Operaatio Joulumieli, H/D, K-11 (joulukalenteri: 25/24 (sisältää lahjan!))

[Melodie]

Nimi: Operaatio Joulumieli
Kirjoittanut: Melodie
Ikäraja: K-11

Okei aion yrittää tehdä joulukalenterin! Joulumieli on varmasti teissä vahvana ja ymmärrätte jos luukkujen ilmestyminen vähän venyy. :3 Tyylilajeina tulee olemaan ainakin fluffya, pientä angstausta ja huumoria!

Hyvää joulunodotusta kaikille!

--

Joulumieltä

Luukku 1


Joulukuun ensimmäisenä satoi lunta suurina hiutaleina. Draco Malfoy käveli Viistokujalla sylissään kasa paketteja ja hyräili. Kujalla oli ruuhkaa ja näkyvyys oli huono, ja äkkiä hän törmäsi johonkuhun.
”Voi anteeksi!” hän huudahti ja säntäsi kohti uhriaan. Tämä oli vain horjahtanut, ja oli nyt kiireisenä keräämässä Dracon paketteja maasta. ”Anna toki niiden olla, eihän sinuun sattunut – Harry Potter! Hei!” Draco oli yllättynyt nähdessään Harryn. Hän oli luullut, että tämä oli lähtenyt Romaniaan tutustumaan lohikäärmeisiin.
”Draco Malfoy. Hei vain”, Harry vastasi innottomasti ja ojensi Dracolle paketteja. Sitten hän puisteli lunta vaatteistaan.
”Kastuitko sinä? Olen kauhean pahoillani. Tule, tarjoan sinulle juoman hyvitykseksi!”
Vastentahtoisesti Harry tallusti Dracon perässä kuppilaan. Kaipa juotava aina maistuisi.

”Kiitos oikein kovasti”, Draco säteili lahjapaketiksi pukeutuneella tarjoilijalle tämän tuotua heille teetä ja skonsseja. Harry istui vastapäätä hiukset silmillä ja siemaili teetään.
”Miten sinulla nyt menee?” Draco kysyi, nojaten olkapäitään pöytään ja nojautuen kiinnostuneena  kohti Harrya.
”Ei kummoisemmin”, Harry vastasi lyhyesti ja työnsi suuhunsa puoli skonssia. Draco mutristi huuliaan tyytymättömänä.
”Minä kuulin että lähdit Romaniaan.”
Harry pureskeli pitkään hiljaa ja sanoi sitten: ”Tulin takaisin.”
”No millaista siellä oli? Oliko komeat maisemat!”
”Ihan kivat.”

Draco oli tyytymätön Harryn mitäänsanomattomiin vastauksiin. ”Eikö sinulle tulisi mieleen edes joku kiva yksityiskohta sieltä?”
”Kuule, Malfoy, vaikka sinusta on tullut tuommoinen penteleen hyveellinen niin anna nyt jo olla”, Harry tuiskahti. Sitten hän kokosi viittansa ja lähti tiehensä. Draco jäi tyytymättömänä istuskelemaan ja nauttimaan teestä. Hän oli kyllä sodan jälkeen pyrkinyt parantamaan tapojaan ja toimimaan hyvin ja oikein, mutta että penteleen hyveellinen! Harrylla ei selvästi ollut kaikki hyvin, ja Draco oli huolissaan siitä että oli haavoittanut tätä ratkaisevasti ilkeämielisillä tempuillaan kouluaikoina. Niinpä hänen täytyi pyrkiä korjaamaan asia.

Oli aika käynnistää operaatio Joulumieltä Harry Potterille!

[Melodie]

Luukku 2

Toisena joulukuuta Draco Malfoy päätti laatia Suunnitelman. Hän istuutui tärkeänä kirjoituspöytänsä ääreen, kasteli sulkakynänsä terän musteessa ja tuijotti tyhjää paperia.

Tuntia myöhemmin paperi oli yhä tyhjä. Inspiraatio ei ollut saavuttanut häntä.

Hän mietiskeli erilaisia monipolvisia suunnitelmia, mutta jokainen niistä tuntui sisältävän joitain määrittelyhankaluuksia. Lopulta hän päätyi siihen, että suunnitelman olisi syytä olla yksinkertainen. Jos hän onnistuisi kerrasta, jäisivät kaikki myöhemmät proseduurit aivan turhiksi!

Niinpä hän päätti muka sattumalta törmätä Harryyn. Kuinka vaikeaa se muka voisi olla, olihan se onnistunut edellisenäkin päivänä (vieläpä kirjaimellisesti). Hän verhoutui mustaan ulsteriin ja aurinkolaseihin ja kätki vaalean pehkonsa knallin alle. Sitten hän lähti partioimaan Viistokujalle.

