ja raikasta.

Padma ja Viktor parituksena toimii minusta hyvin, koska kumpikin esiintyy kirjoissa aika vähän, joten ficcari on vapaa tekemään heillä paljon kaikenlaista.
Ihana, että olit ottanut sekä Padman että Viktorin alkuperäiskielet huomioon, kun Pauline kutsui heitä ammaksi ja tatkoksi. Ja Paulinka lempinimi oli söpö, selvästi isältä tullut (viittaa minusta Itä-Eurooppaan vrt. Kalinka).
Hauska ajatus tuossa lapsuusficissä on myös se, että Padma olisi sisaruskaksikon pragmatisti. Sieltä paketeista mitään yksisarvista tule, mutta siskon mieltä on turha pahoittaa. Tuli Parvatista mieleen Lisa Simpson, joka ajoittain toivoo ponia joululahjaksi.

Tunnelmissa oli mukavaa fluffya ja toisaalta hahmojen teräviäkin luonteenpiirteitä kuvailtiin.

Kiitos näistä!

[sugared]

Fiorella: Kiva, kun nappasit! Oli itsekin hauska palata tämän pariin. Ilahduttaa kuulla, että tunnelma ja tilanteet välittyivät tekstistä ja tämä tuntui elämänmakuiselta!

Niinhän se on, että moni asia muuttuu toisenlaiseksi, kun sitä katsoo lapsen silmien kautta. Padmankin suhtautuminen on nyt toisenlaista, kun oman lapsen ilo ja innostus tuottaa hänellekin onnea.

Hyvin sanottu! Padma on varmaan myös sellainen äiti, jonka mielestä kaikki muut lapset paitsi oma ovat enemmän tai vähemmän ärsyttäviä (musta tod.näk. tulee sellainen, jos joskus jonkinlainen äiti). :'D
Ihanaa, että tykkäsit ja kiitos tosi paljon piristävästä kommentista!

Kelsier: Hih, hauskaa, että ikään kuin palasit kommentoimaankin! Tosi kiva lukea sun huomioita tästä! Etenkin ilahduin, kun nostit esiin tuon "minä rakastan sinua" -jutun, koska se on munkin lempikohta tässä koko tekstissä! Musta toisen selkään piirtäminen on tosi hellyydessään ja intiimiydessään ihan söpöilyn ytimessä. <3  Ja kyllä, -ka päätteiset lempinimet on naisilla slaavilaisissa kielissä yleisiä, eli ihan oikein paikoitettu!

Hauska ajatus tuossa lapsuusficissä on myös se, että Padma olisi sisaruskaksikon pragmatisti. Sieltä paketeista mitään yksisarvista tule, mutta siskon mieltä on turha pahoittaa. Tuli Parvatista mieleen Lisa Simpson, joka ajoittain toivoo ponia joululahjaksi.

Hahah, totta! Hyvä mielleyhtymä. Tän ficin Padma (ja Viktor Krum ja heidän suhteensa) on samassa "fanonissa" kuin mun muut Padma/Viktor -ficit, joten jos kiinnostaa lukea lisää, sieltä löytyy! Kiitos tosi paljon sullekin ihanasta kommentista!

[kaaos]

Heippa vaihdokkaista vielä toisen kerran. Olit kyllä totisesti valinnut ohjeen mukaisesti hyvän mielen tekstejä, sillä tästäkin tuli ihana olo.

Vähän jouduin itseäni houkuttelemaan tämän fikin pariin, olin että voi ei... JOULUFIKKI. en juuri tykkää joulusta saati joulufikeis keväällä. Mutta eipä häirinnyt ollenkaan.

Varsin ihanat tunnelmat näissä kaikissa eri-ikäisen padman jouluissa. Olit onnistunut kuvaamaan kaikenikäiset padmat  tunnistettavasti samaksi hahmoksi, mutta myös uskottavaa ikätasoista käytöstä!! Ja jouluaamuheräämiset oli toimiva ratkaisu jokaisen eri vaiheen alkuun.

Kieli oli ilahduttavan tarkkaa, hauskoja ja tosi kauniisti kuvailtuja kohtauksia oli fikki täynnä, voisin lainailla vaikka mitä kohtia, jos en olisi puhelimella juuri nyt.

Padma ja Viktor on hauska paritus, vaikuttaa toimivalta ja voi elämä miten ihanalta isältä ja puolisolta kuvaamasi Viktor vaikuttaakaan!

Kiitoksia kovasti tästä!

