Operaatio Joulumieli, H/D, K-11 (joulukalenteri: 25/24 (sisältää lahjan!))

[Arte]

Voi ei, en suinkaan! Harryn ja Dracon pieni perhe on ihana ♥ Mutta olen niin ihastunut Pullanmuruun että olen surullinen, ettei hän kuulu samaan verseen Harryn ja Dracon perheen kanssa. ):

Hui, onneksi Draco on piristämässä Harryn asuntoa! Kuinka karua siellä onkaan.

Harry näytti hiukan kauhistuneelta, mutta varmasti hyvällä tavalla.

Ihana miten Draco osaa aina olla positiivinen ja toiveikas! Toivottu muutos siihen teini-ikäiseen tyyppiin. (:

[Melodie]

Arte: voi ei miten traagista :<

-

Luukku 12

Kahdentenatoista joulukuuta he tapasivat tavaratalossa jonka jouluosastosta Dracokin oli vaikuttunut. Harry tuijotteli silmät suurena koristevalikoimaa, ja Draco kulki määrätietoisena keräilemässä esineitä koriinsa.
”Jos vain näet jotain kivaa niin ota ihmeessä, kyllä me sille paikka keksitään”, hän ohjeisti. Harry tarttui epäröiden piparkakkuporoon ja laski sen koriin Dracon nyökättyä rohkaisevasti. Draco valikoi todennäköisesti lähemmäs 555 koristetta ja Harryn olemus muuttui koriste koristeelta hätäisemmäksi. Lopulta heillä kuitenkin oli sopiva määrä koristeita kolmionsomistamiseksi, ja he lähtivät koristelupuuhiin. Matkalla Dracon tosin oli pakko käydä hakemassa Pullanmuru, sillä hän ei saattanut kuvitella koristelevansa ilman sitä!

Harry istui sohvalle siksi aikaa, kun Draco mittaili huoneistoa katseellaan sekä vaihtoi Pullanmurun kanssa silmäyksiä. Sitten he aloittivat koristelun. Harry sai vapaat kädet asettaa mitä tahansa mihin tahansa, ja käytti oikeuttaan niukasti. Draco ei lupia kysellyt, vaan asetteli sukat takanreunukselle, pipariukot seinille, kynttilöitä pöydille ja ovenkolkutinleijonalle tonttuhatun (se sai Harryn näyttämään lievästi pahoinvoivalta). Lopuksi hän ja Pullanmuru asettelivat koristeköynnökset seinille ja Harry sytytti kynttilät ja takan. Harryn asunto näytti todelliselta joulun valtakunnalta! Harry itsekin näytti varsin vaikuttuneelta, ja Draco ja Pullanmuru katselivat ylpeinä kättensä ja nokkainsa työtä.

Sitten Draco kaivoi viittansataskusta esiin pussillisen vaahtokarkkeja.
”Keittäisitkö kaakaota?” hän pyysi, ja Harry keitti. Hän leijutti kaksi joulunpunaista mukia kermavaahdolla koristeltua kaakaota olohuoneeseen juuri kun Draco oli saanut Pullanmurun ruokituksi ja oli pujottamassa vaahtokarkkeja tikkuihin. Loppuilta oli rauhallinen Pullanmurun huhutessa ikkunalaudalla ja Harryn ja Dracon nauttiessa kaakaosta ja vaahtokarkeista.

[Fairy tale]

Tiedätkö, ehdin jo odottaa tämän päivän luukkua ja sait mut jälleen tosi iloiseksi. 
Tämä joulukalenteri levittää oikeasti joulumieltä. Mukavaa huomata, että tuo leijonaovenkolkutin on yksi toistuva asia näissä teksteissä. Iih, nyt se sai tonttulakin. Mietin että 555 koristetta ja siihen vielä Harryn valitsemat saavat kyllä kodin täyteen. Siinä on pakko olla koristeita vessassakin.

[Arte]

Harry sai vapaat kädet asettaa mitä tahansa mihin tahansa, ja käytti oikeuttaan niukasti.