Kaksi tuntia myöhemmin hän tunsi orastavaa ärtymystä. Harrya ei näkynyt missään! Hän oli kiertänyt kaikki kaupat ja vilkuillut kahviloihin ikkunoista keräten kummastuneita ja närkästyneitä katseita. Lisäksi hänelle alkoi tulla kylmä. Hän päätti poiketa lähimpään kahvilaan kaakaolle. Tuskinpa Harry juuri sillä aikaa ilmestyisi, kun oli pysynyt piilossa siihen astikin.

Juuri kun Draco oli kohottamassa kaakaomukia toista kertaa huulilleen, hän havaitsi kohteensa ikkunasta. Kiireesti hän loikkasi pystyyn ja laukkasi pihalle vaivihkaa varjostamaan Harrya. Kun hän uskoi olevansa selvillä tämän kulkusuunnasta, hän ilmiintyi kulman taakse ja jäi väijyksiin. Harryn ollessa kohdalla hän kipitti päätielle ja pysähtyi sitten ilahtuneena tämän eteen.
”Harry! Miten mukavaa nähdä sinua taas! Eilinen ajanviettomme... jäi hieman kesken”, hän selvitti innostuneena. Harry mulkaisi häntä ja jatkoi kävelemistä. 
”Odota! Mikset sano mitään!”
”Hei Draco”, Harry murahti, pysähtymättä. Draco kipitti hänen perässään.
”Eikö olisi hauskaa jos menisimme yhdessä vaikka kaakaolle? Tai pelaamaan shakkia? Tai keilaamaan!”
”Ei, en usko että olisi”, Harry sanoi ja kiristi tahtia. Räntä vihmoi heidän kasvojaan ja valot vilkkuivat talojen ikkunoissa.
”No mikä sitten olisi hauskaa?”
”Minusta olisi hauskaa olla yksin”, Harry täräytti. Draco pysähtyi hetkeksi tyrmistyneenä ja jatkoi sitten perässä jonkun talon pihalle.
”Mutta joulu on yhdessäolon ja välittämisen aikaa!”
”Minä välitänkin näin itsestäni”, Harry totesi, avasi oven, meni sisään ja paukautti oven kiinni perässään.

Draco jäi tuijottamaan ovea tyrmistyneenä. Suunnitelmaa olisi selvästi tarpeen hioa!

[Melodie]

Luukku 3

Kolmantena joulukuuta Draco päätti lähestyä Harrya kirjeitse. Hän käytti pitkän aikaa valitakseen juuri sopivan kirjepaperin, ja päätyi lopulta rauhallisen punateemaiseen (jotta joulu tunkeutuisi Harryn alitajuntaan). Seuraavaksi hän valitsi vihreän musteen, ja alkoi sitten sommitella kirjettä.

Hyvä Harry Potter, hän aloitti.

Epäilen, että olemme uudistaneet tuttavuuttamme väärällä jalalla. Vakuutan, että minulla ei ole mitään negatiivisia taka-ajatuksia, haluan vain auttaa sinua löytämään joulun ihmeen.

Yst. Terv. Draco Malfoy

Draco katseli kirjettä tyytyväisenä ja sinetöi sen.
”Pullanmuru, tänne”, hän huhuili ja sitoi kirjeen pörröisen ruskean pöllön jalkaan.

-

Pöllö palasi takaisin useita tunteja myöhemmin höyhenet hapsottaen ja ilmeisen tyytymättömänä.
”Krr”, se sanoi, ja Draco säntäsi hakemaan pöllöherkkuja ja täydentämään vesikuppia. Muutaman vesisipaisun ja namin jälkeen pöllö oli jo huomattavasti tyynempi ja ryhtyi sukimaan sulkapeitettään ojennukseen.

Vastausta sillä ei kuitenkaan ollut mukanaan.

Draco odotteli vielä tovin, siltä varalta että Harry oli halunnut lähettää vastauksen oman pöllönsä mukana, mutta ketään ei kuulunut. Hän tuhautti nenäänsä, kaivoi kultakimalteista kirjepaperia ja aloitti uuden kirjeen.

Herra Harry Potter

Saitko edellisen kirjeeni? Pullanmuru palasi ilman sitä, mutta hän vaikutti kyllä joutuneen koville. Ehkä joku varasti kirjeen!

Joka tapauksessa halusin tiedustella, millä tavoin voisin auttaa sinua löytämään joulumielen? Ehkä voisimme mennä istuskelemaan Matami Puddifootin kahvilaan, sehän on mukavasti mukana sesongeissa, muistan kouluajoilta!

Vastausta odottaen,
Draco Malfoy

Draco oli tyytyväinen uuteen kirjeeseensä. Pöllö mulkaisi häntä kun hän kiinnitti kirjeen sen jalkaan, ja lensi sitten tiehensä edelleen selvästi tyytymättömänä. Draco istui ikkunan ääressä odottamassa sen paluuta, joka kävi tällä kertaa huomattavasti vikkelämmin. Vastausta se ei kuitenkaan tälläkään kertaa tuonut. Sentään se näytti paljon aiempaa iloisemmalta, joten Harry oli varmaan antanut sille herkkuja.
”Voi Pullanmuru”, Draco huokaisi. ”Mitä me oikein tämän asian kanssa teemme!”