[sugared]

kaaos: Hehe, mua vähän hävetti lähettää haasteeseen peräti kaksi jouluficciä, mutta näköjään osaan kirjoitella hyvän mielen tekstejä vain jouluisin, kun kaikki muu melkein on angstia. :''''') Mutta tässähän on luntakin taas sadellut viime aikoina, joten ei kai se joulu niin out of place ole...? Ihana kuulla, että tykkäsit jouluilusta huolimatta! Kiitos kehuista, lämmittivät kovasti mieltä!

[Tikkis]

Aaaa, ihanaa, kun saa kommenttikamppiksen kautta hyvän syyn lukea ja kommentoida jouluficcejä syyskuussa! <3
Oikeestaan mua kiinnosteli se sun ainokainen Dramionekin, mutta halusin valkata jonkun vähän uudemman tekstin, joten mikä ihana tekosyy tarttua joulutarinaan.

Ai että mä tykkäsin tästä ihan superina. Ihan jo varmaan siksikin, että joulu on mun mielestä vuoden parasta aikaa. (Ehkei käynyt vielä selväksi näiden alkulätinöiden perusteella. ) Mutta myös siksi, että tässä oli luotu lyhyeen tekstiin jälleen ihan hirmuisesti tunnetta ja niin selkeitä mielikuvia. Alan huomata, että nää on selkeesti sun yksiä vahvuuksia kirjottajana, vaikken ole sulta oikeastaan ihan hirveästi tekstejä lukenutkaan (ja sitäkin vähemmän oon tainnut kommentoida). Sen lapsenomaisen jännityksen voi oikein aistia tuosta ensimmäisestä osuudesta, jossa Padma ja Parvati ovat vielä pieniä ja koittavat hiiviskellä salaa avaamaan lahjoja, ja ylipäätään siitä välittyy selkeä mielikuva, millaista joulua heillä kotona on vietetty. Se vaikutti siltä, että kaksi kulttuuria on nivottu sulavasti yhteen, ja otettu ne parhaat puolet molemmista. Joskus on ihana lukea ihan vaan perhearkea, ja tässä sitä oli aikalailla parhaimmillaan.

Toinenkin osuus oli jotenkin hellyyttävä. Viktor ja Padma sopii jotenkin tosi hyvin yhteen, vaikken oo koskaan oikeestaan ajatellut niitä parina. Krum osaakin olla yllättävän rakastava tyyppi kaiken sen jurouden keskellä. Tän ficin myötä aloinkin ajattelemaan, että ehkä se jurous onkin osa ujoutta ja introverttiyttä, mutta sitten kun se saa olla tuttujen ihmisten kanssa siitä kuoriutuukin melkoinen herrasmies ja romantikko. Aika söpöä.

Tykkäsin siitä, miten tossa viimeisessä osuudessa palattiin siihen lapsenomaiseen innostukseen, miten kaikki joulutekeminen tuntuu hurjan jännittävältä. Kumma kyllä, rupes tekee ihan hirveesti mieli leipoa ja rapisuttaa lahjakääreitä. Ehkä täytyy tässä syyskuussa kuitenkin tyytyä vielä ihan vaan pelkkiin villasukkiin ja kynttilöihin luomaan tunnelmaa. Tämmösen joulufluffit ei tee kyllä yhtään hyvää mun sisällä asustavalle jouluintoilijalle.

En nyt osaa antaa sulle mitään syvääluotavaa analyysia, koska oon jotenkin vaan niin ihanissa fluffyhuuruissa ja joulutunnelmissa täällä, että ehkä tässä vaiheessa sanon vaan, että ai että, kun mä tykkäsin x 1000, ja meen seuraavaks lukee sun muita joulutekstejä, koska pistin merkille, että niitä oli useampi. KIITOS. <3

[Waulish]

Tervehdys Kommenttiarpajaisista, ja onnittelut voitosta! Minä olen siitä hassu, että koen keskellä kesääkin vetoa jouluteksteihin, joten kun tämän tarinan lempeänkaunis nimi osui silmiini listauksestasi, päätin klikata tämän luettavakseni. Hahmotkin houkuttivat! Patilin sisaruksista on aina kivaa lukea, ja Viktorkin on mielenkiintoinen hahmo.