Nämä pienet huumoriviljelmät niin viehättävät minua! Voi Harri ♥

Piparkakkuporo! Söpö! Tässähän alkaa joulumieli vähän itselläkin nousta, vaikka olen varsin anti-jouluinen tyyppi. Dracon innostus on tarttuvaa. Samaa mieltä siis Fairy talen kanssa!

[Melodie]

Fairy tale: voi ihanaa! kiitos <3 ja olisihan se kamalaa, jos joulumieli pääsisi vessassa lakastumaan
Arte: jee <3 kyllä se joulu sieltä tulee!

-

Luukku 13

Joulukuun kolmantenatoista Dracolla oli kummallinen olo. Ensin hän arveli sen johtuvan nälästä, mutta se ei helpottanut aamupalalla. Sitten hän mietti, oliko sittenkin syönyt jotain sopimatonta, mutta ei keksinyt mitään sellaista. Lopulta Pullanmuru turhautui hänen jahkailuunsa ja siirtyi nokkimaan hänen kirjoituspöydälleen, joulukorttia joka oli tarkoitus lähettää Harry Potterille.

Silloin Draco ymmärsi kiusallisen totuuden: hän hieman kaipasi Harryn seuraa. Siihen oli näinä päivinä ehtinyt tottua, mutta tälle päivälle heillä ei ollut sovittuna mitään. Eikä Draco tiennyt, tulisiko enää mitään, sillä Harryn joulumieli vaikutti olevan jo sen verran hyvällä mallilla että ehkä hän jo pärjäisi itsekin. Ehkä Draco vain lähettäisi kortin, ja se sitten siitä.

Toisaalta Harry kyllä varmasti kaipaisi yhä tukea. Ja Dracolla olisi hyvää aikaa autella, ei Pullanmuru häntä koko aikaan kaivannut (itse asiassa se nautti omasta ajasta) ja lahjahankinnatkin olivat jo hyvällä tolalla. Niinpä Draco alkoi mietiskellä, millaisella verukkeella hän tällä kertaa ujuttaisi itsensä Harryn seuraan (tämäkin saattoi kuvitella pärjäävänsä jo omillaan).

Lopulta hän sai mahtavan idean: juhlat! Pikkujoulukausi oli toki täydessä vauhdissa, mutta varmasti olisi mukavaa järjestää vielä yhdet rauhalliset illanistujaiset, vaikkapa vanhalla kouluporukalla. Draco säntäsi välittömästi kirjoituspöytänsä ääreen, ja kutsui Harryn lisäksi paikalle myös Ronin ja Hermionen (jotta ei vaikuttaisi epäilyttävältä, vaikka mitäpä epäilyttävää tässä olisi ollut). Hän ei varmuuden vuoksi maininnut juhlista mitään vielä kirjeissä, kuulisivat sitten kun eivät voisi hillitä uteliaisuuttaan ja saapuisivat paikalle!

Sitten hän valmisti pieneksi naposteltavaksi savujuustopiiraan ja jäi odottelemaan. Pullanmuru toi kaikilta kutsutuilta myöntävät vastaukset, ja huhuili kellon vieressä kärsimättömänä tajuttuaan Dracon odottelevan jo, vaikka vieraiden oli tarkoitus saapua vasta muutaman tunnin kuluttua.

Lopulta ovikello kuitenkin soi, ja kaikki kolme kutsuvierasta saapuivat samalla kertaa. Draco kutsui heidät peremmälle ja tarjosi heti piirakkaa ja teetä. Saatuaan vieraat istumaan mukavasti hän esitteli ideansa:
”Meidän pitäisi pitää joulujuhlat!”
”Minkä takia?” Harry kysyi.
”Ihana idea!” Hermione sanoi.
”Kohtahan se joulukin jo on”, Ron huomautti.
”Niin on”, Draco myönsi. ”Mutta pidetään ne jo pian! Eihän teillä ole mitään kiireitä?”
Kävi ilmi, ettei kellään ollut mitään erityistä, joten juhlat päätettiin järjestää joulukuun seitsemäntenätoista. Kaikki saivat tehtäväkseen kutsua joitakin vanhoja ystäviään Tylypahkasta. Draco ei ollut oikein varma, soveltuisivatko luihuiset tämänkaltaisiin joulujuhliin, mutta lupasi kuitenkin yrittää.