[Melodie]

Luukku 4

Neljäntenä joulukuuta Draco päätti, kuvainnollisesti ilmaistuna, tarttua poroa sarvista ja suunnata Harryn asunnolle, jonka sijainnin hän nyt niin kätevästi tiesi. Hän punnitsi huolella asuaan, kunnes päätyi mustaan kaapuun ja punaiseen tonttulakkiin. Hän silmäili vielä peilikuvaansa tyytyväisenä ja totesi sitten:
”Pullanmuru, toivota minulle onnea!”
Pöllö huhahti näreänä ja kääntyi poispäin. Se ei ollut vielä toipunut kahdesta toimeksiannosta samana päivänä.

Draco ilmiintyi Viistokujalle ja tepasteli sitten lyhyen matkan Harryn asuinsijoille. Sitten hän muisti, että olisi ollut kohteliasta olla jotain viemisiä, ja palasi ostamaan piparkakkuja ja pullollisen glögiä. Jännittyneenä hän vaelsi koputtelemaan ovelle. Ovessa roikkui jopa komea leijonakolkutin! Draco kolkutti sillä, ja se avasi kitansa ja karjaisi.

Draco hyppäsi taaemmas, mutta todettuaan leijonan pysyvän paikoillaan hän palasi ovelle ja kolkutti uudestaan.
”Draco, mene pois”, kuului, epäilemättä Harryn, kyllästynyt ääni leijonan suusta.
”En mene!” Draco sanoi närkästyneenä ja nousi varpailleen. ”Sinä et ole vastannut kirjeisiini! Ja minä toin pipareita ja glögiä!”
Harry avasi oven hiukset pörröisinä ja yllään pelkkä aamutakki. ”No anna ne sitten tänne.”
”...mitä?”
”Ne tuomiset”, Harry selvensi. Kuin komennutettuna Draco ojensi piparit ja glögin.
”Mutta etkö aio kutsua minua sisään?”
”En, kiitos”, Harry sanoi.
”Mutta entä joulun henki!”
”Kiitos, nautin siitä mielelläni.”
Draco oli tyrmistynyt. ”Entä pöllöni! Mitä sinä sille teit?”
”Toivoin että se lähtisi pois jos en huomioisi sitä, mutta se oli sitkeää sorttia”, Harry huokaisi. ”Kuten sinäkin, ilmeisesti. Kai se on kunnossa?”
”Juu Pullanmuru voi hyvin, hän on vain vähän tyytymätön olosuhteisiin – ”
”Pullanmuru”, Harry pärskähti. ”Hyvää joulua, Draco Malfoy!” hän sanoi.

Ja läimäytti taas oven kiinni Dracon naaman edessä.

[Fairy tale]

Aivan ihania pikku pätkiä.
Pullanmuru, kuinka söpö nimi pöllölle. Pöllöparka on joutunut vähän pöllytykseen.

Ja tuo sanavalintasi "päätti tarttua poroa sarvista."
Draco on sitkeä, mutta niin on Harrykin harmittavan jääräpäinen. Tässä on vielä monta päivää Dracolla jäätä murrettavana, ressukka ei tiedä joutuneensa joulukalenteriin. Vaan minäpä jään odottamaan mikä luukku murtaa tätä jäätä ja Operaatio Joulumieli alkaa tuottaa tulosta.

[Arte]

Oooiii olet aloittanut joulukalenterin!!!

Eikä, tämä on niin ihanan hupaisa! ♥ Draco on tässä niin höpsö hupsu! Tykkäsin, miten ekassa ficletissä oli avattu, että miksi Draco on nyt niin erilainen kuin lapsena/teininä - toimi hyvin! Ja ylipäänsä se, että Draco on nyt ottanut Joulun Lähettilään roolin on tosi viihdyttävä ajatus. Harry taas on oma möhkö itsensä ♥ Oi voi. Saatoin melkein itkeä riemusta, kun luin Pullanmurun nimen. Iiiiiihana.

Nyt jännityksellä odotan, että miten Draco oikein saa joulun mielen välitettyä Harrylle! Onneksi tämä sentään otti piparit ja glögin ja oli kiltti syyttömälle pöllölle ♥

[Melodie]

Fairy tale: Kiitos!! Joulu on raskasta aikaa pöllölle, pian pitää kortitkin toimittaa. Ei ole kyllä helppoa joulukalenterissakaan olla. :/
Arte: Niin tein! Ihanaa että pidät (ja iloitset Pullanmurusta!). <3 Kiitos!

-

Luukku 5

Viidentenä joulukuuta Draco oli tolaltaan Operaation hitaasta etenemisestä. Plussana toki saattoi pitää sitä, että Harry oli ylipäätään ottanut jouluherkut vastaan. Toisaalta Draco epäili, että tämä ei suinkaan nauttinut niistä jouluisten ajatusten kera (mikä oli puolestaan miinus).