Pidän kovasti tarinan ideasta ja toteutustavasta: siitä, että kolme toisistaan erillistä kohtausta kertovat jouluista Padman elämän varrella, hänelle merkityksellisten ihmisten kanssa. Vaikka kohtaukset ovat ajallisesti erillään toisistaan, ne jännästi punoutuvat myös yhteen ja muodostavat saumattoman kokonaisuuden. Ensimmäinen lapsuuspätkä valaa ikään kuin pohjaa ja perusteita Padman realistiselle, hömpötyksistä piittaamattomalle luonteelle, joka vahvistuu aikuisemmasta näkökulmasta toisessa kohtauksessa, kun joulumielisempi kumppani haluaa olla ensimmäinen, joka saa toivottaa Padmalle hyvää joulua, vaikka Padmaa kiinnostaisi lähinnä nukkuminen. Kolmas kohtaus taas käräisee kokonaisuuden kauniisti pakettiin jälkikasvun myötä, joka on perinyt piirteitä niin Padmasta kuin Viktoristakin. Tulee sellainen mukava fiilis elämän kiertokulusta, kun omien lapsuusmuistojensa lisäksi Padma saa nyt rakentaa uusia joulumuistoja yhdessä tyttärensä kanssa. Vaikkei joulu hänen omaa suosikkaikaansa olekaan, ajautuu sitä varmasti tarkastelemaan uusin silmin intoa puhkuvan lapsen kanssa.

Padman hahmosta piirtyy kokonainen ja moniulotteinen kuva, ja tykästyinkin häneen kovasti lukiessani. Hänellä on jalat maassa, eikä hän vaikuta kovin spontaanilta intoilijalta eikä myöskään ylenpalttisen romanttiselta luonteelta, vaan ehkä tunneilmaisussaan vähän pidättyväisemmältä, mutta hän vaikuttaa kuitenkin välittävän läheisistään tosi syvästi, ja heidän onnensa vaikuttaa hänellekin tärkeältä. Sydämeni sulaa sille, miten viisivuotiaiden kaksosten ollessa katsomassa lahjoja Padma ei halua murskata Parvatin yksisarvisunelmaa, aww. ♥ Myöhemmin taas Viktorin avoimet hellyydenosoitukset rentouttavat Padmaa (jännitys suli Padman harteilta on muuten ihan mielettömän kuvaavasti ja eläväisesti ilmaistu, ai että), ja Pauline taas kenties onnistuu houkuttelemaan hänestä varovaista intoa ja spontaaniuttakin. Täytyy kyllä todeta, että pieni Pauline aivan erityisesti varasti minun sydämeni tässä tarinassa, etenkin määrätietoisuudellaan - kyllähän niiden mausteiden määrän nyt pitää olla justiinsa eikä melkein, ja pikkuleipuri selvästi tietää, mistä puhuu! Lisäksi hauskasti tosiaan Paulinessa yhdistyy molempien vanhempien piirteitä ja ominaisuuksia niin sisäisesti kuin ulkoisestikin.

Nautin kovasti myös siitä, miten hahmojen kulttuuriperintö on läsnä tässä tarinassa. Paahteinen curry, kyrilliset kirjaimet, amma ja tatko... Voi että, alkoi ihan tehdä mieli lukea lisääkin tämän kulttuurisesti moninaisen perheen elämästä!

Tässä tarinassa on myös todella tunnelmallista, aistikasta ja vivahteikasta kuvailua, joka maalaa mieleen eläväisiä kuvia. Nämä kohdat erityisesti painuivat mieleeni:

Ikkunaan ripustettujen punaisten, keltaisten ja purppuranväristen paperitähtien satumainen kajo valaisi olohuoneen.

Keveät pellavaverhot päästivät lävitseen juuri sen verran sarastuksen valkoista kajoa, että ääriviivat erottuivat siveltimenvetoina hämärässä.

Nelivuotiaan Paulinen hiilenmustat silmät tuijottivat häntä tuikeasti peitonkulman yli.

Lopetus Padman ja Viktorin välisen sananvaihdon kera on myöskin kovasti mieleeni. Niin - ei joulusta itsestään tarvitse oppia tykkäämään, mutta on aika ihanaa, että siitä voi kuitenkin nauttia rakkaiden ihmisten kanssa ja sen voi muovata omannäköiseksi. Kiitos tästä levollisesta tarinasta, pidin paljon! -Walle

[Angelina]

Kommenttiarpajaisista minäkin täällä! Muistan lukeneeni sulta aiemminkin jouluisen Padma/Viktorin, joten kurkataanpa mitä muuta olet saanut samoista lähtökohdista aikaan :3 Jouluficcejä on tosiaan hyvä lukea näin heinäkuussa, mutta... Antaa mennä

Tuo ensimmäinen pätkä oli aivan ihana! Oli tosi mukava lukea nuorista Padmasta ja Parvatista, jotka yrittivät olla vanhempiaan nokkelampia ja availla joululahjoja salaa Tykkäsin myös, miten toit siskosten eroavaisuuksia ilmi - miten Parvati kovasti toivoi saavansa lahjaksi yksisarvisen, mutta Padma jo tiesi, ettei sellaisia joululahjaksi saada.