[Arte]

Niinpä Draco alkoi mietiskellä, millaisella verukkeella hän tällä kertaa ujuttaisi itsensä Harryn seuraan (tämäkin saattoi kuvitella pärjäävänsä jo omillaan).

Voi Draco! Harrya kaipaava Draco ♥ Onneksi Draco on neuvokas ja keksii keinon, jolla saa Harryn seurakseen.

Minäkin tahdon tuollaisia kavereita, joilla ei ole joulun alla mitään, kun heiltä kysyy! Odotan innolla, miten luihuiset ja rohkelikot, nuo vanhat koulukaverit, sulautuvat samaan juhlaan.

[Fairy tale]

”Meidän pitäisi pitää joulujuhlat!”
”Minkä takia?” Harry kysyi.

Voi Harry! Jotenkin niin tämän joulukalenterin Harrya tuo tuollainen ajattelu. Harrylla on vain niin armottoman pitkät kaapelit käsittää. Draco on kyllä kekseliäs ja luova. Ja Harry kyllä selvästi näyttää vielä tarvitsevan tukea, jotta saa myös ylläpidettyä jo hankittua rahtusta joulumieltä.

[Melodie]

Arte: minulla on monta ihan tyhjää (arki)päivää! Joulumieli lienee velhoissa ja noidissa vahvana!
Fairy tale: voi Harry-reppanaa! Joulumieli on hankala asia.

-

Luukku 14

Neljäntenätoista joulukuuta Draco ja Pullanmuru lähtivät valmistelemaan juhlapaikkaa. Hän oli valinnut siihen tarkoitukseen vanhempiensa kartanon.
”Äiti ja isä, me järjestämme täällä joulujuhlat!” hän selitti. ”Tekin voitte osallistua, kunhan ette nolaa minua.”
Narcissa ja Lucius näyttivät lievästi häkeltyneiltä, mutta lupasivat juhlasalin Dracon käyttöön ja livahtivat sitten omiin puuhiinsa. Myös Harry, Ron ja Hermione tulivat auttamaan koristeluissa, jotta Dracon ja Pullanmurun ei tarvitsisi tehdä kaikkea. Ron sijoitteli pöydät sopiviin kohtiin, Harry asetteli seinälle kiertämään paperista marssivien tonttujen ketjua, ja Hermione avusti Dracoa yleisessä somistamisessa. Samalla he sopivat hoitavana kaksin ruokien valmistamisen juhlia edeltävänä päivänä. Lepopäivä ennen juhlia tekisi Harrylle hyvää; vähemmän joulumielevälle henkilölle tällainen varmasti oli raskasta. Mutta jotain Draco kyllä Harrynkin kanssa halusi tehdä. Kun he olivat neljästään, hänellä oli paljon vähemmän aikaa keskustella Harryn kanssa, ja hän oli huomannut hieman kaipaavansa heidän kahdenkeskeisiä hetkiään.

Niinpä Draco kipitti seinänvierustalle jossa Harry neuvotteli tonttujen kanssa marssijärjestyksestä.
”Kuule Harry”, hän sanoi ja mulkaisi tonttuja. Nämä alkoivat jälleen marssia siististi.
”Mm?” Harry kysyi kiinnitellessään tonttuihin teippejä.
”Haluaisitko lähteä huomenna pulkkamäkeen?” Draco kysyi varovasti. Ehkä Harry ei haluaisi. Pulkkamäki ei suoraan liittynyt jouluun, vaikka talviaktiviteetit kyllä usein lisäsivät joulumieltäkin.
”Mikäs siinä”, Harry sanoi ja katseli edelleen tonttuja. Draco hymyili tyytyväisenä, ja he sopivat tapaavansa jälleen Godrickin notkossa, jossa lunta voisi huoleti taikoa lisää jos sitä ei olisi riittävästi mäenlaskuun.