Niinpä hän päätti pitää taukopäivän, jotta mielikuvitus ehtisi virkistyä ja mieli muutenkin latautua jouluiseen sosiaalisuuteen. Ja mikä olisikaan parempaa taukopäivän puuhaa kuin oman joulumielen jalostaminen!

Nautittuaan hitaan riisipuuroaamiaisen Pullanmurun rakastavassa seurassa (se oli selvästi antanut anteeksi kokemansa vääryydet) Draco suuntasi ostelemaan askarteluvälineitä ja joulukoristeita. Tietysti hän oli aloittanut koristelun jo marraskuussa ja askartelutarvikkeitakin hamstrannut koko vuoden, mutta aina oli hyvä idea täydentää varastoja! Hän osti useita paikasta toiseen siirtyileviä tonttuja, väriävaihtavaa koristenauhaa ja soivan joulukuusen, ja lisäksi paljon erilaisia musteita, papereita ja koristuksia kortteja varten. Lopuksi hän haki glögiä, joulutorttuja ja jouluisia pöllönameja ja suuntasi hyräillen kotiin. Pöllö odotteli häntä ja pörhisteli tyytyväisenä orrellaan saatuaan uudenlaisia herkkuja.

Draco levitteli uudet koristeet ympäri asuntoaan kuunnellen joululauluja ja tanssahdellen. Pullanmuru liihotteli ympäriinsä ja auttoi häntä kiinnittämään koristenauhan katonrajaan. Kun kaikki oli valmista, Draco lämmitti tytyyväisenä glöginsä ja istui pöydän ääreen väsäämään kortteja. Takkatuli rätisi taustalla ja tunnelma oli kertakaikkiaan kotoinen. Jouluinen pöytäliina tuntui pehmeältä ja glögi oli todellakin herkullista. Pöllökin huhuili tyytyväisenä.

Ensimmäisen kortin hän teki Harry Potterille. Seuraavana päivänä pitäisi ryhtyä uusin voimin järeämpiin toimiin!

[Arte]

Söpöisää yhteiseloa Dracon ja pöllön välillä! Ei ihmekään, että Draco vähän kaipaa Harryn seuraa, koska tuntuu että tämä on hieman yksinäinen.

Paikasta toiseen siirtyilevät tontut kuulostavat kivoilta! Miekin tahdon sellaisia. Tavalliset on niin tylsiä tuollaiseen verrattuna.

[Lunalotta]

Salainen lukija täällä hei! Päätin nyt huutaa ääneen että olen täällä. (tai ehkä ihan sanominen riittäis? )
Tää kalenteri on mielenkiintonen ja mietin, että mitenköhän mahtaa tuo Harry lämmetä? Päivät vaan vähenee.. Vaik onhan niitä vielä kuitenkin 19! Tää viimeisin luukku oli suloisen jouluntäyteinen. Mun on ehkä vaikea kuvitella Dracoa tanssahtelemassa joululaulujen tahtiin tai tekemässä innoissaan muutenkaan mitään jouluista, mutta ehkä se onkin se Dracon piilevä puoli josta mä en vielä tiedä Mut eiköhän meissä jokaisessa elä se oma sisäinen jouluihminen. :3

[Melodie]

Arte: harmillista ettei sinulla ole taikatonttuja
Lunalotta: ooh salalukija!! Draco on pitänyt sisäisen tonttunsa hyvin piilossa.

-

Luukku 6

Kuudentena joulukuuta Draco heräsi varhain. Itselle ja joululle omistettu päivä oli selvästi energisoinut häntä, ja hän suuntasi heti glögimuki mukanaan kirjoituspöydän äärelle. Oli kirjeitä kirjoitettavana! Hänen olisi turvauduttava Harryn muiden läheisten apuun.

Hyvä neiti Hermione Granger

Olet saattanutkin kuulla, että olen ryhtynyt toimenpiteisiin Harry Potterin saattamiselle joulumielelle. Suunnitelmani on kuitenkin kohdannut yllättäviä takaiskuja hänen vastustellessaan joulumielenlevitystyrityksiäni. Haluaisinkin nyt pyytää sinua auttamaan minua saavuttamaan kontakti häneen. Lähetän kirjeen myös R. Weasleylle. Toivottavasti jommallakummalla (tai molemmilla!) teistä on aikaa auttaa minua tässä tärkeässä Operaatiossa.

Yst. Terv. Draco Malfoy

*

Hyvä herra Ron Weasley

Olen yhteydessä sinuun varsin tärkeässä asiassa! Olen valitettavasti huomannut toverisi Harry Potterin joulumielen olevan erittäin vaillinainen, ja olen ottanut asiakseni kohentaa sitä. Ongelmaksi kuitenkin on muodostunut se, että hän on haluton ryhtymään kontaktiin kanssani. Kenties voisit keksiä jonkin keinon, jolla saisin häneen todellisen yhteyden? (Lähetin viestin myös Hermione Grangerille, joten kenties voitte miettiä ratkaisuja myös yhdessä.)

