Nimi: Aikoja sitten rikkoutunut kello
Kirjoittaja: Huurre
Ikäraja: K11
Genre: Het, angst, pieni romantiikka ja fluffy
Haasteet: YT2 (Antti Tuisku - Meitä ei oo), Angst10 #2, Het10 #2, Haasta itsesi kirjoittajana (Uusi genre: angstinen romantiikka)
Aikoja sitten rikkoutunut kello
Alisa avaa oven avaimillaan. Hän kuulee tyhjyyden ja hiljaisuuden jo ulko-ovelta saakka. Häneen sattuu ajatus siitä, että hänen entinen kihlattunsa vasta viikkoa aikaisemmin asui samassa asunnossa. Tämän tavaroita lojuu edelleen erinäisissä paikoissa, mutta Alisalla ei ole voimia tehdä asialle mitään. Ella on hokenut jo muutaman päivän, että Alisan pitäisi tarttua itseään niskasta ja kasata Emilin tavarat jätesäkkeihin. Alisa ei kuitenkaan jaksa.
Alisa rojahtaa leveällä sängylle makaamaan. Se on liian leveä hänelle yksin, mutta hänellä ei opiskelijana ole varaa ostaa uutta pienempää. Alisa levittää sänkynsä ja pystyy melkein tuntemaan Emilin kehon painon jättämän painauman vuodevaatteissa ja patjassa. Peitto tuntuu melkein lämpimältä siitä kohtaa, jossa Emil aina nukkui tai makasi ollessaan kotona.
Emil nauraa kovaan ääneen, kun Alisa kutittaa tätä. Emil yrittää saada hänet lopettamaan, mutta ei onnistu siinä. Emil yrittää kieriä pois sängyltä, jolloin Alisa asettuu Emilin päälle makaamaan. Hän ei päästä Emiliä lähtemään mihinkään, mutta lopettaa kuitenkin kutittamisen ja suutelee lujaa Emiliä. Tämä vastaa samanlaisella nälällä. Alisa joutuu nopeasti nostamaan kätensä, jotta Emil saa hänen paitansa pois ja saa kätensä hänen paljaalle iholleen.
Alisa nousee ylös ja puristaa kätensä nyrkkiin. Hän on itse syypää eroon. Hän on itse mennyt hölmöilemään humalassa. Hän on itse haukkunut Emiliä turhamaiseksi epäilijäksi, vaikka tämän epäilyissä on piillyt totuus. Hän on itse tehnyt kaikkensa tuhotakseen hyvän parisuhteen. Alisa ihmettelee mikä häneen oli mennyt. Hänhän rakasti Emiliä, todella rakasti. Emil on ollut hänelle hyvä, on hakenut suklaata kaupasta, kun Alisa on kärsinyt pahoista kuukautiskivuista sängyn pohjalla, on pitänyt lähellä Alisan kärsiessä keuhkokuumetta. He suunnittelivat elämää yhdessä, heillä oli häiden päivämääräkin päätettynä. He ovat päättäneet, että hankkisivat lapsia heti valmistumisen jälkeen.
”Voi saatana!” Alisa huutaa. Hän inhoaa itseään. Hän ei varmaan ikinä voisi antaa itselleen anteeksi. On ihan oikein hänelle, että Emil ei lopulta enää kestänyt hänen oikkujaan ja jätti hänet yksin. Alisa puree huultaa niin kovaa, että tuntee rautaisen veren maun suussaan. Sekin on Alisan mielestä ihan oikein hänelle. Häneen kuuluu sattua niin henkisesti kuin fyysisesti.
Alisa miettii, missä Emil mahtaa olla. Ehkä tämä on vanhempiensa luona Nurmijärvellä, ehkä jonkun ystävänsä luona Espoossa, Helsingissä tai Vantaalla, ehkä parhaan ystävänsä luona Tampereella. Alisalla ei ole mitään tietoa ja häntä kiinnostaa se, vaikka ei saisi. Alisa haluaisi tietää, kuinka paljon Emiliin sattuu tämä kaikki. Alisa itse on pettänyt Emilin luottamuksen. Alisa murisee itselleen niin, että pieni, vasta puolivuotias, kissanpentu luikkii karkuun. Senkin he ovat hankkineet yhdessä.
”Nata, tule tänne, tule vain”, Alisa kutsuu varovaisesti ja istuutuu sohvalle. Hän taputtaa tyhjää tilaa vieressään ja miettii miksi suostui ottamaan kissan. Jo puoli vuotta sitten oli nähtävissä merkkejä siitä, että ero vielä tulisi. Jo silloin Alisa petti, sääti, haukkui, ei ilmoittanut menoistaan. Ja Emilillä oli jo silloin epäilyksensä. Alisa kutsuu uudelleen kissaa, joka tulee hetken sängyn alta tuijoteltuaan. Alisa nappaa sen syliinsä ja kietoo kätensä tiiviisti ympärille. Hän painaa kasvonsa kissan vaaleaa turkkia vasten ja pidättelee kyyneleitään.
Alisa itse on saanut parisuhteensa tähän jamaan. Alisalla on edelleen vasemmassa nimettömässään kihlasormus. Emil paiskasi sen seinään ennen lähtöään ja nyt se lojuu varmaan jossain sängyn takana. Alisa ei ole varma. Hän haluaisi etsiä sen ja muistella sitä hetkeä, kun Emil kosi häntä.
He ovat tammikuun lopun paukkupakkasilla kävelyllä. Lumi on viimein suonut saapumisensa Helsinkiin ja se peittää kauniisti kaiken vaaleaan vaippaansa. Orava loikkaa puusta toiseen ja saa lunta putoamaan Alisan päälle. Emil nauraa ja pyyhkii sen naisen päästä. Emil suutelee Alisaa, joka vastaa hymyillen leveästi. He ovat onnellisia yhdessä, heillä on kaikki hyvin.
Yllättäen Emil pyytää Alisaa odottamaan hetken. Hän käy pienen kioskin nurkan takana ja tulee sieltä yhtäkkiä ruusukimpun kanssa. Alisa ihmettelee kukkia, kun Emil polvistuu hänen eteensä. Emil pyytää Alisaa vaimokseen, ja Alisa on pakahtua onnesta. Hän vastaa kyllä, hän on toivonut tätä jo kauan. Emil pujottaa sormuksen Alisan sormeen ennen kuin suutelee häntä uudelleen.
Alisa sulkee silmänsä ja painaa kätensä niille. Hän ei halua itkeä, hän ei todellakaan halua itkeä. Heidän seurustellessaan hän petti Emiliä, teki väärin tätä kohtaan, mutta nyt, kun hän on virallisesti vapaa ja hänellä on lupa tehdä mitä vaan ja kenen kanssa vaan, se ei tunnu houkuttelevalta. Sen sijaan Alisa haluaisi vain hautautua peiton alle ja pysyä siellä viikkoja.
Alisa lähettää Ellalle viestin. Hetken kuluttua tulee myöntävä vastaus. Alisa ottaa kangaskassin, johon pakkaa collegehaalarin, villasukat, hiusharjan ja alusvaatteet. Hän pakkaa reppuunsa tietokoneen, pari koulukirjaa, penaalin ja kalenterin ja menee pukemaan kengät jalkaansa. Alisa vetää vielä takin päälleen. Hän huokaisee helpottuneena, kun pääsee ulos asunnostaan hieman pidemmäksi aikaa. Alisa sulkee oven perässään ja pieni hymy käy hänen kasvoillaan.