Illalla Draco kaivoi pulkkansa jo esille.
”Minusta tuntuu että minä ja Harry voisimme olla ystäviä. Se olisi ehkä mukavaa”, hän uskoutui Pullanmurulle. Pullanmuru huhahti jotenkin kyseenalaistavasti.

[Melodie]

Luukku 15

Viidennentoista joulukuuta aamulla Draco otti esiin loihditun pulkankuljetussäkkinsä, ja lastasi sinne varmuuden vuoksi kaikenlaista: pari pulkkaa ja liukuria, lumilautasen, rattikelkan ja potkukelkan. Sitten hän pukeutui huolellisesti vaatteisiin, joissa lumi ei pääsisi kauluksen alle tai sisään hihoista (hrr), valmisteli ja pakkasi eväät, silitti Pullanmurua ja lähti matkaan.

Harry ei ollut vielä ennättänyt paikalle, joten Draco istui penkille odottamaan. Lunta oli erinomaisesti, ja runsaasti erikokoisia ihmisiä oli jo laskemassa mäkeä. Pian Harrykin puuskutti paikalle pipo vinossa.
”Herätyskello ei soittanut”, hän selitti. Draco hymyili ystävällisesti.
”Eihän tuo mitään haittaa, en ehtinyt odottaa kauaa. Missä sinun pulkkasi on?”
”Öö...”
Kävi ilmi, että Harrylla ei ollut pulkkaa. Draco oli hyvillään siitä, että oli ottanut mukaan niin monta laskuvälinettä, ja tarjosi niitä Harrylle. Koska tämä ei näyttänyt osaavan päättää, millä laskisi, Draco ehdotti että he aloittaisivat pulkilla ja siirtyisivät sitten hurjempiin välineisiin. Se sopi Harrylle, joten he kiipustivat mäen päälle.

Muutaman kerran pulkalla laskettuaan Draco halusi kokeilla rattikelkkaa. Sillä pääsikin laskemaan hurjasti! Hän kiemurteli pitkin rinnettä muutaman kerran Harryn laskiessa yhä pulkalla.
”Minäkin haluan kokeilla tuota”, Harry sitten sanoi. Draco nyökkäsi ja ojensi kelkkaa Harrylle, joka kuitenkin puisteli päätään.
”En minä osaa ohjata, tehdään niin että sinä ohjaat ja minä istun takanasi!”
”Se voi olla vähän hankalampaa, mutta kokeillaan vaan”, Draco myöntyi. He istahtivat perätysten kelkanselkään, ja Draco onnistui mutkittelemaan miltei yhtä hienosti kuin aiemminkin.

”Nyt on sinun vuorosi”, Draco sanoi muutaman laskun jälkeen. Harry näytti epäröivältä. ”Minä voin tulla kyytiin jos halua”, Draco lupasi, ja Harry myöntyi ohjailemaan kelkkaa. Jonkin aikaa näytti hyvältä, mutta puolivälissä rinnettä kävi ilmeiseksi, että he olivat suuntaamassa kohti puuta.
”Käännä”, Draco kiljui.
”Ei onnistu”, Harry nyki rattia hämillään.
Viime hetkellä ennen törmäystä Draco onnistui kurottamaan rattiin ja kääntämään sitä niin, että he humpahtivat lumikasaan. Ennen kuin edes huomasi jalkaansa kolottavan, Draco huomasi makaavansa Harryn päällä (joka puolestaan makasi kelkan päällä), ja että se puolestaan ei tuntunut lainkaan epämiellyttävältä.
”Draco”, Harry huomautti lumenvaimentamalla äänellä, ja Draco hätkähti ja nousi kiireenvilkkaa Harryn päältä. Harry nousi kinoksesta, puisteli vaatteitaan ja sanoi: ”Eiköhän tämä mäenlasku ollut tässä.”