Yst. Terv. Draco Malfoy

Ronin vastaus saapui melko vikkelästi, ja siinä hän ilmaisi (Dracon mielestä hivenen epäkohteliaaseen sävyyn) että joulumieli on jokaisen oma henkilökohtainen asia, eikä siihen tulisi liiaksi puuttua. Hermionen vastaus viipyi hivenen pidempään, mutta oli paljon maltillisempi. Hän kertoi myös huolestuneensa Harryn selvästä synkkämielisyydestä, ja totesi olevansa mieluusti avuksi jos Draco vilpittömästi halusi levittää joulumieltä. Draco vastasi kiireesti, että hänen ja Harryn väliset kouluaikaiset kaunat painoivat hänen mieltään raskaina, ja hän olisi valmis tekemään paljon saadakseen Harryn unohtamaan synkät mietteensä, eritysesti näin joulun aikaan. Hermione lupasi, että hän ja Ron keksisivät kyllä jotain, ja Dracon sytytettyä illalla kynttilät pöllö koputti hänen ikkunaansa.

Tavataan huomenna Vuotavassa noidankattilassa. Kutsuin Harrynkin.

- Hermione

Vihdoin tapaaminen!

[Melodie]

Luukku 7

Seitsemäntenä joulukuuta Draco heräsi pirteänä. Samoin Pullanmuru, joka tiesi, että tänään Draco lähtisi itse hoitamaan asioitaan eikä lähettäisi pöllöparkaa tuuleen ja tuiskuun. Draco järjesti molemmille aamupalat, valitsi hienoimman tonttulakkinsa ja suuntasi Vuotavaan noidankattilaan.

Kolmikko olikin jo odottelemassa. Draco pani hyvillään merkille, että Harry oli asetettu Ronin ja Hermionen väliin, joten tämä ei pääsisi välittömästi pakenemaan. Hän huomasi Harryn havainneen hänen lähestymisensä, kun tämä alkoi tempoilla ja hokea ”ei, mitä, ei”. Hermione taputti Harrya rohkaisevasti olalle, Harry näytti siltä kuin olisi joutumassa ankeuttajan suutelemaksi, ja sitten Draco olikin jo pöydän ääressä.
”Hei vain ja hyvää joulunaikaa!” hän tervehti.
”Hei!” Hermione vastasi.
”Terve”, sanoi Ron.
”Hrmrph”, murahti Harry. Draco kävi hakemassa heille kaikille juomiksi kermakaljat, ja istuutui sitten muita vastapäätä.

”No niin”, Draco aloitti. ”Olemme kokoontuneet tänne miettimään, miten voisimme edistää Harryn joulumieltä. Tiedämmehän, että jouluun on enää muutama hassu viikko!”
”Mutta en minä kaipaa joulumieltä”, Harry protestoi. Hermione naksautti kieltään:
”Itse asiassa joulumieli on tärkeä, olen lukenut tutkimuksia joiden mukaan joulumieli korreloi vahvasti taikakykyjen kanssa!”
Harry näytti lievästi järkyttyneeltä. ”Ai oikeasti?”
”Kyllä, se liittyy mielialoihin ja energiavirtoihin... selvitystyö on yhä kesken...”
Harry näytti vaikuttuneelta. ”No mitä joulumielenkohottamista sinulla sitten oli suunnitelmissa?”
Draco availi ja sulki suutaan. Oikeastaan hänellä ei ollut mitään suurempia suunnitelmia, hän oli toivonut, että Harry vain kehittäisi joulumielen! ”No me voisimme mennä joulumarkkinoille”, hän keksi nopeasti.
Harry näytti epäilevältä. ”Joulumarkkinoille”, hän maisteli sanaa.
”Niin”, Draco sanoi, ideastaan jo innostuneena. ”Siellä on kaikkea jouluaiheista! Paljon esineitä ja lampaita ja hevosajelu!”
”Hevosajelu”, Harry toisti. Ajatus oli hänestä ilmeisen vastenmielinen. Hermione hymyili hänen vieressään posket pingottuneina kannustuksesta, ja Ron sanoi ”vau, hevoset on siistejä otuksia”. Harry väänsi kasvonsa hymyyn.
”No kokeillaan niitä markkinoita sitten.”

[Lunalotta]

Jee, jotain kehitystä! :3 Millasetkohan niistä joulumarkkinoista tulee... No, pianhan se nähdään

[Fairy tale]

Äreä Harry on oikeastaan aikast söpö.
Ja Draco tonttulakissaan joulumarkkinoista höpöttämästä kuulostaa luihuiselta joka kastettu kinuskikastikkeessa. 
Tosiasiat joulumielen vaikutuksesta Harryyn alkaa kolahtaa. Hermione laukoo kovia totuuksia.

Jään seurailemaan miten tämä tästä kehittyy.