Toisessa mua huvitti tuo Padman kärttyisyys, mutta onneksi Viktor jaksoi olla iloisella mielellä toisen äksyilystä huolimatta. Siinä aiemmin lukemassani ficissä taisi tullakin selkeästi esille se, että Viktor ainakin on hyvin jouluihminen - toisin kuin tyttöystävänsä.

Kolmannessa sitten oli taas ihanan lämmin ja onnellinen tunnelma ♥ Ehkä Padma ei sitten kuitenkaan ihan niin intohimoisesti vihaa joulua - lapsena hän kuitenkin tuntui siitä siskonsa kanssa nauttivan ja nyt myös miehensä ja tyttärensä kanssa Joka tapauksessa, joulu Patilin ja Krumin perheessä kuulosti just täydelliseltä! Wallen tavoin mäkin tykkäsin siitä, että tarinassa oli paljon Padman ja Viktorin kulttuuriin liittyviä viittauksia, se toi tähän ihan omanlaistaan tunnelmaa!

Pidin, kiitos <3

[sugared]

Tikkis: Sinulle erityisen suuri anteeksipyyntö siitä, että vastaan ihanaan kommenttiisi vasta nyt! Nyt on hei muuten taas aika lukea jouluficcejä! Kiitos aivan ihanasta kommentistasi, tulin nytkin tosi iloiseksi, kun sen luin!

Mutta myös siksi, että tässä oli luotu lyhyeen tekstiin jälleen ihan hirmuisesti tunnetta ja niin selkeitä mielikuvia. Alan huomata, että nää on selkeesti sun yksiä vahvuuksia kirjottajana, vaikken ole sulta oikeastaan ihan hirveästi tekstejä lukenutkaan (ja sitäkin vähemmän oon tainnut kommentoida).

Niin kivasti sanottu, voi kiitos! Mulla on varmasti kohtalotovereita siinä, että omia tekstejään on huono arvioimaan muuten kuin kielteisessä valossa, joten tämä nosto ilahdutti!

Ehkä täytyy tässä syyskuussa kuitenkin tyytyä vielä ihan vaan pelkkiin villasukkiin ja kynttilöihin luomaan tunnelmaa. Tämmösen joulufluffit ei tee kyllä yhtään hyvää mun sisällä asustavalle jouluintoilijalle.

Toivottavasti olet päässyt tänä vuonna jo aloittamaan jouluintoilun! Nyt on jo glögitkin ja kaikki kaupoissa, eli virallinen lupa on! Kiitos ihan super paljon vielä piristävästä kommentista! <3

Waulish: Kiitos kaunis ja kanelinen! <3 Olet kyllä hassu, mä en voi ymmärtää. XD Ihanaa kuitenkin, kun luit! Mukava kuulla, että pidit kokonaisuudesta ja se tuntui ehyeltä. Ja ihanaa, että pidit Padmasta! Mäkin tykkään siitä headcanonista, jonka olen hänestä luonut. Haha, hauskaa että pikku-Pauline varasti sydämesi! Nelivuotiaat on kyllä just sellaisia. Ihana huomio, että Pauline onnistuu houkuttelemaan vakavamielisyyteen taipuvasta äidistään esiin uusia puolia - uskon tähän täysillä! Mahtavaa kuulla myös, että tekstissä oli tunnelmaa, sillä kyllä sitä on jouluficissä oltava! Kiitos vielä ihanasta kommentista ja pahoittelut viipyilleestä vastauksesta!

Angelina: Haha, heinäkuuhan on suorastaan jouluficcien toinen sesonki! Ihanaa, kun tykkäsit Padman ja Parvatin lapsuuden joulusta! Padmaa ei taideta kirjoissa hahmona lainkaan kuvailla, mutta kaipa se, että kaksosista toinen päätyi tyhmänRohkelikkoon ja toinen Korpinkynteen, jotakin heidän eroistaan kertoo.

hkä Padma ei sitten kuitenkaan ihan niin intohimoisesti vihaa joulua - lapsena hän kuitenkin tuntui siitä siskonsa kanssa nauttivan ja nyt myös miehensä ja tyttärensä kanssa

Ei kerrota Padmalle, ettei hän menetä kasvojaan, mutta osuit just oikeaan. Joulun vihaaminen on Padmalta ehlä jonkinlainen identiteettipoliittinen kannanotto. Kiitos kovasti ilahduttavasta kommentista ja anteeksi sullekin myöhäisestä vastaamisesta! <3