Draco kertoi Harrylle eväistä ja tämä ilahtui, joten he menivät vielä istuskelemaan pöydän ääreen läheisessä puistossa.
”Minun vaatteeni ovat märät”, Harry valitti. Hiljaa itsekseen Draco hehkui tyytyväisyyttä: huolellinen pukeutuminen oli kannattanut, eikä lunta ollut mennyt lainkaan ulkovaatteiden alle.
”Ikävä kuulla”, hän kuitenkin sanoi. ”Haluatko että loitsin niitä kuivaksi?”
”Ei kiitos”, Harry sanoi ja joi kulauksen kaakaotaan. Myös eväsleivät tekivät kauppansa (Harry söi kolme ja Dracolle jäi yksi), joten kotiinpalattuaan Draco oli sitä mieltä, että retki oli sujunut keskimäärin erinomaisesti.

[Melodie]

Luukku 16

Kuudentenatoista joulukuuta Draco valmisteli aamulla keittiön ruoanlaittoa varten. He olivat sopineet, että Hermione toisi ainekset mukanaan, joten Draco otti vain esiin tarvittavan välineistön ja tyhjensi tasot. Odotteluajan hän hyödynsi uudelleenjärjestelemällä joulukoristeita ja rupattelemalla Pullanmurulle.

Hermionella oli mukanaan useampi kassillinen ruokaa, ja hän näytti hyvin jouluisalta punaisine poskineen. He menivät heti touhuamaan keittiöön, sillä aikomuksena oli tehdä pikkupitsoja, kolmenlaista kakkua, paria sorttia keksejä sekä jouluhalko. He sekoittelivat aineita, leikkelivät, lämmittivät ja paistoivat. Samalla he keskustelivat joulusta, taikuudesta, koulusta, elämästä ja pöllöistä (Pullanmuru oli melko vaatelias).

”Mitäs sinulla ja Harrylla on meneillään?” Hermione kysyi sitten. Draco säpsähti.
”Meneillään? Miten niin? Mitä tarkoitat? Ei meillä mitään ole.”
Hermioen hymähti. ”Ajattelin vain kun vietätte nykyään niin paljon aikaa yhdessä.”
”Luulen että olemme ystävystymässä”, Draco sanoi arvokkaasti. Hermione hymyili hänelle.
”Se onkin mukavaa, hän kaipaakin uusia ystäviä.”
”Hieno homma!” Draco sanoi innokkaana. Harry siis tuskin torjuisi hänen ystävystymisyrityksiään nyt kun he olivat jo tottuneet toisiinsa!

Kun kaikki oli valmista, he sulkivat ruoat Dracon ruokakomeroon ja Hermione lähti kotiinsa. Draco laittoi takkaan tuleen ja jäi valmistautumaan henkisesti seuraavan päivän juhlahumuun. Hän ja Pullanmuru käpertyivät sohvannurkkaan herkkujen ja hyvän kirjan kanssa, ja sitten Draco meni varhain unille.

Mitähän huomisesta tulee, hän pohdiskeli vielä ennen nukahtamistaan.

[Arte]

Monta lukua ehtinyt tulla kun kännykällä ei haluta lukea!

Aww. Minä niin näen Narcissan ja Luciuksen hämmentyneet ilmeet. Mutta mikäs siinä, antaa pojan järjestää kemut!

Sitten hän pukeutui huolellisesti vaatteisiin, joissa lumi ei pääsisi kauluksen alle tai sisään hihoista (hrr), - -

Tämä oli ihana. Etenkin tuo (hrr). Ja se, että Draco lopuksi hiljaa myhäili itselleen, että kunnon pukeutuminen oli auttanut.

Dracon laskuvälinekuljetuspussisysteemi kuulosti supersiistiltä. Kelkan ja pulkat saa niin helposti mukana! Kekseliästä. Mutta hhhhhhr, kuka uskaltaa laskea kelkalla mäkeä alas. D: En yhtään ihmettele, ettei Harry uskaltanut... Olisi voinut jäädä minultakin välistä. En ole koskaan päässyt laskemaan kelkalla, johtunee siitä. ):

Huomenna on juhlat! On muuten niin kiva, että jokainen luku kertoo aina yhdestä päivästä ja alkaakin aina sen päivän maininnalla. (: Tätä on ylipäänsä kauhean mukava ja helppo lukea - naureskelen Pullanmuru-maininnoille ja Dracon joulu-hupsuudelle. Kivaa kevyttä ja viatonta huumoria.