[Arte]

Awwww. :3 Ärrimörri Harry ♥

Seitsemäntenä joulukuuta Draco heräsi pirteänä. Samoin Pullanmuru, joka tiesi, että tänään Draco lähtisi itse hoitamaan asioitaan eikä lähettäisi pöllöparkaa tuuleen ja tuiskuun.

Pullanmuru on kyllä mun lemppari! Miksi nyt olla postipöllö jos pitää koko ajan liidellä edes takaisin ympäri maailmaa kuljettamassa postia!

Pidin myös siitä, kuinka Draco valitsi hienoimman tonttulakkinsa, koska totta kai velholla täytyy olla monta upeaa tonttulakkia.

”Itse asiassa joulumieli on tärkeä, olen lukenut tutkimuksia joiden mukaan joulumieli korreloi vahvasti taikakykyjen kanssa!”

Tämä oli myös niin hauska Ah, kaikki tässä on niin hupaisaa ja rentoa! Pidän. Melkein alan itsekin kehitellä joulumieltä.

[Melodie]

Lunalotta: nyt se nähdään!
Fairy tale: toivottavasti Harry sulaa joululle kuten sinä hänelle
Arte: hyvä, koska joulumieli on TÄRKEÄÄ! Ja Pullanmuru <3

-

Luukku 8

Kahdeksantena joulukuuta Draco heräsi jo varhain valmistautumaan. Jos päivä ei sujuisi täydellisesti, ei välttämättä tulisi enää toista tilaisuutta kohentaa Harryn joulumieltä, ja sehän olisi tutkimustenkin mukaan vaaraksi! Draco ei voisi antaa Harryn joutua pulaan. Nyt kun tällä oli meneillään lyhyt hetki jona tämä tajusi oman parhaansa, oli todellakin syytä pyrkiä maksimaaliseen joulumieleen. Ja mikä muutenkaan olisi hauskempaa kuin markkinat!

Hän pukeutui lämpimään kaapuun ja punaiseen viittaan, rapsutti Pullanmurua ja suuntasi Harryn luo. Tällä kertaa hän kolkutti reippaasti, ja leijona vaikutti paljon aiempaa säyseämmältä. Harrykin oli ymmärtänyt pukeutua kolean sään ja ulkoilma-aktiviteettien edellyttämällä tavalla, vaikka Draco ei täysin ollutkaan tyytyväinen hänen toppatakkinsa juhlavuuteen. No, tärkeintä oli silti että he olivat matkalla!

Joulumarkkinat olivat Godrickin notkossa, jonne he ilmiintyivät. Ihmisiä oli varsin kohtuullinen määrä, mutta ilo oli ylimmillään. Poni näykki heinää puomin vieressä, sillä yksikään lapsi ei halunnut juuri silloin ratsastaa. Hevonen puolestaan oli juuri lähdössä uudelle kierrokselle, ja lampaat määkivät ja vaelsivat ympäriinsä – alue oli suojattu loitsuin niin etteivät ne päässeet aiheuttamaan tuhoja tai karkaamaan. Draco säntäsi taputtelemaan lähintä lammasta, ja Harrykin rapsutti sen korvantaustoja hämillisenä. Kun he lähtivät kiertelemään kojuja, lammas seurasi perässä. Dracolle tarttui mukaan kaikenlaista ostettavaa, hän hankki lisää joulukoristeita, erilaisia pipareita ja äidille joululahjaksi villahuivin. Harry osti lumisadepallon, jossa kinokset olivat vallanneet maan. Parin tunnin kiertelyn jälkeen he istuivat uupuneina glögille.
”Väsyttää”, Harry huokaisi. Draco nyökkäsi.
”Ei meidän tarvitse olla kauempaa.”
Harry näytti tyytyväiseltä ajatukseen, joten kun glögit oli juotu, he suuntasivat torin ulkopuolelle kaikkoontumaan (ettei lammas vahingossa tulisi mukana).

”Mutta”, Harry sanoi vaivautuneena heidän hyvästellessään. ”En ehtinyt kokeilla tuota hevosajelua, ehkä meidän pitäisi tulla huomenna uudestaan.”
Draco pyrki pitämään ilmeensä neutraalina, mutta sisäisesti hän hihkui. ”Tullaan ihmeessä!”

[Melodie]

Luukku 9

Yhdeksäntenä joulukuuta oli suuri päivä, sillä Harryn joulumieli oli selvästi alkanut heräillä! Draco epäili silti, että herkän joulumielen kasvua olisi syytä tukea ja varjella. Ja ensimmäiseksi pitäisi selvitä toisesta joulumarkkinapäivästä parhaalla mahdollisella tavalla. Dracosta tuntui kuin olisi suorastaan ollut joulu kun pääsi markkinahumuun heti uudestaan!

