Maljakko | S, slice of life, lapsi-Tonks

[Lunalotta]

Maljakko
Kirjoittaja: Lunalotta
Ikäraja: S
Genre: slice of life lapsiperheessä
Hahmot: Nymphadora Tonks (lapsena) ja Andromeda
Summary: Tonks jähmettyi paikalleen tuijottamaan, kun maljakko heilui hetken reunallaan ja putosi sitten räsähtäen lattialle.
Haasteet: Kerää kaikki hahmot (Nymphadora Tonks)
Sanoja: 414 (ficlet)
A/N: Kirjoitusblokki todellakin on auennut kun mulle tulee heti miljoona ideaa mieleen mitä pitää kirjoittaa, ja periaatteessa jo saman päivän aikana julkaisen toisen tekstin! Oon alkanut pitää Tonksista hahmona yhä enemmän, joten halusin kirjoittaa hänestä jotain. Ja koska hänestä ei ole kirjoitettu paljoa tekstejä lapsena, niin päätin minä sitten kirjoittaa sellaisen. Toivottavasti teksti ei ole liian tökstöks. Nauttikaa.
----------------------
Maljakko

Nymphadora Tonks oli hyvin iloinen. Huomenna olisi se päivä, milloin äiti ottaisi hänet mukaansa Tylyahoon ja he pääsisivät ostoksille! Tonks rakasti äidin kanssa tehtäviä ostosreissuja, sillä Tylyahosta löytyi aina jotain uutta jännittävää ja ihmeteltävää! Vaatekaupat, joihin äiti hänet joka kerta aina vei, olivat kieltämättä tylsiä, mutta onneksi lopulta hän pääsi aina ihmettelemään monien outojen kauppojen näyteikkunoita, joissa oli milloin itsestään väriä vaihtavia vaatteita (Tonksin hiukset muuttuivat tätä ajatellessa kirkkaansinisiksi) ja milloin itsestään lenteleviä luutia (ja nyt hiukset muuttuivat sähköisiksi!).

Eniten Tonks kuitenkin rakasti Hunajaherttuaa! Sinne äiti vei hänet aina viimeisenä, mikä Tonksia ärsytti. Hän olisi halunnut käydä siellä ensimmäisenä ja viettää siellä aikaa vaikka kuinka monta tuntia, mutta äiti oli aina niin ärsyttävä ja antoi hänen odottaa ikuisuuden!
Mutta aina kun he lopulta kävivät Hunajaherttuassa, sai Tonks valita mieleisensä karkit viikonlopuksi. Ja lähes aina hän valitsi levyn Hunajaherttuan parhainta suklaata, jota hänen isänsäkin rakasti. Onneksi Tonks sai kuitenkin syödä siitä suurimman osan! (Vaikka oli isä joskus varastanut suklaata hänen osuudestaan, ja silloin Tonksin hiukset muuttuivat aina syvänmustiksi ja piikkisiksi).

Tonksia hyräilytti. Hän tanssahteli riemuissaan ympäri olohuonetta kirkkaanpinkit pörröiset hiukset heiluen. Äiti oli aina varoittanut häntä riehumasta liikaa, mutta juuri nyt hän oli jostain syystä unohtanut tämän ohjeistuksen.

Tonks hyppeli riemuissaan olohuoneen pöydän ympärillä ja heilutteli käsiään vauhdikkaasti. Valitettavasti hänen toinen kätensä osui pöydän reunalla olevaan maljakkoon. Tonks jähmettyi paikalleen tuijottamaan, kun maljakko heilui hetken reunallaan ja putosi sitten räsähtäen lattialle. Tonksin hiukset muuttuivat surusta harmaiksi ja naama vääristyi itkun irveeseen.