[Melodie]

Arte: onneksi olet jälleen päässyt sivistyksen pariin! Draco ei varmaan ole kauheasti kotibileitä pitänyt. Eikös kelkalla juuri ole tarkoitus laskea! Hyvä että päiväjuttu toimii, se on ollut välillä hankala!

-

Luukku 17

Seitsemäntenätoista joulukuuta oli viimein juhlan aika! Draco heräsi aamulla täynnä intoa, ja hypähteli ympäri asuntoa aamutoimiensa ajan. Pullanmuru työnsi päänsä ärtyisänä siiven alle Dracon loilottaessa joululauluja. Draco valitsi huolella joulunpunaisen kaavun ja pirtsakan tonttulakin, pakkasi ruoat mukaan ja suuntasi kartanolle odottamaan juhlien alkua.

Vieraita alkoi saapua hitaasti. Harry, Ron ja Hermione tulivat ensimmäisinä auttamaan Dracoa viimehetken valmisteluissa. Draco oli itse kutsunut paikalle luihuistoverinsa Blaise Zabinin, Gregory Goylen ja Pansy Parkinsonin. Ron oli kutsunut ainakin puoli Weasleyn klaania, Hermione Parvati ja Padma Patilin ja Harry Luna Lonekivan. Luihuiskolmikko seisoskeli vaivautuneena yhdessä nurkassa, ja muut olivat levittäytyneet tarjoilupöydän ympärille vaihtamaan kuulumisia. Hetken kuluttua Charlie Weasley näytti keskustelevan Blaisen kanssa lohikäärmeistä, ja Hermione ja Pansy olivat vetäytyneet toiseen nurkkaan supattamaan. Juhlat siis sujuivat mainiosti! Draco säteili ja kipitteli porukan luota toiseen toivottelemaan hyvää joulua.
”Sinulla on kyllä ihan joulunpunainen aura”, Luna sanoi.
”Voi kiitos!” Draco hihkaisi ja halasi Lunaa.

Harry näytti viihtyvän mieluiten sivummalla, ja aina välillä joku kävi vaihtamassa hänen kanssaan muutaman sanan. Loppuillasta Dracollakin oli viimein aikaa kysellä Harryn kuulumisia.
”Onko ollut mukavat juhlat?”
”Juu, noin joulujuhliksi”, Harry sanoi ja punastui. ”Tarkoitan, että tämä levittää hyvin joulumieltä!”
”Hienoa!” Sitten Dracon katse kiinnittyi esineeseen Harryn pään yläpuolella. ”Tuota... oletko huomannut, että seisot mistelin alla?”
”Kyllä”, Harry sanoi. Hänen silmänsä tuikkivat hassusti.
”Tuota... tiedätkö, mitä se tarkoittaa?”
”Kyllä”, Harry sanoi. Hänen äänensä kuulosti miltei... haastavalta.
Niinpä Draco kuroi heidän välimatkansa umpeen parilla askeleella, asetti kätensä Harryn lanteille ja suuteli tätä. Harry selvästi vastasi suudelmaan, hetken, ennen kuin kavahti irti, vilkaisi Dracoa järkyttyneenä ja säntäsi tiehensä.

Selvittyään pöllämystymisestään Draco kipitti perään, mutta Harrya ei näkynyt enää missään.

[Winga]

sainpas viimein aikaiseksi lukea tätä! ollut suunnitelmissa jo monta päivää.

minäkin olen kovin tykästynyt Pullanmuruun, ja haluan hänestä omia tarinoita, tai sitten ainakin jotain hänen näkökulmastaan. Olisi pöllöllä varmasti kaikenlaista jännittävää kerrottavaa dracosta.

ihan pikkuisen osaan kyllä samaistua harryyn tässä, koska oma joulumieli on aina välillä vähän mitä on. mutta draco on kovin suloinen kun haluaa sitä niin levittää harryllekin. ja ihan varmasti se oli ainoa syy miksi draco tahtoi harryn kanssa alkaa jutella, tämä mistelijuttu ei ainakaan ollut ollenkaan mielessä.

mutta voi harry nyt! miksi luinkaan tämän juuri tänään, kun jää näin ikävästi kesken!! onneksi on joulukalenteri ja tietää, että lisää tulee jo huomenna! minun pitää tietää, mitä harry nyt oikein. miten draco tässä aikoo toimia! draco on kuitenkin kekseliäs poika, kyllä se keksii miten harryn luo pääsee taas!