Tällä kertaa he olivat sopineet tapaavansa Godrickin notkossa. Kun Draco ilmiintyi markkina-alueen reunalle, hän ihmeekseen huomasi Harryn jo olevan paikalla. Tämä oli keskittynyt taputtelemaan yhtä pienikokoista mustaa lammasta. Näky oli niin herttainen, että Draco unohtui hetkeksi katselemaan. Pian Harry kohotti ensin katseensa lampaasta ja sitten kulmiaan.
”Oletko ollut siinä kauankin?”
”Mitä? Ei, en, juuri tulin, tässä vain, tuota, mietin yhtä... joulujuttua”, Draco solkotti nopeasti ja hymyili. ”Kierrelläänkö ensin vai mennäänkö heti hevosajelulle?”
Harry halusi ensin kierrellä hetken, ja Dracon mielestä näytti siltä kuin tämä olisi ostanut muutamia joululahjoja. Sitten he ostivat tuokollisen kuumia kastanjoita ja söivät ne yhdessä. Harry näytti vaikuttuneelta uudesta makuelämyksestä.

Kastanjoiden jälkeen he menivät hevosen luo ja taputtivat sitä nopeasti kaulasta ennen kuin istahtivat vieretysten kärryihin. Ajelu oli pidempi kuin Draco oli ajatellut, mutta Godrickin notkon maisemat olivat kyllä komeita. Kärry oli niin ahdas, että hänen reitensä painautui Harryn lämmintä reittä vasten. Se tuntui yllättävän mukavalta. Ajelu oli kuin jonkinlainen joulumielikapseli, ja siellä olisi viihtynyt pidempäänkin. Kun he olivat palanneet lampaiden luo, Harry vaikutti alkavan suunnitella lähtöä.
”Pitää vielä ostaa Pullanmurulle lisää herkkuja”, Draco muisti. ”Tämä on raskasta aikaa hänelle, kohta pitää viedä joulukortitkin.”
”Joulukortit”, Harry säpsähti. ”Pitäisikö sellaisia lähettää?”
Draco tunsi olonsa apeaksi ajatellessaan, etteivät edes joulukortit olleet kuuluneet Harry-raasun joulunodotukseen! ”Kyllä se usein on tapana”, hän myönsi. Harry näytti siltä, ettei tiennyt kuinka kykenisi ratkaisemaan tilanteen.
”Tuota... haluaisitko tulla huomenna minun luokseni askartelemaan niitä?”
”Mielelläni”, Harry sanoi helpottuneena. ”Tähän joulunodotukseen liittyy niin paljon kaikenlaista mitä en ole tullut ajatelleeksi!”
”Nähdään sitten huomenna!” Draco huikkasi mielissään ja kiiruhti kotiin joulusiivoamaan.

[Melodie]

Luukku 10

Joulukuun kymmenennen aamun Draco käytti siihen, että haali esiin kaikki askartelutarvikkeensa. Ja niitä riitti! Hän joutui leijuttamaan sohvapöydän apupöydäksi, ja silti tila tuntui loppuvan kesken. Hän oli kuitenkin aika varma, että Harry (askartelua harrastamattomana) ei jäisi kaipaamaan jotain tiettyä kasan alimmaiseksi hautautunutta kiiltokuvaa, joten järjestys sai luvan kelvata. Pullanmuru silmäili toimitusta järkyttyneenä – se selvästi toivoi, että Draco ei keksisi lähettää kortteja enää kauhean monille puolitutuille.

Harry saapui puolen päivän jälkeen, juuri kun Draco oli sopivasti saanut glögin lämmitettyä ja joululaulut soimaan. Harry ravisteli lumet vaatteistaan eteisen lattialla ja katsoi ympärilleen häkeltyneenä.
”Täälläpä on... tyrmäävää.”
Draco säteili. ”Olen väsännyt joulua jo kuukauden!”
”No, vaivannäkösi ei todella jää huomaamatta”, Harry vakuutti. Tyytyväisenä Draco ohjasi tämän pöydän ääreen.
”Voit käyttää mitä vaan! Tuossa ovat kartongit ja muut korttipohjat, ja loput ovat sitten koristuksia. Minä haen glögin!”
Pullanmuru huhuile tervehdyksensä. Harry jäi lamaantuneena istumaan pöydänääreen, ja Draco touhusi keittiössä glögin lisäksi vielä joulutorttujakin. Kun hän palasi herkkuineen takaisin, Harry oli alkanut epävarmasti siirrellä askartelutarvikkeita pöydällä. Hetken Draco katseli Harryn toimintaa hämillään, ja päätti sitten vaivihkaa näyttää esimerkkiä. Pullanmuru lensi kirjahyllyn päälle mököttämään Dracon aloittaessa kolmannen kortin.