Äänekäs itkukonsertti ei jäänyt Andromedalta kuulematta, ja pian hän oli jo olohuoneessa. Hänen katseensa kiersi lattialla palasina olevasta maljakosta itkuiseen Nymphadoraan, ja hän huokaisi hiljaa.
”Dora, mitä äiti on sanonut olohuoneessa riehumisesta?” hän sanoi hieman toruvalla äänellä. Tonksin itku yltyi, ja Andromeda päätti tällä kertaa jättää torumiset siihen. Maljakon kuitenkin pystyi korjaamaan. Hän käveli itkevän lapsensa luokse, nosti tämän syliinsä ja alkoi keinuttaa tätä sylissään lohduttavasti. Tonksin hiukset muuttivat hiljalleen väriä tummanvioletiksi, ja siitä Andromeda tiesi tämän katuvan tekoaan.
”Ei hätää, maljakon pystyy korjaamaan, kultapieni”, hän lohdutti ja otti samalla toisella kädellään taikasauvan esiin.
”Entistus”, hän sanoi ja osoitti maljakonpalasia, jotka pompahtivat saman tien takaisin ehjäksi maljakoksi. Hän leijutti sen vielä takaisin paikalleen sohvapöydälle – tällä kertaa katsoen tarkkaan, ettei se ollut liian lähellä reunaa – ja hymyili sitten Doralle. ”Katso rakas, se on ehjä nyt. Ei mitään hätää. Kunhan muistat, ettet vastaisuudessa riehu tuolla lailla liikaa yksinäsi.”
”Hyvä on äiti”, Tonks sanoi vielä hieman itkuisella äänellä, vaikka suupielet olivat nousseet jo helpotuksesta ylöspäin.

Ja seuraavana päivänä, kun he matkasivat yhdessä Tylyahoon, Dora pääsi ensimmäisenä Hunajaherttuaan.

[Fiorella]

Olipas tämä söpö ficci! <3 Tonksista lapsena on tosiaan kirjoitettu ihan liian vähän. Metamorfimaagiuden hyödyntäminen ficissä on aina iloksi, ja tässä kiinnittyi erityisesti huomio siihen, että värien lisäksi hiukset muuttuivat jännityksestä sähköiseksi! Tonksin innostus ja vilpitön lapsen ilo on tässä erityisasemassa ja se välittyi sydäntä lämmittäen. Vaikka riehuminen aiheuttikin vahingon, sen sai korjattua helposti eikä äitikään ollut vihainen.

Oli tosi herttaista, että koheltamisensa jälkeenkin Dora pääsi kuitenkin Hunajaherttuaan, ja vielä ensimmäisenä! Andromeda on lempeä äiti, niin Mustan jäykän arvokkaasta suvusta kuin lähtöisin onkin.

[Waulish]

Tervehdys Kommenttikampanjasta! Nappasin tämän fikin sieltä, koska Tonks on yksi lempihahmoistani kaikessa välittömyydessään ja sympaattisessa kömpelyydessään, ja hänestä lapsena on mukavaa lukea. Tässä tekstissä onkin tosi paljon tunnistettavaa Tonksia! Fiorellan tavoin minäkin pidän siitä, että Tonksin metamorfimaagius ilmenee tarinassa. Se on kuitenkin niin merkittävä osa hänen elämäänsä. On hauskaa, miten Tonksin hiukset vaihtavat ulkomuotoaan tunnetilojen mukaan, ja hauskaa on sekin, kuinka Andromeda äitinä tuntee tyttärensä perin pohjin ja tietää tummanvioletin merkitsevän katumusta.

Tämä tarina siivittää minut ihan takaisin lapsuusmuistoihin, voi että! Ostoksille johonkin mielenkiintoiseen paikkaan pääseminen on jännää, vaikka samalla joutuisikin vähän kiertelemään tylsiä vaatekauppoja. Tonksin lapsenomainen innostus välittyy todella hyvin! Samoin pystyn samaistumaan maljakon rikkomiseen ja sitä seuraavaan pahaan mieleen, koska kukapa meistä ei joskus olisi rikkonut jotain tärkeää ja arvokasta... Onneksi Andromeda on niin lempeä ja ymmärtää sen, ettei Tonks tahallaan rikkonut maljakkoa. Ja onneksi se on verrattain helppo korjata taikuuden avulla!

Loppukin tuo hyvän mielen, kun Tonksilta ei kuitenkaan evätä hauskaa Tylyahon-reissua ja Hunajaherttuaankin mennään peräti ensimmäiseksi. Tässähän voisi jopa piillä sellainen sadunomainen opetus, että tärkeintä on olla tekemättä ilkivaltaa tahallaan ja katua, jos vahinko kuitenkin sattuu.

Kiitos paljon junamatkani piristämisestä! Tällaiset arjenmakuiset slice of life -palaset ovat mitä ihaninta luettavaa. -Walle

[Sokerisiipi]

Ihanan lapsenomainen ja hellyttävä kuvaus Tonksin lapsuudesta <3 Pidin myös tosi paljon siitä, miten Tonksin tukka muuttui tunnetilojen mukaan, ja toki hänelle ominainen kömpelyyskin oli mukana. Andromeda kuulostaa ihanalta äidiltä.

Kiitos tästä söpöisyydestä!