[Arte]

Juhlat! Awwww, toivoinkin, että saisin edes pienen pätkän Hermionesta ja Pansysta juttelemassa keskenään, kiitos ♥♥ This made my day. Samoin kuin se, että Pullanmuru oli ärtynyt Dracon joulumielestä. Minäkin olisin! Samaistun niin Pullanmuruun. Ja möksöttävään Harryyn.

Misteli! Aww. Mutta voi Harry, miksi panikoit? Onneksi Draco on neuvokas ja varmasti rientää heti huomenna selvittämään, mitä Harrylle tapahtui.

[Fairy tale]

”Äiti ja isä, me järjestämme täällä joulujuhlat!” hän selitti. ”Tekin voitte osallistua, kunhan ette nolaa minua.”

Pullanmuru huhahti jotenkin kyseenalaistavasti.

Olen täällä nauranut tuota Dracon sanomista nolaamisesta. Herättää mielenkiintoisia mielikuvia siitä kuka nolaakaan ja kenet ja miten.

Ihana tuo huhahdus.

Ja pulkkamäki! Pääsispä itsekin pulkamäkeen. Täällä vaan alkaa lumi näyttää sulamisen merkkejä.

Sivussa punasteleva Harry raasu jähmettyneenä mistelin alle. Harrylla tuntui olevan aikast erilainen juhla, hmm mihis se katosi?

[Melodie]

Wingu: tervetuloa joukkoon! hmmm olisiko luukku Pullanmurun näkökulmasta hyvä Dracolla tietenkään ei ole mitkään mistelijutut mielessä!
Arte: hihii ajattelinkin sinua! ja oi oletko oman elämäsi pöllö!
Fairy tale: Draco ei ainakaan nolaisi ketään! Toivottavasti sinnekin tulisi lumitäydennystä!

-

Luukku 18

Kahdeksantenatoista joulukuuta Draco oli tolaltaan! Hän nukkui huonosti ja heräsi jo aamusta varhain murehtimaan. Lisäksi hän oli käynyt tapahtumat jo monta kertaa läpi Pullanmurun kanssa, mutta aloitti taas alusta:
”Miten minä loukkasin häntä niin! Jos hän ei halunnut suudella, olisihan hän voinut vain sanoa? Olenko minä niin pelottava! Mutta hänhän vastasi suudelmaan ensin? Vai kuvittelinko vain? Tämä on kauheaa!”
Pullanmuru huhuili kyllästyneenä ja jäi odottamaan aamupalaa.

Draco alkoi suunnitella kirjettä, jossa hän pahoittelisi tapahtunutta ja kyselisi miksi Harry oli sänännyt tiehensä, ja voisivatko he olla vielä ystäviä (tietysti olettaen että he olivat koskaan olleetkaan). Siitä ei kuitenkaan tullut mitään. Hän repi turhautumisen vallassa paperin toisensa jälkeen, ja Pullanmuru keräsi nuristen silpun roska-astiaan. Lopulta Draco ymmärsi, että kirjeestä ei tulisi mitään: hänen pitäisi mennä tapaamaan Harrya. Hän pohdiskeli tovin, mikä asu ilmaisisi parhaiten hänen katumustaan, ja päätyi lopulta mustaan kaapuun.