Iltaan mennessä Harry oli saanut aikaan neljä varsin mukiinmenevää korttia ja näytti siltä kuin olisi selvinnyt päivän koettelemuksista kolmivelhoturnajaisissa.
”Ne ovat oikein somia”, Draco vakuutti, ja Harrykin katseli aikaansaannoksiaan tyytyväisenä. Sitten hänen suunsa mutristui ja hän sanoi kiusaantuneena:
”Olen... ostanut muutamia lahjoja. Ja luulen että ne pitäisi paketoida.”
”Olet oikeassa, niin yleendä tehdään!” Draco myönteli tyytyväisenä. Harry mulkoili häntä vaivautuneena kunnes hän lopulta ymmärsi Harryn toivovan häneltä jotain. ”Ah! No mitäpä jos tulisin paketointitarvikkeineni huomenna sinun luoksesi niin voisimme kääräistä ne?”
Jostain syystä idea arveluttavan Harrya. ”Kai se sopii”, tämä kuitenkin sanoi.

Loppuillan Draco tyytyväisenä etsiskeli erilaisia lahjapapereita, -nauhoja ja -kasseja.

[Fairy tale]

Pullanmuru silmäili toimitusta järkyttyneenä – se selvästi toivoi, että Draco ei keksisi lähettää kortteja enää kauhean monille puolitutuille.

Voi pöllöpoloinen.

Oih, alkaahan se joulumieli sieltä Harryn mielen syövereistä löytyä. Oikei toistamiseen piti joulumarkkinoillekin mennä.

[Arte]

Pullanmuru silmäili toimitusta järkyttyneenä – se selvästi toivoi, että Draco ei keksisi lähettää kortteja enää kauhean monille puolitutuille.

<3__3 Rakastan Pullanmurua. Voisit kirjoittaa seuraavan spurtin hänestä.

Harry mulkoili häntä vaivautuneena kunnes hän lopulta ymmärsi Harryn toivovan häneltä jotain.

Voi möksmöks-Harri ♥ Ihanan hupaisaa, kuinka tämä ei saa suutaan auki olennaisissa asioissa! Mutta onneksi Draco on loistava lukemaan ajatuksia ja Harrin möksmöks-ilmeitä. Aws.

[Melodie]

Fairy tale: ehkä Harrylla on vielä toivoa!
Arte: oih Pullanmuru! Mutta oletko hylännyt Harryn ja Draco Malfoyn pikkuperheen!

-

Luukku 11

Joulukuun yhdentenätoista Draco lähti jo aamupäivällä Viistokujalle ostelemaan hieman jouluherkkuja. Hän valikoi savukalaa ja jouluhalon, ja sen jälkeen suuntasi Harryn luo. Tällä kertaa hän uskalsi jo rempseästi tervehtiä kolkuntinta, joka mäyrähti hänelle vastaukseksi miltei ystävällismielisesti.

Harry vaikutti tavattoman kiusaantuneelta avatessaan oven, ja tuijotteli sukan reiästä pistävää isovarvastaan Dracon riisuessa ulkovaatteitaan. Päästyään peremmälle asuntoon Draco ymmärsi välittömästi Harryn ahdistuksenaiheen: asunto oli todella karu. Missään ei ollut ainuttakaan joulukoristusta! Huonekalutkin olivat tummasävyisiä ja valokin näytti häkellyttävän himmeältä. Ei ollut todella mikään ihme, ettei Harrylla tällaisissa oloissa ollut ollut joulumieltä!

Draco onnistui kuitenkin mielestään estämästä kasvojaan vääntymästä kauhusta, ja pyysi vain tyynesti Harrya tarjoilemaan heille vähän kalaa sillä välin kun hän levitteli paketointitarpeensa olohuoneen lattialle. Harry teki työtä käskettyä, ja Dracon helpotukseksi huone näytti edes vähän eläväisemmältä värikkäillä papereilla kuorrutettuna. Kala oli oikein herkullista, ja Harry otti esiin kolme pientä lahjaa (paketointitarpeiden määrä saattoi olla hiukan yliarvioitu), ja he käyttivät hyvän tovin sen miettimiseen, mikä paperi sopisi kenellekin parhaiten. Lopulta Ronin ja Hermionen lahja oli paketoitu puna-kultakimalteiseen paperiin lumisella pakettinarulla, herra ja rouva Weasleyn lahja kirkkaanvihreään paperiin jossa oli violetteja poroja, ja Ginnyn lahja iloisensiniseen paperiin jossa luudanvarret ja siepit kisailivat. Sitten sekä Harry että Draco silmäilivät vaivautuneina ympärilleen.
”Täällä ei ole oikein jouluista”, Harry sanoi lopulta. ”Koristelu ei ole ehkä minun juttuni.”
”Haluaisitko että auttaisin?” Draco tarjoutui varoen. Tätä tilaisuutta ei saisi pilata! Oli selvää, että kuinka paljon tahansa hän onnistuisikaan Harrylle joulumieltä tuottamaan, täällä se lakastuisi parissa päivässä.
”Voisitko sinä?” Harry kysyi silmät kirkastuen. ”Se olisi mukavaa, tulisi tännekin vähän joulunhenkeä.”
”Tietenkin minä voin! Mennään huomenna ostoksille ja sitten laitetaan kaikki joulukuntoon!”
Harry näytti hiukan kauhistuneelta, mutta varmasti hyvällä tavalla.