Draco lähestyi ovenkolkutinta epävarmana. Se kuitenkaan ei huomioinut häntä lainkaan kun hän varovasti kolkutti. Harrykin tuli avaamaan!
”Kas hei”, Harry sanoi.
”Hei”, Draco sanoi varovaisesti.
”Otatko teetä?” Harry kysyi mennessään peremmälle asuntoon.
”Mielelläni”, Draco sanoi ymmällään. Hän istuutui jännittyneenä sohvalle ja katseli joulukoristuksia. Hetken kuluttua Harry saapui teen kanssa.
”Oli ihan mukavat juhlat eilen, vai mitä?” Harry aloitti rupattelusävyyn. Dracolla meinasi mennä tee väärään kurkkuun.
”Juu olivathan ne”, hän myönsi.
”Oli kiva jutella kavereiden kanssa”, Harry sanoi. ”Oli sittenkin hyvä idea pitää tällaisest juhlat.”
”Mukava kuulla...”
Harry jatkoi höpöttelyään kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Draco aukaisi suunsa muutamaan otteeseen ottaakseen asian puheeksi, mutta ei saanut sanaa suustaan. Lopulta hän kiitti teestä ja pakeni paikalta.

Kotiinpäästyään hän oli vielä hämmentyneempi kuin lähtiessään.

[Arte]

Harry :O Mitä ihmettä se nyt selittää! Ensin harrymaisesti möksöttää koko joulukuun ja sitten, myöskin aika harrymaisesti, teeskentelee ettei mitään ole tapahtunut! Voi Dracoa tämän kaiken hämmennyksen keskellä. ):

Pullanmuru huhuili kyllästyneenä ja jäi odottamaan aamupalaa.

♥

[Fairy tale]

Voisin vallan hyvin istahtaa Dracon vierelle ja olla aivan yhtä hämilläni. Mitenkäs tästä voi puskea eteenpäin?
Harry on nyt vähän arvoitus. Ensin se kököttää siinä mistelin alla silmät kiiluen ja nyt se (mitä ilmeisemmin itsekin hyvin häkeltyneenä?) puhua solkottaa, jotta Draco ei saisi puheenvuoroa. Vähemmästäkin Dracon pää tyhjenee. Voihan kehvatsu (kuten tonttu-Toljanteri sanoisi.)

[Melodie]

Arte: ei ole helppoa olla Draco! Saati Pullanmuru...
Fairy tale: voih! ja tonttu Toljanteri olisi varmasti jakanut joulumielen suudelmitta

-

Luukku 19

Yhdeksäntenätoista joulukuuta Draco oli murheissaan. Miksi Harry käyttäytyi niin! Oliko joku unhoituttanut hänet kotimatkalla? Ja jos oli, oliko se hyvä vai huono asia? Voisiko joku unhoituttaa Draconkin? Miten hän oikein voisi käyttäytyä Harryn seurassa kuten ennen, kun mikään ei ollut kuten ennen!

Pullanmuru oli varsin tuskastunut Dracon hämmennykseen. Jopa niin tuskastunut, että se lähti mieluusti toimittamaan kortteja! (Sillä Draco käsitteli ahdistustaan väkertämällä useita uusia joulukortteja. Hän myös lähetti Harryn kortin, joka siihen saakka oli lojunut hänen pöydällään. Hän ei oikein tiennyt, mitä oli sen kanssa odottanut.)

Lohduttaakseen itseään Draco kokeili myös muutamaa uutta jouluista reseptiä ja luki postipöllön tuoman joululehden. Nämäkään toimet eivät kuitenkaan saaneet hänen ajatuksiaan irtoamaan hänen ja Harryn kummallisiksi menneiksi väleistä. Ja miksi hän edes oli suudellut Harrya!

Illalla, Dracon jahkattua asiaa jälleen kerran, Pullanmuru huhahti käskevästi. Draco huokaisi.
”Olet aivan oikeassa. Minun on otettava itseäni niskasta kiinni!”
Pullanmuru pörhisti höyheniään myöntävästi.
”Heti huomenna otan asian puheeksi! Mutta mitä minä sitten oikein sanon...”
”Krii”, sanoi Pullanmuru ja vaihtoi huonetta.

[Winga]

oivoi, voi harrya! ei pidä noin olla että mitään ei olisikaan tapahtunut!! kyllä nyt keskustella pitää!

pullanmuru on kyllä niin suloinen hahmo, hupsua dracoakin pitää piristää ja viedä kortteja! voivoi, kyllä kannattaisi dracon aina kysyä neuvoa pullanmurulta, olen ihan varma, että siltä saisi parhaat vinkit kaikkiin ongelmiin!